Sutjakkana rasvoissa

Mä en jaksa tajuta, kuinka jotkut mimmit näyttävät aivan loistavan hyviltä, vaikka fileiden päällä onkin vähän enemmän erityskerrosta. Hyvä esimerkki tällaisesta tyypistä on kuvassa esiintyvä norjalainen fitness -tytsy (ex?) ja voimapesä Mari Asp (eli Fitmari, klikkaamalla kuvaa isommaksi). Mimmi näyttää mun mielestä aivan mielettömältä, vaikka ei maailman tiukimmassa kunnossa olekaan, ja vielä siitäkin huolimatta, että pituutta on alta 160 cm. Miksi sitä itse näyttää noissa rasvoissa ja jo vähemmissäkin lähinnä selluliittiselta syöttöporsaalta? Käykää katsomassa lisää kuvia Fitmarin galleriassa!

Näin ajatteli Hermis klo 9/30/2004 10:21:00 ip. 2 viestiä

Ärsytyksiä

On se kumma, miten joillakin ihmisillä on aina ihme erivapauksia muihin verrattuna! Päivän testikeikalla kun tuppasi ärsyttämään muutama muukin seikka kuin vain oma täysin turhalta tuntunut odotus. Selailin odotustiloissa keskittyneen näköisenä Suomen kuvalehteä, mutta todellisuudessa havannoin kaikkea muuta ympärillä tapahtuvaa kuin lehden sivuilla ollutta materiaalia. Eniten ärsytyskynnystäni koetteli muutama naishenkilö, joilla ei ilmeisesti ollut mitään käsitystä siitä, kuinka sairaalassa käyttäydytään. Itsekkäitä ihmisiä, sanon minä! Kaikkihan tietävät, ettei sairaaloissa ole syytä käyskennellä kännykät päällä. Ja jollei sitä tiedä, niin asian voi hyvin helposti tarkistaa n. 30 senttiä kanttiinsa olevista kieltosymboleista, joita on liimailtu sisääntulon yhteyteen sinne sun tänne, jopa niihin kaikkiin kolmeen oveen, joista ainakin jokunen pitää aukaista sisään päästäkseen. Noh, tästäkin huolimatta siellä iloisesti kännyt soivat ja tekstarit piippaavat, ja ihan yhtä iloisesti niihin näpytellään viestejä takaisinpäin. Todella moukkamaista ja paheksuttavaa käytöstä! Murhaavista silmäilyistä päätellen myös muutamat muut "potilaat" olivat kanssani tismalleen samaa mieltä. Kyllä tämä sivistynyt Suomi on sitten niin kännykkäriippuvaista kansaa! Itse olin hyvilläni, kun sain kerrankin luvan vääntää virrat offille; ei yhtään duunipuhelua puoleentoista tuntiin :) Toinen asia, jota jäin odotellessa pohtimaan kajahti ilmoille television kovaäänisistä. Uutisethan siellä siihen aikaan aamusta pauhasi ja jotain siellä höpötettiin asiasta, josta mulla ei taaskaan ollut mitään hajua. En muuten juuri koskaan katso uutisia tai lue sanomalehtiä (ainakaan tarkoituksella), radio kyllä pauhaa satunnaisesti automatkoilla. Olen siis jokseenkin out siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Tämä on tietoinen valinta. No mutta kuitenkin, korviin pisti sellainen lause kuin "... plaa plaa sen ja sen nimi ON NOSTETTU ESIIN". Miten niin on nostettu esiin? Kuka on nostanut vai onko kukaan? Onko kyseessä median suorittamaa kansan tai jonkun muun tahon hienovaraista aivopesua vai mitä? Enpä tiedä, mutta perin ärsyttävä seikka anyway. Onneksi näiden kaikkien päivän ärsytysten vastapainoksi oli tänään salipäivä :). Olen edelleen aivan onnesta mykkyrällä kun saan suunnata kulkuni salin suuntaan. Siellä saan kaikessa rauhassa viettää päivän rentoutushetken. Olen viime aikoina ollut täysin keskittynyt omaan treeniini, enkä oikeastaan edes huomaa mitä ympärilläni tapahtuu ja keitä muita salilla liikkuu. Kyllähän siellä tänäänkin ihmisiä oli... Heh, ihmisiä, jotka pitävät mua ylpeänä ja kylmänä tyyppinä, koska ohitan kuulokkeet päässä tyynesti normaalit seurustelukuviot. Olen pahoillani ja pyydän anteeksi omahyväistä käytöstäni, mutta mä haluan nauttia täysillä tästä ihanasta tunteesta; Mä ja mun keho! Nothing else matters.... Ei ainakaan silloin kun olen treenaamassa. Muutama viikko sitten olin huolissani laskevasta painosta, nyt alan huolestua sen aivan turhan jyrkästä noususta! Selittelen itselleni, että treenistä se vaan johtuu, mutta samalla mieltä kalvaa epäilys, vai johtuuko sittenkään? Tässä vaiheessa olisi mukavaa, jos treenin vaikutukset näkyisivät jossain muuallakin kuin vaa`alla, kehossa nimittäin! Mutta ei... Missä viipyvät vatsalihakset? Koska olkapäät ja hauis pullahtavat jälleen näkyviin?! Ja milloin se peppu alkaa ihan oikeasti piukentua?!!

Näin ajatteli Hermis klo 9/30/2004 08:57:00 ip. 0 viestiä

Koe; vaihe 1/1

Arrrgh!!! Nämä reissut terveydenhoitolaitoksiin saa mut aina raivon partaalle! Miksi ihmeessä siellä ei voi koskaan homma hoitua sujuvasti?! Aina tökkii jossain kohtaa, murrrräyhhh!! Tänään varsinainen koe jonotuksineen oli ohi 15 minuutissa, mutta sen jälkeen jouduin odottamaan tunnin saadakseni kaksi tablettia huomisen kokeen ensimmäistä osiota varten. Great! Ihan kuin ihmisillä ei olisi keskellä viikkoa mitään muuta tekemistä kuin istua ihailemassa sairaalan paskaisia seiniä. Jaa, että kiukuttaako? No kiukuttaa, kiukuttaa! Nälkäkin ehti siinä jo tyhjällä vatsalla tulla. Huomenna otan kunnon eväät mukaan, jotta ei ainakaan nälkää tarvitse nähdä! Nyt taidan vetää puolisen tuntia happea ja aloittaa sitten taas työt tältä päivältä. Mieltä ei kotiin saapuessa yhtään piristänyt kahdet kissanoksennukset pitkin työpöytää. Onneksi oli sentään tajunnut tähdätä suoraan pöytälevylle eikä paperipinkkojen päälle. Positiivinen ajattelu kunniaan, prkl! ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/30/2004 10:02:00 ap. 0 viestiä

Syksy

Eilen vielä halusin malttamattomana salille, tänään en. Kroppa on niiiiin kipeä, että pelkkä salin ajatteleminenkin sattuu. Toivotaan, että huomiseksi ovat toipuneet ainakin hauikset ja alakäsivarret siihen malliin, että voin jatkaa harjoituksia suunnitelmien mukaan. Huomenna on SE päivä. Se päivä, jonka olen jo kolmen kuukauden ajan tiennyt tulevaksi. En ole sitä hirveästi ajatellut, mutta tänään en enää voinut välttyä ajattelemasta, koska tietyt asiaan liittyvät seikat piti tarkistaa, jotta selviäisin huomisesta. Niin... huomenna on kontrollin ensimmäinen vaihe, perjantaina toinen. Lähes vuosi on kulunut siitä kun löydökset tehtiin ja nyt on aika tarkistaa, mitä niille tänään kuuluu. Asia tuntuu jotenkin etäiseltä, ja on vaikea yhdistää niitä itseen. Suojamekanismi on toiminut loistavasti. Harmi, että se pitää ainakin väliaikaisesti purkaa ja tunnustaa epämiellyttävien asioiden olemassa olo. Kahden viikon päästä istun tuomiolle. Toivottavasti se on suosiollinen. Syksy iski tänään tajuntaani. Syksyähän ei sateen vuoksi ole juurikaan voinut menneestä kesästä erottaa, mutta tänään tavallista myöhempään ajankohtaan osuneella lenkillä syksy oli selkeästi aistittavissa; pimeys, koleus ja eräänlainen raakuus kelmeässä kuun valossa. Nyt alkaa se ikävä vuodenaika, joka kestää taas seuraavan puoli vuotta. Mä olen ehdottomasti kesäihminen... lämpimän ilmaston tyyppiä, jolle syksy, talvi ja kevätkin on jonkinlaista kidutusta. Asuisin puolet vuodesta mieluusti jossain muualla kuin Etelä-Suomessa. Syksy on julmaa aikaa paitsi fyysisenä, niin myös henkisenä kokemuksena. Syksy saa jotenkin olon haikeaksi ja yksinäiseksi. Vaikka oleskelen mieluusti omissa oloissani, yksin outoine ajatuksineni, niin silti syksyn yksinäisyys on mullekin koettelemus. Syksyn pimeys on tavallaan rauhoittavaa, mutta samalla eristävää. Tulee kolomainen olo... Vähän niinkuin karhu kömpisi talviunille. Hmmmm... ehkä tässä nyt taas yhdistyy monta asiaa yhdeksi kokonaisuudeksi. Ehkä ongelmana ei olekaan syksy vuodenaikana, vaan aivan muut asiat, jotka on helppo liittää syksyn olemukseen. Mene ja tiedä, mutta hirmuisen haikea on olo anyway.... Höh!

Näin ajatteli Hermis klo 9/29/2004 09:47:00 ip. 0 viestiä

Tositoimiin

Eilen illasta tuli tosiaan vettä siihen malliin, että lenkki siinä ilmassa olisi ollut silkkaa hulluutta. Joten tuumasta toimeen ja lenkkareista auton rattiin, keula kohti salia. Puoli tuntia siinä stepperiä Black eyed peas jälleen korvissa kuritin ja niitä näitä kelailin. Päätin, että nyt olen kyllästynyt pitkiin sarjoihin ja maltilliseen treenaamiseen - tarvitsen actionia! Kun saan päätöksen tehtyä, niin loppu onkin helppoa. Tänään alkoivat tositoimet! Tällä kertaa tositoimet tarkoittavat enshätään kuuden viikon tiukkaa suunnitelmallista rutistusta, tavoitteellista treeniä ja elämää suurempaa nautintoa. Ja se nautinto alkoi tänään! Rinta ja selkähän siinä kylmää kyytiä sai. Ah, mikä tunnetila! Juuri tätä olen kaivannut jo viikkotolkulla! Hyvästi aggressiot! Tai no... hyvästi ja hyvästi, mutta ainakin mulla on taas joku kehittävä keino purkautua. Toivottavasti tämä keino kehittää jotain muutakin kuin mielenrauhaa ;) Metodi on vanha tuttu periodization, joka käytännössä tarkoittaa ohjelman säännöllisen epäsäännöllistä vaihtelevuutta. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että joka toinen viikko treenataan yhdellä systeemillä ja joka toinen viikko toisella. Oikeasti ohjelma ei ole aivan näin yksinkertainen, mutta periaate pätee kyllä. Tavoitteena on antaa keholle jatkuvasti uutta, erilaista ärsykettä, joka estää sitä tottumasta ja mukautumasta yhteen ja tietynlaiseen ärsykkeeseen. Shokkihoitoa! Viikosta ja treenikerrasta toiseen! That`s the point, my friend! Give your muscles reason to grow, man! Ja shokkia saadaan aikaiseksi varioimalla liikkeitä ja niiden suoritusjärjestystä, sarjojen, toistojen ja vastuksen määrää, liikkeen nopeutta, palautuksen kestoa jne. Että näin! Olenpa taas innoissani, enkä millään malttaisi odottaa torstaihin saakka. Vastus on edelleen aika minimaalinen, mutta eiköhän ne voimat tässä säännöllisen treenin myötä jälleen palaudu. Ovat aina ennenkin palautuneet, joten ei syytä huoleen. Hiukan kärsivällisyyttä vaan peliin ja homma hoituu. Olen treenannut kyseisellä ohjelmalla ennenkin ja se tuntuu sopivan hyvin tällaiselle nopeasti kaikkeen kyllästyvälle ja aina uutta etsivälle ja kokeilevalle tyypille. Tuloksista on vaikea sanoa, koska olen ollut enemmän tai vähemmän rajoitetulla ruokavaliolla ohjelmaa toteuttaessani. Niin nytkin, ainakin jonkin aikaa, jotta saan taas kehon jonkinlaiseen tyydyttävään kuosiin. Mukava olisi päästä myös pitkästä aikaa treenaamaan kunnon sapuskoilla, mutta eiköhän sekin toive tässä vielä toteudu. Jos ei tämän ensimmäisen puolentoista kuukauden session aikana, niin toisen aikana sitten. Jees... hieno homma ja mieli korkealla! :) Ilmoitin myös eilen töissä, etten tekisi enää ylitöitä ennenkuin kohtuullisesta korvauksesta sovittaisiin. Heh, johtoryhmän edustajan mielestä samanmittainen vapaa jonain sopivana ajankohtana on kohtuullinen korvaus. Itse en ole kuitenkaan samaa mieltä ja teen mieluummin normaalipäivää ja elän muutakin elämää kuin pidän vapaata "jonain sopivana ajankohtana". Näin ainakin toistaiseksi, kunnes taas periaatteet pettävät ja uppoan jälleen ties monennettako kertaa siihen samaan vanhaan ja äärettömän petolliseen suosilmään. ----- Tutkittu juttu: A comparison of linear and daily undulating periodized programs with equated volume and intensity for strength

Näin ajatteli Hermis klo 9/28/2004 09:50:00 ip. 0 viestiä

Uni

En ole mikään unennäkijä tai muutoin haahuilija, mutta toisinaan unet koskettavat jotenkin syvemmältä kuin tavallisesti. Viime yönä näin sellaisen unen, jota jäin vielä aamulenkillä pohtimaan. Jäin pohtimaan mitä sielun syövereissä tapahtuu ja kuinka mun pitäisi mahdollisesti reagoida viestiin tuntemattomasta. Uni ei ollut mitenkään eriskummallinen vaan siinä mielessä realistinen, että tietyissä erikoisolosuhteissa tapahtumat ovat mahdollisia joskin ehkä epätodennäköisiä. Olin laivassa, isossa ja hienossa laivassa, joka lähinnä muistutti jotain Karibian risteilijää tai kelluvaa ostoskeskusta. Tämä laiva sai kutsun lähteä samanlaisen uppoavan laivan apuun (huom. Estonia yhetys ;)). Purjehdimme hätiin ja jouduimme lähikontaktiin uppoavan laivan kanssa sillä seurauksella, että oma laivamme kaatui 90 astetta kyljelleen. Minä jäin roikkumaan rullaportaiden kaiteeseen. Sain siitä punnerrettua itseni kaiteen päälle (sivulevylle) eikä välitöntä vaaraa ollut. Oma laivamme ei ollut uppoamassa, mutta vähitellen, ihan varmuuden vuoksi, hilasin (kiipeilemällä) itseäni ylempiin osiin. Ympärillä oli täysi kaaos, vaikka uppoamisen vaaraa ei ollutkaan. Tavarat suistuivat paikoiltaan ja ihmiset olivat hätääntyneitä hakeutuen kaikki samalla tavalla laivan ylempiin osiin kuin minäkin. Kommunikoimme keskenämme kuitenkin suhteellisen rauhallisesti ja autoimme toisiamme löytämään reitit "turvallisimmille vesille". Siinä se. Kohtalaisen tavallinen uni, joka kuitenkin tuntui merkittävältä. Voimakkaimmin mieleen jäi tunne, kuinka ympärillä tapahtui nopeasti paljon erilaisia asioita ilman, että mulla oli mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumiin. yritin vain roikkua mukana ja tehdä sen, mikä siinä tilanteessa tuntui järkevimmältä... ehkä turvallisimmalta. Tein kuten kaikki muutkin enkä tiedä loppujen lopuksi oliko edes muuta vaihtoehtoa. Jos oli, niin vielä en ole keksinyt mikä se olisi voinut olla. Kuinka olisin voinut toimia toisin? Aamulenkki, suihku ja puurot suoritettu. Lenkki sujui kohtalaisesti; ~20 min juoksua, jonka jälkeen vaihdoin kävelyyn (10 min). Kunto loppui kesken. Liekö syynä tottumattomuus aamulenkkeihin vai liian reipas tahti. En tiedä, mutta sykkeet jämähtivät 160 tiennoille ja se tuntui niin pahalta, että kävely oli parempi vaihtoehto (sykkeet edelleen 135-140). Tänään suunnitelmissa myös sali, mahdollisesti uusin kujein. Siitä lisää illalla. (Eilen 30 min stepperiharjoitus). Työt kutsuvat.

Näin ajatteli Hermis klo 9/28/2004 08:31:00 ap. 7 viestiä

R A I V O

Silmitöntä raivoa alusta loppuun, aamusta iltaan. Raivoa, pettymystä, väärinymmärrystä ja totaalista arvottomuuden tunnetta! Lopun alku vai alun loppu? Time will tell... Siihen asti yritän hillitä itseni. Jäänee yritykseksi, mutta who cares anyway?!

"Mua joskus pidetään ärsyttävänä, itsekkäänä päällepäsmärinä. Sehän olen vaan mä, en haluu olla ilkeä, elän elämää omana itsenä.

Entäs sä?!!... ...Ketä kiinnostaa teeskennellä, mua on ainakin turha käskeä Ketä kiinnostaa mielistellä, olen onnellinen... tälläisenä..."

"Tyytyväinen" by Jonna

Näin ajatteli Hermis klo 9/27/2004 10:35:00 ip. 0 viestiä

Klo 21.30

Päivän viimeinen raportti. Olen sunnuntain starttipäivääni tyytyväinen. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan, vaikka syötyä tulikin hieman enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeellista. En ole asettanut mitään tavoitekaloreita, mutta melkoisen selväähän on, että meitsin kohdalla kalorit pitää tiputtaa sinne 1200-1300 paikkeille, jos ihan oikeasti mielii tiukentua. Homman taisi sotkea äipän kaaliloota, joka oli niin mahdottoman hyvää ja pehmeäksi muhinutta, että tuli rohmuttua pikkasen enempi kuin kohtuullisesti ;). Töitäkin tuli tehtyä sunnuntaipäivälle sopivat viisi tuntia. Sillä seurauksella tosin, että osa on yhä tekemättä. En vaan jaksanut enää aloittaa salin ja suihkun jälkeen vaan lösähdin mieluummin sohvalle seuraamaan tulevien starojen kilpalaulantaa. Nyt painaa jo sellainen väsy silmäluomia, että taitaa olla iltarahkan ja loppuyhteenvedon paikka, ja sitten tie vienee suorinta tietä peiton alle. Ravinto

• energiaa ~1500 kcal, josta
• 38,8% (144 g) proteiinia
• 32,5% (121 g) hiilareita
• 28,7% (48 g) rasvaa

• aikaa ~ 1 tunti 50 min
• energiaa 715 kcal

Good night... *haukotus*

Näin ajatteli Hermis klo 9/26/2004 09:31:00 ip. 0 viestiä

Klo 19.40

Noniin, takaisin koneen ääressä ja tässä välissä siis salikeikka ja sapuskaa (palari + kaalilaatikkoa, jälkkäripullat jätin suosiolla väliin :)). Salilla olen viime viikot pakertanut koko kehon ohjelman parissa, niin tänäänkin. Aikaisemmin rytmi on ollut 1 treeni ja 2 vapaata, mutta nyt lienee paikallaan siirtyä pääsääntöisesti 1 treeni ja 1 vapaa systeemiin siten, että treenejä tulee 3 viikkoa kohden. Olen tehnyt kaksi pitkää sarjaa, mutta ensi viikolla aion lisätä vielä yhden sarjan. Josko neljä treeniä menisi sitten sillä systeemillä ja sen jälkeen voin varmasti alkaa vähitellen lyhentämään sarjaa ja lisäämään vastusta. Varsinaiseen perusohjelmaan uskon pääseväni 3-4 viikon sisällä. Olen tehnyt kahta eri koko kehon ohjelmaa nyt vuorotellen. Näin on tarkoitus myös jatkaa. Ohjelmat ovat seuraavat (sarjat 2, toistot 20, palautus max 2 min): 1. päivä

• Smith-kyykky
• Vinopenkkipunnerrus käsipainoilla
• Reisikoukistus maaten
• Ylätalja leveällä myötäotteella eteen
• Vipunostot sivulle käsipainoin
• Takadippi (penkkidippi)
• Hauiskääntö tangolla
• Vatsarutistukset maaten jalat ilmassa
• Vatsarutistukset taljassa

• Jalkaprässi
• Tasapenkkipunnerrus tangolla
• Suorin jaloin maastaveto
• Alatalja pukinsarvikahvalla
• Olkapääpunnerrus koneessa (pystypunn.)
• Hauiskääntö käsipainoilla vinopenkissä
• Taljaojennus
• Jalkojen nostot vinopenkissä

Päivän salitilastot (2. päivän treeniohjelma)

• kokonaisaika 1 h 5 min, josta 5 min soutua alkulämmittelyksi
• keskisyke 130
• maksimisyke 173 (sj mave)
• 389 kcal

Eikä pelkoa, en tule pitämään päivittäin päiväkirjaa tähän tyyliin. Siihen ei ole aikaa, eikä energiaa. Tämä on vaan aloitusmotivaattoriksi tänään. Ei kannata myöskään ottaa turhan vakavasti tuota 5 kilon painonpudotustavoitetta. Tarkoituksena on kyllä tiukistella tässä muutamia viikkoja, mutta näillä näkymin vain siksi, että pääsen jälleen rytmiin. Kyllä tässä olisi vielä tämän vuoden puolella tarkoitus hakea kadonnutta filettäkin, mutta koska haluan tehdä senkin homman "oikein", niin on tämä hyvä tapa aloittaa ja sitten vähitellen vaan lisätä ravinnon määrää laadusta tinkimättä. Mä olen on - off -ihminen, kaikki tai ei mitään, ja siksi tällainen metodi sopii mun luonteelle parhaiten.

Näin ajatteli Hermis klo 9/26/2004 07:39:00 ip. 0 viestiä

Klo 16.10

Suunnitelma pitää yhä! Nyt välipalaksi rasvatonta puolukkajogurttia ja sen jälkeen salikamppeet päälle ja treeneihin. Yesh!!! Duunitkin sain hyvään pisteeseen; yhden projektin tältä päivältä kasaan, toista aloitan salin jälkeen jos nappaa. Jos ei, niin jäänee tiistaille. Huomenna laukkaan jälleen palaverista toiseen ja kolmanteen. Nyt siis koko kehon treenit kutsuu ja sen jälkeen taidan vierailla äipän ruokapöydässä syömässä kaalilaatikkoa. Seuraava raportti oletettavasti seitsemän maissa.

Näin ajatteli Hermis klo 9/26/2004 04:07:00 ip. 0 viestiä

Klo 13.05

Suunnitelma pitää edelleen ja ensimmäistä ruokataukoa tässä viettelen. Ruokalistalla tässä vaiheessa 1 kokonainen ruispala Keijulla, 10% juustosiivuilla (valmiiksi siivutettu Kadett) ja paistetulla kananmunan valkuaisella, jälkkäriksi omena. Työtkin tuntuvat ahdistavan hieman vähemmän, vaikka niitä tossa jonossa aika liuta onkin. Teen sen minkä muiden suunnitelmien puitteissa ehdin ja loput on sitten voi voi... Haaaa!!! Olen jälleen itseni herra! :D

Näin ajatteli Hermis klo 9/26/2004 01:05:00 ip. 0 viestiä

Klo 10.10

Hiphei, päivän ensimmäiset tavoitteet saavutettu! Ja mä olen hyvällä tuulella siitäkin huolimatta, että eilisen tankkauksen jäljiltä vaaka täräytti 54,9 kilon lukemat. Tämä homma alkaa nyt kokonaisuudessaan selkiytyä päässäni ja olen jopa saanut aikaiseksi suunnitelman, jonka avulla myös työahdistuksen pitäisi helpottaa. Tai ei ehkä työahdistuksen, vaan ennemminkin tämän kokonaistilanteen... Suunnitelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: Päätän etukäteen milloin syön ja milloin liikun, ja pidän noista ajoista kiinni, oli tilanne työrintamalla mikä tahansa. Näin priorisoinnit menevät jälleen kohdalleen eikä ristiriitaa omien ajatusten ja tekemisten välillä pitäisi ilmetä. Katsotaan kuinka homma lähtee näin käyntiin. Päivän ensimmäiset tavoitteet ovat siis onnistuneesti takana. Käytännössä tämä tarkoittaa aamulenkkiä, suihkua ja aamiaista. Tein tänään ensimmäisen hieman pidemmän lenkin tauon jälkeen. Hölköttely kulki loistavasti aurinkoisessa säässä ja onnistuin jopa ylittämään itselleni lenkin suhteen asettamani tavoitteet! :) Tavoitteena oli taittaa eräs mittapuussani keskipitkä vakiolenkki mahdollisimman pitkään hölkäten ja ylämäet kävellen. Onnistuin pitämään hölkkää yllä koko matkan, jopa ne ylämäet enkä edes ollut pahemmin piipussa. Lieneekö asiaan osuutta melko tapissa olevalla motivaatiolla ;). Pistetääs vielä vähän tilastoja näkyviin. Painot

• viikon keskipaino 54,3 kg
• nousua edellisviikon keskipainoon 0,5 kg (53,8 kg, takana myös vkon kreatiinitankkaus, joka nostaa tavallisesti painoa 1-2%)

• kokonaisaika ~44 min, josta 3 min lämmittelyä ja 3 min jäähdyttelyä kävellen (hölkkää 38 min)
• juoksuosuuden keskisyke 152
• maksimisyke 171
• energiankulutus 326 kcal

Tosta eilisestä mässystä vielä sen verran, että se oli kyllä ihan tarkoituksellista enkä luisunut herkuttelemaan mitenkään vahingossa. Eli kun olin Stockmannin pukukopissa tuskastuneena päättänyt, että nyt alkaa viimeinen rutistus, niin samalla päätin myös syödä eilen kaikkia niitä herkkuja, jotka olivat edellisten viikkojen aikana mielessä käyneet. Näin tein ja nyt ei tarvitse enää pohtia, miltä Fazerin uutuus keksisuklaa maistuu (itse syön jatkossa keksit kekseinä ja suklaat suklaana). Kyseessä ei siis ollut vahinko vaan tarkoin (?) harkittu teko ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/26/2004 10:09:00 ap. 0 viestiä

Suklaa-Lauantai

Mistä tietää olevansa masentunut? Tietysti sitä voi arvailla olevansa masentunut, kun on vähän allapäin eikä mikään oikein jaksa huvittaa ja koko ajan vielä vähän väsyttääkin. Mutta tasan tarkkaan tietää olevansa masentunut siinä vaiheessa kun lenkki jää tekemättä ja päivä kuluu kaksin käsin suklaata ja muuta ällöttävää naamaansa kiskoen. Tässä vaiheessa jo ihan oikeasti ällöttää ja on paha olo, mutta siitä huolimatta tungen lisää makeaa tavaraa kurkusta alas. Mentaliteetti lienee se, että kun nyt kerrankin syön itseni sairaaksi saakka, niin en sitten taas tarvitsekaan mitään makeaa ennen joulukonvehteja. Toivottavasti tämä filosofia toimii. Ellei, niin olen todella pahassa pulassa. Niin niin, psykologistahan tämä on ja hyvin vähän mua itseäni. Yritän saada asian haltuun huomenissa. Tosin sen haltuun ottamista helpottaisi huomattavasti myös erään muun elämän osa-alueen haltuun saaminen, sen alueen, jonka vahvasti uskon olevan syynä tähän vallitsevaan kurjuuteen. Aamu alkoi tuttuun tapaan töiden parissa; muutama tunti taustatyötä koneen ääressä ja sitten maailmalle tutkimustyötä jatkamaan. Puoleen päivään mennessä olin selvinnyt tämän päivän töistä ja vaihdoin lennosta vapaalle --> shoppinkia! Valitettavasti shoppaaminenkaan ei oikein jaksanut napata ja kävi enemmän työstä kuin rennosta vapaa-ajan vietosta sekin. Hakusessa oli bisneskudetta. Kyllähän siinä päivän mittaan tuli parisenkymmentä asukokonaisuutta päälle sovitettua, mutta yksikään ei ollut hankkimisen arvoinen (näköinen päälläni!). Edelleen nämä samat vanhat ongelmakohdat kehossa aiheuttavat päänvaivaa; liian paksut reidet ja liian iso takalisto nimittäin. Ajattelin, että keikka on ihan piece of cake tässä 54 kilon painossa, mutta bullshit!!! Painajainen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Loppupäivästä sovituskoppeihin tuskastuneena päätin, että nyt riittää! Mä olen kurkkua myöten täynnä sopivien vaatteiden etsiskelyä (en ole mikään shoppausintoilija muutenkaan), joten asialle on tehtävä jotain. Eli mitä? Vaateteollisuuden mitoitusperiaatteisiin en pysty vaikuttamaan, mutta se mihin pystyn vaikuttamaan on takaliston ja reisien koko! Laihdutuskuurille siis! Siitäkin huolimatta, että äipän mielestä olen anorektinen ellen ihan vielä keholtani, niin mieleltäni ainakin. Kuuri alkakoon huomenna! Tavoitteena sutjakat reidet ja pienempi pylly! Hyvästi viimeisetkin selluliitit (ja lihat :() ja tervetuloa alta 50 kilon paino! Nooooh... tosta painotavoitteesta en mene takuuseen... perustuu tämän hetken paskafiilareihin. Jotain sain sentään kauppareissulta kotio raahattua; kaksi teinitakkia (toppa neulehihoin ja farkku puolineulehihoin ja neulekauluksin ala One Way), yhdet Britney Spears stretch -farkut, ylikallis, mutta ah niin pehmeä poolo, juoksusukat, hauenleuat ja Invincible Kiss Proof Lipstick (Imagine your lips are tattooed...with an irresistible colour!). Kaikki tarpeellinen jäi jälleen kerran ostamatta :(, mukaan lukien myös kummityttären synttärilahja (Mikä ihme ilahduttaisi 4-vuotiasta pikkuneitiä?!). Huominen on varattu aamulenkille, kustannusarvioiden laatimiselle, säännölliselle ja järkevälle syömiselle sekä iltasalille. Eiköhän siinä taas mukavasti saa sunnuntaita kulumaan. Mieluusti ulkoiluttaisin myös uutta "juoksutietokonettani", jonka paketti edelleen pölyttyy koskemattomana tossa hyllyllä. Kaihoisia silmäyksiä olen sinnepäin kyllä tiiviiseen tahtiin luonut, mutta nyt on tässä hässäkässä jotenkin helpompi ripustaa tosipaikan tullen vanha mittari ranteeseen. Ongelmana on myös tämä tupaten täysi mylly (ei mahdu enää yhtään uutta ohjelmaa), jonka uusimisprosessin olen kyllä käynnistänyt, mutta en vielä loppuun saattanut. Jos olisin sen itse hankkinut, niin varmasti parhaillaan sitä tässä näpyttelisin, mutta kun hoituu nyt firman kautta, niin menee aina vähän pidemmän kaavan mukaan (Mitäs aloin kitsastelemaan!). Lähitulevaisuudessa kuitenkin myös tämä myllyn vaihto tapahtuu ja saan alkaa taas täyttämään konetta uusilla uljailla ohjelmilla :). Lopuksi vielä mässylistaa, jottei kellekään jää epäselväksi, että todella taistelen täällä masennuksen kovissa kourissa. Voimme sitten kaikki yhdessä päivitellä kurjaa oloani ja järkyttävän järjetöntä mässäilyä, jonka voisi jopa ahmimiseksi luokitella. Oletko valmis?! Tässä se tulee...

• aamuherat
• aamupuurot; raejuusto ja muut vakiohässäkät
• proteiinipatukka
• naudan sisäfilettä 250 g ranskalaisin ja laitticolalla
• Fazerin keksisuklaata 150 g
• Anthon Bergin valkoinen suklaalevy
• Maraboun tuplanougat
• Fazerin salmiakki Mix 100 g
• Iso teksaspulla
• Äipän omenapitkoa
• Äipän porkkanapiirakkaa
• Kourallinen Suffelipuffeja

Näin ajatteli Hermis klo 9/25/2004 11:47:00 ip. 4 viestiä

Lisää töitä

Jos jotakuta vielä kiinnostavat nämä stressaavat työjutut, niin lisäselvitystä asiaan saa vieraskirjasta Irman ja Eevan viestien yhteydessä sekä blogin kommenttiosastoilta Piristystä ja T-tilitys jatkuu. Jatkossa varmasti lisää murinaa, mutta toivottavasti jossain vaiheessa myös iloisempia fiiliksiä ko. aiheeseen liittyen.

Näin ajatteli Hermis klo 9/25/2004 08:10:00 ap. 0 viestiä

Extaasiin...

...sinne vie pieni polku halki villin sademetsän... Oooouuuuuuh my god! Kyllä salielämä saa ekstaasiin! Hmmm... jopa siitäkin huolimatta, että mimmi on rapakunnossa ja muistuttaa lähinnä lauantaimakkaraa. Mutta solut nauttii! Ja mieli nauttii! Lähdin salille mielessä viiden tunnin nautinto. Selvisin kahdella. Ja olen edelleen päästäni sekaisin :)

Näin ajatteli Hermis klo 9/24/2004 11:29:00 ip. 0 viestiä

Vieraskirja

Apinoin Kutria ja lisäsin Vieraskirja -linkin tohon sivupalkkiin. Josko se helpottaisi sinne jätettyjen kommenttien seuraamista myös tämän blogin kautta. Viestejä voi siis jättää käyttäen ihan kumpaa tahansa systeemiä - mikä nyt tuntuu helpoimmalta ja sopii itselle parhaiten. Molempia pidän kyllä ihan yhtälailla silmällä ja molemmista tulee yleensä viesti meiliin, kun joku on viitsinyt niihin jotain postata. Eli kaikki viestit kyllä noteeraan melko piankin postaamisen jälkeen, vaikka vastakommentointi nyt saattaakin tämän kaoottisen elämäntilanteen vuoksi viivästyä. Myöskin meili toimii aivan kuten ennenkin ja vastausten viipymisessä sielläkin syynä edellinen selitys. Kaipasin eilen piristystä. Viestinne ovat aina piristäviä :). Kiitos niistä! Ja vielä täytyy mainita, että olen todella onnekas viestien saaja. Olivat kommentit sitten positiivisia tai negatiivisia, niin ne ovat aina olleet asiallisia. Yhtään häirikköviestiä en ole saanut edes meilitse ja se on musta tosi hienoa. Saan olla ylpeä Hermeliinin ajatusten lukijoista!

Näin ajatteli Hermis klo 9/24/2004 06:15:00 ip. 0 viestiä

Mä kaipaisin piristystä... Mistä sitä saa?

Näin ajatteli Hermis klo 9/23/2004 10:04:00 ip. 3 viestiä

Tänään torstaina

Olen kotiutunut. Vihdoinkin. Väsymys on 14 tunnin päivän jälkeen melkoisen totaalista. No okei, kävin välissä tunnin verran kotona vaihtamassa vaatteita ja syömässä leipää. Seksin ylipapitar Katri Manninen heiluu muuten parhaillaan telkassa. Harmittaa, että en ole ehtinyt ottaa osaa keskusteluun Katrin yllättäen miinusmerkkiseksi kääntyneestä äo:stä. Siinä meinaa on sen verran jutun juurta, että mielelläni olisin asiaa omalta osalta hämmentämässä. Ehkä on kuitenkin parempi antaa Katrin itse hämmentää. Senhän hän kaikesta päätellen osaa. Myös Hermiksen työtilanne on saanut mukavasti palautetta. Kiitos kaikille kommentoineille. Olen lukenut viestinne ja yrittänyt myös niiden avulla ravistella itseäni hereille. Päässä pyörii miljoona juttua asiaan liittyen, mutta palaan aiheeseen uusimman kiukun hieman laantuessa ja pään väsymyksestä selvitessä. Tässä asiassa olisi nyt syytä pitää ajatus kristallinkirkkaana ja lanka punaisena. Blogin teeman muuttamista täytynee myös vakavasti harkita liikunnallisen elämän kuivuessa vähitellen olemattomiin... Mulla on identiteettikriisi. Olikohan mulla vielä muuta... Stressitilanne on saanut tunteet pintaan. Viimeksi aamuruuhkassa taistelin oksennusrefleksiä vastaan. Peltilehmän tielle osunut hirvieläin eli jalat katkenneina viimeisiä minuuttejaan äärimmäisen pakokauhun vallassa, vailla mahdollisuutta paeta tuskallisen kipeätä ja pelottavaa tilannetta. Katse sai mut voimaan pahoin. Teki mieli tappaa.

Näin ajatteli Hermis klo 9/23/2004 09:22:00 ip. 0 viestiä

T-tilitys jatkuu

Tänään se sitten iski, täydellinen riittämättömyyden tunne, kun tajusin, että vaikka istuisin seuraavat kaksi vuorokautta tattina koneen ääressä, niin en siltikään pystyisi saattamaan tätä kiireisintä projektia esittelykuntoon asiakkaalle perjantain deadlineen mennessä. Ja kun tämän viimein tajusin, niin lamaannuin täysin; ajatus ei kulkenut, silmät tuijottivat värähtämättä eteen ja kyyneleet polttivat luomien alla. Ei ole helppoa myöntää itselleen omaa vajavaisuuttaan tai kykenemättömyyttään. Vielä vaikeampaa sitä on tällaisen "teräsnaisen" myöntää jollekin toiselle. Olin epäonnistunut omissa tavoitteissani (jotka ehkä olivat epäinhimilliset) ja jouduin tuottamaan pettymyksen myös ylemmälle taholle ilmoittaessani etten kykenisi suoriutumaan hommasta määräaikaan mennessä. Mulla ei vaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin tarttua puhelimeen, kertoa tämä karu tosiasia ja pyytää lisäaikaa tehtävästä suoriutumiseen. Ylin taho ei suoralta kädeltä luvannut mitään, mutta lupasi miettiä asiaa ja tehdä muutamia tiedusteluja asian tiimoilta. Asian lopulliseen selviämiseen kului tunteja ja sillä aikaa pakotin jälleen itseni rauhoittumaan ja jatkamaan töitä. En ehkä saisi hommia valmiiksi perjantaihin mennessä, mutta olisi ainakin parempi olla jotain materiaalia kuin lähteä presentaatiotilaisuuteen täysin tyhjin käsin. Pystyin sulkemaan mielestä heikon hetkeni ja jatkoimme tiimin kanssa epätoivoista tehtäväämme. Työtunteja oli takana 11 kun odottamani puhelu saapui; presentaatio siirrettäisiin vielä toistaiseksi määrittelemättömään ajankohtaan. Luulin pyörtyväni puhelin kourassa kun tajusin, että työpäivä oli tältä päivältä ohitse! Kello oli tuolloin viisi ja olin varautunut tekemään töitä niin kauan, etteivät silmät enää pysyisi auki. Useimmiten saan katua suoria sanojani. Tänään suorasukaisuuteni koitui jonkinlaiseksi pelastukseksi sekä itselleni, että muille projektin kimpussa pakertaville. Kaikki osalliset tuntuivat ilmoituksesta helpottuneilta; yhtälailla tiimin jäsenet kuin muutkin yhteistyökumppanit. Asiakas ei tässä vaiheessa ole välttämättä yhtä onnellinen kuin me muut osalliset, mutta myös hänen parhaaksi tämä viivytys loppukädessä koituu. Kiire ei lopu tähän, mutta josko sentään pystyisimme työskentelemään inhimillisen työajan puitteissa ja harrastamaan jopa jotain muutakin elämää kuin työelämää. Kyseisen projektin viivästymiseen oli useita itsestäni riippumattomia syitä. Tein kaiken minkä pystyin, ja vaikka olenkin tavallaan pettynyt itseeni, niin tiedän tehneeni parhaani enkä voi suoranaisesti tapahtuneesta itseäni syyttää. Pahinta on, että tälle tehoyhteiskunnalle ei tunnu mikään riittävän. Ketään ei kiinnosta tietää, mitä uhrauksia yksilö joutuu taloudellisen tuloksen hyväksi tekemään. Välillä tuntuu, että on itsestäänselvää, että pakerrat ilman erillistä korvausta yötämyöden... erityisesti silloin, jos satut vielä olemaan lapseton. Perheelliset rientävät klo 16 kotiin huoltamaan katrastaan ja viettävät viikonloput laatuaikaa. Me muut huollamme itsemme työn sivussa ja olemme käytettävissä kellon, viikot ja vuodet ympäriinsä. Kiitosta tulee harvoin ja silloinkin mutkien kautta (tietyt asiat pitää itse osata tulkita kiitokseksi). Panoksesi on itseisarvo. Minä sain onnekseni ja suureksi yllätyksekseni kuulla positiivista palautetta eräältä yhteistyökumppanilta, jonka mielestä olen hoitanut hommani hyvin, jopa esimerkillisesti. Se oli todella hienoa kuultavaa, varsinkin kun kyseisellä taholla ei sinänsä ole minkäänlaista "velvoitetta" huomioida työtäni millään tavalla. Hmmmm... onkohan tässä kriisin ainekset jälleen kasassa? Vapauttavan puhelun saatuani löin kamat samantien kasaan, vedin lenkkikengät jalkaani ja painuin hölkälle. Juoksu kulki rennosti ja lihakset nauttivat joka askeleesta. Valitettavasti happipuoli ei toimi vielä yhtä hyvin kuin lihaspuoli, joten suurimmat ylämäet talsin suosiolla kävellen. Lenkin jälkeen ylipitkä kuuma suihku, kanapizza ja suklaapatukka saattoivat mielen ja kehon väsyneen raukeaan olotilaan. Taidanpa antaa väsymykselle periksi ja painua pehkuihin. Huomisessa odottaa taas aikainen asiakaspalaveri. Ilta menee edustaessa. Pitkä päivä tiedossa. Toivottavasti edes kriisivapaa.

Näin ajatteli Hermis klo 9/22/2004 09:35:00 ip. 5 viestiä

TT -täydennystä

Ja homma jatkuu... Pikainen täydennys eilen aivot pihalla kirjoitettuun tekstiin liittyen edelleen Niiskun näkemykseen rankan työjakson ja treenin yhdistämisestä. Aikanaan arvoja kohdalleen laittaessani päädyin sellaiseen ratkaisuun, jossa treeni (keho) tulee ilman muuta vaihtoehtoa ennen työtä. Tätä mieltä olen edelleenkin, ja vaikka se ei tällä hetkellä missään näy, niin kyllä melkoisen erikoinen tilanne saa olla, jotta treenit kokonaisuutena jäisivät työn varjoon edellyttäen luonnollisesti ettei muuta estettä liikkumiselle ole. Olen jo läpikäynyt tähän mennessä sen vaiheen, jolloin näin todellakin tapahtui (elämä pelkkää työtä jonkun muun kuin itseni eduksi), ja siihen liittyen aikanaan nämä asiat näin pohdin. Silloin aikanaan tilanne johti ammatinvaihtoprosessiin, jonka myötä kouluttauduin täysin uudelle ja erilaiselle alalle. Jotenkin kaikesta ja kaikista päätöksistä huolimatta ajauduin jälleen alkuperäisiin tai niihin kiinteästi liittyviin hommiin, joten kaipa tämä sitten on se kuuluisa kohtalo. Niin tai näin, pidän edelleen nyt meneillään olevaa vaihetta väliaikaisena (tämä järjetön kiire, ylipitkät työpäivät ja alimitoitetut vapaat) ja olen valmis tilanteen vuoksi venymään (näköjään melkoisen äärimmilleni ;)). Näin ei voi kuitenkaan jatkua ikuisuuksia. Jos näyttää jatkuvan, niin täytyypä ottaa plan B työn alle. Työn iloa ihmiset! Mäkin yritän parhaani mukaan iloita tästä hulluudesta. Ja jos ei muuten, niin ehkä vielä jonain tulevaisuuden kauniina palkkapäivänä hihkun aidon riemun ja ilon kourissa ;) Tiedote tosikoille: tekstin viimeinen virke oli/on vitsi.

Näin ajatteli Hermis klo 9/22/2004 06:02:00 ap. 0 viestiä

TTT - työ, treeni ja tikit

Noniin, 13 tunnin pakerrus jälleen ohitse. Ensin olo on helpottunut ja sen jälkeen mieleen muistuu, että huomenna klo 7 koko homma starttaa taas alusta. Toivottavasti ensi viikolla pääsen jo hieman inhimillisempään rytmiin. Eilen ainakin sain nostettua asiasta sellaisen mekkalan, että torstaista lähtien tiimi täydentyy kahdella lisäkädellä. Hyvä mä! Kävin tänään poistattamassa tikit ja noutamassa patologiset tulokset. Haavat ovat parantuneet hyvin eikä luomista löytynyt mitään epämääräistä. Joskus näinkin päin ;). Tikkien poiston jälkeen painuin salille, vaikka en sitä olisi kuulemma saanut tehdä. Saattaa mennä pöpöjä tikkien jättämiin reikiin. Huomenna treenaus on sentään jo laillista. Johan tässä on kärsittykin... Treenit sujuivat mukavasti ja sain siinä samalla parin tunnin breikin töiden väliin. Niisku oli tuolla vieraskirjan puolella huolissaan mun treeni- ja työtahdista, joten lienee paikallaan selventää pari seikkaa tähän väliin. Ensinnäkin mulla on takana lähes kuukauden treenitauko, joten tällä hetkellä treenit eivät ihan hirmuisesti rasita kehoa tai päätä. Oikeastaan päinvastoin; olen ollut superhyvällä tuulella salilla ja nauttinut niistä parista lenkistä, jotka olen ehtinyt tässä vetäistä, aivan täysillä. Eli pään tuuletusta ja tarpeellista taukojumppaa näihin pitkiin päiviin. Niisku varmasti inspiroitui tosta eilisestä viestistäni, jossa olin itsekin huolissani kurkun kipuilusta. Otin kuitenkin illan rennosti ja sen sijaan, että olisin lähtenyt lenkille, painuinkin sohvan nurkkaan köllöttämään vihreä teemuki ja Pelinaiset seuranani. Tänä aamuna vointi oli jälleen normaali *syvä helpotuksen huokaus* Treeni on todellakin vasta sisäänajovaiheessa ainakin nyt pari seuraavaa viikkoa. En ole laatinut suunnitelmia jatkosta vaan katselen kuinka tämä homma taas pyörähtää käyntiin. Nyt olen tehnyt koko kehon kerralla kahdella sarjalla liikettä (lihasryhmää) kohti. Toistot pyörivät 15-20 välissä ja vastusta on noin 50-60% "tavallisesta". Eli iisisti otan tämän alun, enkä oikeastaan muuta voi, koska sekä voimat että kestävyys ovat tipotiessään. Yritetään tässä nyt ensin saada peruskuntoa, hermotusta ja kestävyyttä kohdilleen, ja lähdetään vasta sen jälkeen työstämään vähitellen voima- ja lihasmassapuolta. Varmaankin kuukausi mennee hissukseen.... ellei mitään ikäviä yllätyksiä tule. Josko tähän ottaisi nyt vielä vähän rentoilua New Yorkin sinkkujen parissa ja painuisi sitten unten maille ennen huomenna jatkuvaa myllytystä....

Näin ajatteli Hermis klo 9/21/2004 10:30:00 ip. 0 viestiä

Itku lyhyestä ilosta

Mieli halajaa lenkille, mutta keho pistää hanttiin. Kurkku ikävästi kipeänä - TAAS! Kohta palaa hihat, enkä voi olla miettimättä mikä osuus stressaavalla työtilanteella on koko kehon hyvinvointiin.

Näin ajatteli Hermis klo 9/20/2004 07:55:00 ip. 0 viestiä

Väsynyt, mutta niin iloinen (in Mamba -style)

Noniin, vihdoinkin pääsin tositoimiin ja oon niiiiiiiiin ylionnellinen!!! Harmittaa vaan, että oon myös niin tajuttoman väsynyt viikonlopun rehkimisestä (työt), että en jaksa edes hehkuttaa tätä liikunnan riemua niin paljon kuin haluaisin. Aion olla vaan tylsä ja todeta, että eilen aloitin 40 minuutin kävelylenkillä, jatkoin illalla salilla ja vetäisin tänään kymmenisen minuuttia kävellen ja loppumatkan parisenkymmentä minsaa hölkötellen. Eilinen kävelylenkki oli pientä tuskaa, mutta nämä muut ovatkin sujuneet tavoitteisiin nähden hienosti. Olin salilla niin onskuna, että pistin sarjatauot oikein viimosen päälle veivaten Black eyed peasin tahtiin. Joo, olin todellakin ihan ypöyksin treenailemassa lauantai-iltana klo 19.30 - 21. Tai no.. melkein koko ajan ainakin. Onnistuin kuitenkin täpärästi välttämään ns. nolot tilanteet..... heh... ;). Ainoa liikunnan iloa himmentävä seikka oli iltayhdeksäksi sovittu puhelinneuvottelu, joka venyikin sitten puolitoistatuntiseksi. Eivät edes minimaaliset painot saaneet mua huonolle tuulelle, ja se on jo jotain suurta se! Olen aloittanut tänään myös kreatiinitankkauksen. Katsotaanpa kuinka vikkelästi tässä paino lähtee taas nousuun. Eipä silti, että olisin siitä huolissani. Pääasia, että nämä löysät makkarat vyötäröltä häviävät pikapikaa johonkin, jotta pääsen taas ihastelemaan ah, niin kaunista masukkaani! ;) Viikon keskipaino oli 53,8 kg eli 1,2 kiloa vähemmän kuin edellisviikolla. Tosin jo heti tänään oltiin 54 kilon paremmalla puolella eli eiköhän se siitä. Syömiset noin muuten ovat edelleen todella syvältä. Oikeastaan aamupuuro on ainoa kunnon sapuska, jota olen viime päivinä syönyt. Muu on ollut sellaista otanpa kiireessä vähän tosta ja palan tästä. En kuitenkaan ole syönyt mitenkään hillittömästi vaan lähinnä päinvastoin. Tänäänkin jäivät kalorit alle 1250:n. Ravinnon laadussa ei kylläkään ole ollut hurraamista; leivän puputtamiseksihan tämä menee. Leivän saa tehtyä nopeasti ja sen pystyy syömään hyvin tietsikkaa naputellessakin. Ja sitäpaitsi... leipä ON HYVÄÄ! Sellaista... Onpa mukava lähteä huomenna pirteänä rentouttavan viikonlopun jälkeen töihin. Ja katin kontit kanssa!!! Tsekkailin tossa tuntilistaani läpi voidakseni todeta, että olen tehnyt kahdessa viikossa kolmen viikon työt. Tai tunnit ainakin. Tavalliseen tahtiin huhkiessa tunteja olisi varmasti tullut huomattavasti enemmän, mutta tiivis tahti pitää tuntimäärätkin mukavasti kurissa. En oikeasti tiedä, pitäisikö tässä olla omasta suorituksestaan ylpeä vai tuntea itsensä täysin ääliöksi? Eipä siitä ole niin kovin kauan, kun kriisin kourissa päätin ja lupasin vakaasti itselleni pitäytyväni tiukasti 7,5 tunnin päivissä ja tekeväni vapaa-ajalla jotain aivan muuta kuin töitä. En tiedä mitä niille lupauksille tapahtui, mutta ainakaan ne eivät näytä enää olevan voimassa. Enkä tiedä olisinko yhtään sen ylpeämpi itsestäni, jos jättäisin kylmästi vain työt tekemättä. Todennäköisesti en. Aina tosin uhoan tekeväni niin, mutta jotenkin se velvollisuudentunne vaan pääsee nousemaan kaiken muun yläpuolelle. Niin tai näin, mutta ainakin yritän tämän kaiken hulabaloon keskellä tehdä näyttävän (?) paluun areenoille! Katsotaan kuinka onnistaa... Mieli tekisi pistää jälleen pieni veikkauskisa pystyyn, mutta epäilenpä tämän olevan aivan liian helppo kisa teille vähänkin pidempään linjoilla roikkuneille ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/19/2004 10:32:00 ip. 0 viestiä

Liikunnallinen elämä...

...on alkanut!!!

Näin ajatteli Hermis klo 9/19/2004 12:18:00 ap. 3 viestiä

Ruikutusta

Äääääh... kylläpä masentaa, väsyttää, ahdistaa, stressaa, kiukuttaa, vituttaa, ärsyttää, myrkyttää, potuttaa, harmittaa.... Eilen 12 tuntia tien päällä, tänään jo reilut 3 tuntia töitä takana ja lukematon määrä vielä edessä. Ja ilman erilliskorvausta tietysti. Toki saan nämä ylityöt pitää normaalivapaina, mutta mun mielestä yksi ylitunti on vähintään kahden vapaatunnin arvoinen. Tämä ei ole kivaa, eikä se tunnu oikeudenmukaiselta. Mutta minkäs teet?! Hommat täytyy saada tehtyä kun on asiakkaalle niin jonkun toimesta luvattu. Hiukan tietysti harmittaa, että lupaaja on eri kuin tekijä :/. Joooooh... Oikeasti mun työtilanne on aika katastrofaalinen käsittäen ~20 avointa projektia, joista 12-14 vaatii tällä hetkellä jonkinlaisia toimenpiteitä. Olen ilmaissut tuskani päättäville elimille, mutta ainakaan toistaiseksi avunhuutooni ei ole vastattu. Kuultu on varmasti, koska olen kailottanut tilannettani kovaa ja korkealta. Kellään ei liene epäselvyyttä mun ahdingosta, ja tulinpa kohtaloani nyt myös tänne säälipisteiden toivossa ruikuttamaan. Josko niitä edes jostain heruisi... Eiliseen työmatkaani liittyen tein muuten oudon havainnon. Viimeiset kolme työmatkaa ovat suuntautuneet kohteisiin, joissa mulle on tarjottu lounas kulloinkin kyseessä olevan yrityksen työpaikkaruokalassa (eri puolilla Suomea). Joka kerta lounaaksi on ollut leivitettyä porsaanleikettä, perunaa ja kastiketta. Eikö suomalainen työtekevä kansa saa muuta ruokaa kuin vetelään ja limaiseen massaan piilotettua sikaa?! Noh, hyvinhän tuo kuuden tunnin neste- ja ravintopaaston jälkeen upposi, vaikka joka kerta kun näen tarjolla olevan jauhorasvaseokseen upotettua lihaa nousee ns. pala kurkkuun. Ei tosin itkumielessä ;) Homma jatkuu. Happihyppely ja salikeikka ovat harkinnassa.

Näin ajatteli Hermis klo 9/18/2004 10:12:00 ap. 2 viestiä

Töitä, töitä, enemmän töitä

Takana 15,5 tunnin työpäivä aamukuudesta iltapuolikymmeneen. I`m dead! Ja huomenna heti aamusta työmatkalle Tampereen ja Lahden suuntaan. Ja mitäs sitä viikonloppuna muuta tekiskään ku töitä! Eipä tarvitse miettiä menisikö treenaamaan vai ei... F**k!!!

Näin ajatteli Hermis klo 9/16/2004 09:35:00 ip. 0 viestiä

Käytännön teoriaa

Paino jatkaa laskua. Nyt painan jo alle 54 kiloa, joka on itseasiassa yhtä paljon kuin dieetin aikainen ennätyslukema. Ehkä tämä on vain ohi menevä trendi, kuiva kausi tai jotain. Kaiken järjen mukaan suunnan pitäisi olla täysin päinvastainen, ja siksi jaksan tästä nyt jauhaa. Tänään heittäydyin jopa niin turhamaiseksi, että pengoin kaapista ne todennäköisesti kaikkein pienimmät housuvaihtoehdot (3 kpl), joiden tiukkuutta sitten peilin edessä keikistellen testasin. Ja totta se on, olen pienempi kuin missään vaiheessa dieettiä, vaikka paino sinänsä on sama kuin muutamaan otteeseen alhaisimmillaan dieetillä. Eikö asian pitäisi olla täysin päinvastoin?! Sama määrä lihasta mahtuu pienempään tilaan kuin läski ja plaaplaaplaa... Mites se normaali laihtumisen kaava taas menikään? Syöt vähemmän kuin kulutat, right? Niin mäkin luulin, mutta enää en ole tästä kaavasta täysin varma. Tai sitten hormonit vain tekevät jälleen kepposia. Se kaava, jolla itse olen nyt päässyt viimeisen 10 vuoden ajalta alhaisimpaan vaakalukemaan menee seuraavasti.

1. Olen vähentänyt liikunnan minimiin, käytännössä en ole liikkunut kolmeen viikkoon ollenkaan (2x tooooodella kevyt koko kehon treeni salilla).
2. Olen syönyt päivittäin ~500 kcalria enemmän "epäpuhdasta" ravintoa, joka on ajoittain sisältänyt jopa järrrrkyttävät määrät "paskahiilareita". Käytännössä tämä ruoka tarkoittaa kalapuikkoja, valkoista riisiä, vaaleaa leipää, rasvajuustoa, omenapiirakkaa, pannukakkua, keksiä, karkkia, jopa hampurilaista ja pizzaa. Olen siis lohdutellut kurjaa kohtaloani oikein olan takaa! ;) Olen jopa onnistunut tuhoamaan viimeisten neljän päivän aikana 400 gramman Halvan salmiakkisekoitus pussukan!
3. Mitään lisäravinteita en ole käyttänyt viiteen viikkoon.
4. Olen myös kuluttanut päivät (ja illat) kuin tatti tietsikan ääressä istuen, töitä ja väliin vähän Turkki -sivustoa ja blogijuttuja vääntäen.
5. Olen nukkunut 6-7 tuntia yössä ja osa niistäkin tunneista on kulunut työasioita stressaten.
6. Hyötyliikuntaa en ole harrastanut kaupan kiertoa enempää, ja sinnekin päräytän tietysti jalolla moottoroidulla ratsullani.

Näin ajatteli Hermis klo 9/14/2004 09:17:00 ip. 5 viestiä

Karppimaailma

Kun luen Keho.netin ketjua "AJCN: Tyydyttyneen rasvan demonisoinnille ei selvää tieteellistä pohjaa...", niin en voi välttyä mitä kummallisimmilta tulevaisuuden scenaarioilta. Väkisinkin iskee mieleen ajatus, jotta mihin tämä hullu maailma nyt on oikein menossa?! Toistaiseksi edellä mainitunlaiseen keskusteluun osallistuu suhteellisen pieni ryhmä, mutta äkkiähän tällaiset jutut leviävät koko kansan tietoisuuteen, kun niistä vaan tarpeeksi vouhkataan. Ja siitä päästäänkin näihin mun mielen luomiin tulevaisuudenkuviin... Niissä tarkka ravinto-oppi aloitetaan jo koulun ensimmäisillä luokilla ja nykyisen lukiotason saavuttaneet oppilaat tekevät tunneilla erilaisia ravintoon ja kehoon liittyviä tutkimuksia sievät vakoiset takit päällä. Kaikki suhtautuvat tehtäviinsä suurella vakavuudella... Nauraminen ja nauttiminen on kiellettyä. Niistä joutuu jälki-istuntoon, joka ei olekaan enää mikään mikä tahansa jälkkäri vaan siellä on rotan oltavat! Koe-eläinrotan oltavat tietysti! Näin saadaan oivasti sopivaa materiaalia tutkimuksiin. Jokainen tietää mitä pitää syödä, kuinka liikkua ja miten paljon nukkua. Jokainen toiminto on tarkkaan rytmitetty maksimaalista kehon hyvinvointia silmälläpitäen. Poikkeamista aiheutuu rangaistus, koska silloin henkilö on tieten tahtoen asettunut sairaudelle alttiiksi. Ravinnon suhteen on vaikeaa poiketa valituista ja hyväksi todetuista ruoka-aineista, koska ns. epäterveelliset ja keholle vahingolliset ruoka-aineet on täysin kielletty. Vaalea leipä, valkoinen riisi ja pasta, makeiset, jäätelöt, keksit ja moni muu tuote on historiaa. Niistä kuulee vain menneiden aikojen kauhutarinoita. Myös peruna ja sen johdannaiset ovat mennyttä. Tiedemiehet kiistelivät aikansa perunan hyvistä ja huonoista vaikutuksista, ja koska yhteisymmärrykseen ei päästy, niin Maailmanhallitus päätti kieltää sen varmuuden vuoksi. Porkkanaa ja ruisleipää tutkitaan edelleen. Niiden käyttöä rajoitetaan kuitenkin kalliisti verotetulla hinnalla. Kaikki "nautintoaineet" on hävitetty. Näillä toimenpiteillä oli tarkoitus päästä itseään tieten tahtoen sairastuttavista ihmisyksilöistä eroon. Siinä melkein onnistuttiinkin. Diabetes, verenpainetauti ja sydänsairaudet katosivat koko maapallolta. Valitettavasti nyt sairastuu ihmisiä kuitenkin sankoin joukoin outoon sairauteen. Tämä sairaus on nostanut sairaanhoitomenot ennennäkemättömälle tasolle. Kaikki kynnelle kykenevät tahot etsivät sairauden syitä. Tutkimuksia tehdään ympäri maailmaa. Koko maapallon voimavarat on valjastettu paljastamaan tämä outo sairaus, joka on tuskallisen hidas ja johtaa varmaan kuolemaan. Ennusteet ovat huonot; 50 vuoden kuluessa ennustetaan viimeisenkin ihmisolennon kadonneen maan päältä.

Näin ajatteli Hermis klo 9/14/2004 03:12:00 ip. 6 viestiä

Sitä tavallista tarinaa

Olisi kai kuitenkin pitänyt eilen uskoa vaakalukeman olevan 54,5 kg. Tänään se oli 54,0 kg. Siis aivan käsittämätöntä! Tai sitten ei... Liha siellä muuttaa vaivihkaan olomuotoaan. Massiiviset reidetkin ovat kutistuneet lähes olemattomiin. Joku olisi varmasti hyvillään tästä muutoksesta. Minä en. Odotan paluuta salille. Näillä näkymin teen sen jo torstaina. Perjantai menee työreissussa. Puukotusjäljet voivat hyvin. Oletan. En ole uskaltanut katsoa. Lääkärin liimaamien lappujen irrottua kiinnitin pikaisesta Hansaplastit reikien peitoksi. Nyt ne näyttävät oikein siisteiltä. Kipua ei juurikaan ole perjantai-illan jälkeen esiintynyt. Onhan siinä ympäristö hieman arka ja parku pääsee kun paita pois päältä kiskottaessa jumittuu niskaan. Vakaasti uskon kuitenkin olevani torstaina täysin kunnossa. Lähes viikkohan siinä onkin sitten taas jo vierähtänyt. Työ on rasittavaa. Tuntuu, että olen jatkuvasti vuorokaudet ja viikonloput ympäriinsä töissä. En välttämättä tee aktiivisesti töitä, mutta passiivisesti sitäkin enemmän ja nyt se alkaa oikeasti häiritä ja rasittaa. Tiedän, että asia korostuu erityisesti nyt, kun se ainoa henkireikä on poissa pelistä. Treenatessa ei tarvitse miettiä työjuttuja, ei aktiivisesti, eikä passiivisesti. Pyysin tänään apuvoimiakin. Vielä niitä ei tippunut. Olen ilmaissut tahtotilani ja toivossa on hyvä elää. Hmmmm... tällä hetkellä taidan elää enemmän epätoivossa. Olen hommaamassa myös uutta myllyä, ja tänään päätin, että siihen väännetään työ- ja privepuoli omien salasanojen taakse täysin erilleen toisistaan. Ehkä se auttaa, kun työposteja ei tipu pitkin iltoja ja viikonloppua. Menevät kyllä omaan kansioon, mutta enpä malta silti olla niitä availematta. Utelias minä.

Näin ajatteli Hermis klo 9/13/2004 08:22:00 ip. 0 viestiä

Kehomittauksia

Päivitelläänpä hieman kehotietoja, kun niitä on tässä tullut tsekkailtua. Eli vkon 36 keskipaino oli 55,1 kg ja menneen viikon 37 55,0 kg. Tänä aamuna vaaka näytti ensin 54,7 kg, mutta putosi sitten tarkistusmittauksella (x 3) 54,4 kiloon. Mutta siinä 55 kilon molemmin puolin se on tässä viime viikot pyörinyt. Kehonkoostumusmittaus näytti seuraavia lukemia.... Mittaus 12.09:

• aamupaino: 54,7 kg (54,4 kg, jota en tarkistuksista huolimatta jaksanut uskoa todeksi)
• rasvaprosentti: 17,7%
• kehon rasvamassa: ~9,7 kg
• kehon rasvaton massa: ~45,0 kg

• paino: 0 kg
• rasvaprosentti: +1.2%
• kehon rasvamassa: +0,65 kg
• kehon rasvaton massa: -0,65 kg

• paino: +0,6 kg
• rasvaprosentti: +2,4%
• kehon rasvamassa: +1,4 kg
• kehon rasvaton massa: -0,8 kg

Että näin... Kyllähän toi vähän masentaa, kun ajattelee, että taas täytyisi nipistää lähes 10000 kcalria, jotta rasvan määrä olisi sama kuin reilu kuukausi sitten. Hmmmm... ja siinä samalla täytyisi vielä saada 800 grammaa lisää "lihaa". Lohduttaudun kuitenkin sillä, että tilanne ei ehkä sittenkään ole oikeasti näin lohduton. Kreatiini saattaa olla pelastava enkeli ainakin rasvattoman massan suhteen. Joooooh, mutta kyllähän tämä taas pisti miettimään, jotta mistä sitä liikuntakiellon päättyessä lähtisi jatkamaan; pidetäänkö tiukka pikadieetti ja pistetään kertyneet rasvat matalaksi vai lähdetäänkö suoraan hakemaan lisää lihasmassaa ja rasvoista viis! We`ll see...

Pitipä vielä kaivaa tähän alin keskipaino ja se on saavutettu viikolla 32, jolloin lukemat näyttivät 54,2 kiloa. Paino ei juurikaan huolestuta, mutta tuo filee/rasvasuhde kyllä sitäkin enemmän. Äääääääh... nyt tulee kiukku kun en edes pääse tekemään asialle mitään! *murjotusta*

Näin ajatteli Hermis klo 9/12/2004 10:28:00 ip. 3 viestiä

Fitness ei ole vain 12 vkon ohjelma...

Ah, Tom Venutolla on kyllä aika ajoin niin mainioita juttuja ja käytännönläheisiä esimerkkejä, että niitä on todella nautinto lukea. Viimeisimmässä uutiskirjeessä oli juttua kehollisten tavoitteiden saavuttamisesta ja niissä pysymisestä. Koitanpa tähän lyhyesti referoida parhaimmat palat tuosta Venuton jutusta. Venuto toimii personal trainerina, joten hänen kirjoituksensa koskevat usein tavallisten ihmisten "fitness-maailmaa". Niin tälläkin kertaa. Venuton luokse oli tullut reippaasti yli nelikymppinen, vuoden verran salilla harjoitellut nainen, Linda, joka halusi ottaa osaa 12 viikkoa kestävään kehonmuokkauskisaan (vrt. Body for life -kisa). Linda oli ikäänsä nähden keskivertokunnossa; ei lihava, mutta hieman ylimääräistä vyötäröllä ja reisi-pakara -osastolla. Rasvaprosentiksi mittaus antoi 27%. Tavoitteekseen Linda ilmoitti 19% rasvamäärän ja aikaa oli siis 12 vkoa eli 3 kktta. Normaali rasvanmenetysvauhti on ~0,5% vkossa eli 6% kolmessa kkdessa. Lindan kohdalla tavoitteena oli 8%:n pudotus. Tomin mielestä aikaa oli ehkä hieman liian vähän, mutta Linda oli motivoitunut ja vakuutti tekevänsä kaiken tarvittavan päästäkseen tavoitteeseensa. Tom uskoi häntä ja he aloittivat urakan Lindan saattamiseksi "kisakuntoon". Linda oli todella motivoitunut, treenasi kovaa ja noudatti orjallisesti dieettiä. Tuloksia alkoi näkyä... nopeasti. Linda kävi kerran viikossa mittauttamassa rasvaprosenttinsa Tomin luona ja se laski ja laski ja laski. Pudotusvauhti oli keskimäärin 0,75% viikossa ja tuo pudotus oli mittausten mukaan puhdasta rasvaa lihasmassan säilyessä entisellään! Viimeisenä päivänä ennen määräajan umpeutumista Linda ilmestyi roikkuvissa farkuissa Tomin luokse mittauttamaan rasvaprosenttinsa viimeisen kerran. Linda ei ollut ainoastaan hoikistunut, hän oli jopa revityn tiukka! Hän oli onnistunut pudottamaan kolmessa kkdessa rasvaprosenttiaan, ei kahdeksan, vaan 10 prosenttiyksikön verran eli tulos oli huikea 17%! Tom oli vaikuttunut ja Linda pomppi ilosta kattoon! Linda kiitti Tomia avusta ja lähti loppukuvauksiin kisaa varten. Tämän jälkeen Tom ei enää nähnyt Lindaa. Linda ei käynyt enää salilla eikä vastannut Tomin yhteydenottoyrityksiin. Neljä kuukautta myöhemmin Tom viimein törmäsi Lindaan. Lindan hymy oli vaihtunut murjotukseen, olemus oli riutunut ja häneltä pääsi suuri huokaus Tomin tiedustellessa mihin Linda oli kadonnut. "Lopetin saliharjoittelun kilpailun jälkeen... enkä edes voittanut", vastasi Linda. Tom kysyi miksi Linda oli lopettanut ja Linda kertoi kisan jälkeen sössineensä dieetin ja menettäneensä motivaation harjoitteluun täysin. "Katso minua nyt! Painoni on takaisin entisissä lukemissa enkä edes halua tietää rasvaprosenttiani!", Linda sanoi, johon Tom vastasi että "Fitness isn’t a just 12 week program you know, it’s a lifestyle - you have to do it every day - like... forever.” Mikä saa ihmiset innostumaan aivan mielettömästi jostain asiasta ja mielenkiinnon lopahtamaan ihan yhtä nopeasti kuin se on syttynytkin? Miksi ihmiset onnistuvat lyhyellä, mutta epäonnistuvat pitkällä tähtäimellä? Kuinka ihmiset onnistuvat saavuttamaan tavoitteensa, mutta eivät onnistu pysymään niissä? Tomin yksiselitteinen vastaus on "Health and fitness is for life, not for 12 weeks.". Jokainen varmasti ymmärsi tämän tarinan pointin; terve ja hyväkuntoinen keho vaatii jatkuvaa huolenpitoa, harjoittelua ja laadukasta ravintoa. Ei riitä, että tekee muutaman kuukauden ajan tai puoli vuotta hiki päässä töitä ja lopettaa sitten kuin seinään. Valitettavasti nämä kerran saavutetut tulokset eivät ole pysyviä, kuten tästä omalta vyötäröltäkin näkyy. Kuukaudessa on tapahtunut ihmeitä! Nämä ihmeet eivät vain ole yhtään toivottuja...

Näin ajatteli Hermis klo 9/11/2004 11:47:00 ip. 0 viestiä

Lekurikuu

Sori, että nämä mun jutut pyörivät nyt vain potemisen tai työasioiden ympärillä. Tämähän on periaatteessa kehopainotteinen (liikunta, ravinto, keho) blogi, mutta viime aikoina on tällä rintamalla vaan ollut ikävän hiljaista. Eli näiden normaalijuttujen sijaan päässä pyörii kaikenlaista epäolennaista ;). Palaan kehojuttuihin välittömästi kun paluu "areenoille" tapahtuu ja saan jälleen jonkun mukavan kehoproggiksen pystyyn. Tämän kuukauden olen päättänyt nimetä lekurikuuksi. Oikeastaan tämä lekurikuu alkoi jo elokuun puolella ja näillä näkymin jatkuu syyskuun loppuun saakka. Toivottavasti kuitenkin päättyy sitten siihen. Lekurikuuksi tämän em. jakson nimeän siksi, että olen tänä aikana käynyt lääkärissä useammin kuin normaalisti kahden vuoden jaksolla yhteensä! Koko lääkäriruljanssihan alkoi hammaslääkärin vastaanotolta, jossa kävin paikkauttamassa lohjenneen hampaan. Reissussa päädyin paikallisen lääkärin vastaanotolle järkyttävän kivuliaiden vatsakramppien ja ripulin vuoksi, jotka nostivat myös korkean kuumeen. Sain muutaman tablettiliuskan, joilla tauti tokeni kohtalaisen nopeasti. Sitten iski tämä ikävä flunssa, jonka kävin neljän päivän sairastamisen jälkeen tsekkauttamassa lääkärillä kun tilanne tuntui aina vaan menevän huonompaan suuntaan paranemisen sijaan. Diagnoosi: virustauti, hoito: lepoa. Noh, tämä lääkärihän päätti siinä samassa passittaa mut plastiikkakirurgin vastaanotolle luomien poistoa varten, jossa kävin siis eilen. Epäonnekseni juuri korjattu hammas lohkesi uudelleen samana päivänä kun saavuin Turkkiin. Se täytyy nyt mitä pikimmiten käydä korjauttamassa eli hammaslääkäri on luvassa uudemman kerran tässä parin viikon sisään. Kuun vaihteessa mulla on sitten pari kontrollikäyntiä Jorvin sairaalassa, jossa tsekataan näiden pitkäaikaissairauksien tilanne. Luvassa on parina päivänä laboratoriokokeita ja sitten pään magneettikuvaus sekä sisätautilääkärin ja/tai endokrinologin vastaanotto. Huh! Aivan karmea kuukausi ihmiselle, joka parhaansa mukaan karttaa lääkäriä ja lääkkeitä aina viimeiseen asti! Tämä "lääkäripelko" juontaa aikaisemmista ikävistä lääkäri- ja operaatiokokemuksista. En ainoastaan pelkää vastaanotolle joutumista vaan en myöskään luota lääkäreihin ja heidän diagnooseihinsa piirun vertaa. Kyllä tässä niin monta kertaa ollaan menty vakavienkin sairausten kohdalla täysin metsään. Noh, tähän liittyy myös paljon sellaisia länsimaisen lääketieteen asennekysymyksiä, jotka poikkeavat täysin omasta kehoon ja terveyteen liittyvästä ajatusmaailmasta, joita en nyt jaksa lähteä tässä kuitenkaan sen kummemmin puimaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen mä varsinainen ässä, jos lekurikuusta hengissä ja ilman lisätraumoja selviän! ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/11/2004 11:03:00 ap. 0 viestiä

Kipua ja pannukakkua

Operaatio "Viuhuvasta veitsestä" on kulunut 10 tuntia ja olen edelleen hengissä. Parin tunnin nokoset vaihtuivat kolmen tunnin uniksi, joista heräsin tykyttävään kipuun niskassa. Puudutusaineen vaikutus oli ilmeisesti loppunut. Selän haavassa ei edelleenkään ollut tuntemuksia, mutta nyt on. Sama tykyttävä, pistävä kipu on siirtynyt niskasta selkään. Onneksi pahin särky kesti niskan osalta vain reilun tunnin ja siihen luottaen odottelen tässä vielä ihan rauhassa kivun häviämistä myös selästä. Unien jälkeen kivun kourissa tarvitsin tietysti hieman lohdutusta ja mistäs sitä parhaiten saakaan? No äipän luota tietysti! Suuntasin siis sinne ja jo ovelta vastaan tulvi vastapaistetun pullan aivan ylivoimaisen vastustamaton tuoksu. Haaa! Olinpa kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ajattelin tuolloin. Kaksi pullaa ja melkoisen siivun lämmintä pannukakkua myöhemmin olin tietysti jo toista mieltä. Jälleen kerran iski morkkis ja harmitus syömäsession jälkeen. Toivoin, etten olisi sittenkään ollut "oikeassa paikassa oikeaan aikaan". Noh, vahinko oli jo tapahtunut eikä sille enää mitään voinut. Näitä vahinkoja on vaan ihan oikeasti ollut viime aikoina ihan liikaa. Housut kiristävät jo. Kommenttiosastolle on tullut kokemuksia vastaavista veitsen heilutus tilanteista erityisesti liikuntakiellon osalta. Itse olen henkisesti varautunut lääkärin suosittelemaan viikon taukoon, mutta olen kuitenkin ajatellut seurailla tilannetta, ja jos hyvältä tuntuu ja rohkeutta siinä vaiheessa riittää, niin toki palaan salille jo aiemmin. En kuitenkaan halua tässä vaiheessa tehdä "päätöksiä" asian suhteen, koska usein niistä seuraa kuitenkin pettymyksiä. Päivä kerrallaan!

Näin ajatteli Hermis klo 9/10/2004 11:32:00 ip. 2 viestiä

Operaatio "Viuhuva veitsi"

Olenpa tänään ollut huisin ahkera ja reipas! Olin aamulla jo puoli seiska salilla! En ole mikään aamutreenien ystävä, juoksu vielä sujuu, mutta puntin puolella tuntuu, että keho on vielä aivan liian kankea ottamaan treeniä vastaan. Tänään olin kuitenkin pakon edessä, jos halusin treenata ennen seuraavaa taukoa. Ja mähän halusin! Ja se oli huisin kivaa! Eikä kehokaan näyttänyt ihan karmealta (treenasin topissa kun kerta yksinäni salilla siihen aikaan heiluin) vaan itseasiassa aika hyvältä :). Yläkeho tosin yleensä näyttääkin paremmalta kun on vähän täytettä lihaksen ja nahan välissä. Eli levosta huolimatta lihakset olivat täyteläiset ja kauniin pyöreät. Hauissuoni näkyy vielä, mutta olkapäistä säikeet ovat hävinneet eikä lohkotkaan olleet enää juurikaan näkösällä. Mutta kuinka hyvältä keho olisikaan näyttänyt, jos olisin pystynyt treenaamaan koko ajan täysipainoisesti samalla kun olen lisännyt ravintoa? Syömisethän eivät ole olleet kovin kaunista katsottavaa viime viikkoina ;) ja painoa on näin päässyt kertymään muutama kilo lisää. Myöskin kreatiinin antama lisätäyteläisyys luonnollisesti puuttui, koska en ole syönyt kreatiinia lainkaan kuukauteen. No joo, sali meni hyvin, sieltä töihin ja palaveriin ja sieltä päivän varsinaiseen koitokseen eli kirurgin pöydälle. Onneksi työasiat ovat pitäneet ajatukset tiukasti otteessaan enkä ehtinyt etukäteen operaatiota paljoa pohtia. Vielä vastaanotolle kävellessä puhuin työpuhelua ja vasta sen päätyttyä iski hätä ja paniikki. Olin kuitenkin reipas ja kipusin siihen kirurgin pöydälle. Tosin en meinannut koko pöydällä pysyä, koska tärisin kuin haavanlehti iltatuulessa. Jännitin ja pelkäsin aivan sairaasti! Puudutuspiikit nipistivät, mutta eivät aiheuttaneet mitään sietämätöntä tuskaa. Siinä vaiheessa kirurgi totesi pahimman olevan ohitse. Mun mielestä pahin oli vasta alkamassa... ja tärinä vaan yltyi. Jossain vaiheessa kirurgi tarkisti paitsi, että olenko hengissä, niin myös että sattuiko. Vastasin, että en tiedä. Johon hän totesi, että joka tapauksessa veitsi on jo viuhunut pitkän aikaa. Ehkä fyysistä kipua ei tuntunut, mutta henkinen kipu oli sitäkin suurempi. Tokaisin hälle myös, että kuvittelin operaation olevan ohitse nopeammin. Tähän kirurgi vastasi, että eihän tässä aikaa ole vielä kulunut kuin tasan kaksi minuuttia. Mulle se oli elämääkin pidempi kaksiminuuttinen... Luomet saatiin kunnialla pois ja ne matkaavat nyt patologiselle viimeistä tsekkausta varten. Kaikki näytti kulemma hyvältä, joten niistä en ole enää juurikaan huolestunut. Jotenkin omaksi yllätyksekseni onnistuin kapuamaan pöydältä jalat yhä täristen alas ja nyt odottelen hieman kauhuissani puudutuksen lakkaamista. Suihkussa ei tarvitse käydä muutamaan päivään enkä voi edes hiuksia pestä, koska toinen haava sijaitsee niskassa aivan hiusrajassa. Liikunta- ja hikoilukielto pamahti viikoksi. Tikit voin poistattaa 10 päivän jälkeen. Huoh... nyt olen henkisesti niin väsynyt, että taidan ottaa muutaman tunnin elvyttävät nokoset. Sitten pitäisi vielä jaksaa töitä vääntää. Saa nähdä jaksanko...

Näin ajatteli Hermis klo 9/10/2004 04:09:00 ip. 3 viestiä

Kevyttä vääntöä

Räkää riittää ja yskittää jonkun verran yhä edelleen, mutta siitä huolimatta päädyin tänään melkoisen menen - en mene -keskustelun päätteeksi salille. Yritin napata mukaan asenteen, jotta teen kevyesti jumppamielellä ja jos tuntuu pahalta niin tulen pois. Tuntui kyllä pahalta, mutta ei niin pahalta, että olisin jättänyt leikin kesken. Kävin koko kehon läpi ~60% painoilla normaalista, mutta silti tuntui vaikealta. Voimat ja kestävyys olivat melkoisen hukassa. Eli jälleen joudun toteamaan samoin kuin monta kertaa aikaisemminkin, että nopeasti se vaan lihaskunto katoaa. Lenkillä en ole vielä käynyt, mutta aikaisemman kokemuksen perusteella väittäisin juoksukunnon olevan vielä kohtalainen. Esteettistä kuntoa en uskaltanut lähteä salille katsomaan, joten pidin tiukasti paidan päällä ja yritin välttää kehoa tutkiskelevaa peiliin vilkuilua. Ajattelin, että otetaan nyt yksi morkkis kerrallaan ja tänään oli surkean treenin vuoro. Ehkäpä sitä jo kuukauden päästä uskaltautuu peilin eteen pelkässä topissa. Tai sitten ei. Katsotaan nyt ensin kuinka pitkäksi luomien poistosta aiheutuva tauko venyy. Paita oli hyvä pitää päällä myös siksi, että jälleen kerran tämä kaunis rusketus hilseilee sankoin joukoin lattialle enkä halunnut sen pahemmin järkyttää treenikumppaneita käärmeennahkalookilla ja laitteita peittävillä hilsekasoilla ;) Oiskohan aika painua pehkuihin...

Näin ajatteli Hermis klo 9/08/2004 11:30:00 ip. 5 viestiä

Dalmatialainen tiikeri

Hirmuinen työrupeama taas takana, huh! Olin aivan dead ja oli niiiiiin ihanaa huomata, että blogiin oli tullut useita viestejä :). Ihanaa ihmiset! Musta on kiva huomata, että täällä käy ihan oikeita ihmisiä ja päästä edes hieman kontaktiin heidän, korjaan teidän kanssanne. Mun sosiaalinen elämä rajoittuu lähinnä työkuvioihin ja salille, ja siksi on mukava saada välillä yhteyttä myös ulkomaailmaan. Olen jo jonkin aikaa kaivannut palstalle lisää vuorovaikutusta, mutta en oikein tiedä kuinka tuon haaveen voisi järkevällä ja mielenkiintoisella tavalla toteuttaa. Noh, nämä viestit ovat osa sitä vuorovaikutusta, joten lisää näitä! Eikä aina tarvitse edes mua kehua ;D. Tähän liittyen muistuttaisin vielä kerran, että laittakaa sinne viestin loppuun jonkinlaista nimimerkkiä, pliis, koska on paljon mukavampi kommunikoida kun kommunikoi jonkun määritellyn "objektin" kanssa. Bloggerin käyttäjille (rekisteröityneille) nimimerkki tulee automaattisesti, mutta muilta toivoisin sen lisäystä viestin loppuun tai johonkin muuhun sopivaan kohtaan. Minä kiitän :) Joo tosiaan, uusi look on ollut menestys ja sen kunniaksi otsikoin koko viestin kolleegani uutta lookia mainiosti kuvaavalla nimitykselläni. Nimityksen keksijä on muuten mieshenkilö, joten myös tämä rotu aivan selvästi rekisteröi muutoksen, heh. Yllättävää! Ne huomaavat sittenkin mitä ympärillä tapahtuu! Mun piti myös laittaa muutamia kuvia uudesta tukasta blogiin ja olin jo julkaisemassa niitä, kun totesin, että olen niistä liian helposti tunnistettavissa vaikka kasvoja ei kuvissa näykään. On kuitenkin jonkin verran omaperäinen tämä pää, enkä ihan heti odota samanlaista vastaan kävelevän. Nyt pitäisi selkeästi olla se VIP-osasto pystyssä, jossa olisi edes jonkinlaista kontrollia kuka kuvat näkisi. Jos joku nyt oikein kovasti kiinnostui tästä kuontalosta, niin nättiä meiliä vastaan saatan ainakin harkita kuvalinkkien paljastamista privetasolla ;) Tänään oli pitkä työpäivä ja eilisistä suunnitelmista huolimatta jätin vielä liikunnat väliin. Toisaalta olin niin väsynyt etten olisi lenkille edes jaksanut ja myös flunssa on edelleen sen verran voimissaan, että väliin olisi todennäköisesti jäänyt vaikka olisin jaksanutkin. Kurkku on tuntunut tänään jälleen kummalliselta ja pelkään, että tauti lähtee uuteen hyökkäykseen. Siksi lienee parasta ottaa iisisti. Onhan se päivä taas huomennakin!

Näin ajatteli Hermis klo 9/07/2004 10:30:00 ip. 8 viestiä

Blondista bruneteksi

Niin vaan pääsi tänään käymään, että monen vuoden taivallus blondina vaihtui tulevaisuuteen brunettena. Tässä matkan varrella on myös hiusten mitta lyhentynyt puolesta selästä polkkapituuteen, mutta ei sentään kertarykäisyllä vaan pikkuhiljaa uuteen mittaan totutellen. Kävin siis kampaajalla ja erehdyin toivomaan uutta syystukkaa. Ja sitä myös sain koko rahan edestä -platinan vaaleasta kahvin ruskeaksi, melkoinen muutos, heh. Kyllähän tämä vähän oudolta näyttää, mutta eiköhän se siitä kun muutaman päivän peiliin tuijottelee. Mielenkiintoista katsoa kuinka elämä muuttuu hiustenvärin myötä... vai muuttuuko ollenkaan? Toisinaan olen "pienenä blondina" miesvaltaisella alalla "kärsinyt" jonkin sortin uskottavuuspulasta, joten onpa mielenkiintoista nähdä tuoko värimuutos apua asiaan. Hmmmm... toisaalta en voine enää piiloutua hiustenvärin taakse ja esittää sen varjolla tyhmää ja ymmärtämätöntä. Ja elämä jatkuu.... (<-- jostain biisistä, mutta en tiedä mistä... oisko TikTak?) Tänään töitä ja kampaaja, ja siinä välissä vähän yskintää, mutta yllättävän paljon niistämistä. Mistä tätä räkää riittää?! Hiukan haaveilen jonkin sortin liikunnallisesta aktiviteetista huomenissa, mutta en oikein tiedä mistä tässä lähtisi liikkeelle. Kävelylenkkiinhän terve elämä viikko sitten päättyi, joten josko sillä myöskin varovasti aloittelisin. Mieli tekee juoksemaan... Haaveilen myöskin peräti kahdesta keeeeeevyestä punttitreenistä ennen perjantain luomioperaatiota. Syömiset edelleen metsässä ja olo turboakin turbompi, yak! Rahkaomenapiirakka a`la Äippä vaan on niin hyvää ;) . Ja vaniljavaahdot päälle tietty! Mitäs vielä.... Turkki -sivut edistyvät aivan liian hitaasti. Kiitos tänään iltakahdeksalta päättyneen työpäivän. Jälleen kerran olisi intoa vääntää, mutta aikaa ei. Sitten kun on aikaa, lopahtaa into. Täytynee suosiolla jättää viikonloppuun. Tarvitsisin vain kaksi täyttä päivää ja homma olisi done. Tuleehan niitä päiviä tosin tässä kun liikuntakielto lyö jälleen päälle. Äh! Kylläpäs kaikki tuntuu taas hankalalta. Mä haluan takaisin mun normaalielämän! Nyyh...

Näin ajatteli Hermis klo 9/06/2004 11:08:00 ip. 3 viestiä

Great sport begins where good health ends

Otsake lainaa Bertolt Brechtin viime vuosisadan alkupuolella lausumia sanoja, jotka poimin tänään TV1:ltä tulleesta "Urheiluko terveellistä?" -dokumentista. Kuvittelin dokumentin keskittyvän lähinnä urheilun aiheuttamiin vammoihin ja sairauksiin, mutta asia olikin huomattavasti painavampaa, vaikka eivät vammatkaan tietysti kevyttä asiaa ole. Ehkäpä koko dokumentin voisi kiteyttää sanaan riippuvuus. Ensin urheilija on riippuvainen fyysisestä rasituksesta, kilpailemisen ja onnistumisen tuomasta mielihyvästä. Mitä lähemmäs huippua päästään, sitä kovemmaksi käy kilpailu ja sitä myöden kuvioon astuvat mukaan, useammin kuin arvaammekaan, doping-aineet. Dokumentissa väläyteltiin myös geenimanipulaation valjastamista urheilullisiin tarpeisiin. Kun sitten urheilu-ura on loppu, finito, niin urheilun jättämää tyhjyttää paikataan usein huumein. Eli pahimmassa tapauksessa ollaan koukussa aina urheilun aloittamisesta hamaan hautaan saakka. Se oli virallinen puoli. Mua kiinnosti kuitenkin paljon enemmän urheilijoiden way of thinking - tapa ajatella. Vaikka en olekaan millään tasolla huippu-urheilija, niin silti ajatukset olivat kovin tuttuja. Erityisesti saksalaisen, nyt jo lukuisten vammojen vuoksi lopettaneen kymmenottelijan (nimi pääsi karkuun *nolo*) mietteet tuntuivat tutulta. Hän vertasi urheilua esim. parempaan puoliskoon, joka määrää kaikesta ja päättää kuinka eletään. Myös itse pyrin järjestelemään muun elämän treenien ja syömisten mukaan, vaikka en siinä täysin ehdoton olekaan ja kompromisseja joudun leipäni muulla kuin urheilemalla tienatessa enemmän tekemään. Mutta ajatuskuvio kuulosti tutulta, mittakaava vain on eri. Myöskin jonkinlainen tavoitteellisuus, jatkuva parempiin tuloksiin pyrkiminen (ja toisaalta myös jatkuva tyytymättömyys olemassa olevaan ja jo saavutettuun) kuulosti tutulta. Ja tietty oman terveyden vähättely sairauden iskiessä. Mun täytyy olla "oikeasti" sairas ennen kuin uskon, että nyt on parempi jättää treenit sikseen ja huilata. Jos huilin aloittaisi jo siinä vaiheessa kun alkaa tuntumaan pahalle tai omituiselle, niin saattaisi jopa selvitä hieman lyhyemmällä sairasajalla (flunssat, rasitusvammat, ylirasitus yms.). Mutta viimeiseen asti vedetään niin kauan kun vain kynnelle kyetään! Sama sairauden jälkeisen paluun kanssa. Nyt juuri olen siinä tilanteessa, että mietin ja laskeskelen päiviä milloin voin mennä lenkille tai salille. Alunperin ajatuksena oli samantien pitää breikkiä kunnes luomioperaatio olisi toipumisineen ohitse, mutta tänään jo muutin mieleni ja yritän päästä taas treenaamaan mahdollisimman pian. Olen siis ihan oikeasti tervehtymässä, heh! Helppohan sitä on tässä miettiä asioita järjellä; kuinka pitäisi ja kuinka ei pitäisi tehdä. Ihan yhtä helppoa on neuvoa muita ihmisiä vastaavassa tilanteessa, mutta kun itse samaiseen tilanteeseen joutuu, niin säännöt muuttuvat välittömästi. Säännöt muuttuvat kun tunteet menevät järjen ohitse, sydän voittaa aivot. Olen luonteeltani jopa toivottoman pääpainotteinen ihminen. Rakastan järkeilemistä tunteilun jäädessä vähemmälle. Mutta tietyissä tilanteissa järki unohtuu täysin ja let`s go with the flow again! Tunnevirran vietävänä siis... Liikuntaan liittyvät asiat ovat juuri näitä juttuja. Ja kyllähän sitä tunteella tulee toisinaan myös syötyä ;) P.S. Lomabodyn kommenttiosiossa on muuten muutama sana tavoitteista.

Näin ajatteli Hermis klo 9/05/2004 11:30:00 ip. 0 viestiä

Paranemaan päin

Hip hei, olo huomattavasti parempi kuin minään päivänä viikkoon :)! Olen selkeästi paranemaan päin, vaikka eilen (=toissapäivänä kun on näköjään vuorokausi taas vaihtunut) alkoi jo usko paranemiseen loppua täysin kesken. Mulla oli taas niiiiin kurjaa; eilinen oli varmasti koko sairasviikon pahin päivä. Tänään olen ollut pirteä ilman minuutinkaan päiväunia ja mieli on ollut muutenkin korkealla, vaikka yskiessä tuntuu, että keuhkopalat vaan lentää. Limaa irtoaa putkesta nyt oikein kunnolla. Eikä ihme, kun yskänpuuskat kuulostavat kuin oisin vähintää 50 vuotta vedellyt pari askia Kamelia päivää kohden. Päivä on sujunut nettihommien merkeissä. En ole pitkään aikaan ehtinyt väsäillä minkäänlaista sivustoa ja siitä johtuen olenkin melkoisen ruosteessa. Ihan mukava on näitäkin tähän väliin väännellä, vaikka aikaa ja hermoja ottaakin. Toivoisin todella, että ehtisin keskittyä enemmän nettihommiin, mutta toistaiseksi taitaa jäädä haaveeksi. Kun jäi se lottopottikin saamatta.... Lenkille on tehnyt kovasti mieli! Ihan oikeasti en toki ole asiaa edes harkinnut, en edes kävelylenkille menoa, mutta kyllä vähän kaiholla katselin päivän auringonpaistetta... Ja huomenna palataan takaisin taulukoiden ja terveellisen ruoan pariin! Jo on aikakin... Lähes kolme viikkoa olen mässytellyt pelkkää hiilaria ja se näkyy. Peilissä nyt ainakin. Vaaka puolestaa on näyttänyt tasaiseen tahtiin laskevia lukemia. Lihat ne siellä vaan kutistuvat... nyyh..

Näin ajatteli Hermis klo 9/05/2004 01:04:00 ap. 0 viestiä

Liikuntataukoa

Tänään sairastaminen oli edennyt siihen pisteeseen, että päätin käydä lääkäritädin juttusilla tarkistuttamassa, että kyseessä todellakin on vain tavallinen flunssa tai siihen rinnastettava tauti. Mua ei ihan helpolla saa lääkäriin lähtemään jo senkin vuoksi, että pidän antibiootteja useimmiten täysin turhana ja niitähän sieltä aina saa, kun menee vaivojaan valittamaan. Nyt olo ei kuitenkaan ole usean päivän sairastamisesta huolimatta parantunut vaan jopa huonontunut. Tauti on nyt selkeästi levinnyt hengitysteihin; keuhkoputki on kipeä ja yskittää. Vielä ei yskimällä limaa irtoa, mutta uskon, että on vain ajan kysymys koska tähän vaiheeseen siirrytään. Tänään oli myös jo heti aamusta lämpöä 37,4, vaikka viime päivinä näihin lukemiin on päästy vasta illan mittaan. Lääkärille siis, ja kerrankin oli niin fiksu täti, että otatti edes crp:n ennen kuin alkoi reseptiä kirjottamaan. Crp oli 8 eli normaali, joten bakteeria ei kehosta löytynyt (epäilynä keuhkokuume) eli antibiootit olisivat tässäkin tapauksessa olleet täysin turhia ja sekoittaneet vain kehon omaa puolustusmekanismia. Vastaanotolta poistuessani mulla oli kourassa maksulapun lisäksi vain sairaslomatodistus, yskänlääkeresepti ja aika ensi viikon perjantaille plastiikkakirurgin vastaanotolle. Kyllä vaan, luitte aivan oikein - plastiikkakirurgin vastaanotolle ensi perjantaina. Olen jo pitkään haaveillut suuremmista rinnoista, mutta valitettavasti en tule vieläkään niitä saamaan ;). Tämänpäiväinen lääkäri totesi keuhkoja kuunnellessa, että "Sä oot muuten tosi ruskee!", siirtyi naputtelemaan tietsikkaansa ja kertoi siinä samalla varaavansa mulle ajan luomien poistoon. Nämä on niitä asioita, joita mun on pitänyt tehdä koko ikäni, mutta monien ikävien lääkäri-/leikkauskokemusten jälkeen (ja jo ennen sitä itseasiassa) olen pelännyt aivan sairaasti kaikkia mahdollisia operaatioita ja niiden jälkiseuraamuksia. Nyt mulla ei ollut asiaan paljon sanomista, ja ajattelin, että hoidetaan tämäkin nyt samaan liikuntataukoon, niin ei tarvitse taas pähkäillä, kuinka ei pääse salille jonkun hemmetin luomien poiston takia. Pelkoon lääkäri lupasi pamit ;) Nyt kyllä ihan oikeasti harmittaa. Kerrankin kun pystyin lomalla treenaamaan lähes täysipainoisesti, niin nyt sitten joka tapauksessa on luvassa noin kolmen viikon treenitauko. Arrrrrgh! Voi tylsyyden tylsyys... Lääkäri arvioi tämän taudin kestävän 1-2 vkoa ja siihen sitten ainakin viikon tauko lisää luomien poistosta johtuen. Eli käytännössä aloitan jälleen kerran täysin nollatilanteesta :(. Noh, sille ei voi mitään ja sen kanssa on vaan elettävä, joten näin sitten eletään. Onneksi en ole ehtinyt tehdä sen tarkempia suunnitelmia harjoittelun jatkon suhteen. Näillä näkymin kuitenkin massa venyy tammikuun 2005 loppuun saakka, koska vähintään kuukausi menee tauosta palautteluun. Syömispuolihan tässä on nyt vähän ongelmallinen... Mietitään sitä toiste. Nyt täytyy päästä taas huilimaan!

Näin ajatteli Hermis klo 9/03/2004 02:28:00 ip. 2 viestiä

Lomabody

Sain lomalla otatettua muutamia body -kuvia, mutta valitettavasti ne epäonnistuivat ilmeisesti valon puutteesta johtuen (epätarkkoja ja sumuisia). Tässä se ainoa hela kroppen, josta voi jotain selvää saada. Kuva on otettu ex tempore hotellihuoneessa ilman pumppia ja siihen nähden mielestäni suht hyvä otos. Ilmeisesti kehoni kelpasi muillekin, koska paikallinen pro personal trainer kutsui sitä jopa täydelliseksi. Heh, kaukana täydellisestä, mutta kuten eilisessä bittitaivaisiin hävinneessä selluliittijutussa kirjoitin, niin hotellissa ei näkynyt muita urheilullisia naisvartaloita, ja ensimmäisten lomapäivien aikana olin niin kiusaantunut saamastani huomiosta, että harkitsin allasalueella ja rannalla liikkumista ainoastaan hihallisessa t-paidassa ja shortseissa biksujen sijaan. Aurinkohimo kuitenkin voitti ja luovuin ajatuksesta. Sitä paitsi nopeastihan ihmiset tottuivat ja kaiketi myös minäkin. (Tiedoksi, että en ole erityisen julkisuushakuinen persoona, enkä esim. kulje siviilissä, kaupoilla tai töissä, hihattomissa paidoissa tai reidet paljastavissa hamosissa.) Anyway, tässä se ainoa biksukuva, jonka tulen lomalta julkaisemaan. Loput lomakuvat tulevat sisältämään pelkkiä maisemia ja historiallisia kohteita. No okei... vähän ehkä ruokakulttuuriakin ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/02/2004 10:28:00 ip. 10 viestiä

Kipeänä ruikutusta

Kipeänä edelleen ollaan, vaikka olo on kyllä parantunut sitten tiistain kunnon kuumeen. Lämpöä on edelleen, nokka tukossa ja veto veks. Lihaksia ei särje enää niin massiivisesti, mutta nivelet ovat vuorostaan kipeät. Valitettavasti tuntuu siltä, että en tule säästymään hengitystieinfektiolta; keuhkoputkea kutittaa enteilevästi ja hiukan olen tässä yskiskellytkin. Olen periaatteessa sairaslomalla, mutta tehnyt kuitenkin hommia koko ajan jonkin verran. Lähinnä vastaillut puheluihin ja muihin yhteydenottoihin, ja järjestellyt muita juttuja sen minkä olen kyennyt. Se jonkin verran nyppii, vaikka kukaan ei ole mua käskenytkään hommia hoitamaan. Mutta eihän aina tarvitse suoranaisesti käskeä... Onhan sitä kaikenlaista piiloviestintää, jota toki on helppo myös tulkita väärin. Yritän lääkitä tekemättömistä töistä kolkuttavaa huonoa omatuntoani miettimällä, että jos mulla ei olisi mahdollisuutta hoitaa asioita kotoa käsin, niin ne jäisivät totaalisesti tekemättä enkä edes tietäisi missä työasioissa mennään. Ja näinhän asian pitäisi myös nyt vallitsevissa olosuhteissa olla. Mutta kun ei ole. Ja vieläpä omaksi syyksi taitaa viime kädessä tämäkin kaatua eli turhista taidan taas valittaa. Olen pahoillani... mutta kun on kurjaa, on niiiiin kurjaa ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/02/2004 04:31:00 ip. 0 viestiä

Ärgh!

Voihan hippulat sentään! Miksi ihmeessä tämä nykytekniikka pettää aina kun sen vähiten haluaisi niin tekevän?! Kirjoitin äsken pitkät pätkät juttua selluliitista ja julkaistaessa koko teksti vaan hävisi! Tosta noin vaan!!! Painoin "Publish" ja näyttöön ilmestyy se kovin tuttu valkoinen tausta täynnä pientä mustaa tekstiä, jossa englanniksi selitetään Page not found tmv. God damn it! Noh, ei voi mitään. Ehkä kirjoitan jutun jossain vaiheessa uusiksi, ehkä en. Jokainen, jolle näin on käynyt varmasti tietää kuinka suuri motivaatio on lähteä kirjoittamaan juuri kirjoittamaansa uudelleen. Se motivaatio on täysi nolla! Ainakin mulla. Ehkä se sieltä taas löytyy, koska koen, että asia oli tärkeä. Toinen tänään pettänyt tekniikka on känny, joka nyt sitten makaa seuraavat kaksi vkoa huollossa. Alta puoli vuotta vanha Nokia 6100, joka ei vaan aamulla lähtenyt päälle. Sille ei siis tapahtunut mitään erikoista. Sammutin puhelimen illalla täysin normaalisti ja aamulla se ei enää osoittanut minkäänlaista elonmerkkiä! Epäilivät jonkinlaista softapuolen ongelmaa.... Great! Ja kuumemittari näyttää 37,4 astetta eli parempaan ainakin näillä näkymin mennään. Nyt vaan toivon, ettei tauti leviä keuhkopuolelle (yskä yms.), jolloin pääsen liikkumaan suht pian lämmön asettuessa normaaliksi. Prkleen vekottimet! Vieläkin ottaa päähän....

Näin ajatteli Hermis klo 9/01/2004 07:45:00 ip. 2 viestiä

Flunssa etenee

Flunssan kourissa täällä edelleen taistelen ja yritän viettää tänään sairaslomapäivää, vaikka en siinä ihan 100%:sti olekaan onnistunut. Tällaista se sitten on, kun on mahdollisuus työskennellä kotoa käsin eikä omista muuta kuin firman kännyn. Hyvät ja huonot puolet molemmissa. Joo... Kuume nousi eilen illalla niinkin mukaviin lukemiin kuin 38,4 astetta, joten ihan kunnolla täällä kipeänä olen. Kurkkukipu on hellittänyt, mutta räkää riittää ja kroppa on edelleen kipeä joka puolelta, erityisesti alaselkää kivistää. Kuume oli aamusta poissa, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin eiköhän se tässä päivän mittaan taas lähde kipuamaan ylöspäin. Olo on edelleen kuin mankelin läpi ajetulla, joka on tietysti sinänsä hyvä, että eipä tarvitse pohtia lähdenkö salille tai lenkille vai en. Liikunnat eivät voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Valitettavasti syömäpuolella on vähän samat fiilikset. Tai itseasiassa ruokahalu on ollut yllättävänkin hyvä, mutta ei ollenkaan terveellinen, ja lähinnä pullamössöleivällä olen viime päivät elellyt. Palan painikkeena on toiminut yhä aivan loistavasti tuliaissuklaat! Pitikin mennä niitä vielä lentokentältä haalimaan.... Valkoinen Toblerone (400 g tietty!) ja M&M:t sekä Twix-patukat ovat korvanneet hedelmät ja vihannekset melkoisen totaalisesti, heh. Mutta mitäpä pienistä, jatkan nipottamista kun olen jälleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa!

Näin ajatteli Hermis klo 9/01/2004 10:45:00 ap. 0 viestiä