sunnuntaina, syyskuuta 10

Voihan rähmä ja räkä!

Se siitä parin tunnin sunnuntai -aerosta sitten :/. Kyllähän mä tätä osasin jo odottaakin, mutta silti ketuttaa kuin pientä oravaa ://// Olen flunssassa. Parin päivän treenitauosta tullee parin VIIKON treenitauko. En ole jostain syystä niitä ihmisiä, jotka selviävät 3-4 päivän sairastamisella, vaan tässäkin asiassa kun kerran jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla ja ryvetään oikein pohjamutia myöten. Aaaaarrrrgggghhh!!! Juuri kun eilen illalla mietiskelin, että kolme viikkoa aikaa --> loppukirin paikka --> ryhdistäydyn aerobisten suhteen ja jatkan loppuajan matalilla kaloreilla ilman tankkausta. Nyt täytyy vaan parhaansa mukaan yrittää unohtaa tuollaisia koskaan ajatelleensakaan. Samoin viikon liikuntasuunnitelma on vitutuksen minimoimiseksi parempi jättää tässä vaiheessa pohtimatta ja lähinnä katsoa päivä kerrallaan mitä tästä nyt sitten taas tulee. Suurimman ongelman tällä hetkellä muodostaa viime päivien syömiset, jotka ovat täyttäneet tarkoituksensa paremmin kuin hyvin. Kutakuinkin kolmisen kiloa plussalla olen enkä pääse liikunnalla hiilareita tyhjäämään. Vaihtoehdot ovat tiukistelua ajatellen jokseenkin vähissä; syödä suunnitelmien mukaan ja ottaa takapakkia tuloksissa tai jättää syömättä ja vaan toivoa parasta. Eli toivoa lähinnä syömättömyyden tyhjentävät hiilarit. Nojoo, pelkällä niukalla proteiini-rasva -ruokavaliollakin voisin ajatella kokeilevani. Näin voin ainakin minimoida olemattoman lihasmassan menetystä.. Ei prkl, mitä kikkailua ja minkään toimivuudesta ei ole mitään takeita... Sokkona sotaan! Ja tiedänpä vielä millaisia henkisiä taistoja tässä on edessä, kun "kaikki tai ei mitään" -ihmisenä kipeänä dieettaaminen EVVK! Suklaalevystä ja kermakaakaosta minä mieluiten tässä tilanteessa lohtua hakisin :(. Kattellaan kuin mimmin käy... Tosin mielessä olisi myös aivan loistava sairasajan projekti, joka on kummitellut mielessä jo jonkin aikaa, mutta jolle aikaa ei vaan tunnu löytyvän sitten millään ;)

2 Viestiä:

Klo 9/10/2006 06:29:00 ip., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Paranemisia! Harmilliseen paikkaan osuvat (aina!) nuo lentsut.

Pakollinen lepopäivä täälläkin, sillä keho on tuntunut toista viikkoa jotenkin ylirasittuneelta. Parhaiten tätä kuvaa musta hermostollinen väsymys, paitsi että mä en tiedä onko sellaista olemassakaan, heh. (Mutta mun omat diagnoosithan tapaa olla oikeita ;).)

Kävin muuten aamusella kommentoissa Kutrin blogiin hyvin samansuuntaisia kuin sinä tuossa alempana mietit.

t. Hippiäinen

 
Klo 9/10/2006 06:47:00 ip., Blogger Hermis kirjoitti...

Hyvä hyvä, että siekii siellä leppäilet! Eipähän tarvitse ainakaan sulle olla kiukuissaan ja kateellinen ;D. Muu maailma sen sijaan saakoon oman osansa mun kurjuudesta. Räyh!

Kävin lukaisemassa sun pohdintaa. Sä olet aina niin oikeassa, SoulSis! :)

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle