Kooma

Huh! Rankka viikko takana eikä tänään ole paljoa helpottanut. Tein eilen illalla etureisipainotteisen jalkatreenin ja jotenkin homma luisui käsistä ja treenistä tulin kovin jalkatreeni aikoihin. Aikomuksena oli tehdä sellainen keskinkertainen treeni, koska jalat eivät ole tällä hetkellä prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Mutta treeni kulki hyvin, mitäpä sitä pidättelemään! Lisää rautaa tankoon! Syynä treenin sujuvuuteen lienee aerobisten vähyyden vuoksi pitkästä aika "levänneet" koivet. Oli paukkuja ladattavaksi :) Tänään aamulla olo ei enää ollutkaan niin voimantäyteinen. Jalat olivat jo kipeät ja väsyneet, mutta siitä huolimatta suuntasin lyhyelle lenkille, jotta edes yhden lenkin viikkoon saisin. Big mistake... Jalat olivat alusta asti puuduksissa ja lyijypainoin varustetut. Parin kilometrin jälkeen ajattelin jo jättää leikin kesken, mutta jostain ilmestyi eteeni joku mies hölkkäämään ja sain hieman extrapuhtia roikkuessani kannoilla. Taas mentiin puhtaasti mielen voimalla. Jaloista ei oikeasti ollut yhtään mihinkään... 4 kilsaa ja mä oli dead. Olen edelleen. Kipeä ja dead! Lenkin ja suihkun jälkeen vetäisin napaani sipulipatongit, pussillisen Turkin Pippurin Firewood -salmiakkinamuja ja kaksi Jacky makupalaa. Ennen puolta päivää olin taas jo unten mailla, josta heräilin aivan umpihiessä reilun kahden tunnin jälkeen. Hyvä hyvä! Kehon polttokoneistot olivat käynnistyneet. Tankkauspäivinä on aina ellei nyt ihan hiki, niin ainakin kuuma ja sydän jumpsuttaa hurjana rinnassa. Niin ja lihakset häviävät alta aikayksikön sinne jonnekin nestekerrosten alle. Keskivartalosta tulee yhtä tasapaksua makkaraa. Loppupäiväkin on mennyt lähinnä koomaillessa. Ja syödessä :). Mitään järkevää en ole aikomuksista huolimatta saanut aikaiseksi ja nyt harmittaa, että viikon ainoa oikea vapaapäivä alkaa olla viettetty. Huomenna on taas kiire. Olen ollut tajuttoman väsynyt... Jotenkin pitäisi ymmärtää ettei voi tehdä kaikkea samanaikaisesti. Ei ainakaan sata lasissa ja täydellisesti. On vaan niin hemmetin vaikea luopua oikein mistään... ja puolihuolimattomasti en ole koskaan osannut tehdä mitään. Hiukan tässä jo mietin josko kävisin palkankorotuksen sijaan keskustelemassa pomon kanssa nelipäiväisestä työviikosta. Tai jostain muusta järjestelystä, joka mahdollistaisi keskittymisen paremmin tähän urheilijaelämään. Tosin saattaa olla, että erikoisjärjestelyiden myötä stressitasot vaan nousevat. Viimeiseen kahteen viikkoon ei ole kehossa tapahtunut yhtään mitään. Olen ollut ne viimeiset kaksi viikkoa töissä ;). Alunperin ajatus oli tiukistella syyskuun puoliväliin asti tähtäimessä Classic Bodybuildingin painorajat, jotta olisin voinut arvioida kehon koostumuksen kisoja ajatellen. Sen jälkeen oli tarkoitus pitää kaksi viikkoa "kehovapaata" ja jatkaa lokakuun alusta max-OTlla eli lissää lihhoo eriyisesti sinne mihin se "kuntoarvion" mukaan olisi tarpeen. Nyt dieettaan todennäköisesti tuloksettomasti lokakuun loppuun ja siirryn siitä suoraan massalle. Lähden lokakuun ensimmäisen viikon jälkeen 3 päivän työmatkalle Itävaltaan, joten se olkoon sitten se kehon pitkän dieetin jälkeen kaipaama loma. Hiukan harmittaa, kun homma alkoi jo sujumaan kohtuuhyvin... aika lähelle kisapainoa olisi olleet mahdollisuudet. Nyt en viitsi enää sellaisista haaveilla ja aiheuttaa itselleni lisästressiä. Se lähtee mikä lähtee ja that`s it! Veikkaan jäävän 53 kilon tienoille... :////// Ruokavalioonkin pitäisi saada hieman muutosta. Jos on koko ajan nälkä niin sitten täytyy viilata syömisiä niin, että voi syödä koko ajan! Nyt olen epätoivoisesti yrittänyt soveltaa loma-ajan ruokailuja työpäiviin ja se ei vaan suju, joten JOTAIN pitää tehdä. Jotain PITI tehdä. Tänään, mutta aivot ja koko kroppa ovat vaan jotenkin niin jäässä. Hirvittää ajatellakin huomisaamun pitkää aerobista... auts...

Näin ajatteli Hermis klo 9/02/2006 08:31:00 ip.