Itsetyytymättömyys
Lueskelin ajankulukseni (hehee, onpa mukava sanoa näin!) ruotsalaisen fitness -tähden Linda Fodorin blogia ja ihastelin tuorehkoa hääkuvaa (oih, Linda on niin nätti, toivottavasti mäkin näytän yhtä hyvältä jos SE päivä tässä elämässä joskus koittaa, heh). Silmiini pisti kuitenkin ennen kaikkea seuraava lause:
Nu när jag tycker bättre om mig själv, tror mer på mig själv, BERÖMMA mig själv och även lärt mig se samband kan jag använda min tid till att må bra och när jag mår bra kommer lyckokickarna och när lyckokickarna kommer kan jag använda den extra energin till att prestera bättre i träningen.Yllättävää! Miksi mä en ole koskaan voinut ajatella, että Lindan kaltainen nuori, nätti, menestynyt upeakroppainen nainen ei olisi aina pitänyt itsestään, uskonut itseensä ja ollut itselleen kiitollinen kaikesta saavuttamastaan tai voinut ylipäätään kehossaan ja mielessään hyvin? Tätä taitaa olla yleisemminkin liikkeellä lajin harrastajien keskuudessa ;) Ehkä itsetyytymättömyyden voisi myös ajatella olevan osa lajia, sillä kuten olen aina sanonut, siinä vaiheessa kun on kuntoonsa täysin tyytyväinen eikä löydä mistään enää mitään parannettavaa voi yhtä hyvin lopettaa. Ei ole enää mitään mitä tavoitella. Tyytyväisyys tappaa motivaation, halun voittaa itsensä. Näin. Mun mielestä.
Näin ajatteli Hermis klo 8/26/2006 04:24:00 ip.
0 Viestiä:
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle