Fitness ei ole vain 12 vkon ohjelma...

Ah, Tom Venutolla on kyllä aika ajoin niin mainioita juttuja ja käytännönläheisiä esimerkkejä, että niitä on todella nautinto lukea. Viimeisimmässä uutiskirjeessä oli juttua kehollisten tavoitteiden saavuttamisesta ja niissä pysymisestä. Koitanpa tähän lyhyesti referoida parhaimmat palat tuosta Venuton jutusta. Venuto toimii personal trainerina, joten hänen kirjoituksensa koskevat usein tavallisten ihmisten "fitness-maailmaa". Niin tälläkin kertaa. Venuton luokse oli tullut reippaasti yli nelikymppinen, vuoden verran salilla harjoitellut nainen, Linda, joka halusi ottaa osaa 12 viikkoa kestävään kehonmuokkauskisaan (vrt. Body for life -kisa). Linda oli ikäänsä nähden keskivertokunnossa; ei lihava, mutta hieman ylimääräistä vyötäröllä ja reisi-pakara -osastolla. Rasvaprosentiksi mittaus antoi 27%. Tavoitteekseen Linda ilmoitti 19% rasvamäärän ja aikaa oli siis 12 vkoa eli 3 kktta. Normaali rasvanmenetysvauhti on ~0,5% vkossa eli 6% kolmessa kkdessa. Lindan kohdalla tavoitteena oli 8%:n pudotus. Tomin mielestä aikaa oli ehkä hieman liian vähän, mutta Linda oli motivoitunut ja vakuutti tekevänsä kaiken tarvittavan päästäkseen tavoitteeseensa. Tom uskoi häntä ja he aloittivat urakan Lindan saattamiseksi "kisakuntoon". Linda oli todella motivoitunut, treenasi kovaa ja noudatti orjallisesti dieettiä. Tuloksia alkoi näkyä... nopeasti. Linda kävi kerran viikossa mittauttamassa rasvaprosenttinsa Tomin luona ja se laski ja laski ja laski. Pudotusvauhti oli keskimäärin 0,75% viikossa ja tuo pudotus oli mittausten mukaan puhdasta rasvaa lihasmassan säilyessä entisellään! Viimeisenä päivänä ennen määräajan umpeutumista Linda ilmestyi roikkuvissa farkuissa Tomin luokse mittauttamaan rasvaprosenttinsa viimeisen kerran. Linda ei ollut ainoastaan hoikistunut, hän oli jopa revityn tiukka! Hän oli onnistunut pudottamaan kolmessa kkdessa rasvaprosenttiaan, ei kahdeksan, vaan 10 prosenttiyksikön verran eli tulos oli huikea 17%! Tom oli vaikuttunut ja Linda pomppi ilosta kattoon! Linda kiitti Tomia avusta ja lähti loppukuvauksiin kisaa varten. Tämän jälkeen Tom ei enää nähnyt Lindaa. Linda ei käynyt enää salilla eikä vastannut Tomin yhteydenottoyrityksiin. Neljä kuukautta myöhemmin Tom viimein törmäsi Lindaan. Lindan hymy oli vaihtunut murjotukseen, olemus oli riutunut ja häneltä pääsi suuri huokaus Tomin tiedustellessa mihin Linda oli kadonnut. "Lopetin saliharjoittelun kilpailun jälkeen... enkä edes voittanut", vastasi Linda. Tom kysyi miksi Linda oli lopettanut ja Linda kertoi kisan jälkeen sössineensä dieetin ja menettäneensä motivaation harjoitteluun täysin. "Katso minua nyt! Painoni on takaisin entisissä lukemissa enkä edes halua tietää rasvaprosenttiani!", Linda sanoi, johon Tom vastasi että "Fitness isn’t a just 12 week program you know, it’s a lifestyle - you have to do it every day - like... forever.” Mikä saa ihmiset innostumaan aivan mielettömästi jostain asiasta ja mielenkiinnon lopahtamaan ihan yhtä nopeasti kuin se on syttynytkin? Miksi ihmiset onnistuvat lyhyellä, mutta epäonnistuvat pitkällä tähtäimellä? Kuinka ihmiset onnistuvat saavuttamaan tavoitteensa, mutta eivät onnistu pysymään niissä? Tomin yksiselitteinen vastaus on "Health and fitness is for life, not for 12 weeks.". Jokainen varmasti ymmärsi tämän tarinan pointin; terve ja hyväkuntoinen keho vaatii jatkuvaa huolenpitoa, harjoittelua ja laadukasta ravintoa. Ei riitä, että tekee muutaman kuukauden ajan tai puoli vuotta hiki päässä töitä ja lopettaa sitten kuin seinään. Valitettavasti nämä kerran saavutetut tulokset eivät ole pysyviä, kuten tästä omalta vyötäröltäkin näkyy. Kuukaudessa on tapahtunut ihmeitä! Nämä ihmeet eivät vain ole yhtään toivottuja...

Näin ajatteli Hermis klo 9/11/2004 11:47:00 ip.