Lekurikuu

Sori, että nämä mun jutut pyörivät nyt vain potemisen tai työasioiden ympärillä. Tämähän on periaatteessa kehopainotteinen (liikunta, ravinto, keho) blogi, mutta viime aikoina on tällä rintamalla vaan ollut ikävän hiljaista. Eli näiden normaalijuttujen sijaan päässä pyörii kaikenlaista epäolennaista ;). Palaan kehojuttuihin välittömästi kun paluu "areenoille" tapahtuu ja saan jälleen jonkun mukavan kehoproggiksen pystyyn. Tämän kuukauden olen päättänyt nimetä lekurikuuksi. Oikeastaan tämä lekurikuu alkoi jo elokuun puolella ja näillä näkymin jatkuu syyskuun loppuun saakka. Toivottavasti kuitenkin päättyy sitten siihen. Lekurikuuksi tämän em. jakson nimeän siksi, että olen tänä aikana käynyt lääkärissä useammin kuin normaalisti kahden vuoden jaksolla yhteensä! Koko lääkäriruljanssihan alkoi hammaslääkärin vastaanotolta, jossa kävin paikkauttamassa lohjenneen hampaan. Reissussa päädyin paikallisen lääkärin vastaanotolle järkyttävän kivuliaiden vatsakramppien ja ripulin vuoksi, jotka nostivat myös korkean kuumeen. Sain muutaman tablettiliuskan, joilla tauti tokeni kohtalaisen nopeasti. Sitten iski tämä ikävä flunssa, jonka kävin neljän päivän sairastamisen jälkeen tsekkauttamassa lääkärillä kun tilanne tuntui aina vaan menevän huonompaan suuntaan paranemisen sijaan. Diagnoosi: virustauti, hoito: lepoa. Noh, tämä lääkärihän päätti siinä samassa passittaa mut plastiikkakirurgin vastaanotolle luomien poistoa varten, jossa kävin siis eilen. Epäonnekseni juuri korjattu hammas lohkesi uudelleen samana päivänä kun saavuin Turkkiin. Se täytyy nyt mitä pikimmiten käydä korjauttamassa eli hammaslääkäri on luvassa uudemman kerran tässä parin viikon sisään. Kuun vaihteessa mulla on sitten pari kontrollikäyntiä Jorvin sairaalassa, jossa tsekataan näiden pitkäaikaissairauksien tilanne. Luvassa on parina päivänä laboratoriokokeita ja sitten pään magneettikuvaus sekä sisätautilääkärin ja/tai endokrinologin vastaanotto. Huh! Aivan karmea kuukausi ihmiselle, joka parhaansa mukaan karttaa lääkäriä ja lääkkeitä aina viimeiseen asti! Tämä "lääkäripelko" juontaa aikaisemmista ikävistä lääkäri- ja operaatiokokemuksista. En ainoastaan pelkää vastaanotolle joutumista vaan en myöskään luota lääkäreihin ja heidän diagnooseihinsa piirun vertaa. Kyllä tässä niin monta kertaa ollaan menty vakavienkin sairausten kohdalla täysin metsään. Noh, tähän liittyy myös paljon sellaisia länsimaisen lääketieteen asennekysymyksiä, jotka poikkeavat täysin omasta kehoon ja terveyteen liittyvästä ajatusmaailmasta, joita en nyt jaksa lähteä tässä kuitenkaan sen kummemmin puimaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen mä varsinainen ässä, jos lekurikuusta hengissä ja ilman lisätraumoja selviän! ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/11/2004 11:03:00 ap.