What the hell was I thinking...?
Joulu joo, alkaa olla ohitse taas tältä vuodelta. Ja hyvä niin. Kovasti oli ajatusta viedä jonkin näköistä dieettiä läpi joulun pyhien, mutta mitä vielä. Kovin hyvin en ole tuota ajatusta pystynyt toteuttamaan. Missä vika? Ihan vaan omassa luonteen heikkoudessa. Ruokailut ovat sujuneet suunnitelmien mukaan; lohta, kalkkunaa, keitettyä perunaa ja imellettyä perunalaatikkoa, mutta makea puoli on pettänyt pahemman kerran; täytekakkuja, joulutorttuja, pikkuleipiä... ja suklaata. Suurin ongelma on selkeästi ollut tuo suklaa, jota yhä on ympärillä kilotolkulla. Sairasta... Noh, huomenna on jälleen uusi päivä ja se päivä, jolloin suklaanäpit pysyvät kurissa!
Treenit sen sijaan ovat sujuneet mallikkaasti. Salilla olen käynyt normaalin ohjelman mukaisesti, ja pääsinpä eilen ensimmäistä kertaa lähes pariin viikkoon lenkille. Vähän tuskaistahan tuo meno loppua kohden oli, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde vähitellen käyntiin. Täytyy vaan toivoa, että ilmat pysyisivät edes jotenkin suosiollisina. Toinen vaihtoehto on tehdä aerobiset salilla, mutta jotenkin ajatus tuntuu ikävältä; neljä kertaa salilla viikkoa kohden tuntuu riittävän tällä hetkellä paremmin kuin hyvin.
Tämä joulun ja vuodenvaihteen aika on mielenkiintoista aikaa salilla. Tänään, lauantaina oli jo porukkaa sulattelemassa joulukinkkuja oikein urakalla (yleensä lauantaina salilla viihtyy itseni lisäksi vain muutama hassu hengenheimolainen). Myös joulupäivänä oli salilla muutama tapaus, jotka selkeästi rankaisivat itseään aaton syömingeistä; juoksumatto viuhui ja stepperi valitti tiukkaan tahtiin, hiki virtasi ja kasvojen väri muuttui terveen punakasta vähitellen tuskallisen punaiseksi. Heti tammikuun alusta salille ryntää lukuisia uusia kasvoja aina tungokseen saakka. Kevättä kohden taas väljenee.
P.S. Myös Hermeliinin kollipojat ovat nauttineet täysin siemauksin joulun iloista ;)
Hermeliinin kehokuvia
Nyt on sitten niitä kauan kaivattuja kuvia laitettu muutama nettikehoihmisten kauhisteltavaksi. Kuvat löytyvät Hermeliinin kehosivuilta ja suoralla linkillä täältä. Kuvat on otettu täysin kylmiltään aivan extempore-meiningillä ja varmasti niihin olisi saanut hieman lisää näköä ja kokoa, jos kuvaus olisi suoritettu saliharjoittelun jälkeen tai ainakin lihakset pumpissa. Mutta parempi kaiketi näin kuin ei ollenkaan. Salilla kun on aina vähän ikävä pullistella ja poseerata kaiken salikansan silmien alla.
Rokotuksen jälkimainingeista olen onneksi nyt selvinnyt ja onpa tossa jo muutama treenikin alla. Raskas jakso on näin saatettu päätökseen ja raskasta pumppia pukkaa seuraavat kolme viikkoa ennen kuin rantaudun Khao Lakin valkoisille biitseille. Siinä tuleekin mukavasti muutama viikko treenibreikkiä, jonka jälkeen joudun varmasti jonkinmoisen totuttelujakson kautta siirtymään jälleen normaaliin lukujärjestykseen.
Tiukistelurintamalla on hiljaista. Aerobisiin harjoitteisiin on tullut nyt ikävä viikon tauko ton rokotushässäkän ansiosta. Saapa nähdä, koska sitä lenkille pääseekään kun nämä etelärannikon kelit ovat mitä ovat; joka toinen päivä tarvitsee räpylät ja joka toinen päivä luistimet. Toivotaan, että aerokuntoa on edes hitusen jäljellä kun baanat suosivat jälleen harjoittelua. En malta odottaa, että pääsen rannalle lämpimään juoksentelemaan... ja uimaan... Mutta, hoidetaanpa nyt ensin tämä joulu herkkuineen alta pois.
Edelleen rauhaisaa Joulua ja ihmisille hyvä tahto!
Joopa, viimeksi ylistin kuinka hyvin treenit ovat menneet ja nyt ne sitten ovat olleet kokonaan katkolla :(. Eli kuten pelkäsinkin, koko loppuviikko MENI sekaisin johtuen tästä rokotushässäkästä. Kun sain olkapään lihakset kuntoon (ei kipua, käsi liikkuu normaalisti) niin seuraavaksi alkoivat oireilla oikean nivusen imusolmukkeet, jotka ilmeisesti reagoivat rokotteisiin. Kipu on ollut viimeiset kaksi vuorokautta aivan käsittämätöntä ja hieman on myös lämpöä, joten lääkärin ohjeistusta seuraten olen jättänyt kaiken liikunnan väliin. Tänään nivunen on jo hieman parempi, mutta tetanus-pakara oireilee. Ajattelin kuitenkin varovasti ehdottaa lääkärille salille menoa ja katsoa mikä on hänen arvionsa nykytilanteesta. Tässä kun alkaa vähitellen hyppiä seinille kun ei pääse liikkumaan... ja laihtumisesta on jokseenkin turha tällä menolla haaveillakaan. Ikävästi on paino noussut, mutta josko kyse olisi nestetasapainon järkkymisestä ennemmin kuin ihran kerääntymisestä. Toivotaan ainakin näin.
Aika löysästi on muutenkin laihistelu lähtenyt käyntiin ja mietin jo radikaalimpien keinojen käyttöönottoa, joka siis tarkoittaa taulukoinnin aloittamista. Nyt olen edennyt mutulla. Eikä todellakaan ole mikään parhain ajankohta kiristellä tämä joulun aika ja vuodenvaihde vielä siihen päälle, kun on kaikenlaista herkkua ja tilaisuutta tarjolla. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pakonomainen tarve laihtua. Kroppa on ihan ok näinkin, vaikka ei sellainen 2-3 kilon pudotus ennen matkaa olisi yhtään pahitteeksi ollut. No mutta, aikaahan vielä on yllin kyllin!
Haluan kiittää kuluneista kuukausista kaikkia sivuillani käyneitä ja päiväkirjaan eksyneitä! Toivottavasti olette mukana myös ensi vuonna kun Hermeliinin uudet kehosivut aukeavat!
Hyvää Joulua ja parempaa vuotta 2004 toivottaa Hermeliini kattimatteineen!
Pistetääs väliin vähän kuulumisia. Treenit etenevät ja menossa on viimeinen viikko raskasta punttia (3/3). Todella hyvin ovat treenit sujuneet, jopa niin hyvin, että olen välistä ollut täysin ällikällä lyöty omista kyvyistäni :D. Viime viikon loppupuolella alkoi jälleen flunssantunne vaivaamaan eli tunne ettei ole aivan terve, vaikka ei nyt oikeastaan kipeäkään. Hieman iisimmin olen viikonlopun ottanut, koska lauantain aamulenkillä keskisyke nousi 160:neen, vaikka kyse oli sellaisesta hitaanlaisesta peruslenkistä. Sunnuntain jalkatreenin siirsin maanantaille ja nyt on taas jo ihan ok olo. Lenkille en ole kuitenkaan uskaltautunut.
Tänään piti tehdä rinta- ja hauistreeni, mutta kävin eilen rokotettavana (3 pistosta) ja nyt on vasen olkapää niin kipeä, että en saa kättä ylös, joten treenit oli pakko skipata. Hieman harmittaa, koska nyt menee koko loppuviikkokin sekaisin.
Ravintopuolella yritän pitää jonkinnäköistä dieettiä taas päällä. Vähän harmi, että juuri tähän kohtaan sattuu nyt pieni kiristelyjakso, kun treenit kulkevat hyvin ja kehokin näyttää ihan kohtalaiselta. Treeneissä etenen kuitenkin suunnitelmien mukaan (dieetistä huolimatta) eli tämä viikko vielä raskasta, seuraavat kolme viikkoa raskasta pumppia ja sitten kaksi viikkoa lepoa ja lihasten hellimista Thaimaan auringon alla.
Aerobinen harjoittelu ja lihakset
Tässäpä aihe, josta on pitänyt kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Nyt juttu alkoi kuitenkin tuntua sen verran ajankohtaiselta, että lienee syytä tarttua näppikseen ja kertoa kuinka suhteeni aerobiseen harjoitteluun voi. Luvassa lievää tilitystä ja tiukkaa omakohtaista kokemusta, mutta mikä parasta, tai pahinta, niin tämä tarina on tosi.
Kirjoitan sivuillani "Aerobinen harjoittelu keskittyy lähinnä keväälle ja kesään, jolloin on mukava harjoittaa erilaisia lajeja ulkona raittiissa ilmassa. Peruskunnon kannalta ei olisi pahitteeksi harrastaa hieman enemmän aerobista talvikaudellakaan, mutta toistaiseksi se on rajoittunut muutamaan kävelylenkkiin viikossa ja lämmittelyihin salilla." Asia OLI näin tai jopa huonomminkin vuosikaudet, lähes 10 vuotta, ennen kuin tämän vuoden kuluessa siihen on tullut merkittävä muutos.
Jatketaanpas vielä hieman historian lehtien havinassa. Minä olen ollut tiukkaakin tiukempi aerobisen harjoittelun vastustaja. Miksi näin? Siksi, koska olin (ja olen yhä edelleen ;)) ensisijaisesti kehonrakentaja enkä mikään maratoonari. Siksi, koska elin vuosikaudet siinä uskossa, että aerobinen harjoittelu vie kaiken valtavalla vaivalla ja antaumuksella rakentamani lihasmassan mennessään. Tämä oli ehdottomasti suurin "pelkoni", mutta asiaa tuki myös käsitys lenkkeilyn niveliä rasittavasta vaikutuksesta. Painoinhan tuolloin yli 60 kiloa, joten niveliin kohdistuva rasitus on varmasti valtava. Ja höpönlöpön!!! Nämä olivat pelkkiä tekosyitä omalle laiskuudelleni ja sille olettamukselle, että en yksinkertaisesti osannut juosta! Tai jonkinmoinen laiskuus taisi siinäkin olla takana; en vain jaksanut opetella juoksemaan.
Tässä vaiheessa lienee paikallaan määritellä termi "aerobinen harjoittelu". Termi voidaan varmasti määritellä usein eri tavoin, mutta itse tarkoitan aerobisella harjoittelulla yhtäjaksoisesti hieman pidempään (yli 20 min) tapahtuvaa kehoa melko kokonaisvaltaisesti kuormittavaa liikuntaa, joka tapahtuu sykealueella 70-80 % maksimista. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa lähinnä sellaisia lajeja kuin soutu, juoksu ja pyöräily. Talvella käytän usein myös stepperin, kuntopyörän ja soutulaitteen yhdistelmää esim. 15 minuuttia jokaista peräjälkeen.
Noniin, mutta takaisin tarinaan. Keväällä 2003 tapahtui ihme; opin kuin opinkin juoksemaan. Ihme tapahtui sykemittarin avustuksella, jolloin tajusin, että olin aiemmin yrittänyt juosta aivan liian lujaa kuntooni nähden. Sykemittarin kanssa pystyin vähitellen hilaamaan juoksukuntoani ylemmäs kunnes juoksusta tuli täysin tasavertainen laji kävelyyn nähden (jaksoin siis molempia yhtälailla). Tämä juoksun ja muun aerobisen lisääminen ohjelmistoon liittyi kevään ja kesän kiristelyprojektiin. Aerobisten harjoitteiden määrä nousi paikoitellen jopa yli 10 tuntiin viikkoa kohden laihtumista tavoitellessa eivätkä ne lihakset hiipuneet yhtään sen enempää kuin aiemmillakaan dieeteillä. Täytyy muistaa, että dieettiin kuuluu merkittävänä osana ravinnon rajoittaminen, joka kohdallani tarkoitti 1400 ravintokaloria vuorokautta kohden, joka jo sinällään edesauttaa kataboliaa.
Dieetti oli ja meni, mutta aerobiset jäivät. Teen jatkuvasti aerobisia harjoitteita 3-5 kertaa viikossa ~30-60 minuuttia kerralla. Tällä hetkellä harjoitteet koostuvat lähinnä juoksulenkeistä. Massaa olen aktiivisesti hakenut nyt muutaman kuukauden verran ja homma on juoksusta huolimatta, tai siitä johtuen, sujunut erittäin mallikkaasti. Jalkatreeneihin olen pystynyt lisäämään vastusta enemmän kuin koskaan, vaikka ravinnossa tai saliharjoittelussa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Sarjakestävyys on aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin. Painoa on sopivasti, mutta keho näyttää samalta kuin tavallisesti parisen kiloa alhaisemmissa lukemissa, mm. vatsalihakset piirtyvät pehmeästi esiin, olkapäiden rakenne ja hauissuoni ovat selkeästi näkyvissä. Suurin muutos on tapahtunut keskikehossa, joka siis näyttää aivan toiselta kuin ennen. Juoksu on selkeästi vahvistanut keskikehon korsettia ja tämä varmasti osaltaan vaikuttaa jalka- ja selkätreenien vastusmäärään. Mielestäni koko saliharjoittelu on noussut aivan toiselle tasolle näiden aerobisten myötä, vaikka kyseessä onkin massakausi.
Eli kaiken kaikkiaan minulla ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa aerobisen harjoittelun lisäämisestä kehonrakennuksen rinnalle. Kaikkea täytyy tietysti tehdä kohtuudella ja järkeä käyttäen eli jos aerobisen myötä kulutat enemmän niin on myös syytä syödä enemmän. Hieman kannattaa myös miettiä kuinka sovittaa aerobinen saliharjoitteluun. Itse en käy jalkatreenipäivänä varsinaisesti lenkillä, mutta saatan lämmitelläkseni juosta salille. Jalkatreenin jälkeisenä päivänä sen sijaan käyn usein kevyellä lenkillä elleivät pohkeet ole aivan jumissa. En ole huomannut tämän vaikuttavan negatiivisesti palautumiseen, oikeastaan päinvastoin kun saadaan veri kiertämään lihaksistossa ja aineenvaihdunta paranemaan.
Mutta joo, kokeilkaa hyvät ihmiset! Antakaa uusille asioille edes mahdollisuus ennen kuin tyrmäätte ne kuulopuheiden perusteella. Itseäni ainakin harmittaa, että en tajunnut tätä jo 5-10 vuotta sitten. Ties missä kunnossa sitä nykypäivänä olisinkaan! ;)
