Where is the wannabe bb?
"She says she wants to be a bodybuilder, but doesn`t say a word about bodybuilding!"
I made up that line all by myself, but it`s true. Oh, soooo true! But hey, listen to me, there`s a reason for that. I mean many reasons, which I`m not going to go all through here.
The main reason why I`m not talking that much about bb is, that it was supposed to be a year of the body for me, but it hasn`t been. Finally I was supposed to dedicate my life for bb this year (even got IFBB bb Pauliina Talus to coach me), but I haven`t. I was supposed to make my dreams come true, but they haven`t. Why?! Because that`s the way life is sometimes; it doesn`t always go the way you want it to go.
I have had some health issues, which have forced me to take it easy and even not to train at all! In the beginning of the year, when I was just starting my project, I had some kind of rupture or a cramp on my right middle body area. I couldn`t train at all for five weeks. Okay, then I started slowly again and was in "okay" -shape in the beginning of the summer. I trained hard with OT-max method and lifted heaviest weights ever! OT-max is really the method to workout for me! And it was going so well, that I just kept pushing and pushing, and skipped the recuperation week and trained at least two full cycles straight one after another.
Couple of months ago workouts didn`t go that well. I had strange pain first in my right pec and then also on the right side of my upper back and shoulder. It all started a bit by bit and I wasn`t that worried. But it got worse and I couldn`t even work anymore, because of the pain in my mouse hand. I had to go to the doctor. And then to another and another, and no-one really seemed to know what was wrong with me. Only with strong painkillers the pain was gone and I was able to move my arm normally, but when I finished the pills the pain was back.
Okay, I`ve suffered of pain now app. eight weeks and haven`t trained really at all for last three or four weeks. I`ve been able to jog though and have kept myself in shape with jogging, but everyone knows that jogging ain`t weightlifting! I`m pretty frustrated... Working out at the gym has been (is?) a lifestyle for me over fifteen years now and it`s so hard to give it up even for a short time; it means a change of a lifestyle! Temporarily yes, but anyway.
I`m so disappointed at the year 2005... There has been so many negative things in my life, not only health problems, but also problems at work and in relationships and in other personal stuff. I think worst thing has been my great expectations, which hasn`t been fulfilled in anyway.
Yesterday I got a permission from my OMT -therapist to start training with weights again. According to him the problem has been my overloaded nervous system in the area I described earlier. Now all possible infections has been treated with medication and the overloaded area has had a chance to rest. Pain is not gone and it won`t be until the rehabilitation phase will be over (training with certain movements to make the deeper stabilazing muscles stronger). I just need to go on, do my part and hope for the best...
So, there won`t be much talking about bodybuilding in my blog until the problem will be fixed and I`ll be able to start making plans for my future as a wanna-be bb again! :)
I`ll add a bit by bit some snapshots from my trip to Rhodes, Greece to my photolog... All Greece fans check those out! I have also a webpage of the trip in my mind, but let`s see if there will be time and inspiration enough to make that happen ;)
Deep, deeper, the deepest
Noniin, lomat alkaa olla lusittu ja hidas, mutta varma paluu arkeen on alkanut. Kolmeen viikkoon en ole oikeastaan treenannut ollenkaan vaan käynyt ainoastaan hölköttelemässä ja crossailemassa (aerobista treeniä siis). Syynä edelleen jatkuva kipu oikean puolen lapa-, olkapää- ja rinta-alueilla. Reissu meni Naxopren -kuuria 10 päivää syödessä ja näin pahimmalta kivulta tuli tänä aikana vältyttyä.
Tänään jatkui OMT-hoito jälleen "oman", mielestäni huippupätevän OMT-terapeutin johdolla, jolta suureksi yllätyksekseni kävikin käsky salille! Whaaaat?! Väliaikainen terapeuttihan kielsi kaiken mahdollisen liikunnan! Jep jep, ja kun vähän yhdessä vakiterapeutin kanssa asiaa pohdittiin, niin totta hemmetissä on täysin järkeen käypää jatkaa treenejä. Tosin maksimitreenit ja lihasmassan tavoitteellinen lisäys täytyy unohtaa vielä toistaiseksi (ehkä pariksi kuukaudeksi?) ja keskittyä ylläpitävään ja kuntouttavaan treeniin. Kaikkea saa tehdä mikä ei satu ja sen lisäksi vielä liuta yläkehon syviä lihaksia vahvistavia treeniliikkeitä.
Niinpä niin, jotenkin arvasin, että matkan edetessä näihin syviin lihaksiin vielä päästäisiin. Itse en ole niitä vuosien varrella huomioinut ollenkaan ja nyt näyttää siltä, että vaivojen syynä saattaa olla yläkehon syvien ja pintalihasten epätasapaino. Keskikehon syvät lihakset osoittautuivat testissä hyväkuntoisiksi. Samoin myös kipeän alueen verisuonisto, jossa veri virtaa esteettömästi ilman puristuskohtia. Myös rintaranka tuli tänään avattua (manipulaatio). Nyt ei käsittääkseni pitäisi enää olla ns. lukkokohtia kaula-, rinta- ja yläselkärangan manipulaatioden jälkeen. Olkapään kapseli todettiin myös ehjäksi. Hyvä hyvä! :)
Eli nyt hermosto on saanut levätä useamman viikon ja mahdolliset tulehdukset on hoidettu pois. Nyt päästään itse asiaan eli kuntoutusvaiheeseen. Normaalin kehotreenin lisäksi tulee mun nyt tehdä joka treenikerran aluksi niskan, kaulan ja olkapääalueiden syviä lihaksia vahvistavia harjoitusliikkeitä. Mulla on yliliikkuvat ja löysät nivelet ja nikamat, jonka vuoksi syvien lihasten antama tuki on erityisen tärkeää. Nyt paketti on löysä ja "osat" pääsevät liikkumaan väljästi aiheuttaen myös kaikenlaista ylimääräistä pauketta ja rutinaa.
Kahden kuukauden jatkuvan kiputilan jälkeen olin jo aivan epätoivoinen ja heittämässä toivoa menemään, mutta jälleen kerran tämä mainio terapeutti jaksoi valaa muhun lisää uskoa selittämällä kärsivällisesti syy- ja seuraussuhteita tieteellisiin tutkimuksiin ja oppeihin nojaten. Onneksi on tässä vuosien varrella myös useimmat kehoon liittyvät latinankieliset nimitykset käyneet tutuksi eikä kaverin laajalti viljelemä ammattijargoni päässyt pistämään päätä pyörälle. Hän ymmärsi mielestäni myös kohtuullisesti mun ajatusmaailmaa lihaksia ja treenejä koskien; kuinka vaikeaa on mennä salille kun ei voikaan tehdä sitä maksimisuoritusta ja kuinka paljon ajatustyötä muutoin jo automaattiseksi käyneissä treeniliikkeissä syvien lihasten työstäminen vaatii. Siinäpä sitä taas haastetta!
Nyt jumppakumpparia metsästämään! "Neititreenit" odottaa! ;D
Back
Niin se taas vaihtui paahtava auringonpaiste kerta heitolla syksyiseen sadesäähän. Luulin jo saaneeni tarpeeksi jatkuvasti hikeä pukkaavasta kuumuudesta, mutta kyllä tämä Suomen säätila ja erityisesti eiliset kaatosateet pistävät miettimään asioita uudemman kerran. Tahdon takaisin valoon ja lämpöön! Enkä todellakaan tajua kuinka tulen selviämään edessä olevasta piiiiitkästä ankeasta talvikaudesta. Seuraavaa aurinkokylpyä suunnitellessa? Hmmmm... kylvyn sijaan ottaisin enemmän kuin mielelläni ikuisen sopivan lämpöisen aurinkosuihkun ;)
Bye-bye
Rhodoksen kuuma aurinko odottaa! Toivottavasti myös parantaa edelleen ärtyneessä tilassa olevan hermokimppuni. Ellei, niin reilun kahden viikon päässä odottaa magneettikuvaus ja hermoja raastava taistelu jatkuu :( . Vielä jaksan kuitenkin uskoa lämmön ja rentoutumisen parantavaan voimaan :). Heipsuli!
I`m gonna spend next two weeks in Rhodes, Greece enjoying my summer vacation. Bye guys! :)
Terveisiä Veteraaniurheilijalle :)
Kiitos viestistäsi, Christer :) .
Olenkin ehtinyt jo pikaisesti tutustumaan ravinto-oppaaseesi ja blogisikin on käynyt tutuksi :) .
Hermot yhä tiukalla
Arggh! Mä olen ihan rikki :(. Ensimmäisen OMT-käynnin jälkeen toivo "pikaisesta" paranemisesta heräsi. Tänään, toisen hoitokerran ja terapeutin vaihtumisen myötä se jälleen sammui. Koko hermokimppu on edelleen erittäin pahasti ärtynyt ja hoito on nyt lähinnä rauhoittavaa; akupunktiota ja teippauksia.
Mä olen totaalisen kyllästynyt kertaamaan kerta toisensa jälkeen vamman ja hoidon kehityskaarta. Taas käytiin kaikki alusta ja suurin osa hoitoajasta meni jälleen vamman kartoittamiseen. Ihan hyvä sinänsä, että hoidetaan nyt sitten vihdoinkin oikeaa paikkaa ja oikealla tavalla, mutta mun kannalta erittäin turhauttavaa. Myös muutama nikama napsuteltiin taas auki. Edellinen terapeutti salli kevyen, tietyissä rajoissa tapahtuvan saliharjoittelun (ei merkittävää venytystä epäkkäälle ja yläselkään, eikä liikkeitä joissa käsi nousee yli vaaterin), uusi terapeutti kielsi sen kokonaan. Prkl. Miten voi olla niin vaikea ymmärtää ettei päivittäin liikkuva ihminen yksinkertaisesti voi lopettaa hommaa tosta noin vaan?! Sehän vaatii elämäntapamuutosta ihan samoin kuin laihdutuspalstoilla perään huudellaan.
Huomenna olisi ollut tärkeä palaveri. Niin tärkeä, että olisin kesä- tai sairaslomasta huolimatta osallistunut siihen. Nyt täytyy unohtaa myös tämä, koska jo autolla ajo on hankalaa kun päätä ei pysty teippauksilta kääntämään ja vaihteiden vaihtamiseen joutuu samaisesta syystä käyttämään pelkän käden sijaan koko kehoa. Huoh...
Torstaina jälleen lisää akua ja teippiä. Lauantaina Rhodokselle. Jos päässä olisi yhtään järkeä, niin peruisin tai ainakin siirtäisin koko reissun. Kyllähän sen tyhmäkin ymmärtää ettei tässä kunnossa mistään reissusta ja lomailusta paljoa nautita. Uimakieltokin juuri napsahti.
Mitä valitat?! Omahan on syysi! Joo... mutta ei tämä tilanne kivalta tunnu siltikään :(
Hermoja raastava hermokipu
Elämä on ollut viimeiset kolme viikkoa yhtä helvettiä! Olen ollut nyt kaksi ja puoli viikkoa sairiksella ja tänään napsahti viikko lisää eli lomani siirtyy viikolla eteenpäin. Hyvä niin, sillä eipä tätä ruljanssia lomaksi voisi kutsuakaan.
Olen kärsinyt nyt kolme viikkoa aivan järkyttävistä kivuista, popsinut pilleriä toisen perään ja juossut lääkäriltä ja terapeutilta toiselle. Kolmen viikon aikana olen tavannut neljä kertaa kahta eri lääkäriä, osteopaattia, urheiluhierojaa, fysioterapeuttia ja eilen viimein OMT-terapeuttia. Samaan aikaan olen syönyt kahta eri relaksanttia ja tulehduskipulääkettä sekä voimakasta kipulääkettä. Väsyttäviä kolmiolääkkeitä lähes kaikki. Ongelmana ovat olleet kivut ja liikerajoitteisuus oikean puolen yläselän, olkapään ja rinnan alueella. "Vammaa" hoidettiin ensin vaikeana lihaskramppina, mutta vasta eilen OMT:n vastaanotolla uskon kuulleeni ensimmäisen kerran vaivan todellisen laadun; oikean hartian, niskan, kaulan ja yläselän alueen hermosto on pahoin ylirasittunut. Okei, kyllähän tähän kiinteästi liittyy myös tästä johtuva lihasjumi, mutta todellinen syy ja jumin aiheuttaja oli jossain muualla, aivan kuten itse arvelinkin. Eniten kipujen ohella itseäni huoletti koko kehon vinous; oikea käsi roikkui viitisen senttiä alempana kuin vasen ja koko solisluulinja oli/on silmin nähden vinossa.
Jälleen kerran vituttaa lääkärien suoranainen välinpitämättömyys potilasta ja tämän kärsimystä kohtaan. Miksi helvetissä on niin vaikeaa tutkia mistä oireet johtuvat? Sitä vaan arvaillaan, kirjoitetaan pillerireseptiä ja sairaslomaa, joiden oletetaan pitävän potilas tyytyväisenä. Eikä kyse ole ainoastaan kivuista vaan myös niistä sadoista hukkaan heitetyistä euroista. Itselleni lysti on kohtapuoliin tullut maksamaan 1000 euroa eikä mikään ole vielä kunnossa! Vastuuta! Sitä minä täällä perään huutelen. Turhaan kaiketi.
Nojoo, nyt olen jo sikäli onnellisessa asemassa, että olen (tai oletan ;)) vihdoinkin löytänyt kaverin, joka tuntuu tietävän missä mättää ja yrittää oikeasti auttaa asiaa mahdollisimman pian. Viikon päästä tähän aikaan kun pitäisi jo matkalaukut olla pakattuina. Eilen sain siis ensimmäistä kertaa hoitoa, jonka tehoon jaksan itsekin uskoa. Tässä välissähän iski jo melkoinen epätoivo; eikö täältä stnan maapallolta löydy ketään, joka pystyy mua auttamaan?! Jatkuuko tämä elämää pahoin rajoittava kipu koko loppuelämän?!
Eilen tosiaan perinteisen lihashieronnan ja sähkön sijaan napsuteltiin nikamia auki ja väännettiin niskat kertaalleen nurin. Johan alkoi mimmillä pää pyöriä kuin pöllöllä! Erittäin ikävältä tuntui tämä manipulatiivinen toimenpide, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Ja tätä lienee luvassa lisää ensi viikolla. Huih! Niksautusten jälkeen puoleen selkään upotettiin vielä akuneuloja (pelotti tämäkin ihan prkleesti) ja sen jälkeen vielä teipattiin hieman selkää pitämään solisluu ja olkapää oikeassa asennossa. Ilta meni eilen käsittelyn jälkeen kohtuuhyvin lähinnä väsymystä ja lievää niskakipua potien. Aamusta kipu olikin jälleen ikävissä lukemissa enkä valitettavasti pystynyt ottamaan edes kivunlievitystä, koska jouduin autolla liikenteeseen lääkäriä tapaamaan ja sieltä vielä töihin. Työasioita setviessä alkoi jumalaton päänsärky, joka on nyt pillereistä huolimatta jatkunut koko päivän. Muu särky helpotti kun sain repiä päivällä tukiteipit selästä pois. Hieman nyt huolettaa mistä tämä päänsärky ilmestyi. Mulla ei särje oikeastaan koskaan päätä ja vielä harvemmin niin, että joutuisin sitä lääkitsemään. Edes kolmen tunnin pilleriunet eivät saaneet pääkipua väistymään :(
Varmasti sanomattakin selvää lienee, että treenit ovat olleet mitä sattuu. Paino on pudonnut muutaman kilon ja valitettavasti kato näyttää käyneen juuri sieltä mistä sen viimeksi toivoisi käyvän eli lihaksista. Siinä meni taas puolen vuoden raadanta. Viimeksi samoin kävi tammikuussa, jolloin olin viisi viikkoa levossa kylkirevähtymän (?) vuoksi. Voi jeesus, että osaa olla raadollinen laji tämä urheilu.
Mielenkiintoisinta koko hommassa on, että olen viime viikkojen aikana erittäin aktiivisesti pahentanut itse tilaani. Tosin seurasin tunnollisesti saamiani ohjeita ja toivoin ahkeran venyttelyn ja jumpan tuovan helpotusta. Valitettavasti diagnoosi vain oli väärä ja nyt on ehdoton venyttely- ja jumppakielto eikä kättä saa nostaa ollenkaan hartialinjan yläpuolelle, koska hermoston täytyy saada levätä ja rauhoittua, jotta aluetta voidaan varsinaisesti alkaa hoitamaan.
Jep jep, tällaista täällä. Ja nyt odottelen kuinka ensi viikon hoidot tehoavat ja pääsenkö Kreikan aurinkoon vai en.
I`m in loooove...
...with my DS-Trainers :)
Hengissä
Juups, olen edelleen hengissä, vaikkakin yhä sairaslomalla, liikunta- ja tietsikkakiellossa. Viikon päästä alkaa oikea loma, jota en kyllä tässä kipu- ja rajoittuneessa tilassa oikeastaan edes odota. Olen ravannut hoidoissa ja syönyt järrrkyttäviä pöllypillereitä, jotka kyllä helpottavat oloa hetkellisesti, mutta eivät auta millään tavoin vaivan aiheuttajaan. Valitettavasti siihen ei tunnu nyt purevan yhtään mikään ja olen täysin samassa tilanteessa kuin kolmisen viikkoa sitten, satoja euroja köyhempänä tosin... huoh...
Lomasuunnitelmat on lyöty lukkoon; kaksi vkoa lähiympyröissä ja kaksi Rhodoksen Pefkoksella luksuslomaillessa. Toivonpa sydämeni pohjasta, että ihme tapahtuisi ja keho paranisi mahdollisimman pian. Mieluiten heti. Siinä ne tuskalla, työllä ja vaivalla hankitut lihat taas haihtuvat taivaan tuuliin. Turhauttaa tämä stnan kestämätön keho! :/
