Liian pienillä kaloreilla?

Aivi oli huolestunut jokunen aika sitten kehosivujen vieraskirjassa vähäisistä syömisistäni. Musta asia oli niin mielenkiintoinen, että ajattelin kirjoittaa siitä vieraskirjan sijasta tänne blogiin. Kerrataanpa taustat pikaisesti. Hermeliini, 30+ vee, 160 cm, lähtöpaino 59,3, paino 2 kuukauden dieetin jälkeen 57,3 eli kokonaispudotus 2 kiloa, joka tekee keskimäärin 250 grammaa viikkoa kohden. Ravintoa keskimäärin 1300-1350 kcal/vrk ja liikuntaa ~400 kcal/vrk (saldo 900-950 kcal/vrk) eli noin tunnin verran päivässä. Syönkö siis liian vähän? Riippuu luonnollisesti siitä mihin vertaa. Jos haluaisin lisätä lihasmassaa (tai massaa yleensä) niin kyllä, syön aivan liian vähän. Jos haluaisin säilyttää olemassa olevan massan niin edelleen söisin liian vähän. Mutta kun haluan laihtua (menettää ensisijaisesti rasvamassaa) niin onko mulla oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin syödä liian vähän? Ei tietenkään ole. Noh, Aivi ei varmaankaan tarkoittanut tätä, vaan sitä, että syönkö dieetille liian vähän. Jos laihtumisvauhti on 250 g/vko niin on melkoisen vaikea mieltää syövänsä liian vähän. Usein puolen kilon laihtumisvauhtia viikkoa kohden pidetään jotenkin optimaalisena, mutta myös kilo viikossa on vielä inhimillinen tahti jos ylipainoa on enemmän. Niitä viimeistä viittä kiloa tuskin on järkevää pudottaa kilo/vko vauhdilla. Kutrin sanoin "Jos laihdut alkuvaiheen jälkeen keskimäärin enemmän kuin 0,5-1 kg viikossa tai olet jo normaalipainorajojen sisällä ja laihdut keskimäärin yli 0,25-0,5 kg viikossa, tuhoat rasvan lisäksi myös merkittävässä määrin lihasta -- eli olet hyvää vauhtia matkalla ns. laihaksi läskiksi." Eli ei, en syö mielestäni liian vähän. Teoriassa jos söisin 250 kcal päivässä enemmän (1550-1600 kcal/vrk) niin saisin heittää hyvästit kiristymishaaveille. Näin tämä homma vaan menee. Valitettavasti. Tuntuuko musta, että söisin liian vähän? Alun sopeutumisjakson jälkeen musta ei ole ollut lainkaan hankalaa pysyä näissä energiamäärissä. Muutamia "ylilyöntejä" on poikkeuksellisissa olosuhteissa tapahtunut, joskin nekin ovat olleet melko viattomia. Jos pystyn syömään ja syön sekä liikun suunnitelmien mukaan niin ongelmia ei ole. Ei ole nälkää eikä energianpuutetta. Treenit sujuvat mainiosti, kunhan ajoitan ateriat oikein. Treenipainot ovat pysyneet ennallaan tai tietyissä tapauksissa jopa nousseet. Palautuminen sujuu kuten ennenkin. Ajoittain esiintyy kärttyisyyttä, mutta varsinainen syy löytyy usein muualta kuin energian vähyydestä (esim. vähäiset unet). Jossain vaiheessa oli myös palelujakso, joka nyt on oikeastaan mennyttä sekin. Hiukset irtoilevat edelleen, mutta onko syy sitten yksinomaan dieetissä vai jossain muussa (kokonaisuus) onkin sitten jo eri juttu. On paljon ihmisiä, jotka laihduttavat syömällä 1600-1800 kcal/vrk ja syövät kokonaisenergiamäärästä huolimatta mun näkökulmasta "liian vähän". Liian vähän siksi, että ravinnon laatuun ei kaikissa tapauksissa kiinnitetä riittävästi huomiota. Syödään ns. tyhjää energiaa. Itse tässäkin mielessä väittäisin syöväni riittävästi, koska syön mielestäni laadukkaasti; kiinnitän huomiota ravintoainekoostumukseen, vitamiineihin ja kivennäisaineisiin ym. terveydellisiin tekijöihin. Liikun myös kohtuullisesti (keskimäärin tunti päivässä ei ole mielestäni liikaa) eri tavoin ja eri tehoalueilla, ja pyrin aina ajoittamaan syömiset liikunnan suhteen optimaalisesti. Summa summarum, joillekin 1300 kcal jopa dieetillä saattaa olla liian vähän, itselleni mielestäni ei. Olen lukenut ns. "fitness" -dieeteistä, jotka ovat olleet kärsimystä kun ollaan syöty 1300 kcal ja treenattu samanaikaisesti intensiivisesti. Mä en koe tämän ruokavalion noudattamisen olevan mitenkään kärsimystä, keho ja mieli ovat sopeutuneet hyvin. Jos laihtumisvauhti olennaisesti kiihtyy (0,5-1 kg/vko pidemmällä aikavälillä) niin siinä tapauksessa alan huolestua ja lisään varmasti ravinnon määrää. Kommentoikaa vapaasti, jos olette sitä mieltä, että syön liian vähän. Ja perustelujen kera, kiitos :)

Näin ajatteli Hermis klo 5/19/2004 05:52:00 ip.