torstaina, kesäkuuta 30

Täydellisen epätäydellinen

Sometimes it`s so hard to be me... Yrittäen jatkuvasti olla niin täydellinen tietäen koko ajan olevansa kuitenkin niin epätäydellinen. Törmätessä yhä uudelleen omiin puutteisiin ja virheisiin. Pahinta kaikessa on varmasti kaiken epätäydellisyyden tiedostaminen, halu olla jotain muuta kuin on voimatta juurikaan tehdä asialle yhtään mitään, koska this is the way I am. Tällä viikolla olen ehkä tavallistakin tarkemmin kuulostellut itseäni ja muita. Paljon olen taas oppinut uutta ja oppinut ymmärtämään vanhaa. On itseasiassa aika hämmästyttävää kuinka vähän sitä asioista loppujen lopuksi tietää. Luulin tietäväni alan bisneksistä paljon. Tänään tajusin olevani täysi noviisi ja kuulemani asiat pääsivät yllättämään. Tiesin, että bisnesmaailma on raadollinen, mutta en ymmärtänyt sen olevan näin julma. Ihminen ei merkitse siinä maailmassa yhtään mitään. Tulos, raha ratkaisee ja kaikki toimet tähtäävät tuloksen ja tehokkuuden maksimointiin. Keinolla, millä hyvänsä, ihminen ja yksilön kunnioitus unohtaen. Kylmää, julmaa ja välinpitämätöntä. Ikävintä on tietysti huomata olevansa itse aivan samanlainen; kylmä, julma ja välinpitämätön tehokkuutta arvostava ja epätäydellisyyttä halveksiva "jumalatar". Ja kuitenkin, yritän niin kovasti olla jotain ihan muuta, huoh... Oikeuttaako se, että vaatii itseltään täydellisyyttä vaatimaan sitä myös muilta? En tiedä, mutta huomaan sortuvani siihen aina vaan uudelleen. Siitäkin huolimatta, että yritän olla sitä tekemättä ja yritän antaa muille vapauden olla sellaisia kuin ovat vertaamatta heitä itseeni ja omiin toimintatapoihini. Noh, elämä opettaa ja minä jatkan harjoituksia joka päivä :) Väsyttää.

tiistaina, kesäkuuta 28

Tukossa

Se oli sitten taas sellainen päivä. Hieronta oli kohtalaisen mukavaa, mutta paljasti armotta kuinka jumissa erityisesti selän, pakaroiden, reisien ja pohkeiden lihakset olivat/ovat. Muutaman kerran tuli äänijänteitäkin harjoitettua kivun käydessä täysin sietämättömäksi. Mielenkiintoinen ilmiö oli myös jokseenkin hurja nesteen kertyminen hieronnan aikana käsiin. Kun oli aika vaihtaa asentoa päinmakuulta selinmakuulle niin en saanut nakeiksi turvonneita sormia enää koukistettua. Ja taas pystyn selittelemään itselleni painon sitkeän paikoillaan pysymisen johtuvan VAIN nesteistä, heh. Sumutusta? Ehkä. Hieronnan jälkeen iski sellainen lyijyväsymys, että tunnin verran oli ihan pakko relata ennen töiden jatkamista. Hieronta keskellä päivää ei ole ollenkaan hyvä juttu. Viimeinenki terä häviää aivotoiminnasta. Ei enää tätä. Hierontapäivänä olisi tietysti syytä ottaa iisisti, mutta pääkoppa raahasi väkisin väsyneen kehon lenkille. Viime viikolla ylettömään liikuntaan tottunut pää on mulle nyt melkoinen ongelma. Koko kehoon sattui ja lihakset suorastaan huusivat lepoa, mutta pää piti päänsä ja juoksutti sadekuuron uittamaa kehoa vastatuulessa aina loppuun saakka. Märät, vastatuulen kylmettämät reidet olivat aivan jäässä ja kädet kohmeessa kotio päästyäni. Varpaasta valui verta värjäten kauniin puhtaan valkoiset Niken juoksusukat epämääräisen läikikkäiksi. Vatsassa kurni nälkä. Liikunta on terveellistä ja siitä tulee hyvä olo. Mitä tänään opimme?

  1. Ei hierontaa kesken työpäivän
  2. Ei liikuntaa hierontapäivänä
Muutakin tarinaa oli, mutta yritänpä palailla aiheeseen "Minä ja muut" toiste. Nyt ei vaan enää jaksa. Peti kutsuu valvomaan.

Väsy

Väsyttää aivan julmetusti... Ei kai ihme kun viiden tunnin unilla taas mennään; ensin ei uni tule hermoillessa silmään ja kun vihdoin aivotoiminta jäähtyy, niin Santeri Kinnunen alkaa systemaattisesti valloittamaan mun tyynyä itselleen tai puuhaamaan jotain muuta typerää. Aivoton katti!!! Onneksi klo 11 on tiedossa puolentoista tunnin relaksoitumista hieronnan merkeissä. Ihanaa :) Ja sen myötä tietysti myös liikuntavapaata pukkaa. Tai no... katsotaan nyt millainen sää- ja olotila iltasella vallitsee ;) Hmmm.. lisäksi näyttää siltä, että olen onnistunut liioittelemaan roimasti tekemättömien töiden määrää tai ainakin kehittämään erittäin lahjakkaasti stressiä täysin turhasta. Töitä kyllä riittää, mutta ehkä tilanne ei olekaan niin katastrofaalinen kuin annoin itseni ymmärtää. Toisaalta luotan myös siihen, että kaikki asiakkaat ovat viimeistään ensi viikosta lähtien lomalaitumilla eivätkä pääse näin ollen kommentoimaan töitäni ja vaatimaan niihin miljoonia "koska mä vaan haluan tän näin" -muutoksia. Toivottavasti ennustukseni ei osoittaudu täysin vääräksi. Torstaina kuitenkin Kouvolaan hakemaan vielä hieman lisää hommia "hiljaiselle" heinäkuulle.

maanantaina, kesäkuuta 27

Paniikki. Aika ei riitä mihkään ja elämä menee ohitte. Kriisi? Joo, jonkinlainen. Helpottanee loppuviikosta. Ehkä.

sunnuntaina, kesäkuuta 26

Se oli siinä! :(

Ärgh! Vika lomapäivä ja mä olen megalomaanisen ärtynyt, masentunut, väsynyt ja muuta asiaan kuuluvaa. Onpa kurjaa joutua huomenna töihin :(. Tiedän, että kuuden viikon päässä odottaa kokonaiset neljä viikkoa lomailua, mutta se ei vaan tässä tilanteessa lohduta. Niistä kuudesta viikosta täytyy ensin selvitä jotenkin eikä nyt tuntuisi olevan vielä paukkuja siihen.

Olisi tietysti syytä jättää marinat sikseen, koska sentään sain nauttia aivan satasella menneestä viikosta :). Kaiken kaikkiaan harvinaisen onnistunut loma! Puoleen väliin viikkoa meni tosin toipuessa, mutta ainakaan en stressannut koko aikana sen sentin vertaa ja se jos joku on multa loistava suoritus. Veikkailin, että olin yksinkertaisesti niin loppupuhki, etten yksinkertaisesti jaksanut kehittää stressiä mistään. Noh, tänään luonnollisesti alkoi huomisen pohtiminen jo heti aamusta, mutta se kai vähän niinku kuuluu asiaan. Luulisin. Ilmat olivat upeat, harrastettua tuli monipuolisesti ja kroppakin tuntuu kestäneen kaikensorttista kuormitusta kohtuuhyvin. Aamun sprintit tosin saattavat kostautua tulevina päivinä...Kevyesti piti sprinttailla, mutta eihän se sitten kuitenkaan onnistunut. Kun vauhtiin pääsin, niin sitten sitä taas mentiinkin with full speed. Mutta ihanaa oli! :)

Juhannuskin meni jo. So sad... :(

Ja nyt sitten otetaan jälleen kerran itseä niskasta kiinni ja jatketaan jo jonkin aikaa jatkunutta laihistelua, joka ei ole tuottanut ei sitten minkäänlaista tulosta, prkl! Kyllähän sitä nyt jotain pitäisi aikaiseksi saada kun jatkuvasti itseään kiusaa. Muutamia muutoksia täytyy tehdä; lisää aeroa (sprinttejä?), tehokkaampaa punttia, vähemmän stressiä, enemmän nautintoa, paljon unta ja hiilaritankkaukset pois! Nämä kaikki oli työtilanne sitten mikä tahansa! Sitä ehtii koko pitkän talven istumaan taas töiden ääressä. Kesä on aivan liian upea ja lyhyt aika uhrattavaksi! Ja tosiaan, mieluummin kohtuullisesti hiilareita joka päivä kuin kituuttamista satasen tienoilla ja tankkausta kerran viikossa. Täytyy vaan jatkaa sitkeästi yrittämistä. Silloin on edes mahdollisuus päästä hommassa eteenpäin. Hanskat naulassa ei tapahdu yhtään mitään!

-----

Holiday training schedule

  • sat: jogging 5,5 kms (morning) and gym, shoulders and triceps (evening)
  • sun: gym, biceps and abs
  • mon: cycling 30 kms (morning) and gym, thighs and calves (evening)
  • tue: jogging 6 kms (morning) and gym, back and traps (evening)
  • wed: jogging 10 kms (morning) and gym, chest and abs (evening)
  • thu: gym; shoulders and triceps
  • fri: cycling 30 kms
  • sat: gym; biceps
  • sun: jogging and sprints 6,5 kms (morning) and gym; back and abs (evening)

14 exercises in 9 days, not bad ;). And 4200 kcalries burned :). Can`t see that anywhere though... But the main thing is that I enjoyed doing all that sports and had a great holiday! Now six weeks at work and then finally four weeks off! Can`t wait!

lauantaina, kesäkuuta 25

Juhannus - Midsommar - Midsummer

"Before 1316, the summer solstice was called Ukon juhla, after an old Finnish god Ukko. In Karelia, people had many bonfires side by side, the biggest of which was called Ukko-kokko (the "bonfire of Ukko") Now in Finland the midsummer holiday (Juhannus — or midsommar for the Swedish-speaking minority), is a notable occasion for drunkenness and revels. As in Sweden, maypoles have been transferred to the midsummer festivities, and pickled herring is the hallmark of the coastal areas, where also the Finland-Swedish language and culture have their stronghold. In the rest of Finland, a bonfire (kokko) take the place of the maypole, and smoked fish from the nearby lake is eaten instead of pickled herring. Midsummer in Finland is celebrated at least as intensely as in Sweden. Many people get indecently drunk and happy. The statistics of the number of people drowned and killed in accidents is morbidly counted every year. Also statistics of assaults demonstrates a peak for this weekend." (Source Wikipedia) According to Helsingin Sanomat (leading national paper in Finland) there were 7 deaths in the Midsummer Eve celebrations; only 3 drowned though and 2 died in car accidents and 2 in fires. More Midsummer info... My Midsummer Eve included some house cleaning, 30 kms cycling through Finnish "countryside", traditional Midsommer food with a pint of cider, good company, beautiful night scenerys, camera, sea, mosquitos, hedgehog and staying awake for 24 hours. Now I feel a bit tired, but hey, it was worth it! The weather was sooooo great (no rain this year :)) and the night soooo beautiful! More Midsummer pics... Today I should go to gym, but need to recover first. My workout schedule is changing today, so I gotta check out what my next 4 week training period looks like. I`m gonna continue with Max-OT 5 times per week. This method suits me well and I think the results has also been nice ;)

keskiviikkona, kesäkuuta 22

One week holiday

Now on a holiday, I`ve got some more time so I`ll try to do this post in english ;) So far my holiday has been the way I wanted it to be. I always hear questions like "What you`re gonna do on your holiday? Where you gonna go?". Okay, I like to travel and see new places, but I still think that the best way to spend a holiday is at home. The most important things for me are that I can get up whenever I feel like, I can do my sports whenever I feel like and how long I feel like (no time limits, cause I have to be somewhere else in certain time), I can eat by my schedule and stay up late enjoying summer nights. Of course there is some other stuff I also do, but those are the most important ;) Yeah, and I`ve done that! Okay, not so many late nights cause I wanna do my morning cardio in time, but otherwise I`ve lived doing whatever I feel like, whenever I feel like. My holiday training schedule by so far looks like this:

  • sat: jogging 5,5 kms (morning) and gym, shoulders and triceps (evening)
  • sun: gym, biceps and abs
  • mon: cycling 30 kms (morning) and gym, thighs and calves (evening)
  • tue: jogging 6 kms (morning) and gym, back and traps (evening)
  • wed: jogging 10 kms (morning) and gym, chest and abs (evening
Pretty good, ha?! I`m so proud of that 30 km`s cycling, cause I haven`t done that for 2 years. Last summer was so rainy here in southern Finland, that I didn`t even take my bike out from the warehouse. Also that 10 km`s jogging this mornig was pretty cool. I haven`t jogged that much during this winter and spring and I`ve also kept the distances quite short (around 5 kms). ActuallyI planned not to do any longer jogs this summer, but I`ve done two times tens by so far and the summer has just begun! The bb is my number one sport and I don`t wanna mess that with sore legs or something else like that. And I also have to keep the muscle breakdown in mind ;). But, it took 30 years for me to learn how to run and I enjoy it a lot, so I`m not going to stop that. Ever! ;) Just gotta keep some sense with me :) Today I left my brains somewhere though. The weather was cloudy, so I really didn`t expect it to be that hot! I do my morning cardio on empty stomach, I take only my BCAA`s with some water before I leave. But this time I should have taken my drinking belt with me. I thought I was gonna die on thirst and was feeling really sick at the point when the sun came out. But otherwise the jog was really enjoyable! :) I hope I`ll get some inspiration at some point to write something about me and my backgrounds in english, so all you english speakers will get a clue, what my Wanna be BB -life is all about ;). I also has a free members section where some photos and other stuff can be found. I made the members section originally for my Hermeliini goes Heavy -project with IFBB Bodybuilder Pauliina Talus, but unfortunately the project ended after couple of months. But I still put some not-so-public stuff in there. No nude or erotic pics or anything like that though. I should make new look for the members section, but haven`t just got time for that yet... But anyway, if you feel like joining so please send me (hermis[at]hermeliini.net) an e-mail with
  • your full name
  • your e-mail address
  • wish for the user ID (7 marks min)
  • wish for the password (7 marks min)
  • few words about yourself and WHY you would like to be a member

Loma...

...sujuu mukavasti, joskin aivan liian nopeasti (Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää...). Liikuntaa on tullut mukavasti ja taulukointi heitetty täksi viikoksi romukoppaan, vaikka se ei alunperin suunnitelmissa ollutkaan. Eikä siihen tietysti paljoa varaakaan olisi... Noh, jatkan nipottamista kun työt taas alkavat. Kesäöitäkin on valvottu, mutta liian vähän niitäkin; aamusta on vaikeaa päästä lenkille, jos yöt venyvät aamun puoli kuuteen. Eikä vuorokaudet läpeensä valvominen enää tässä iässä onnistu, ei sitten millään... ;) Mutta niin, tärkein uutinen lienee eilisen vaatimaton kolmenkympin pyörälenkki (ja illasta jalkatreeni päälle ja tänä aamusta kevyt hölkkälenkki ja selkätreeni päälle.. joo, mun jalat ovat taivaanlahja ;)). Eikä siinä lenkissäkään sinänsä mitään, mutta sattuipa olemaan ensimmäinen fillarilenkki kahteen vuoteen eikä tuota kuntopyörääkään ole tullut paljoa polkastua. Viime kesänä en viitsinyt edes kaivaa fillaria varastosta. Oli sen verran kurja säätilanne täällä eteläisessä Suomessa koko kesän. Mutta eiköhän tässä tänä kesänä tule taas muutama sata tai tuhat kilsaa fillarilla taitettua. Niin, jos säät sallii ;)

21 x 3

Tämän meemin löysin jo aikaa sitten jostain käsityö -blogista. Ei, en todellakaan ole käsityöläisiä, joten olisiko blogilla ollut jokin hämäävä nimi. Olen pahoillani etten enää muista mistä moisen bongasin... En yleensä osallistu tällaisiin höpöhöpö juttuihin, mutta menköön nyt loman kunniaksi ;) ----- Kolme nimeä, joilla sinut tunnetaan:

  • Hermis
  • Hermeliini
  • J Big

Kolme nimimerkkiä, jotka sinulla on ollut:

Kolme asiaa, joista pidät itsessäsi:

  • Uteliaisuus
  • Tahto
  • Kunnianhimo

Kolme asiaa, joista et pidä itsessäsi:

  • Ankaruus
  • Kovapäisyys
  • Kriittisyys

Kolme osaa taustastasi:

  • Luonto
  • Fitness
  • Luovuus

Kolme asiaa, joita pelkäät:

  • Epäonnistuminen
  • Käärmeet
  • Terveyden menettäminen

Kolme päivittäistä välttämättömyyttä:

  • Uni
  • Keittiövaaka
  • Tietsikka

Kolme asiaa, jotka sinulla on juuri nyt ylläsi:

  • Tossut
  • Kynsitimantit
  • Rikkinäiseksi kauhtunut T-paita kissankarvoilla höystettynä

Kolme mieluisaa bändiä tai artistia:

Kolme lempilauluasi:

Äh, ei mulla ole sellaisia

Kolme asiaa, joita haluat tehdä/kokeilla seuraavan vuoden aikana:

  • Kehittyä henkisesti ja fyysisesti (alavatsasuonet näkyviin! ;))
  • Kokeilla siipiä
  • Löytää oikeat asiat

Kolme asiaa, joita haluat ihmissuhteelta:

Hmmmm.. tämä taas riippuu millaisesta ihmissuhteesta on kyse, mutta seuraavia voi kai soveltaa vähän kaikenlaisiin suhteisiin...

  • Haasteet
  • Henkinen tasavertaisuus
  • Totuus

Kaksi totuutta ja yksi valhe:

  • Olen älykkö
  • Ajan maailman upeinta menopeliä
  • Elän päivän kerrallaan

Kolme asiaa, jotka viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa:

  • Hyvin muodostunut lihaksisto ;p
  • Hyvin toimivat aivot
  • Kyky omistautua tärkeäksi kokemille asioille

Kolme asiaa, joita ilman et pärjää:

Höh, täähän oli jo... Noh, kehitetään jotain muuta.

  • Raha
  • Ravinto
  • Liikunta

Kolme mieluisinta harrastusta:

  • Kehonrakennus
  • Hölköttely
  • Ajattelu

Kolme paikkaa, jonne haluat lomamatkalle:

Kolme asiaa, joihin et pysty:

  • Hyppäämään laskuvarjolla (terveydelliset ja psyykkiset rajoitteet)
  • Laitesukeltamaan (terveydelliset ja mahdollisesti psyykkiset rajoitteet)
  • Olemaan käärmeiden lähellä (saati sitten koskemaan niihin!)

Kolme lapsennimeä:

Kolme asiaa, jotka haluat tehdä elämäsi aikana:

  • Löytää tasapainon
  • Toteuttaa unelmia
  • Olla edes kerran SIKAKIREE! (alavatsasuonet näkyviin!)

Kolme julkkisihastusta:

Njäääh... nää on taas näitä teinisysteemeitä, joista kuvittelen jo päässeeni yli, mutta kaipa se sinne Vin Diesel -linjalle menee, jos on ihan pakko jotain kehittää...

sunnuntaina, kesäkuuta 19

Kesäyö

Lämpimät kesäyöt ovat kerrassaan upeaa elettävää! Tänä kesänä aion elää niitä monta. Ihan liian monta kesää on tuhlaantunut turhuuksiin. Nyt aion nauttia joka solulla. Alku ainakin on ollut lupaava ;). Oh yes, I do enjoy my summer holiday! It`s a shame that I`ve only got one week freedom... But hey, it`s better than nothing! I`m gonna stay up all these bright nights and do so much sports during the daytime; easy, loooong jogs, bike rides and heavy weights! What else could I ask for??? Hmmmm.. less fat ;) More pics..

keskiviikkona, kesäkuuta 15

Hoitokissoja

"Voi hyvänen aika! Täällä se makaa keskellä olohuoneen lasipöytää ku ellunkana!" Joo, pojat menivät tänään äipälle hoitoon, ja kun tiedustelin äsken puhelimitse vointia, niin vastaus oli, että menivät jo nukkumaan ja perään sitten tuo kauhistunut huudahdus. Santeri Kinnunen oli vaan asettunut taloksi. Ylisiisti ja -sovelias äitini ei kestä nähdä kissanryökäleitä pitkin pöytiä. Itse olen jo aikaa sitten kyllästynyt hätistämään niitä vuoronperään pöydiltä alas. Nykyään ei edes vettä kelpaa litkiä lattialla olevasta kupista, vaan kupin täytyy olla ehdottomasti tiskipöydällä. Älkää kysykö miksi. Kissat ovat omituisia otuksia. Ja vielä omituisempia niistä tulee kun ne hemmottelee piloille. Poijaat siis äipällä ja mulla vihdoinkin mahdollisuus nukkua edes yksi yö ilman Kinnusen jatkuvaa vinkunaa. Santeri Kinnunen on sellainen vinkkis, vinkuintiaani, joka huutaa ainakin näillä lämpötiloilla puoli yötä kurkku suorana. Pitäisi yöt läpeensä istua pitämässä sille seuraa; jahtaamassa (Santeri rakastaa yli kaiken takaa-ajoleikkiä, ja silloin se vasta huutaakin! Innosta raukka ;)) tai rapsuttamassa leuan alta tainnoksiin. Risto sen sijaan osaa nukkua koko pitkän yön. Tai istua hiljaa ikkunassa yölintuja ihmettelemässä. Vielä aamulla, kun itse olen kömpinyt ylös jo aikaa sitten, makoilee Risto leveänä king-size patjalla sekaisten peittojen ja tyynyjen keskellä. Tästä syystä harvoin saan sänkyä pedattua heti aamutuimaan. No mutta, taas mä eksyin asiasta, heh. Niin, poijaat on siis äipällä, koska meitsi lähtee huomenna Lappeenrantaan bilettämään. Työkeikka tosin, joten kaipa sitä myös edustustilaisuudeksi voitaisiin kutsua. Muuten ihan kiva, mutta bileet starttaavat vasta iltasella ja ajomatka on mun mittakaavassa aivan järkyttävän pitkä, joten raskas ja myöhäinen ilta tulee olemaan. Noh, uskon reissun olevan sen arvoinen, vaikka muitakin pieniä ongelmia on. Ensinnäkään mitkään järkevät kuteet eivät mahdu norsumaisen olemukseni ylle. Ärgh! Vaatteita kyllä olisi, siitä tämä homma ei jää kiinni, mutta kun niistä mitkään eivät mahdu ilman re-designia päälle. Toinen ongelma on kenkäosastolla. Niitäkin on kyllä kaikenlaisia, mutta ei juurikaan hyvännäköisiä JA mukavia. Kenkäkauppaan olen yrittänyt itseäni houkutella jo useamman kuukauden ajan, mutta kun ei nyt vaan oikein nappaa. Uskon, että nappaisi huomattavasti paremmin, jos kiloja olisi viisi vähemmän. Silloin jaksaa tavallisesti myös ulkonäkökysymykset kiinnostaa enemmän. Nyt tyyli on enemmänkin hälläväliä. Ja sitten on tietty se kemujen herkkuja notkuva buffet -pöytä, jonka lukemattomista houkutuksista PITÄISI kieltäytyä. Hah! Enpä taida. Mieluummin vaikka vikisen vielä yhden viikon lisää! Hmmmmm... tai tota pitää kyllä vielä vähän miettiä ;) -------- And the same in english ;). My two most lovely cats, Risto Reipas and Santeri Kinnunen, are staying overnight at my mom`s, cause I`m going to have "a party" (= business party = social reception) in the city of Lappeenranta (300 kms away) tomorrow night. I think that was the main idea in this post. Hope you all english speakers didn`t get disappointed... ;D

tiistaina, kesäkuuta 14

Vikinää osa 2

Joh-hoh, mä oon iiiiiihan katkipoikki stressaantunut ja vaikka mitä. Mitäpä sitä muutakaan näin loman alla. Hommat pitää saada hoidettua jos ylipäätään mielii lomailla. On se niiiiiin väärin! Ja sama homma taas kun palaa lomalta; julmettu stressi saada viikon aikana odottamaan kertyneet hommat tehtyä. Onko tässä oikeasti yhtään mitään järkeä?! No ei ole niin. Ahdistaa aivan tuhottomasti :( Ja kroppakin on taas niin sekaisin kuin vaan ikinä voi olla. Se elelee tossa ihan omaa elämäänsä reagoimatta juurikaan mihinkään mitä teen. Turhauttaa, vituttaa, kiukuttaa, itkettää... ja plaaplaaplaa. Hitto! Korvien välistä tämä kaikki on kiinni ja ongelma lähinnä siinä, etten saa pientä pääparkaa kuntoon. Siihen tarvittaisiin todennäköisesti vain muutamia isoja ratkaisuja, mutta kun ne ratkaisut on niiiiin isoja ja niiiiiin pelottavia ja muuttavat koko elämän ikuisiksi ajoiksi. Paremmaksi? En tiedä. Mitäänhän ei tiedä ennen kuin kokeilee ja kokeiluissa piilee aina epäonnistumisen vaara. Ja perfektionistille epäonnistuminen on lähes tappavaa myrkkyä! Jos ei ota riskiä, niin ei voi voittaa! Niinhän ne sanovat. Riskien ottamisessa on vaan myös se toinen puoli; voi myös hävitä, ja raskaasti. Plaaah... mites mä nyt taas tähän pääsin. Tarkoituksena kun oli kasvavaa masukkaa, löystyviä reisiä ja entisestään pyöristyviä pakaroita kauhistella. Vajeilla olen mennyt ihan kiitettävästi, mutta siitä huolimatta tulos on odotettua päinvastainen. Muutamia "mokia" on matkan varrella sattunut, mutta edes hiilaripäivinä (kerran vkossa) eivät ole kcalrit painuneet juurikaan yli 2000:n. Ja kesän eka kymppikin tuli sunnuntaina juostua! Hehkutus vaan on päässyt tässä unohtumaan. Eikä se enää edes tunnu niin isolta jutulta. Vaikka onhan se! Pikkuruisia lenkkejä olen koko talven tässä pyörinyt ja niitäkin varsin harvakseltaan, ja silti tuo kymppi meni oikeastaan heittämällä. Ja illasta vielä jalkatreeni päälle! Kevyt tosin. Koivet ovat kuitenkin olleet ihan kelpo tavaraa. Ei mitään järkyttävää kipuilua (vrt. edellisvkon sprintit, joista koivet sekosivat viikoksi) ja nyt olo on jo kaikin puolin normaali. Tai siis ei ole. Mutta jalkojen osalta kyllä. Normaali ;) Mitäs vielä... Ei kai muuta kuin unille. Paitsi että... Thank you so much for your message, Big Boy! :) I`m so glad that things are going well over there. And congratulations for the GREAT news! I`m so happy for you! Things are finally going to the right direction :). Enjoy for the rest of your stay over there. And take care of you and your awesome baby brother. We`ll be waiting for you... me and your "Babe" ;) EDIT: Ja Pasille vielä iso kiitos! Nopeasta toimituksesta ja muusta ;). Josko ensi kerralla sitten sitä laskuvarjoilua kokeilemaan ;)

maanantaina, kesäkuuta 13

Hah hah..

This must be a joke, right?!

sunnuntaina, kesäkuuta 12

Vkon 23 yhteenveto

Ravinnon osalta mukana 6 päivää (pe matkapäivä --> ei taulukointia).

Energiansaanti keskimäärin/vrk

  • Total: 1510 kcal (+76)
  • Fat: 41g (25E%)
  • Carbs: 157g (42E%)
  • Protein: 124g (34E%)

Energiankulutus keskimäärin/vrk

  • Total: 1831 kcal (-125)
  • Basal: 1352 kcal
  • Lifestyle: 263 kcal
  • Activities: 216 kcal (-141)

Paino

  • Minimum Weight: 57.6 kg (+0.5)
  • Maximum Weight: 58.1 kg (+0.2)
  • Average Weight: 57.96 kg (+0.37)
  • Toteutunut muutos: +0.37 kg
  • Laskennallinen muutos: -0.32 kg
  • Toteutunut muutos projektin alusta: +0.02
  • Laskennallinen muutos projektin alusta: -0.84

Jep jep, jostain syystä 800 grammaa ollaan laskennallisesta keskipainosta jäljessä ja tämä tarkoittaa 644 gramman pudotusta viikkoa kohden, jotta pääsisin tavoitteeseen. Mission Impossible... Ärgh!

lauantaina, kesäkuuta 11

Vikinää

Alkaa taas olemaan yksi viikko eletty ja seuraava edessä. Tämä päivä on mennyt tyypillisen lauantaikaavan mukaan lepäillessä. Paljon oli suunnitelmia täksi päiväksi, mutta ei jaksuja lähteä niitä usean vähäunisen yön ja eilisen väsyttävän Vaasa -reissun jälkeen toteuttamaan. Heräsin poikkeuksellisesti vasta puoli yhdentoista aikaan (pääsin tosin myös poikkeuksellisesti sänkyyn vasta hiukan ennen aamuneljää ;)) ja päätin sillä samaisella sekunnilla skipata aamulenkin ja suunnata lenkkipolkujen sijaan markettiin poimimaan päivän hiilaripommit kärryyn, sipulisämpylät etunenässä. Joo, mä olen pahasti addiktoitunut sipulisämpylöihin. Tiukisteluprojekti turhauttaa nyt oikein olan takaa. Olen kyllä tehnyt mielestäni olosuhteet huomioiden LÄHES kaiken voitavani, mutta se ei vaan riitä. Paino on pysynyt koko viikon tiukasti 58,1 kilossa :( ja mua suorastaan raivostuttaa lukea muiden dieeteistä, joissa homma potkii jollain yli 2000 kcalrin ravintomäärillä. Mitä prkleen droppia nämä tyypit oikein syövät?! Itsellä menee ne 1400 kcal päivää kohden kurkusta alas ja liikuntaakin tulee harrastettua kuitenkin jonkin verran, mutta mitään ei vaan tapahdu! Byäääh! :( Turhautuminen johtuu nyt ensisijaisesti siitä, että en mielestäni pysty tällä hetkellä panostamaan hommaan yhtään tämän enempää, vaikka haluja kyllä olisi. Viikon päästä alkava loma tietysti lohduttaa jonkin verran, mutta eipä siinä viikossa ihmeitä tehdä! Okei, kokemuksesta tiedän kyllä, että tiukistelu vaatii multa todella paljon; mitään ei todellakaan tapahdu vahingossa tai tule ilmaiseksi, vaan töitä on tehtävä kaksin käsin. Joka kerta kuitenkin aloitan positiivisin mielin ja hyvässä uskossa, että tällä kertaa homma luistaa ja sujuu edelliskertoja helpommin. Dead wrong!!! Päinvastoinhan tässä on käynyt ja vuosi vuodelta homma käy entistä raskaammaksi ja läski löysemmäksi. Siksi on oikeasti tärkeää pitää paino alta 56 kiloa ja keho kuosissa vuoden ympäriinsä. Mä olen täysin kyllästynyt tähän tuloksettomaan raadantaan! Keho tuntuu taas väsyneeltä, oikeastaan koko mimmi on aika puhki, ja ajatuksena oli pitää ensi viikko totaalitaukoa salitreeneistä ja keskittyä enemmän aerobisen puolelle. Lomaviikosta tullee kuitenkin fyysisesti raskas, jos entiset merkit paikkansa pitävät. Siksi olisi ollut ihan paikallaan huilia alkava viikko ja panostaa treeneihin enemmän lomaviikolla. Noh, en kuitenkaan malttanut pysyä tänään poissa salilta. Ja koska treeni kulki hyvin ja intokin oli paikalla, niin tuskinpa maltan lepäillä yhtään sen enempää huomennakaan. Jalkatreenin osalta pidempiaikainenkin kevennys lienee kuitenkin paikallaan. Taidanpa laskea kuormaa ja tehdä hieman pidempää sarjaa nyt jonkin aikaa. Ovella on käynyt tänään melkoinen trafiikki. Oven takana on seissyt jos jonkinlaista kulkijaa hattupäisistä hellemekkoleideistä ei-niin-siisteihin miehenryökäleisiin. Yhdistävä tekijä on ollut lähinnä olutpullo jommassa kummassa kädessä, avoimesti esillä tai sievästi muovipussiin verhottuna. Jokaisen kasvoilla on ollut hämmentynyt ilme kun olen oven heille avannut. Todennäköisesti myös heitä vastassa on ollut ihan yhtä hämmentynyt, ajoittain jopa vihamielinen tyyppi. "Prkleen jehovat!", olen ajatellut tänään useammin kuin kerran. Mutta jehovasaarnojen sijaan olen kuullut lähinnä nolot anteeksipyynnöt, "Anteeks, väärä ovi..." ja huomannut välittömästi näiden sanojen jälkeen jääneeni tuijottamaan pikaisesti rappusia alas poistuvia kengänkantoja. Niin, alakerran naapurilla taitaa olla kesäfestarit. Eikä se olutpullo ja jehova taida oikein matsatakaan...

Aurinkoisin kaupunki (?)

Voi Vaasa minkä teit! Lisää kuvia... .

Kuvia

Postasin HH:n puolelle muutamia kuvaräpellyksiä; ei oikein vielä tahdo onnistua tuo kuvaaminen ja posettaminen ihan itsenäisesti, mutta eiköhän noistakin edes jonkun aavistuksen päivän hiilariähkyisestä kunnosta saa ;). P.S. Jos et ole vielä rekisteröitynyt, niin kuvia pääsee vilkaisemaan toimimalla näiden ohjeiden mukaisesti.

torstaina, kesäkuuta 9

Reissussa

Vaasa, Suomen aurinkoisin kaupunki, here I come! Jep jep, huomenna työmatkalla Vaasassa. Morjenstakaas! ;)

keskiviikkona, kesäkuuta 8

Remonttireiskat

Arrrrrggghhh! Hermo menee! Naapurissa, työhuoneeni seinän takana väännetään kylpyhuoneremonttia. Voiko olla mitään ärrrsyttävämpää kuin tuo jatkuva betoniseinään poraaminen?! Yritä tässä nyt sitten tehdä jotain duunia!!! Voi jeesus stna! Jatkuuko tämä nyt seuraavat kolme viikkoa sitten?! Siinä tapauksessa lienee parasta alkaa katsomaan lomamatkaa jostain hyvin kaukana kotoa. Fiksuinta taitaisi olla pitää päivät vapaata ja alottaa hommat klo 16 kun remonttireiskat suuntaavat kohti kotisohvaa oluttölkki kädessä. Voi tätä vitutuksen määrää... ://///

Kipeitä koipia ja haikeita jäähyväisiä

Joo-o, alkuviikon tyhjennys ei ole ihan sujunut suunnitelmien mukaan (hiilarit liian korkealla ja liian vähän liikuntaa), mutta ei se mitään. Suunnitelmat ovat menneet kohtalaisen solmuun sprintti-intoni vuoksi; etureidet eivät kärsi treeniä vieläkään. Jo monta päivää olen ollut menossa salille treenaamaan jalat. Vielä en ole siihen kyennyt. Tänä aamuna sentään kevyen lenkin onnistuin heittämään ennen duuneja. Tiistai on selvästi aamulenkkipäivä ;) Aamuherätykset vähenevät ja siinä samalla stressi kasvaa. Tai yrittää kasvaa. Olen pitänyt homman kuitenkin kasassa selittelemällä itselleni, ettei stressistä ole mitään hyötyä. Pystyn silti tekemään vain yhden asian kerrallaan ja se, mikä ei tule tehdyksi, jääköön tekemättä. Katsotaan kuinka kauan tämä tarina uppoaa ;). Hiukan jo paniikkia iski pintaan kun asiakas tänään tiedusteli, että olenko hengissä kun tarjouslaskelmia ei ala kuulumaan. Nyt on laskelmat kuitenkin tehty ja siirretty pomon pöydälle. Ovat ainakin poissa silmistä.. Mä olen tänään nähnyt monta ystävää ja kuullut muutamista. Sai jälleen kerran muistamaan kuinka tärkeitä tyypit mulle tavallaan ovat itsekeskeisyydestäni ja epäsosiaalisuudestani huolimatta. Ikävää oli kuulla erään mulle tärkeimmän tyypin poistuvan maasta koko keskikesäksi. Kyllähän mä tämän tiesin, mutta lähtöpäivän kuuleminen sai mielen matalaksi. Ja bodytreenin vaisuksi... :( ----- Have a nice time in your home country, Big Boy, and try to enjoy your stay over there. As you know, you mean so much to me and I`m gonna miss you soooooo badly. Let me hear from you, wanna know that everything is okay with you. And I promise to take good care and keep my eye tight on your "babe". She`s going to be in good hands, waiting for you to come back, just like I do. Take care and keep your muscles working! ;) Stay BIG, Boy!

tiistaina, kesäkuuta 7

Eilinen

Eilen oli hieno ilta. Monessakin mielessä. Täydellisyyden pilasi vain lähestyvä aamu ;) Muutama otos lisää... .

sunnuntaina, kesäkuuta 5

Vkon 22 yhteenveto

Energiansaanti keskimäärin/vrk

  • Total: 1434 kcal
  • Fat: 38g (25E%)
  • Carbs: 139g (39E%)
  • Protein: 127g (36E%)

Energiankulutus keskimäärin/vrk

  • Total: 1956 kcal
  • Basal: 1343 kcal
  • Lifestyle: 257 kcal
  • Activities: 357 kcal

Paino

  • Minimum Weight: 57.1 kg
  • Maximum Weight: 57.9 kg
  • Average Weight: 57.59 kg
  • Toteutunut muutos: -0.35 kg
  • Laskennallinen muutos: -0.52 kg

Onnellisuus

"Kyllä ihmisen täytyy olla onnellinen..", tokaisi ystäväni mulle. Niin?! Olen aivan samaa mieltä. MUTTA... Olisinko hänen elämäänsä kotikeskeisenä kahden pienen lapsen äitinä eläessäni onnellinen? Tuskin. Tai siis en olisi, en tällä hetkellä. Hän ei keskustelusta päätellen kyennyt vastaavasti näkemään mun työ- ja treenikeskeisessä elämässä mitään onnellista. Kuka nyt voisi olla joka päivä treenatessa onnellinen? Mä olen, pääsääntöisesti kyllä ja nimenomaa treenatessa. Onnellisuus on vaikea asia, enkä ole varma onko kokonaisvaltaista päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa onnellisutta olemassakaan.Toisinaan olen vallitsevissa olosuhteissa täysin onnellinen. Ja toisinaan niissä samoissa olosuhteissa ei ole mitään onnellisuuteen viittaavaakaan. Ehkä onkin vain onnen hetkiä, ja kun niitä on tarpeeksi, niin voi ajatella olevansa onnellinen. Ehkä. En tiedä. Tällä hetkellä tällainen ajatusmalli tuntuisi loogiselta. Ehkä mä en oikeasti ole vielä koskaan tavoittanut onnellisuuden tilaa, enkä siksi osaa sellaista tunnistaa. Monesti olen kuitenkin yllättänyt itseni ajattelemasta, että sitten kun se ja se, tämä ja tämä asia ovat niin ja näin, niin sitten olen onnellinen. Paljon on asioita tapahtunut ja unelmia toteutunut, mutta taas huomaan jauhavani samaa ajatusmallia. Onnelliseksi tekevät asiat ovat vain muuttuneet. Siitä tuleekin mieleen, että onko koskaan edes mahdollista ihmisen olla täydellisen onnellinen ja täysin tyytyväinen tilanteeseensa? En usko. En ainakaan vielä. Musta on jotenkin täysin absurdia ajatella, että tilanteessa, jossa tuntisin olevani täydellisen onnellinen, ei enää olisi yhtään muuttuvaa tekijää, joka ollessaan toisin voisi tehdä mut entistäkin onnellisemmaksi. Hmmm.... onkohan tämä jotenkin tyypillistä perfektionistiselle luonteelle? Nojoo, onnellisuus taitaa olla yksi ns. ikuisuuskysymyksistä, johon ei yhtä ja oikeaa vastausta olekaan. Itse heräsin vaan miettimään tätä, koska olin täysin tyrmistynyt ystäväni oletuksesta ettenkö voisi olla samaan tapaan onnellinen kuin hän mielestään on. Ja aamulenkkiä kipeillä jaloilla hissuksiin talsiessa ehti taas mietiskellä kaikenlaista. Tällä hetkellä onnellisemmaksi mut tekisi vapaus. Vapaus olisi ratkaisu niin moneen tyytymättömyyttä aiheuttavaan seikkaan. Tässä velvollisuuksien yhteiskunnassa on vaan kovin vaikeaa tunnollisen yksilön tuntea olevansa vapaa. Hmmmm.... lottovoitto saattaisi auttaa asiaa (sitten kun saan lottovoiton niin olen vapaa ja onnellinen). Heh, tai sitten ei ;)

lauantaina, kesäkuuta 4

Hiilari high

Eilen oli vihdoin aika kokeilla ensi kertaa tänä vuonna alaraajojen isojen lihasten supistumisnopeutta. Otin iisisti; hiekalla, lyhyesti, 4 kertaa. Tuntuipa upealta :). Mä olen aina tykännyt juosta lujaa (mun mittapuussa lujaa ;)). Ja lyhyesti ;). Iisisti tai ei, melkoinen kokovartalotreeni tuntuu olleen. Kroppa kipuilee vähän sieltä sun täältä, erityisesti etureisistä ja kyljistä (obliquus externus abdominis). Myös pitkät selkälihakset ja pakarat ovat päivänmittaan alkaneet ilmoitella olemassaolostaan. Nice... ;) . Aamulenkin skippaaminen ei ehkä ollut niin nice, mutta mitäpä sitä kipeetä kehoa lisää runtelemaan. Saa nähdä kuinka käy huomenna aamulenkin. Ja jalkatreenin.. heh, mielenkiintoista. Vihdoin suostui paino liikahtamaan alaspäin. Ja mitä minä ääliö sitten tekemään?! No hiilaria tankkaamaan tietysti! Huomenna lienee sekin puoli kiloa jo historiaa. Muutoin olen kyllä tyytyväinen päivän hiilarihumalaan. Homma onnistui nätisti; rasvat alhaalla ja hiilarit taivaissa; karkkia ja sipulisämpylää. Jos kaikki menee odotusten mukaan niin keskiviikkona vaakalukeman pitäisi olla aamuisen kanssa yhteneväinen. Must wait `n see... Tänään olemme viettäneet luontopäivää, pojat ja mä. Heti aamusta aloitimme tarkkailemalla laumaa, hmmm... todennäköisesti pieniä naakkoja tai jotain sen tapaisia. Pojat olivat innoissaan, koska nämä tyypit paitsi hyppelivät hermostuneesti, niin myös ääntelivät kiitettävästi. Ja niitä oli paljon! Päivällä Santeri Kinnunen otti lähikontaktia pariin superhyttyseen (sellasia isoja ja pitkäjalkaisia). Pyydysti ne ja pisteli muitta mutkitta poskeensa kuten kunnon saalistajan tuleekin. Illalla ikkunan alle ilmestyi voikukanhimoinen pupujussi, jolla oli yhtä komeat sääret kuin Risto Reippaalla, jota usein Risto Jänikseksi kutsunkin. Se on niin rakenteeltaan niin jänismäinen pitkine koipineen. Kinnunen puolestaan on enemmän oravien sukua; tykkää roikkua pää alaspäin ja "flengata" etutassujen varassa. Sillä on myös vähintäänkin yhtä komea häntä kuin hyvin syötetyllä oravalla talviturkissa; paksu ja tuuhea. Noh, mua kiinnosti iltapalaa pistelevä jänö, pojat keskittyivät lähinnä lokkeihin eivätkä paljoa korviaan mun höpötyksille loksauttaneet. Mitä nyt välillä tuijottelivat epäuskoisina suoraan silmiin. Ihana, sateinen lauantai... Jänöjussi se vaan jaksaa jatkaa ruohon puputtamista. Ehkä silläkin on hiilaripäivä.

torstaina, kesäkuuta 2

Tyrannosaurus Rex?

Tänään jo parempi päivä :). Aamu alkoi kivasti ja heti helpotti kun sain taas yhden ison ja ikävän työjutun paremmalle mallille. Välillä tosin mietin, jotta olenko sukua Tyrannosaurus Rexille. Jos työkavereilta kysytään, niin todennäköisesti ;). Omasta mielestäni olen tosin kohdellut heitäkin puhtaan valkoisin silkkihansikkain. Myös salilla olen tätä kysymystä joutunut toisinaan pohtimaan. Jos kysyn kaverilta, jotta voinko tehdä välissä, niin yhtäkkiä kellään ei enää olekaan sarjat kesken ko. laitteessa. Tänään sain monta asiaa ihan vaan itselleni; pari penkkiä, kympin käsipainot, kuljetuslaatikon... Osaa jopa tyrkytettiin ennen kuin ehdin suutani avata. Osaa en edes tarvinnut, heh. Ja dieetti etenee! Väärään suuntaan. Mutta parempi sekin kuin tämä! OMG! That`s sooooooo GROSS, että pahaa tekee ja oikeasti oksettaa...

keskiviikkona, kesäkuuta 1

Kirsikkapuut kukkii..

...ja mulla on pää täynnä todella omituisia ajatuksia... Pahin kiukku lienee tasoittuneen, mutta en edelleenkään ole tänään sietänyt ihmisiä ympärilläni. Jonkinlaista rauhaa kaipaisin osaamatta sen kummemmin määritellä mitä kyseisellä rauhalla tarkoitan. Olen myös epätoivoisesti ja onnistumatta yrittänyt saada kiinni tiistaiaamun hyvistä fiiliksistä. Ei auta, vaikka kuinka yritän palauttaa mieliin niitä onnen hetkiä. Tulevat sitten aikanaan. Minä oottelen ja kiukuttelen sen aikaa ;) Lenkkiäkin yriti iltasella pistellä menemään. Kehnoin tuloksin. Alku tosin sujui loistavasti; kroppa pysyi paketissa ja jalka nousi keveästi. Itseasiassa pitkiin aikoihin ei ole juokseminen tuntunut yhtä hyvältä. Ja sitten se loppui kuin seinään; pohkeet ja takareidet täysin jumiin. Pakko oli vaihtaa kävelyyn. Yritin hölkkäillä vielä uudemman kerran, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luovutin. Siinä ei vaan ollut mitään mieltä. Huomenna olkapäitä pitäisi jumpata. Toivottavasti kaikki kehon kivut kaikkoavat yön myötä. Samoin nälkä voisi jo jättää mut rauhaan... ;)

ei taulukointia).

Energiansaanti keskimäärin/vrk

Energiankulutus keskimäärin/vrk

Paino

Jep jep, jostain syystä 800 grammaa ollaan laskennallisesta keskipainosta jäljessä ja tämä tarkoittaa 644 gramman pudotusta viikkoa kohden, jotta pääsisin tavoitteeseen. Mission Impossible... Ärgh!

|W|P|111858714243522002|W|P|Vkon 23 yhteenveto|W|P|hermis@hermeliini.net6/11/2005 11:48:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Alkaa taas olemaan yksi viikko eletty ja seuraava edessä. Tämä päivä on mennyt tyypillisen lauantaikaavan mukaan lepäillessä. Paljon oli suunnitelmia täksi päiväksi, mutta ei jaksuja lähteä niitä usean vähäunisen yön ja eilisen väsyttävän Vaasa -reissun jälkeen toteuttamaan. Heräsin poikkeuksellisesti vasta puoli yhdentoista aikaan (pääsin tosin myös poikkeuksellisesti sänkyyn vasta hiukan ennen aamuneljää ;)) ja päätin sillä samaisella sekunnilla skipata aamulenkin ja suunnata lenkkipolkujen sijaan markettiin poimimaan päivän hiilaripommit kärryyn, sipulisämpylät etunenässä. Joo, mä olen pahasti addiktoitunut sipulisämpylöihin. Tiukisteluprojekti turhauttaa nyt oikein olan takaa. Olen kyllä tehnyt mielestäni olosuhteet huomioiden LÄHES kaiken voitavani, mutta se ei vaan riitä. Paino on pysynyt koko viikon tiukasti 58,1 kilossa :( ja mua suorastaan raivostuttaa lukea muiden dieeteistä, joissa homma potkii jollain yli 2000 kcalrin ravintomäärillä. Mitä prkleen droppia nämä tyypit oikein syövät?! Itsellä menee ne 1400 kcal päivää kohden kurkusta alas ja liikuntaakin tulee harrastettua kuitenkin jonkin verran, mutta mitään ei vaan tapahdu! Byäääh! :( Turhautuminen johtuu nyt ensisijaisesti siitä, että en mielestäni pysty tällä hetkellä panostamaan hommaan yhtään tämän enempää, vaikka haluja kyllä olisi. Viikon päästä alkava loma tietysti lohduttaa jonkin verran, mutta eipä siinä viikossa ihmeitä tehdä! Okei, kokemuksesta tiedän kyllä, että tiukistelu vaatii multa todella paljon; mitään ei todellakaan tapahdu vahingossa tai tule ilmaiseksi, vaan töitä on tehtävä kaksin käsin. Joka kerta kuitenkin aloitan positiivisin mielin ja hyvässä uskossa, että tällä kertaa homma luistaa ja sujuu edelliskertoja helpommin. Dead wrong!!! Päinvastoinhan tässä on käynyt ja vuosi vuodelta homma käy entistä raskaammaksi ja läski löysemmäksi. Siksi on oikeasti tärkeää pitää paino alta 56 kiloa ja keho kuosissa vuoden ympäriinsä. Mä olen täysin kyllästynyt tähän tuloksettomaan raadantaan! Keho tuntuu taas väsyneeltä, oikeastaan koko mimmi on aika puhki, ja ajatuksena oli pitää ensi viikko totaalitaukoa salitreeneistä ja keskittyä enemmän aerobisen puolelle. Lomaviikosta tullee kuitenkin fyysisesti raskas, jos entiset merkit paikkansa pitävät. Siksi olisi ollut ihan paikallaan huilia alkava viikko ja panostaa treeneihin enemmän lomaviikolla. Noh, en kuitenkaan malttanut pysyä tänään poissa salilta. Ja koska treeni kulki hyvin ja intokin oli paikalla, niin tuskinpa maltan lepäillä yhtään sen enempää huomennakaan. Jalkatreenin osalta pidempiaikainenkin kevennys lienee kuitenkin paikallaan. Taidanpa laskea kuormaa ja tehdä hieman pidempää sarjaa nyt jonkin aikaa. Ovella on käynyt tänään melkoinen trafiikki. Oven takana on seissyt jos jonkinlaista kulkijaa hattupäisistä hellemekkoleideistä ei-niin-siisteihin miehenryökäleisiin. Yhdistävä tekijä on ollut lähinnä olutpullo jommassa kummassa kädessä, avoimesti esillä tai sievästi muovipussiin verhottuna. Jokaisen kasvoilla on ollut hämmentynyt ilme kun olen oven heille avannut. Todennäköisesti myös heitä vastassa on ollut ihan yhtä hämmentynyt, ajoittain jopa vihamielinen tyyppi. "Prkleen jehovat!", olen ajatellut tänään useammin kuin kerran. Mutta jehovasaarnojen sijaan olen kuullut lähinnä nolot anteeksipyynnöt, "Anteeks, väärä ovi..." ja huomannut välittömästi näiden sanojen jälkeen jääneeni tuijottamaan pikaisesti rappusia alas poistuvia kengänkantoja. Niin, alakerran naapurilla taitaa olla kesäfestarit. Eikä se olutpullo ja jehova taida oikein matsatakaan...|W|P|111852289003177616|W|P|Vikinää|W|P|hermis@hermeliini.net6/11/2005 08:23:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Voi Vaasa minkä teit! Lisää kuvia... .|W|P|111851061106807874|W|P|Aurinkoisin kaupunki (?)|W|P|hermis@hermeliini.net6/11/2005 08:14:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Postasin HH:n puolelle muutamia kuvaräpellyksiä; ei oikein vielä tahdo onnistua tuo kuvaaminen ja posettaminen ihan itsenäisesti, mutta eiköhän noistakin edes jonkun aavistuksen päivän hiilariähkyisestä kunnosta saa ;). P.S. Jos et ole vielä rekisteröitynyt, niin kuvia pääsee vilkaisemaan toimimalla näiden ohjeiden mukaisesti.|W|P|111851049769750879|W|P|Kuvia|W|P|hermis@hermeliini.net6/09/2005 11:06:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Vaasa, Suomen aurinkoisin kaupunki, here I come! Jep jep, huomenna työmatkalla Vaasassa. Morjenstakaas! ;)|W|P|111834786787413827|W|P|Reissussa|W|P|hermis@hermeliini.net6/08/2005 10:47:00 ap.|W|P|Hermis|W|P|Arrrrrggghhh! Hermo menee! Naapurissa, työhuoneeni seinän takana väännetään kylpyhuoneremonttia. Voiko olla mitään ärrrsyttävämpää kuin tuo jatkuva betoniseinään poraaminen?! Yritä tässä nyt sitten tehdä jotain duunia!!! Voi jeesus stna! Jatkuuko tämä nyt seuraavat kolme viikkoa sitten?! Siinä tapauksessa lienee parasta alkaa katsomaan lomamatkaa jostain hyvin kaukana kotoa. Fiksuinta taitaisi olla pitää päivät vapaata ja alottaa hommat klo 16 kun remonttireiskat suuntaavat kohti kotisohvaa oluttölkki kädessä. Voi tätä vitutuksen määrää... ://///|W|P|111821742470237334|W|P|Remonttireiskat|W|P|hermis@hermeliini.net6/08/2005 12:12:00 ap.|W|P|Hermis|W|P|Joo-o, alkuviikon tyhjennys ei ole ihan sujunut suunnitelmien mukaan (hiilarit liian korkealla ja liian vähän liikuntaa), mutta ei se mitään. Suunnitelmat ovat menneet kohtalaisen solmuun sprintti-intoni vuoksi; etureidet eivät kärsi treeniä vieläkään. Jo monta päivää olen ollut menossa salille treenaamaan jalat. Vielä en ole siihen kyennyt. Tänä aamuna sentään kevyen lenkin onnistuin heittämään ennen duuneja. Tiistai on selvästi aamulenkkipäivä ;) Aamuherätykset vähenevät ja siinä samalla stressi kasvaa. Tai yrittää kasvaa. Olen pitänyt homman kuitenkin kasassa selittelemällä itselleni, ettei stressistä ole mitään hyötyä. Pystyn silti tekemään vain yhden asian kerrallaan ja se, mikä ei tule tehdyksi, jääköön tekemättä. Katsotaan kuinka kauan tämä tarina uppoaa ;). Hiukan jo paniikkia iski pintaan kun asiakas tänään tiedusteli, että olenko hengissä kun tarjouslaskelmia ei ala kuulumaan. Nyt on laskelmat kuitenkin tehty ja siirretty pomon pöydälle. Ovat ainakin poissa silmistä.. Mä olen tänään nähnyt monta ystävää ja kuullut muutamista. Sai jälleen kerran muistamaan kuinka tärkeitä tyypit mulle tavallaan ovat itsekeskeisyydestäni ja epäsosiaalisuudestani huolimatta. Ikävää oli kuulla erään mulle tärkeimmän tyypin poistuvan maasta koko keskikesäksi. Kyllähän mä tämän tiesin, mutta lähtöpäivän kuuleminen sai mielen matalaksi. Ja bodytreenin vaisuksi... :( ----- Have a nice time in your home country, Big Boy, and try to enjoy your stay over there. As you know, you mean so much to me and I`m gonna miss you soooooo badly. Let me hear from you, wanna know that everything is okay with you. And I promise to take good care and keep my eye tight on your "babe". She`s going to be in good hands, waiting for you to come back, just like I do. Take care and keep your muscles working! ;) Stay BIG, Boy!|W|P|111817875036184789|W|P|Kipeitä koipia ja haikeita jäähyväisiä|W|P|hermis@hermeliini.net6/07/2005 10:37:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Eilen oli hieno ilta. Monessakin mielessä. Täydellisyyden pilasi vain lähestyvä aamu ;) Muutama otos lisää... .|W|P|111817302877400728|W|P|Eilinen|W|P|hermis@hermeliini.net6/05/2005 11:02:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|

Energiansaanti keskimäärin/vrk

  • Total: 1434 kcal
  • Fat: 38g (25E%)
  • Carbs: 139g (39E%)
  • Protein: 127g (36E%)

Energiankulutus keskimäärin/vrk

  • Total: 1956 kcal
  • Basal: 1343 kcal
  • Lifestyle: 257 kcal
  • Activities: 357 kcal

Paino

  • Minimum Weight: 57.1 kg
  • Maximum Weight: 57.9 kg
  • Average Weight: 57.59 kg
  • Toteutunut muutos: -0.35 kg
  • Laskennallinen muutos: -0.52 kg
|W|P|111800173712828517|W|P|Vkon 22 yhteenveto|W|P|hermis@hermeliini.net6/05/2005 02:54:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|"Kyllä ihmisen täytyy olla onnellinen..", tokaisi ystäväni mulle. Niin?! Olen aivan samaa mieltä. MUTTA... Olisinko hänen elämäänsä kotikeskeisenä kahden pienen lapsen äitinä eläessäni onnellinen? Tuskin. Tai siis en olisi, en tällä hetkellä. Hän ei keskustelusta päätellen kyennyt vastaavasti näkemään mun työ- ja treenikeskeisessä elämässä mitään onnellista. Kuka nyt voisi olla joka päivä treenatessa onnellinen? Mä olen, pääsääntöisesti kyllä ja nimenomaa treenatessa. Onnellisuus on vaikea asia, enkä ole varma onko kokonaisvaltaista päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa onnellisutta olemassakaan.Toisinaan olen vallitsevissa olosuhteissa täysin onnellinen. Ja toisinaan niissä samoissa olosuhteissa ei ole mitään onnellisuuteen viittaavaakaan. Ehkä onkin vain onnen hetkiä, ja kun niitä on tarpeeksi, niin voi ajatella olevansa onnellinen. Ehkä. En tiedä. Tällä hetkellä tällainen ajatusmalli tuntuisi loogiselta. Ehkä mä en oikeasti ole vielä koskaan tavoittanut onnellisuuden tilaa, enkä siksi osaa sellaista tunnistaa. Monesti olen kuitenkin yllättänyt itseni ajattelemasta, että sitten kun se ja se, tämä ja tämä asia ovat niin ja näin, niin sitten olen onnellinen. Paljon on asioita tapahtunut ja unelmia toteutunut, mutta taas huomaan jauhavani samaa ajatusmallia. Onnelliseksi tekevät asiat ovat vain muuttuneet. Siitä tuleekin mieleen, että onko koskaan edes mahdollista ihmisen olla täydellisen onnellinen ja täysin tyytyväinen tilanteeseensa? En usko. En ainakaan vielä. Musta on jotenkin täysin absurdia ajatella, että tilanteessa, jossa tuntisin olevani täydellisen onnellinen, ei enää olisi yhtään muuttuvaa tekijää, joka ollessaan toisin voisi tehdä mut entistäkin onnellisemmaksi. Hmmm.... onkohan tämä jotenkin tyypillistä perfektionistiselle luonteelle? Nojoo, onnellisuus taitaa olla yksi ns. ikuisuuskysymyksistä, johon ei yhtä ja oikeaa vastausta olekaan. Itse heräsin vaan miettimään tätä, koska olin täysin tyrmistynyt ystäväni oletuksesta ettenkö voisi olla samaan tapaan onnellinen kuin hän mielestään on. Ja aamulenkkiä kipeillä jaloilla hissuksiin talsiessa ehti taas mietiskellä kaikenlaista. Tällä hetkellä onnellisemmaksi mut tekisi vapaus. Vapaus olisi ratkaisu niin moneen tyytymättömyyttä aiheuttavaan seikkaan. Tässä velvollisuuksien yhteiskunnassa on vaan kovin vaikeaa tunnollisen yksilön tuntea olevansa vapaa. Hmmmm.... lottovoitto saattaisi auttaa asiaa (sitten kun saan lottovoiton niin olen vapaa ja onnellinen). Heh, tai sitten ei ;)|W|P|111797246368604778|W|P|Onnellisuus|W|P|hermis@hermeliini.net6/05/2005 04:30:00 ip.|W|P|Anonymous Anonyymi|W|P|Kovia juttujapa sinä lenkeilläsi mietit :) Mutta ehkä siinä on juuri yksi hyvän lenkin ominaisuus: ajatus pääsee kulkemaan vapaasti, saa syventyä omiin mietteisiinsä.

Minä en usko, että on olemassa minkäänlaista kesto-onnea. Järisyttävät onnenhetket ovat elämässä poikkeuksia, ja suurin osa on sitten jotain muuta. Minäkin olen melkoinen perfektionisti, mutta sanoisin, että on hirveän hienosti, jos pystyy näkemään elämänsä kokonaisuudessaan jokseenkin tyydyttävänä. Se taas on paljolti kiinni asenteesta, ja siitä, että vaikuttaa tai pyrkii vaikuttamaan niihin asioihin joihin pystyy. Suurimmat onnenhetket eivät kuitenkaan ole välttämättä aina itsestä kiinni, vaikka sitä mielellään niin ajattelee. Elämä on loppujen lopuksi aika sattumanvaraista.

Enkä minä nyt sano, etteikö omista saavutuksistaan saisi olla onnellinen. Tai etteikö asioita saisi tavoitella, vaikka tällä hetkellä kaikki olisikin elämässä aivan tyydyttävällä tolalla. Mutta itsetarkoitusta ei saavuttamisesta kannata tehdä. Sen olen oivaltanut - tiedä sitten, osaanko ajatusta noudattaa. Pyrkimys on kuitenkin se, että mikä tahansa toiminta (esim. työ, kirjoittaminen, treeni) olisi minulle arvokasta sinällään, ei pelkästään se, mitä sillä (ehkä) saavutan. Ettei menestyksestä tulisi (enää) mittari itselleni.

Arjen onni on varmaan aika pieniä asioita, jokaiselle omanlaisiaan. Suuressa mittakaavassa onnen edellytykset lienevät kuitenkin kaikille kutakuinkin samat. Ehkä ne vain toteutuvat itsekunkin jokapäiväisessä elämässä eri tavoin. Ehkä sinä OLET onnellinen, koska et vaihtaisi elämääsi kotiäidin kanssa, ja vice versa? ;)

Se, että tajuaa oman onnellisuutensa tai tunnistaa onneensa tarvittavat asiat, tietää aika usein myös jonkin verran tuskaa ja sopeutumista. Valitettavasti.6/06/2005 04:03:00 ip.|W|P|Anonymous Anonyymi|W|P|Tsorppa,

jäi allekirjoittamatta. Mutta varmaan arvasitkin,

t. Ninja6/08/2005 12:16:00 ap.|W|P|Blogger Hermis|W|P|Jeps, Ninja, kyllähän mä vähän arvailin ;)

Pallailen aiheeseen vielä kunhan sopivan rauhallinen rako taas jostain löytyy :)6/04/2005 11:21:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Eilen oli vihdoin aika kokeilla ensi kertaa tänä vuonna alaraajojen isojen lihasten supistumisnopeutta. Otin iisisti; hiekalla, lyhyesti, 4 kertaa. Tuntuipa upealta :). Mä olen aina tykännyt juosta lujaa (mun mittapuussa lujaa ;)). Ja lyhyesti ;). Iisisti tai ei, melkoinen kokovartalotreeni tuntuu olleen. Kroppa kipuilee vähän sieltä sun täältä, erityisesti etureisistä ja kyljistä (obliquus externus abdominis). Myös pitkät selkälihakset ja pakarat ovat päivänmittaan alkaneet ilmoitella olemassaolostaan. Nice... ;) . Aamulenkin skippaaminen ei ehkä ollut niin nice, mutta mitäpä sitä kipeetä kehoa lisää runtelemaan. Saa nähdä kuinka käy huomenna aamulenkin. Ja jalkatreenin.. heh, mielenkiintoista. Vihdoin suostui paino liikahtamaan alaspäin. Ja mitä minä ääliö sitten tekemään?! No hiilaria tankkaamaan tietysti! Huomenna lienee sekin puoli kiloa jo historiaa. Muutoin olen kyllä tyytyväinen päivän hiilarihumalaan. Homma onnistui nätisti; rasvat alhaalla ja hiilarit taivaissa; karkkia ja sipulisämpylää. Jos kaikki menee odotusten mukaan niin keskiviikkona vaakalukeman pitäisi olla aamuisen kanssa yhteneväinen. Must wait `n see... Tänään olemme viettäneet luontopäivää, pojat ja mä. Heti aamusta aloitimme tarkkailemalla laumaa, hmmm... todennäköisesti pieniä naakkoja tai jotain sen tapaisia. Pojat olivat innoissaan, koska nämä tyypit paitsi hyppelivät hermostuneesti, niin myös ääntelivät kiitettävästi. Ja niitä oli paljon! Päivällä Santeri Kinnunen otti lähikontaktia pariin superhyttyseen (sellasia isoja ja pitkäjalkaisia). Pyydysti ne ja pisteli muitta mutkitta poskeensa kuten kunnon saalistajan tuleekin. Illalla ikkunan alle ilmestyi voikukanhimoinen pupujussi, jolla oli yhtä komeat sääret kuin Risto Reippaalla, jota usein Risto Jänikseksi kutsunkin. Se on niin rakenteeltaan niin jänismäinen pitkine koipineen. Kinnunen puolestaan on enemmän oravien sukua; tykkää roikkua pää alaspäin ja "flengata" etutassujen varassa. Sillä on myös vähintäänkin yhtä komea häntä kuin hyvin syötetyllä oravalla talviturkissa; paksu ja tuuhea. Noh, mua kiinnosti iltapalaa pistelevä jänö, pojat keskittyivät lähinnä lokkeihin eivätkä paljoa korviaan mun höpötyksille loksauttaneet. Mitä nyt välillä tuijottelivat epäuskoisina suoraan silmiin. Ihana, sateinen lauantai... Jänöjussi se vaan jaksaa jatkaa ruohon puputtamista. Ehkä silläkin on hiilaripäivä.|W|P|111791648457895576|W|P|Hiilari high|W|P|hermis@hermeliini.net6/02/2005 11:26:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|Tänään jo parempi päivä :). Aamu alkoi kivasti ja heti helpotti kun sain taas yhden ison ja ikävän työjutun paremmalle mallille. Välillä tosin mietin, jotta olenko sukua Tyrannosaurus Rexille. Jos työkavereilta kysytään, niin todennäköisesti ;). Omasta mielestäni olen tosin kohdellut heitäkin puhtaan valkoisin silkkihansikkain. Myös salilla olen tätä kysymystä joutunut toisinaan pohtimaan. Jos kysyn kaverilta, jotta voinko tehdä välissä, niin yhtäkkiä kellään ei enää olekaan sarjat kesken ko. laitteessa. Tänään sain monta asiaa ihan vaan itselleni; pari penkkiä, kympin käsipainot, kuljetuslaatikon... Osaa jopa tyrkytettiin ennen kuin ehdin suutani avata. Osaa en edes tarvinnut, heh. Ja dieetti etenee! Väärään suuntaan. Mutta parempi sekin kuin tämä! OMG! That`s sooooooo GROSS, että pahaa tekee ja oikeasti oksettaa...|W|P|111774400837196671|W|P|Tyrannosaurus Rex?|W|P|hermis@hermeliini.net6/03/2005 10:44:00 ap.|W|P|Anonymous Anonyymi|W|P|Kuka siinä kuvassa oli? Huh.

-Minna6/03/2005 02:25:00 ip.|W|P|Blogger Hermis|W|P|Kummassa? ;D6/03/2005 05:05:00 ip.|W|P|Anonymous Anonyymi|W|P|Apua, toi kuvahan on ihan vitsi (mulla ei nakynyt kuin 1 kuva, hermis)! Siis jopa niin koominen, etta epailen, etta sita on kasitelty. Miten joku VOI olla noin kamalan nakoinen :-)

t. Puntari6/03/2005 08:16:00 ip.|W|P|Blogger Hermis|W|P|Kuvassa siis Seiskan vkon tähtityttö Kati Tuovinen.

Ja niin, siinä toisessa kuvassahan olin mä (=Tyrannosaurus Rex) ;)6/01/2005 10:54:00 ip.|W|P|Hermis|W|P|...ja mulla on pää täynnä todella omituisia ajatuksia... Pahin kiukku lienee tasoittuneen, mutta en edelleenkään ole tänään sietänyt ihmisiä ympärilläni. Jonkinlaista rauhaa kaipaisin osaamatta sen kummemmin määritellä mitä kyseisellä rauhalla tarkoitan. Olen myös epätoivoisesti ja onnistumatta yrittänyt saada kiinni tiistaiaamun hyvistä fiiliksistä. Ei auta, vaikka kuinka yritän palauttaa mieliin niitä onnen hetkiä. Tulevat sitten aikanaan. Minä oottelen ja kiukuttelen sen aikaa ;) Lenkkiäkin yriti iltasella pistellä menemään. Kehnoin tuloksin. Alku tosin sujui loistavasti; kroppa pysyi paketissa ja jalka nousi keveästi. Itseasiassa pitkiin aikoihin ei ole juokseminen tuntunut yhtä hyvältä. Ja sitten se loppui kuin seinään; pohkeet ja takareidet täysin jumiin. Pakko oli vaihtaa kävelyyn. Yritin hölkkäillä vielä uudemman kerran, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luovutin. Siinä ei vaan ollut mitään mieltä. Huomenna olkapäitä pitäisi jumpata. Toivottavasti kaikki kehon kivut kaikkoavat yön myötä. Samoin nälkä voisi jo jättää mut rauhaan... ;)|W|P|111765644718197763|W|P|Kirsikkapuut kukkii..|W|P|hermis@hermeliini.net-->