Täydellisen epätäydellinen

Sometimes it`s so hard to be me... Yrittäen jatkuvasti olla niin täydellinen tietäen koko ajan olevansa kuitenkin niin epätäydellinen. Törmätessä yhä uudelleen omiin puutteisiin ja virheisiin. Pahinta kaikessa on varmasti kaiken epätäydellisyyden tiedostaminen, halu olla jotain muuta kuin on voimatta juurikaan tehdä asialle yhtään mitään, koska this is the way I am. Tällä viikolla olen ehkä tavallistakin tarkemmin kuulostellut itseäni ja muita. Paljon olen taas oppinut uutta ja oppinut ymmärtämään vanhaa. On itseasiassa aika hämmästyttävää kuinka vähän sitä asioista loppujen lopuksi tietää. Luulin tietäväni alan bisneksistä paljon. Tänään tajusin olevani täysi noviisi ja kuulemani asiat pääsivät yllättämään. Tiesin, että bisnesmaailma on raadollinen, mutta en ymmärtänyt sen olevan näin julma. Ihminen ei merkitse siinä maailmassa yhtään mitään. Tulos, raha ratkaisee ja kaikki toimet tähtäävät tuloksen ja tehokkuuden maksimointiin. Keinolla, millä hyvänsä, ihminen ja yksilön kunnioitus unohtaen. Kylmää, julmaa ja välinpitämätöntä. Ikävintä on tietysti huomata olevansa itse aivan samanlainen; kylmä, julma ja välinpitämätön tehokkuutta arvostava ja epätäydellisyyttä halveksiva "jumalatar". Ja kuitenkin, yritän niin kovasti olla jotain ihan muuta, huoh... Oikeuttaako se, että vaatii itseltään täydellisyyttä vaatimaan sitä myös muilta? En tiedä, mutta huomaan sortuvani siihen aina vaan uudelleen. Siitäkin huolimatta, että yritän olla sitä tekemättä ja yritän antaa muille vapauden olla sellaisia kuin ovat vertaamatta heitä itseeni ja omiin toimintatapoihini. Noh, elämä opettaa ja minä jatkan harjoituksia joka päivä :) Väsyttää.

Näin ajatteli Hermis klo 6/30/2005 08:52:00 ip.