Tukossa

Se oli sitten taas sellainen päivä. Hieronta oli kohtalaisen mukavaa, mutta paljasti armotta kuinka jumissa erityisesti selän, pakaroiden, reisien ja pohkeiden lihakset olivat/ovat. Muutaman kerran tuli äänijänteitäkin harjoitettua kivun käydessä täysin sietämättömäksi. Mielenkiintoinen ilmiö oli myös jokseenkin hurja nesteen kertyminen hieronnan aikana käsiin. Kun oli aika vaihtaa asentoa päinmakuulta selinmakuulle niin en saanut nakeiksi turvonneita sormia enää koukistettua. Ja taas pystyn selittelemään itselleni painon sitkeän paikoillaan pysymisen johtuvan VAIN nesteistä, heh. Sumutusta? Ehkä. Hieronnan jälkeen iski sellainen lyijyväsymys, että tunnin verran oli ihan pakko relata ennen töiden jatkamista. Hieronta keskellä päivää ei ole ollenkaan hyvä juttu. Viimeinenki terä häviää aivotoiminnasta. Ei enää tätä. Hierontapäivänä olisi tietysti syytä ottaa iisisti, mutta pääkoppa raahasi väkisin väsyneen kehon lenkille. Viime viikolla ylettömään liikuntaan tottunut pää on mulle nyt melkoinen ongelma. Koko kehoon sattui ja lihakset suorastaan huusivat lepoa, mutta pää piti päänsä ja juoksutti sadekuuron uittamaa kehoa vastatuulessa aina loppuun saakka. Märät, vastatuulen kylmettämät reidet olivat aivan jäässä ja kädet kohmeessa kotio päästyäni. Varpaasta valui verta värjäten kauniin puhtaan valkoiset Niken juoksusukat epämääräisen läikikkäiksi. Vatsassa kurni nälkä. Liikunta on terveellistä ja siitä tulee hyvä olo. Mitä tänään opimme?

1. Ei hierontaa kesken työpäivän
2. Ei liikuntaa hierontapäivänä

Muutakin tarinaa oli, mutta yritänpä palailla aiheeseen "Minä ja muut" toiste. Nyt ei vaan enää jaksa. Peti kutsuu valvomaan.

Näin ajatteli Hermis klo 6/28/2005 11:19:00 ip.