Kirsikkapuut kukkii..

...ja mulla on pää täynnä todella omituisia ajatuksia... Pahin kiukku lienee tasoittuneen, mutta en edelleenkään ole tänään sietänyt ihmisiä ympärilläni. Jonkinlaista rauhaa kaipaisin osaamatta sen kummemmin määritellä mitä kyseisellä rauhalla tarkoitan. Olen myös epätoivoisesti ja onnistumatta yrittänyt saada kiinni tiistaiaamun hyvistä fiiliksistä. Ei auta, vaikka kuinka yritän palauttaa mieliin niitä onnen hetkiä. Tulevat sitten aikanaan. Minä oottelen ja kiukuttelen sen aikaa ;) Lenkkiäkin yriti iltasella pistellä menemään. Kehnoin tuloksin. Alku tosin sujui loistavasti; kroppa pysyi paketissa ja jalka nousi keveästi. Itseasiassa pitkiin aikoihin ei ole juokseminen tuntunut yhtä hyvältä. Ja sitten se loppui kuin seinään; pohkeet ja takareidet täysin jumiin. Pakko oli vaihtaa kävelyyn. Yritin hölkkäillä vielä uudemman kerran, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luovutin. Siinä ei vaan ollut mitään mieltä. Huomenna olkapäitä pitäisi jumpata. Toivottavasti kaikki kehon kivut kaikkoavat yön myötä. Samoin nälkä voisi jo jättää mut rauhaan... ;)

Näin ajatteli Hermis klo 6/01/2005 10:54:00 ip.