Kohtaamisia salilla

Tänään tuli salilla kuultua taas kaikenlaista, heh. Olin vääntämässä kyykkyä Smith -laitteessa kun sellainen "ei mikään bodari", mutta ihan kohtuulihakset omaava atleetti tuppasi seuraan. Tyyppi: "Ootko tehny yhen jalan kyykkyä?" Mä: "Joo, oon." Tyyppi: "Kannattais tehä sitä." Mä: "Joo, kyl mä välillä teenkin, mut nykysessä ohjelmassa keskityn tavalliseen." Tyyppi: "Ei tarvitsis latoo noin paljo rautaa tankoon." Mä: "Joo, ei tässä mitään. Ihan hyvin sujuu näinkin." Tyyppi: "Ei sattuis niskaankaa nii paljo, ku ois vähemmän rautaa." Siis häh ja täh?! Ensinnäkään mua EI satu muualle kun sinne missä pitääkin tuntua. Jos irvistelen tuskissani sarjaa vääntäessä, niin sekään EI tarkoita, että sattuisi johonkin muualle kuin tarkoitus on. Ja tosiaan, homman on ihan oikeasti tarkoitus tuntua jossain. Tiedän, että saattaa myös olla karmeata katsottavaa kun kokoiseni mimmi lataa 25 kilon kiekkoja lähes silmien tasolla olevaan tankoon. Mutta hei, I can handle it! Really! Kundi siinä sitten hauiskääntöä vääntämään sellaisilla sopivilla painoilla, joita liikuttaakseen on parempi pitää kädet staattisessa ysikympin kulmassa ja keskittyä lähinnä alaselän liikkeeseen. Tekipä mieli väläyttää, että "Jos et latais noin paljoa painoa tankoon, niin saisit ehkä kädet suoriksi ja hauiksetkin treenattua.". Pysyin hiljaa ja jatkoin omaa ohjelmaa. ----- Pukuhuoneessa törmäsin puolituttuun kauneudenhoitoalalla työskentelevään ulkosuomalaiseen naiseen, jolle innoissani esittelin kesäkynsiäni (laitan kuvaa myöhemmin, nyt ei jaksa ;)). Kynsistä pääsimme näppärästi haaveilemaani hiustenpidennykseen. Noh, olen asiasta vielä hieman epävarma, mutta ajatuksena oli/on, että kun paino on taas kohdallaan (~miinus 4 kiloa) ja kroppa kuosissa, niin palkitsisin itseni uusilla hiuksilla ;). Hiustenpidennys ei nyt kuitenkaan ole tässä se pointti, vaan tämä kehopainotteinen elämäntapani, jota jälleen kerran jouduin selittelemään. Nainen on reilu kymmenisen vuotta mua vanhempi ja haaveilee malli -tyyppisestä vartalosta. "En missään nimessä halua mitään lihaksia näkyviin! Haluan vain laihtua!". Okei.. Asia selvä, your choice, eikä mulla ole aikomustakaan käännyttää ketään mihinkään suuntaan. Mutta keskustelu jatkui. Aluksi hän ei voinut millään ymmärtää, että minä haluaisin laihtua. Niin, ei kai mun niinku periaatteessa tarvitsisi. "Tää ei oo niinku normaalilaihdutusta vaan kuuluu tähän harrastukseen...", yritin selittää vatsamakkaroita venytellen. Eihän niitä makkaroita varmaan kauheasti ole "tavallisen" ihmisen silmään, mutta mun mittakaavassa makkarat ovat järkyttävän isot ja niitä on aivan liikaa! Sitten vähän puhetta liikkumisesta, syömisestä, ruokien punnitsemisesta, taulukoinnista, sykemittarista jne., jonka jälkeen nainen katsoi mua silmät suurena ihmetellen, että teenkö tätä siis vain itseäni varten?! Joo, mähän haluan näyttää hyvältä ja mun silmissä tavoittelemani lihaksikas ja vähärasvainen keho näyttää hemmetin hyvältä!!! Taustalla on suurempiakin motiiveja, mutta tohon on helppo hätätapauksessa turvautua; uppoo parhaiten, koska on vastaus, jonka moni haluaakin kuulla. En siis kilpaile, enkä tee tätä tsemppiryhmässä vaan ihan itsekseni ja itseäni miellyttääkseni. Yllättävin kysymys ehkä kuitenkin oli, että käynkö ollenkaan töissä. Hmmmm... niin, käynhän mä ja ainakin omasta mielestä ihan liikaa vieläpä. Edellisen jätin tosin mainitsematta... Lopuksi totesin vaan leveästi hymyillen, että palataanpa aiheeseen parin kuukauden päästä ;) Edellinen keskustelu käytiin täysin positiivisessa ja aidon ihmetyksen hengessä, vaikka hieman nuivalta edellisessä kuvannossa saattaakin vaikuttaa :)

Näin ajatteli Hermis klo 5/29/2005 11:05:00 ip.