Päivän tärkeimmät

Aika: klo 02.13 Paikka: oma asunto Herään yöllä, kuten kunnon äidin pitääkin, kakomiseen. Voi ei, taasko?! Kyllä vaan, mutta tällä kertaa ei sentään sängyssä. Nousen tokkuraisena ylös ja tunnen pehmeän karvaisen hipaisun paljaita sääriäni vasten. Syyllinen? Todennäköisesti. Sytyttelen valoja ja vaellan ympäri kämppää. Mihin perhanaan se katti nyt yökkäsi? Tarkistettuani kaikki huoneet kolmeen kertaan vakuutun siitä, että näin vain unta eikä mitään oikeasti tapahtunutkaan. Palaan takaisin petiin ja vaivun loppuyöksi horrokseen, joka katkeaa säännöllisin väliajoin Santeri Kinnusen huutoon tai ylijuoksuun. "Suu kiinni nyt, prkleen katti!". Viideltä kyllästyn ja käyn avaamassa parvekkeen oven; josko aamulinnut pitäisivät Santeri Kinnusen kiireisenä. Turha toivo, juoksumatka vain hieman pitenee. Aamulla astelen varovasti ja tutkailen lattioita uudemman kerran. Ei mitään. Okei, unta siis. Klo 14 kurkotan keittiöpöydän päädyn ylitse avatakseni keittiönikkunan. Pöydällä, lehtipinon takana komeilee iso kasa kissanoksennusta. Great... ----- Aika: klo 16.05 Paikka: Salin pukuhuone Kännykkä soittaa jo ihan liian tutuksi tullutta Popstars Jonnan poppibiisiä "Kaikki talossa". Näytössä vilkkuu "Äiti soittaa...". Mä: "Mikä hätänä?" Äippä: "Tuutko syömään?" Mä: "En." Äippä: "Mutku ois lihapullia" Mä: "Mutku mulla menee kalkkunan rintafileet vanhaksi. Pakko laittaa tänään." Äippä: "No mut tuutko illalla?" Mä: "En." Äippä: "Mutku mul ois sitä suklaakakkua..." Mä: "Äiti, mä oon dieetillä!" Äippä: "Mut tänäänhän on lauantai! Tänään sä saat syödä!" Mä: "No en oikeestaan... ku oon syöny jo monta päivää... Mut katotaan... Akku loppuu! Moi!" Kalkkunat odottavat edelleen valmistusta. Ja suklaakakun himo käy kohta ylitsepääsemättömäksi! ;)

Näin ajatteli Hermis klo 5/28/2005 06:40:00 ip.