Välillä vähän asiaakin

Tässä on nyt sellanen elämäntilanne päällä, että pahoittelen jo valmiiksi mahdollisesti sekavaa, vaikeasti ymmärrettävää ja huumorintajutonta viestiä. Nuppi sanoo kohta riks raks ja poks, mutta yritän vielä sinnitellä ja saada muutaman ihan oikean ajatuksenkin ruudulle. Olen nyt repinyt rautaa max-OT -tyyliin kohta kolmisen kuukautta ja nyt olisi aika punnita työn tuloksia ja miettiä seuraavaa siirtoa. Tällä hetkellä ko. siirto näyttää pahasti body -uran lopettamiselta 33 -vuotiaana. Sanooko ne, että huipulla on hyvä lopettaa? No mutta, siitä ei mun kohdalla ole kyse, vaan yksinkertaisesti siitä, etteivät aika ja aivokapasiteetti enää tällä menolla riitä rakkaimmalleni :(. Joo, mä tiedän, sooooo sad, soooooo sad :(. Mutta eipä vielä haudata kirvestä kaivoon vaan pohditaan hieman ensin. Ja ensi viikonloppuna. Ajatuksesta taas kiinni ja takaisin max-OT:n pariin. Olen tänään yrittänyt kartoittaa työn tuloksia ja todennut sen olevan lähes mahdotonta. Omasta peilistä näkyy pelkkää ihraa (myös vaaka tukee tätä näkyä :() ja muut eivät ole katsoneet mua "sillä silmällä". Tai sitten ovat, mutta eivät joko kehtaa myöntää karua totuutta nähdessään saman näyn kuin peilissä kohtaamani. Tai sitten eivät vaan ihan oikeasti osaa sanoa. Ymmärrän, ymmärrän... Eihän tässä mitään dramaattista ole kuitenkaan tapahtunut ja kahden tai kahdensadan gramman lisälihan jakautuminen ympäri kehoa sopivan pehmeän (?) rasvakerroksen alle on tosiaan oikeasti vaikeasti havaittava asia. Noh! Viikonloppuna olen vihdoinkin yli kuukauteen näillä näkymin täysin työvapaa, joten aion vetää mietintämyssyn silmille ja kelailla kaikkea viimeisen kuukauden aikana tapahtunutta, ja tehdä päätöksiä jatkon suhteen. Äh, oli mulla muutaki, mutta nyt ajatus katosi kuin neula heinäsuopaan. Jouduin jälleen kerran loukkaamaan jotakuta... Prkl! Joskus mä olen niin inhottava ihminen, että oikein hävettää :(

Näin ajatteli Hermis klo 5/18/2005 11:40:00 ip.