Virallinen vatsatiedote
Minäpä sitten rohkaisin mieleni ja talsin loppujen lopuksi sinne lääkäriasemalle. Tunnin sain siellä kulumaan, josta 45 minuuttia odotushuoneessa. Lääkärinkin tapasin peräti kolmeen eri otteeseen. Kerran keskustelimme tilaanteestani odotustiloissa. Kuulivathan nyt kaikki muut sairaat mikä mimmillä on vikana?! Jo lääkärin ensimmäinen lause oirekuvausten ja palpoinnin (?) jälkeen palautti kauhukuvat mieleen ja muistutti miksi lääkärissä käynti on mulle aina niin vastenmielistä, että menen sinne ainoastaan pakon edessä ja silloinkin hampaat irveessä ja niskavillat pystyssä. "Nyt otetaan susta tulehdusarvot ja jos ovat koholla, niin menet suoraan täältä sairaalaan!" Whaaaat?! Sairaalaan?! No en varmana mene niin!!! Sain pillerin kouraan ja käskyn nielaista sen välittömästi ennen labraan menoa odotustilojen lähdevesiautomaatin viileän veden kera. Tein työtä käskettyä ja siirryin samantien automaatilta neulaneidin mukana labraan. Mä: "Iso vai pieni koe?" Neiti: "Sormenpäästä riittää." Mä: "Hyvä." Ja niin neiti napautti reiän sormenpäähän, josta tuntui valuvan litratolkulla punaista elämännestettä. No ei ihan, mutta aika paljon kuitenkin. Paperilappu tuli ihan punaiseksi. Keskeltä. Lääkäritäti: "Noh, joko helpotti?" Mä: "Joo.. ei se paljoa sattunu ees." Täti: "Ei kun se tabletti? Auttoiko?" Mä: "Ei se oo vaikuttanu mitenkään. Vähän etova olo kyllä... Johtuu vedestä. Mun vatsa ei kestä nestettä." Täti: "No oottele vielä puolisen tuntia." Nyökyttelen ja vajoan entistä syvemmälle epämukavaan odotustuoliin... Ja sitten, viimeinen tuomio. Tulehdusarvo normaali --> ei sairaalaan. Jeeeee!!! Mutta ultraääni ja mahdollisesti gastroskopia pitäisi tehdä. "Ei!!! Älä kirjota siihen lähetteeseen mitään gastroskopioita. Mä en suostu sellaseen. Enkä leikkaukseen!" Täti nostaa kulmakarvoja ja toteaa, että: "Eihän siinä muuta ku niellään vähän letkua...". Juu, sepä se, liian HC:tä mulle. Ei skopioita, mutta UÄ:een voin suostua. Sain siis pillerireseptin kouraan, viikon sairaslomaa (ei työmatkoja tällä vkolla) ja lähetteen UÄ:een. En ole mikään pilleristi, mutta tällä kertaa taisin ihan itse kerjätä sitä parkaistessani, että: "Anna mulle nyt vaan jotain millä tämä kipu lähtee ja päästä mut kotiin potemaan!"
Näin ajatteli Hermis klo 5/09/2005 11:02:00 ip.
3 Viestiä:
No voihan pehva. Kuulostaa niin tutulta.. just näitä plusmiinusnolla-reissuja :(
Mäkin pelkään vatsatähystystä, vaikken tiedä kannattaisko. Keuhkojen vastaava meni ihan sutjakasti, vaikkei kyllä mitään kivaa ollutkaan.
t. Ninja
Mä olen ollut gastroskopiassa muutama vuos sitten, turha sitä on pelätä. Onhan se pirun epämukavaa ja nöyryyttävääkin mut ei se satu. Et rohkeasti vain. :-) Ja mä oon suuri kipupelkuri toimhuom. :-D
t. viisaudenhammasleikkaus ilokaasun, kymmenien puudutuspiikkien ja suonensisäisen rauhottavan lääkityksen voimalla sittenkin peläten (ei kyl sattunu ;-))
Mulla on tunne, että saatanpa sittenkin välttää jatkotutkimukset :). Olo on viime päiviin verrattuna mainio ja ensi kertaa viikkoon tunsin tänään nälkää. Tyrmäystabut taitavat purra sittenkin, vaikka niihin epäilevästi suhtauduin.
Meitsillä meni viisurit nukutuksessa. Kaikki kerralla tosin. En halunnut montaa kertaa käydä paranemisprosessia läpi. Noh, viimeisin hampaanpoisto sujui jo piikein ja aikamoisessa darrassa sain poistua vastaanotolta. Ensi kerralla on kyllä Pamin paikka!
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle