Parhaat palat

Apassionata oli todella upea show eikä oikeasti jäänyt yhtään kaivelemaan 50 €:n lippuhinta hieman huonommasta istuinpaikasta. Kaikki esiintyneet hevoset olivat kerrassaan upeita ja mielettömän taitavia. Myös hevosten ohjaajat (ratsastajat) olivat varsinaisia osaajia, jotka saivat hevosensa taipumaan mitä upeimpiin temppuihin "tekemättä mitään". Noniin, jokainen ratsastaja tietää, että selässä tehdään kovasti töitä ja mitä näkymättömämmin ohjaus onnistuu niin sen parempi. Useat kohtaukset tapahtuivat ilman suukontaktia käyttämällä apuna ainoastaan istuntaa ja pohkeita. Sanallisia komentoja en ainakaan itse pystynyt erottamaan. Ehdottomasti vaikuttavin tapaus oli koko shown ensimmäinen kohtaus, jossa lusitano -ori laukkasi villin vapaana hurjasti ympäri areenaa ja osoitti mieltään potkimalla etujaloin ohjaajaansa kohti. Olin aivan salpaantunut tämän kohtauksen kauneudesta, joka symboloi ihmisen ja hevosen yhteisen taipaleen alkua. Näin, villinä ja vapaana pää ja häntä kohollaan korkein askelin juosten hevonen on mielestäni ehdottomasti kauneimmillaan! Näitä näkymiä olisin kaivannut showhun enemmänkin... Mitä edemmäs show eteneni, niin sitä ahdistuneemmaksi tunsin itseni. Edelleen kaikki oli hienoa ja upeaa, mutta samalla ihminen kontrolloi yhä vahvemmin näitä upeita eläimiä ja se jos mikään alkoi ahdistamaan. Monet asennot tuntuivat hevoselle täysin luonnottomilta ja aloinkin siinä pohtia jopa mahdollisia rasitusvammoja, joita tällaiset epäluonnolliset asennot aiheuttavat. Ei hevosta ole tarkoitettu mm. istumaan, vaikka se näyttää kuinka hienolta ja hassulta. Kyseisessä asennossa ne ovat vain hetken noustessaan makuulta tai laskeutuessa makuulle, eivätkä suinkaan minuuttitolkulla samalla oman pyrstönsä ympäri pyörien. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin livenä myös cabriolen. Olihan se hienoa, mutta edelleen mielessä pyöri kuinka epämukavalta se hevosen silmin näytti. Mutta joo, upea show, jos keskittyy ainoastaan näkemäänsä eikä mieti sen kummemmin taustoja ;). Alla mieleenpainuvimmat ja mielestäni koko shown paras anti. Shettistamma Lady oli uskomatonta kontrastia kaikille niille isoille ja komeille hevosille, ja parasta orijoukon keskellä ainoassa tammassa olivat sen täysin verrattavissa olevat taidot. Ladylta sujuivat passaget ja piaffet siinä missä muillakin :) Scene 1 A Horse Runs Wild with Sylvie Willms and Litador A magical opening scene where an unbridled stallion gallops at will through the arena Scene 13 Lady the Shetland Pony with Hermann Wetehoff and Lady A special performance from the only mare in APASSIONATA. Small and incredibly pretty, Lady performs classic dressage on the hand of Hermann Wetehoff Shown tunnelmaan pääsee katsomalla esim. Espanjalaisen ratsastuskoulun sivuilla esitettävää videoklippiä (linkki sivun oikeassa yläkulmassa). Muutama sana vielä omasta hevostaustastani. Ehkä olen siitä jo kertonutkin, mutta pikainen kertaus lienee paikallaan. Aloitin ratsastustunneilla 5-vuotiaana ja jatkoin tiiviisti harrastuksen parissa 10 vuotta kunnes teini-ikä toi muut, tärkeämmät kuviot. Olen suorittanut muutamia kouluratsastusmerkkejä, mutta esteratsastus oli enemmän mun juttu; enemmän vauhtia eikä niin pitkäpinnaista kuin koulu. Omasta hepasta haaveilin silloin sitkeästi, nyt en ottaisi vaikka maksettaisiin ;). Olen kasvanut kaiketi liian mukavuudenhaluiseksi ja hevosissa jos jossain hommia riittää. Niin... luontaisista hevosvoimista siirryin tosiaan konepeltien alla piileskeleviin hevosvoimiin muskeliautojen ja drag racingin pariin, ja sieltä sitten edelleen näihin muihin muskeleihin ;) . Nyt en ole vuosikausiin juurikaan ollut hevosten kanssa tekemisissä ja olipa mielenkiintoista kuinka eilisen shown myötä sanasto ja koko hevosmaailma palasivat kertaheitolla mieleeni. Hevoskärpänen ei sentään päässyt puraisemaan, vaikka hevoset edelleen ovat mielestäni ihmiskehon ohella kuvauksellisimpia olentoja maanpäällä :)

Näin ajatteli Hermis klo 2/20/2005 12:03:00 ap.