Metsään menee...
Mä en kestä!!! En kestä, en kestä, enkä kestä! Mitä ihmiselle tapahtuu kun se vanhenee? Siitä tulee omituinen, jotain kaikkea muuta kuin oma itsensä! Tai no, turha tätä kai on yleistää, mutta mulle on nyt vaan käynyt näin ja mä en kestä. Kun kaikki asiat menevät kerta toisensa jälkeen pieleen, niin itsevarmimmastakin ihmisestä tulee epävarma. Sitä alkaa miettimään omaa kykyään tehdä päätöksiä elämässään ja kykyä pysyä niissä. Voiko jokainen päätös olla väärä? Voi. Ja siitä yksinkertaisesta syystä huomaan muuttuneeni ihmiseksi, joka ei enää tiedä mitä haluaa, eikä osaa tehdä edes niitä tulevaisuuden ja oman hyvinvoinnin kannalta kaikkein tarpeellisimpiakaan päätöksiä. Mä olen viimeisen vuorokauden aikana joutunut tekemään ratkaisevia valintoja, siis niitä päätöksiä. Ja sen sijaan, että olisin tehnyt todennäköisesti järkevän päätöksen muuttaa radikaalisti elämääni jätinkin sen tekemättä ja pakotin itseni sopeutumaan vallitsevaan ja erittäin epätyydyttävään tilanteeseen. Pelkuri!!! Tiedän kokemuksesta, että tällä tavoin ei pitkälle pötkitä, koska jotta pystyn elämään nykyisessä tilanteessa, niin joudun muuttamaan ratkaisevasti hyvin vahvaa sisäistä arvomaailmaani. Noh, tänään päätin vakaasti sitä muuttaa (se on nyt niinko muutettu jo), mutta sisimmässäni tiedän, etteivät tällaiset päätökset ole mahdollisia vaan aiheuttavat jatkuvasti kasvavaa sisäistä ristiriitaa, joka lopulta tuntuu ja näkyy henkisenä kärsimyksenä. Nyt toivon, että kohtalo iskee tielleni mahdollisuuksia helpottaa OIKEAN päätöksen tekemistä ja pystyn jonkin tuntemattoman positiivisen muutoksen myötä olemaan jälleen oma itseni muiden määrittelemän muotin sijaan. Tajusikohan kukaan tästä mitään? Noh, jos ei tajunnut, niin ei se mitään. Onhan tämä vähän vaikeaselkoista itsellenikin.
Näin ajatteli Hermis klo 2/01/2005 08:35:00 ip.
3 Viestiä:
Kuulostaapa tutulle.. Yhtä tolkkuja on omatkin ajatukset. Ei muuta ko lisää päätä seinään, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa ;D
t. Ninja
Tervetuloa joukkoon.. ;-)
Tuo "Mitä minä haluan ja kuinka paljon" onkin sarjassamme niitä iäisyyskysymykseltä tuntuvia juttuja... Juu, on paljon asioita mitä haluaa, mutta sitten kun toteuttaminen vaatisikin jotain uhrauksia tai toista asioista luopumisia...usein huomaa ettei haluakkaan niin paljon...tai haluaisi, muttei uskalla tai viitsi tai jotain... Ja juu, olen kyllä tullut myös tulokseen että tää johtuu VANHENEMISESTA, aika tuo mukanaan kaikennäköistä mukavaa ja about neutraalia, joita ei sitten halua riskeerata tai heittaa pois muutoksessa. Sitähän voisi joutua aloittamaan elämäänsä melkeimpä alusta, hui kauheeta... ;-) Mun ratkaisu on ollut yrittää lokeroida näitä juttuja.. Nyt tehdään tää homma, ja vaan vähän tätä toista, sitten kun tämä & tämä asia on kunnossa, niin sitten voidaan vaihtaa painopisteita jne. Mutta ei oo ollenkaan täydellisen mukava ratkaisutapa kummiskaan...
Maxi
Ninja: Heh, joo, huomasin tiettyjä yhtäläisyyksiä "ajatustemme" välillä ;)
Maxi: Mä luulen, että tässä tapauksessa kyse on just siitä luopumisen pelosta. SAATTAISIN olla paljon onnellisempi tehdessäni toisenlaisen ratkaisun, mutta samalla joutuisin mitä todennäköisimmin luopumaan monesta niin tärkeästä (?) elämää helpottavasta asiasta ;). Tässä vaiheessa sitä kai pyrkii ottamaan asioita enemmän "varman päälle" seikkailuhenkisyyden sijaan.
Yritin miettiä tota sun lokeroimismallia, mutta jotenkin en saanut sitä istumaan omaan tilanteeseeni. Noh, ehkä se "valaistus" tulee ajan myötä :)
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle