Huomenna mennään...

...Korkeasaareen koko päiväksi! Juups, mutta ei ihan kuitenkaan. En tiedä mistä tuo typerä lastenlaulu juuri nyt iskostui päähäni. Se soi siellä edelleen.. yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta minä olen menossa huomenna lääkäriasemalle! Kyl-lä, ja olen niin kovin innoissani siitä. NOT! Mutta vaihtoehtoja ei juuri nyt ole, ellei sitten ensi yönä tapahdu joka ilta rukoilemani ihmeparantuminen. Meikäläisen kipumitta on nyt muutaman kohtuullisen kipeän viikon ja viiden helvetin kipeän vuorokauden jälkeen tullut vihdoinkin täyteen. Eihän tällaista kipua kestä kukaan! Ja kipukin on vielä pientä näiden valvottujen öiden ja syömättömien sekä liikkumattomien päivien rinnalla. Näistä tässä nyt ensisijaisesti yritän lääkärin avulla eroon ;) Muusta viis... Joo niin ja kyse tosiaan on vatsasta. Vatsahaava siellä todennäköisesti vääntää kotikoloa mun tavallisesti niin vahvoille vatsakalvoille. Kaipa nekin on nyt sitten tässä tehokkuusyhteiskunnassa kulutettu loppuun ja voidaan vaihtaa tuoreen terveisiin. Nojoo, tämäpä oli tänään päällimmäisenä mielessä. Nyt voitanee keskittyä päivän muihin uutisiin. En tiedä onko tämä tässä vaiheessa enää mikään uutinen, mutta tänään on Äitienpäivä ja mäkin olen sitä tänään jo kertaalleen vietellyt. Viettelen sitten illasta uudemman kerran. Hmmmm.. vai onko Äitienpäivän vietto-oikeus ainoastaan äideillä? Enpä tiedä, sinne mulla on vielä piiiiitkä matka (ehkä jopa ikuinen), mutta oman äippäni kävin aamusta kukittamassa ja illalla olisi tarkoitus nautiskella kahvipöydän ympärillä varmaan ensimmäisestä äitienpäiväkakusta ala Hermis ever! Niin... mähän en tunnetusti ole mikään jauhopeukalo tai keittiössä ylipäätään viihtyvä ihminen, joten tämä "kylmän romanttinen kakku" espanjalaisin lentomansikoin koristeltuna on jo melkoinen saavutus. Juups, juups ja sitten itse asiaan eli BB -juttuihin. Mulla treeniviikon ensimmäinen päivä on sunnuntai ja tämä viikko piti suunnitelmien mukaan viettää huilaillen eli salitauosta nauttien. Viime viikot olen kuitenkin treenannut vain kolmijakoisella (vrt. aikaisempi 5-jako) ja kuten vähän jo viime viikolla uumoilinkin, niin treenitaukoon ei tunnu nyt olevan tarvetta muutoin kuin tämän vatsan osalta. Ja jonkun vatsan mä en todellakaan anna päättää mun salitreeneistä eli viesti ignoorattu! Juoksuihin vatsa viestittää sen verran voimakkaasti, että ne ovat nyt holdissa kunnes jotain helpotusta kipuiluun löytyy. Eli siis suunnitelmissa painua kohta kohti salia ja jatkaa max-OT sivuston viikoista 20-22 kohdasta back & biceps. Jalat treenasin perjantaina, joten ne huilikoon vielä ensi viikkoon. Varsinkin kun loppuviikon työmatkojen vuoksi koko viikkoa täytyy hieman järjestellä uuteen uskoon. Saapa nähdä kuinka treeni ottaa tulta alleen tällaisen paastopäivän jäljiltä; huivissa vasta aamuprotsku ja klo 15 nautittu aamupuuro, josta vatsa on nyt yrittänyt toipua viimeiset pari tuntia. Sorppa vaan niille, jotka repäistiin näihin juttuihin tosta noin vaan aivan äkkiseltään. Olen paitsi kipeä, niin myös tietyissä asioissa äärettömän laiska ihminen enkä jaksa lähteä jaarittelemaan menneiden kuukausien tapahtumia sen enempää. Ja täytyyhän sitä rekisteröitymisvaivan nähneille jotain ekstraa suoda ;). Valotetaan nyt kuitenkin sen verran, että Hermeliini Heavyksi -projekti oli epäonnistunut yritys ja nyt jo historiaa, jonka jälkiä paikkailen tänäkin päivänä. Yllättävän paljon samaa kävin kuitenkin aikanaan läpi kuin Kutri oman päätöksensä kanssa. HipHei, pysykää kanavalla!!!

Näin ajatteli Hermis klo 5/08/2005 05:24:00 ip.