So weird...

Tänään on ollut outo päivä. Yö meni su-ma -tapaan johonkin kahteen asti hermoillessa. Ja kuudelta tikkana pystyyn! Väsytti ai-van sairaasti, mutta eipä auttanut muu kuin kammeta ylös ja vääntäytyä toimistolle, jossa koko päivä menikin mukavasti palaveeratessa. Aivosolujakin jouduin sen verran kiusaamaan, että kolmen aikaa olin jo todella naatti ja ulkona kuvioista; suusta hyppi jos jonkinlaista sammakkoa ja mielessä takoi ainoastaan, että mun on PAKKO päästä nukkumaan. Nyt! Heti! Heti päikkärit eivät tietystikään onnistuneet vaan ensin piti selvitä iltapäiväruuhkassa kaupan kautta kotio ja tsekata duunimeilit samalla välipalaa rouskuttaen. Viiden jälkeen kuvittelin vihdoinkin pääseväni puoli päivää kaipaamilleni päiväunille, mut hah!, kolleega soittaa puheripulin vaivaamana ja lähinnä työasioita jauhetaan. Kun vihdoin saan kattimatit kainaloon ja suuntaan unille, niin kello on jo niin paljon, ettei enää unista puhettakaan. Olen kuin nukkuneen rukous kun alan valmistautumaan illan salikeikalle: "Plaah, tästä EI VOI tulla yhtään mitään..."... Selkätreeniä siinä sitten vääntämään raskaimman kaavan mukaan (lähinnä leuanvetoja ja kulmasoutuja). Ja kyllähän se vähän pisti ihmetyttämään kun enkkatahtiin tuli painettua eikä "mikään" paino tuntunut olevan tarpeeksi. Outoa... Ja vielä oudommaksi asian tekee dieetin myötä rajoitetut energiatasot, joilla ei tänään näyttänyt olevan mitään merkitystä. Hmmm... ehkä mä olen vihdoinkin vuosien etsinnän jälkeen löytänyt sen salaisen reseptin ;). Taidanpa kuitenkin jättää nämä lääkkeet huomista ajatellen käyttämättä ja kaatua sänkyyn pitkien ja virkistävien unien toivossa. Hyvää yötä!

Näin ajatteli Hermis klo 5/30/2005 11:22:00 ip.