Onnellisuus
"Kyllä ihmisen täytyy olla onnellinen..", tokaisi ystäväni mulle. Niin?! Olen aivan samaa mieltä. MUTTA... Olisinko hänen elämäänsä kotikeskeisenä kahden pienen lapsen äitinä eläessäni onnellinen? Tuskin. Tai siis en olisi, en tällä hetkellä. Hän ei keskustelusta päätellen kyennyt vastaavasti näkemään mun työ- ja treenikeskeisessä elämässä mitään onnellista. Kuka nyt voisi olla joka päivä treenatessa onnellinen? Mä olen, pääsääntöisesti kyllä ja nimenomaa treenatessa. Onnellisuus on vaikea asia, enkä ole varma onko kokonaisvaltaista päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa onnellisutta olemassakaan.Toisinaan olen vallitsevissa olosuhteissa täysin onnellinen. Ja toisinaan niissä samoissa olosuhteissa ei ole mitään onnellisuuteen viittaavaakaan. Ehkä onkin vain onnen hetkiä, ja kun niitä on tarpeeksi, niin voi ajatella olevansa onnellinen. Ehkä. En tiedä. Tällä hetkellä tällainen ajatusmalli tuntuisi loogiselta. Ehkä mä en oikeasti ole vielä koskaan tavoittanut onnellisuuden tilaa, enkä siksi osaa sellaista tunnistaa. Monesti olen kuitenkin yllättänyt itseni ajattelemasta, että sitten kun se ja se, tämä ja tämä asia ovat niin ja näin, niin sitten olen onnellinen. Paljon on asioita tapahtunut ja unelmia toteutunut, mutta taas huomaan jauhavani samaa ajatusmallia. Onnelliseksi tekevät asiat ovat vain muuttuneet. Siitä tuleekin mieleen, että onko koskaan edes mahdollista ihmisen olla täydellisen onnellinen ja täysin tyytyväinen tilanteeseensa? En usko. En ainakaan vielä. Musta on jotenkin täysin absurdia ajatella, että tilanteessa, jossa tuntisin olevani täydellisen onnellinen, ei enää olisi yhtään muuttuvaa tekijää, joka ollessaan toisin voisi tehdä mut entistäkin onnellisemmaksi. Hmmm.... onkohan tämä jotenkin tyypillistä perfektionistiselle luonteelle? Nojoo, onnellisuus taitaa olla yksi ns. ikuisuuskysymyksistä, johon ei yhtä ja oikeaa vastausta olekaan. Itse heräsin vaan miettimään tätä, koska olin täysin tyrmistynyt ystäväni oletuksesta ettenkö voisi olla samaan tapaan onnellinen kuin hän mielestään on. Ja aamulenkkiä kipeillä jaloilla hissuksiin talsiessa ehti taas mietiskellä kaikenlaista. Tällä hetkellä onnellisemmaksi mut tekisi vapaus. Vapaus olisi ratkaisu niin moneen tyytymättömyyttä aiheuttavaan seikkaan. Tässä velvollisuuksien yhteiskunnassa on vaan kovin vaikeaa tunnollisen yksilön tuntea olevansa vapaa. Hmmmm.... lottovoitto saattaisi auttaa asiaa (sitten kun saan lottovoiton niin olen vapaa ja onnellinen). Heh, tai sitten ei ;)
Näin ajatteli Hermis klo 6/05/2005 02:54:00 ip.
3 Viestiä:
Kovia juttujapa sinä lenkeilläsi mietit :) Mutta ehkä siinä on juuri yksi hyvän lenkin ominaisuus: ajatus pääsee kulkemaan vapaasti, saa syventyä omiin mietteisiinsä.
Minä en usko, että on olemassa minkäänlaista kesto-onnea. Järisyttävät onnenhetket ovat elämässä poikkeuksia, ja suurin osa on sitten jotain muuta. Minäkin olen melkoinen perfektionisti, mutta sanoisin, että on hirveän hienosti, jos pystyy näkemään elämänsä kokonaisuudessaan jokseenkin tyydyttävänä. Se taas on paljolti kiinni asenteesta, ja siitä, että vaikuttaa tai pyrkii vaikuttamaan niihin asioihin joihin pystyy. Suurimmat onnenhetket eivät kuitenkaan ole välttämättä aina itsestä kiinni, vaikka sitä mielellään niin ajattelee. Elämä on loppujen lopuksi aika sattumanvaraista.
Enkä minä nyt sano, etteikö omista saavutuksistaan saisi olla onnellinen. Tai etteikö asioita saisi tavoitella, vaikka tällä hetkellä kaikki olisikin elämässä aivan tyydyttävällä tolalla. Mutta itsetarkoitusta ei saavuttamisesta kannata tehdä. Sen olen oivaltanut - tiedä sitten, osaanko ajatusta noudattaa. Pyrkimys on kuitenkin se, että mikä tahansa toiminta (esim. työ, kirjoittaminen, treeni) olisi minulle arvokasta sinällään, ei pelkästään se, mitä sillä (ehkä) saavutan. Ettei menestyksestä tulisi (enää) mittari itselleni.
Arjen onni on varmaan aika pieniä asioita, jokaiselle omanlaisiaan. Suuressa mittakaavassa onnen edellytykset lienevät kuitenkin kaikille kutakuinkin samat. Ehkä ne vain toteutuvat itsekunkin jokapäiväisessä elämässä eri tavoin. Ehkä sinä OLET onnellinen, koska et vaihtaisi elämääsi kotiäidin kanssa, ja vice versa? ;)
Se, että tajuaa oman onnellisuutensa tai tunnistaa onneensa tarvittavat asiat, tietää aika usein myös jonkin verran tuskaa ja sopeutumista. Valitettavasti.
Tsorppa,
jäi allekirjoittamatta. Mutta varmaan arvasitkin,
t. Ninja
Jeps, Ninja, kyllähän mä vähän arvailin ;)
Pallailen aiheeseen vielä kunhan sopivan rauhallinen rako taas jostain löytyy :)
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle