Hiilari high

Eilen oli vihdoin aika kokeilla ensi kertaa tänä vuonna alaraajojen isojen lihasten supistumisnopeutta. Otin iisisti; hiekalla, lyhyesti, 4 kertaa. Tuntuipa upealta :). Mä olen aina tykännyt juosta lujaa (mun mittapuussa lujaa ;)). Ja lyhyesti ;). Iisisti tai ei, melkoinen kokovartalotreeni tuntuu olleen. Kroppa kipuilee vähän sieltä sun täältä, erityisesti etureisistä ja kyljistä (obliquus externus abdominis). Myös pitkät selkälihakset ja pakarat ovat päivänmittaan alkaneet ilmoitella olemassaolostaan. Nice... ;) . Aamulenkin skippaaminen ei ehkä ollut niin nice, mutta mitäpä sitä kipeetä kehoa lisää runtelemaan. Saa nähdä kuinka käy huomenna aamulenkin. Ja jalkatreenin.. heh, mielenkiintoista. Vihdoin suostui paino liikahtamaan alaspäin. Ja mitä minä ääliö sitten tekemään?! No hiilaria tankkaamaan tietysti! Huomenna lienee sekin puoli kiloa jo historiaa. Muutoin olen kyllä tyytyväinen päivän hiilarihumalaan. Homma onnistui nätisti; rasvat alhaalla ja hiilarit taivaissa; karkkia ja sipulisämpylää. Jos kaikki menee odotusten mukaan niin keskiviikkona vaakalukeman pitäisi olla aamuisen kanssa yhteneväinen. Must wait `n see... Tänään olemme viettäneet luontopäivää, pojat ja mä. Heti aamusta aloitimme tarkkailemalla laumaa, hmmm... todennäköisesti pieniä naakkoja tai jotain sen tapaisia. Pojat olivat innoissaan, koska nämä tyypit paitsi hyppelivät hermostuneesti, niin myös ääntelivät kiitettävästi. Ja niitä oli paljon! Päivällä Santeri Kinnunen otti lähikontaktia pariin superhyttyseen (sellasia isoja ja pitkäjalkaisia). Pyydysti ne ja pisteli muitta mutkitta poskeensa kuten kunnon saalistajan tuleekin. Illalla ikkunan alle ilmestyi voikukanhimoinen pupujussi, jolla oli yhtä komeat sääret kuin Risto Reippaalla, jota usein Risto Jänikseksi kutsunkin. Se on niin rakenteeltaan niin jänismäinen pitkine koipineen. Kinnunen puolestaan on enemmän oravien sukua; tykkää roikkua pää alaspäin ja "flengata" etutassujen varassa. Sillä on myös vähintäänkin yhtä komea häntä kuin hyvin syötetyllä oravalla talviturkissa; paksu ja tuuhea. Noh, mua kiinnosti iltapalaa pistelevä jänö, pojat keskittyivät lähinnä lokkeihin eivätkä paljoa korviaan mun höpötyksille loksauttaneet. Mitä nyt välillä tuijottelivat epäuskoisina suoraan silmiin. Ihana, sateinen lauantai... Jänöjussi se vaan jaksaa jatkaa ruohon puputtamista. Ehkä silläkin on hiilaripäivä.

Näin ajatteli Hermis klo 6/04/2005 11:21:00 ip.