Fighter

Terveyden kanssa taistelen edelleen. Ja elän päivän kerrallaan. Teen aamumittaukset, vertaan eiliseen, analysoin ja mietin mihin mä tänään kykenen. Limaa irtoaa edelleen, yskittää, niiskuttaa... mutta nämä ovat nyt huolista pienimpiä, ns. normaalia taudin tässä vaiheessa. Edelleen jatkuva ödeema ja ilmeisesti siihen liittyvä bradykardia aiheuttavat päänvaivaa eniten. Lääkäri ei ota kantaa, ei tee testejä, ei määrää lääkkeitä... No mutta, harvoinpa mulle on lääkäreistä mitään hyötyä ollut. Olen itse oma lääkärini ja toivottavasti edes joskus oikeassa. Jos en, niin voin syyttää vain itseäni ja sen kanssa on aina helpompi elää kuin muita syyttäessä. Mun mielestä. Nestettä kerääntyi viime vkolla muutamissa päivissä viitisen kiloa, 10% kokonaispainostani. Jalkoja pakottaa, särkee, sukanvarret uppoavat nilkkoihin, jalat ovat jäykät ja muodottomat, koko keho on muodoton ja olo ahdistava. Nyt paino on pudonnut viime päivinä ensin 700 g, sitten 600 g ja tänään 1,1 kiloa vuorokautta kohden eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Tieto siitä pitää mut kai jotenkin järjissäni. Kolmessa päivässä siis -2,4 kiloa. Pari on vielä normaalitilanteeseen jäljellä. Eilen illalla lähdin kävelylle toiveena saada nesteitä hieman liikkeelle. Lähtöpuuhia tehdessäni (pukiessani ym. touhutessa) syke oli 50. Kävelin 7 kilsan lenkin tälle jalanmitalle kohtuuripeästi ~6,2 km keskituntivauhdilla. Keskisyke oli 96, maksimisyke ylämäkitsemppauksesta huolimatta 117. Normaaliarvot ovat ~15-20 pykälää ylempänä. Lenkin jälkeen olo oli.... heikkohappinen ja unelias, huimasi. Pelotti mennä nukkumaan eikä siitä oikein mitään tullutkaan sydämen harvoja lyöntejä kuunnellessa ja tunnustellessa. Tänä aamuna olo on kuitenkin taas astetta parempi. Hiukan rintaa puristaa, leposyke maaten 47, seisten 50-52. Melko matalat arvot näinkin pienikokoiselle naisihmiselle. Miehillähän taitaa tuo sydän läpättää muutenkin vähän vähemmän ;). Ja paino tosiaan enää 2-2,5 kiloa oletettua "normaalia" ylempänä. Tällaisen turvotuksen saan tavallisesti aikaiseksi kunnon sokeritankkauksella (nyt hh nesteiden minimoimiseksi alle 100 g/vrk, kalorit 1300-1400). Tarkkailu jatkuu, eikä oloa luonnollisesti paljoa helpota muutamia vuosia sitten todettu, sittemmin kadonnut (?) mitraaliprolapsi; liittyvätkö oireet virustulehdukseen vai läppävuodon pahenemiseen vai johonkin muuhun... sydänlihastulehdus? En tiedä, enkä välitä, kunhan vaan oireet häviävät, olo normalisoituu ja pääsen jälleen urheilemaan tavalliseen tapaan.

'Cause it makes me that much stronger Makes me work a little bit harder It makes me that much wiser So thanks for making me a fighter Made me learn a little bit faster Made my skin a little bit thicker Makes me that much smarter So thanks for making me a fighter Christina

Niin, mä mietin vaan, että mikä elämänläksy mulla on vielä oppimatta? Joillakin tuntuu olevan hyvinkin vahva käsitys siitä, mutta ei, mä en suostu luopumaan siitä, mikä mulle on tässä elämässä eniten iloa tuonut ja nautintoa antanut. Piste.

Näin ajatteli Hermis klo 9/19/2006 08:33:00 ap.