Stayin` Alive

Näinhän se on, että elämä voittaa sittenkin. Jossain vaiheessa. Kolme päivää (su-ti) luulin satavarmasti tekeväni kuolemaa, eilen jo parempi ja tänään taas astetta pirteämpi eli päivä päivältä kuluu sängyssä yhä vähemmän aikaa :). Aikaa, aikaa... ja malttia, eipä siihen juuri muuta tarvita. Paitsi lepoa. Mä en tajua mihin meillä on nykypäivänä niin hemmetinmoinen kiire? Hautaan? Kyllä sinne pääsee. Ei huolta. Antaa tämä sairastaminen taas vähän perspektiiviä elämään. Vielä kun tuon omantunnon soimaavan äänen saisi jotenkin vaiennettua. Se se jaksaa kolkuttaa. Siitäkin huolimatta, että luulee tuntevansa viikatemiehen viitan helmoista viriävän ilmavirran vilvoittavana ylikuumennella ihollaan. Huomasin moneen otteeseen olevani kananlihalla. Mutta tänään siis jo elossa. Päänsärky yritti hiipiä taas takaraivolle ja etulohkoon jomottamaan, mutta tällä kertaa tahto oli jo voimissaan ja sain sen häivytetyksi ilman kemikaaleja. Kuume heiluu edelleen 37,5 tienoilla, mutta limaneritys alkaa jälleen olla hallinnassa. Tosin niistäessä ja yskäkohtauksen osuessa tietää takuuvarmasti vielä olevansa kaikkea muuta kuin terve. Aamusta tällaisen kohtauksen jälkeen kävin vakavan keskustelun itseni kanssa. Niin, ne päänsisäiset äänet yrittivät kumpikin tahoillansa saada mut vakuuttuneeksi siitä, miksi mun pitäisi ja miksi mun ei pitäisi aloittaa antibiootteja samantien. Se oli taas se kuuluisa kiire kun meinasi yllättää. En vaan olisi enää jaksanut sairastaa yhtään minuuttia kauempaa ja yritin löytää the easiest way out. No mutta, eihän helpoin tie eikä matalin aita ole koskaan tielleni osuneet, joten enpä luovuttanut nytkään. Antibiootit ovat edelleen apteekinhyllyllä. Vatsa on kipeä (liittynee räkätautiin, ainakin venezuelalaisen tohtorin mukaan ja vähitellen mäkin alan häntä uskoa) ja mä olen turvoksissa kuin kaksi päivää joessa maannut ruumis. Näytänkin samalta. Jep, reilua plus neljää kiloa näyttää vaaka ja suunta on ylöspäin. Syömiset ovat kuitenkin olleet hallinnassa; ~1300 kcalria ja hiilarit alta 150 gramman. Syy ei siis ole siellä. Ainakaan suoranaisesti. Kortisonin vaikutusta lähinnä jäin miettimään.... Selvää en jaksanut ottaa. Mutta paremmasta voinnista kertoo myös se, että ajatus on tänään pyörinyt massaruokavalion ympärillä ja sen suhteen alkaakin olla jo selvät sävelet. Strategia on valmiina, ruokavalion runko on valmiina, vain ajoitus puuttuu. Eli nyt täytyy ensin saada tämä keho jonkinlaiseen tasapainoon, todeta damage done ja päättää sitten jatkosta. Koska kovasti haluaisin päästä aloittamaan massan puhtaalta pöydältä, niin vilkkuipa mielessä sellainenkin ajatus, että pitkittäisin dieettiä kuukaudella ja jatkaisin siistiä, hallittua massaa tammikuun loppuun (ehkä pidemmällekin tuloksista riippuen) ja siirtäisin sitten taas takaisin kiristelyvaihteelle. Noh, ennen ensi vuotta ehtii tapahtua vaikka mitä, joten turhan syvälle on turha mennä etukäteen. Siinä vaan käy usein juuri näin. Eletään siis tilanteen mukaan, vaikka joku raami ja ajatus tulevaisuuden suunnasta onkin hyvä pitää mielessä. Päivän hitti: Hunajaiset uuniomenat ja Kidius -vaniljavanukas! (puoli purkkia vaan ;))

Näin ajatteli Hermis klo 9/14/2006 08:56:00 ip.