Pupujussina ees taas pompin...

Uuuuaaah, mikä treeni! Olipa homma sellaista poukkoilua, että en ole varmaan koskaan elämässäni tehnyt niin sekaista treeniä. Ei enää koskaan rintaa syysmaanantaille! Salilla olivat taatusti kaikki kylän voimamiehet punnertamassa 10 minsan sarjapalautuksilla penkkiä ja minä loikin pitkin poikin salia yhdestä lihasryhmästä toiseen kuin pupu pimeällä auton valokeilassa. Tavallisesti olen hyvinkin tarkka liikkeiden suoritusjärjestyksestä, mutta jos tänään olisin pitänyt orjallisesti ohjelmasta kiinni, niin olisin salilla vieläkin (aloitin sentään jo klo 17). Ja jos normaalisti teen nätisti ensin rinnan, sitten olkapäät ja lopuksi vatsat, niin tänään hypin ees sun taas rinta- ja olkapääliikkeiden väliä ja teinpä jopa kesken viparisarjan pari sarjaa ristitaljaa. Siis ennenkuulumatonta!!! Ja kaikki painot olivat luonnollisesti myöskin täysin hakusessa kun yllättäen esimerkiksi yleensä ensimmäisenä tehdystä penkistä ei treenin loppupuolella noussutkaan rauta tavalliseen tapaan. Hui! Taisi sinä muutama sydämenlyönti jäädä säikähdyksestä väliin tangon jämähtäessä rinnan tasoon. Melkein ;). Jotenkin sain sen kuitenkin vääntelehtimällä ja kääntelehtimällä ketkuiltua ylös. Mutta muuten oli oikein mukavaa siellä voimamiesten joukossa uudessa topissa säntäillä ;D Nyt on kyllä hermovamman hermo niin tiukalla, että helpotuksesta saan huokaista ettei yläkroppaa tarvitse rasittaa muutamaan päivään. Selkeästi lepopäivää tähän käsi- ja rintatreenin väliin tarvitsisin, mutta tällä(kin) viikolla piti hieman järjestellä treenejä muuhun elämään sopivammaksi. Keho tuntuu muuutenkin olevan melkoisen sekaisin eikä olo ole ollenkaan hyvä. Tiedän, että vielä on turha huolestua, mutta en voi silti olla miettimättä olenko taas jo stressannut (tai treenannut ;)) itseni tukkoon :(. Noh, josko nyt kuitenkin yrittäisin pysyä rauhallisena ja katsella tässä vielä puolitoista vuorokautta. Ei pitäisi toivoa liikoja, mutta kovasti olisi vaan mukavaa päästä hommassa taas parin viikon pysähdyksen jälkeen eteenpäin. Saatan olla sinnikäs, mutta kärsivällisyys ei ole koskaan ollut parhaita puoliani. Kärsimättömyydestä sentään räpsähtää täydet 10 pojoa :D

Näin ajatteli Hermis klo 9/04/2006 09:37:00 ip.