3 Viestiä:

Klo 9/02/2006 01:38:00 ap.,  Anonyymi kirjoitti...

Kansa vaatii kuvia!! ;))

T: Jasou

 

Klo 9/02/2006 10:22:00 ap.,  Anonyymi kirjoitti...

Et sää oo alkanu innostua tuosta uudesta Classic Bodybuilding -sarjasta? :)

-Emma

 

Klo 9/02/2006 11:54:00 ip.,  Hermis kirjoitti...

Jason: Happy now Baby Boy? ;)

Emma: Classic Bodybuilding olisi mulle tietysti järkevin sarja, JOS lavalle päätän kiivetä. Mieluiten näkisin itseni kuitenkin ihan naisten kehonrakennuksen riveissä, mutta siellä mielestäni ei näillä "eväillä" ole mahdollisuuksia menestyä. Nimenomaan kehonrakennus on aina ollut se mun juttu, fitness -puolella on liian paljon "misseilyä" mun mieleen. Kaikella kunnioituksella kaikkia fitness -kilpailijoita kohtaan kyllä sanon tuon, sillä tiedän, että työ sillä saralla ei ole yhtään sen vähäisempää kuin kehopuolellakaan vaan joissakin sarjoissa jopa huomattavasti kovempaa. *respect*

Mutta niin, tämä on mun kokopäiväinen harrastus ja täyttymys tulee ennen kaikkea tekemisestä ja itsensä voittamisesta. Olen kyllä hyvinkin kilpailuhenkinen, mutta itsekritiikki on yhä kilpailuhenkeä väkevämpää. Ei ole mitään järkeä lähteä lavalle näyttämään itseään epätyydyttävää tulosta. Jotta voi esiintyä puolialastomana yleisön ja tuomareiden edessä edukseen täytyy olla 100% tyytyväinen itseensä ja omaan kuntoonsa. Sitä mä en ole vielä koskaan ollut. Ehkä en tule koskaan olemaankaan ja silloin pysyn suosiolla lavalta poissa. Yritän elämässä minimoida asioita (ja ihmisiä), jotka aiheuttavat mulle huonoa mieltä ja sitä kisat taatusti aiheuttaisivat ellei menestys olisi toiveiden ja odotusten mukaista. Jotkut lähtevät hakemaan kokemuksia, toiset muista syistä. Mä lähden vain ja ainoastaan voittamaan. Itseni JA kaikki muut. Siksi siinä vaiheessa täytyy olla myös täysin realistiset mahdollisuudet poistua lavalta parhaana. Näin.

Se päivä saattaa hyvinkin vielä tulla, jolloin koen olevani kyllin täydellinen esittelemään julkisesti lähes parinkymmenen vuoden työn tuloksia, mutta ilman sitäkin olen täysin kykenevä vaatimaan itseltäni kaiken ja hieman enemmän kuin mihin voimat ja järki oikeasti riittäisivätkään. Motivaatio saattaa olla hetkittäin kadoksissa, mutta kipinä ja intohimo eivät sammu väkipakollakaan. Mulle on annettu monta kunniallista mahdollisuttaa luovuttaa ja luopua tästä hullusta elämäntavasta, mutta joka kerta sisäinen palo on voittanut kivut ja säryt ja tehnyt jopa mahdottomalta tuntuvasta jälleen mahdollista. Helpolla en ole päässyt koskaan, mutta ei mun tarvitsekaan päästä, ja siinä lienee yksi niistä asioista, jotka mua tässä lajissa viehättävät. Töitä on tehtävä ja töitä on tehtävä paljon. Itsensä vuoksi.

Tulipa taas vuodatettua, heh... Toivottavasti vuodatus kertoo kuinka isosta ja tärkeästä asiasta on kyse. Mutta lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, nousta lavalle. Olen line-upissa heti kun olen valmis :)

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle