Näin ajatteli Hermis klo 12/31/2004 03:17:00 ip. 0 viestiä

Voihan tauti!

Päivän duunit pulkassa ja vaihdettu jo tässä vaiheessa vapaalle. Fiiliksen pitäisi kai olla katossa mutta se ei vaan ole. Mä olen sekä henkisesti että fyysisesti niiiin väsynyt tähän sairastamiseen! Tämä tauti vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Tänään iski jo ahdistus siitä, että ehkä mä en enää tulekaan terveeksi. Oon ollut jo niin kauan kipeenä, etten oikeastaan edes muista millainen olo on terveenä. Räkää riittää ja lima lentää... *huoh*. Ei edelleenkään mitään mahdollisuuksia lähteä liikkumaan, ei edes kävelylenkille. Mä olen ihan umpitukossa! Joooh... ajatus oli käydä tänään uuden nettisivuston kimppuun, mutta eipä taida energia siihen tällä hetkellä riittää. Väsyttää... Olin ajatellut opiskella uuden systeemin, joka olisi mahdollistanut interaktiivisemman sivuston, mutta nyt ei taida jaksut eikä varat riittää. Systeemi vaatisi myös "web hosting" -paketin päivityksen monipuolisempaan ja kallimpaan vaihtoehtoon. Täytynee lähteä tylsästi liikkeelle ja katsoa miltä homma tuntuu, ja päivittää sivusto sitten äkillisen rahatulvan osuessa hienompaan ;) Taidanpa tankata ja suunnata sen jälkeen nokosille!

Näin ajatteli Hermis klo 12/31/2004 01:41:00 ip. 0 viestiä

Nettisivuista

Suuren suuri kiitos kaikille "Hermeliini heavyksi" -nettisivuprojektia kohtaan mielenkiintoa osoittaneille! On ollut todella mukava lukea kommenttejanne :)! Lisää vaan näitä! Osku pisti kyllä aika pahan heti alkuun... ;) Laitetaas hieman yhteenvetoa tähän mennessä tulleista ehdotuksista tähän ja käsitellään näitä juttuja sen jälkeen hieman tarkemmin.

• liikuntaohjelmia (harjoituskalenteri)
• ravinto-ohjelmia
• saliohjelmia
• fiiliksiä
• vinkkejä
• perusteluja ohjeisiin
• kuvia (isoja ja värillisiä! ;))
• numeroita (taulukoita?)
• vieraskirja
• Q&A
• arkipäivää
• ajatuksia

Siinäpä on jo melkoinen lista :)! Hyvä näin ja kuten sanoin, niin lisää vaan ehdotuksia, jos sellaisia jonkun päähän vaan juolahtaa. Tämä on todella iso apu mulle. Ei tarvitse kuormittaa omaa aivokapasiteettia (sitä pientä ja sievää ;)) ;) Sivuston tarkoituksena on paitsi toimia kannustimena ja dokumentointivälineenä itselleni, niin myös motivaattorina kaikille näistä asioista kiinnostuneille! Tämä on todella hieno, jopa ainutlaatuinen tilaisuus päästä työskentelemään todellisen, kiistattoman ammattilaisen kanssa. Pauliina on paitsi raudankova ammattilainen, niin myös aivan upea ihminen, jonka kannustuksesta mulle on jo nyt ollut valtavasti apua painiessani täällä itsekseni jos jonkinlaisten pelkojen kanssa. Näiden yksinäisten vuosien jälkeen tuntuu todella helpottavalta purkaa tuntojaan ihmiselle, joka tasan tarkkaan ymmärtää miltä musta tuntuu eikä vähättele tippaakaan mun vuodatuksia, vaan osaa ottaa mun näkökantani huomioon ja rohkaista hommassa eteenpäin. Tämä on mulle täysin uutta! En ole vielä koskaan, ikinä saanut minkäänlaista kannustusta harrastukseeni. Perheeni ja ystäväni eivät ole "hulluuttani" ymmärtäneet ja asiantuntevilta tahoilta ja kanssaharrastajilta tulee jostain syystä tavallisesti vain kampitukselta tuntuvia kommentteja, vähättelyä tai muuta paskaa. Kukaan ei ole koskaan uskonut muhun tässä hommassa (jos missään...) yhtä paljon kuin Pauliina muhun uskoo. En edes minä itse. Oho, nyt meni vuodatukseksi ja hiukan sivuraiteelle tämä juttu, joten palataas pari askelta taaksepäin siihen nettisivustoon ;). En ole vielä kovin tarkkaan sisältöä miettinyt, mutta olen toki keskustellut Pauliinan kanssa tästä projektin "julkisesta puolesta". Pauliina on tämän hyväksynyt eikä ole missään vaiheessa kieltänyt mua julkaisemasta valmennusohjelmaan kuuluvia tietoja. Tietyn rajan aion kuitenkin itse vetää. Ohjelma tehdään henkilökohtaisesti mulle räätälöitynä. Se elää sitä mukaan kuinka MUN keho ohjelmaan reagoi. Olen varmasti tuhanteen kertaan täälläkin painottanut sitä tosiasiaa, että olemme kaikki yksilöitä. Vaikka joku asia toimii mulla, se ei välttämättä toimi sulla. Tämä tulee aina esille kun ihmiset päivittelevät mun ravinnon ja treenin määrää ja suhdetta. Muistin virkistämiseksi ja asian selvennykseksi käykääpä palauttamaan mieliinne mun ja Aivin välinen vieraskirjakeskustelu täältä ja täältä. Pitkä pohjustus, jonka pointtina on, että ketään ei hyödytä se, että listaan gramma grammalta ja toisto toistolta ohjelmiani. Asiassa saattaa käydä jopa päinvastoin. Siinä tärkein syy miksi en lähde kaikkea yksityiskohtaisesti julkaisemaan. Toinen syy on periaatteellinen. Eli mä ostan Pauliinalta palvelua (tietoa + aikaa) ja maksan tästä hommasta tietyn summan ihan oikeata rahaa. Kyllä, tämä on ihan rehellistä liiketoimintaa, businesstä (ei hyväntekeväisyyttä ;)), joten mä en oikein näe mielekkääksi toimia itse maksumiehenä kaikkien muiden puolesta. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan, jos asetutte hetkeksi mun housuihin. Jokainen omasta valmennusohjelmasta kiinnostunut voi ottaa yhteyttä Pauliinaan ja pyytää häneltä tarjousta ihan samalla tavalla kuin itse tein (meilasin Pauliinalle, kerroin tilanteen, pyysin apua, keskustelimme diilistä ja pääsimme sopimukseen). Netti on pullollaan ruoka- ja ravinto-ohjelmia. Googlea vaan peliin tai sitten voi aloittaa esimerkiksi Jari "Bull" Mentulan tuoreilta sivuilta, jossa on listattu ravinto- ja treenitietoja hyvinkin tarkkaan. Kuvia sivuilla tulee varmasti olemaan, koska kuvat ovat se paras kehityksen mittari. Nyt täytyy vaan kunkin pitää mielessä, että odotettavissa lienee melkoinen muodonmuutos, jota on ehkä itse vaikea hyväksyä ja siksi voi olla ikävä julkaista niitä isoja värillisiä kuvia, vaikka pojat kuinka niistä tykkäisivät. Mutta lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon sellaisia julkaisevani siinä vaiheessa kun niitä tavoitteita ja työn tuloksia pääsee ihan oikeasti näkemään. Eli pysykäähän pojat linjoilla sinne vuoden 2006 kevääseen ;) Sitten vielä vastauksia muutamiin kommenttiosastolla esitettyhin kysymyksiin. Eukolle tiedoksi, että en ole tappamassa, heh, tätä sivustoa, mutta päivitystahti tuskin tulee säilymään ennallaan. Olen jo perustanut uuden "Heavy Hermeliini" -blogin, jonne pääsy tulee olemaan ainoastaan rekisteröityneille. Katja kyseli VIP -sivustolle hyväksyttävien määrästä. Ajatuksena ei ole rajoittaa rekisteröityjen määrää, mutta jonkinlaisen seulan tulen järjestämään. Haluan luoda itselleni mukavan ja luotettavan ympäristön, jossa voin kertoilla rehellisesti henkilökohtaisiakin asioita miettimättä kuka tai millaiset ihmiset tuntojani lukevat. Jonain päivänä maailmalle saattaa vielä valjeta myös Hermeliinin todelliset kasvot ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/30/2004 09:27:00 ip. 0 viestiä

Uusi nettisivusto!

Olen lähiaikoina avaamassa IFBB Pro Bodybuilder Pauliina Taluksen luotsaaman "Hermeliini heavyksi 2005" -projektin tiimoilta nettisivustoa. Mitä SINÄ toivoisit sivustolta löytyvän?! Esitä vapaasti toivomuksesi blogin kommenttiosastolla, vieraskirjassa tai meilaamalla. Kertomalla ajatuksesi SINULLA ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA! P.S. Sivuston käyttö tulee vaatimaan rekisteröitymisen!

Näin ajatteli Hermis klo 12/29/2004 11:22:00 ip. 9 viestiä

Yhä yskii

Yhä kipeänä, mutta en NIIIN kipeänä, ettenkö olisi päässyt tänään uusimaan kynsivarustustani ;). Tai huoltohan toi oli... aika perusteellinen sellainen *ihailee uutta jalokivin viimeisteltyä ranskalaista* ;). Mieli on heti parempi kun pääsee hiukan ihmisten ilmoille tuulettumaan. Pidän kyllä äärettömästi omasta taivaallisen hyvästä seurastani, mutta rajansa kaikella! Muita hyviä uutisia on, että kummityttöni oli tyytyväinen kerjäläisbarbin tilalla saamastaan keijulandiasta. Keijut ovat kuulemma in, enkä yhtään epäile muistellessani sitä kiilteen ja kimalteen määrää. Seuraava toive taitaa tosin olla kerjäläisbarbiakin vaikeammin toteutettavissa... Nyt pitää saada Peter Pan hiekkaa, jonka avulla pystyy lentämään! Just. Lentokonekin on helpommin hankittavissa. Olen tänään myös onnistunut nolaamaan itseni kohtalaisen mukavasti. Kuvittelin pelleileväni autolla erään tutun kanssa (samanlainen menopeli ja pimeetä), joka paljastuikin sitten aivan ventovieraaksi tyypiksi. Mutta mitäpä pienistä; mulla oli hauskaa ennen asian paljastumista, hänellä todennäköisesti sen jälkeen. Ainoa ikävä asia tässä päivässä, flunssan lisäksi, oli vetää viikon verkkareissa makoilun ja useamman suklaarasian jälkeen farkut jalkaan. Voi sitä tuskan määrää... Tuskan määrä kasvoi niin sietämättömäksi, että söin iltapalaksi BigMacin ja päälle vielä muutaman konvehdin. Samaan konkurssiin menevät, murrr...

Näin ajatteli Hermis klo 12/29/2004 09:36:00 ip. 0 viestiä

ÄRrrjyntää!

Fiilis on suoraan sanottuna ihan paska! Flunssa ei ota hellittääkseen ja tulen kohta ihan oikeasti hulluksi täällä neljän seinän sisällä. En ole viikkoon käynyt ulkona kuin muutaman hassun kerran ja silloinkin vain kävelläkseni 20 m autolle ja sieltä takaisin. En ole viikkoon tavannut ketään muita ihmisiä kuin perhettäni ja heitäkin lähinnä joulun merkeissä. Olen viikon aikana puhunut kerran puhelimessa muissa kuin työasioissa. Töitä olen tänään kyllä tehnyt, mutta niitäkin etänä. Pää ei aukea eikä lima keuhkoista lopu järjettömistä yskäkohtauksista huolimatta. Onneksi niitä esiintyy vaan päiväsaikaan. En ole viikkoon liikkunut muuta kuin sen 20 metriä autolle ja takaisin. En ole lähes viikkoon syönyt juurikaan mitään järkevää tai ainakaan proteiinipitoista kunnon ruokaa. No okei, hiukan kalkkunaa... Yleensä paino laskee kilon tai kaksi johtuen liikunnan puutteesta ja sairastamisestakin kai. Nyt se on noussut sen kilon tai kaksi! Eikä ihme. Enkä usko nousun edes jäävän siihen kiloon tai kahteen! (Minäkö hysteerikko?! E-eeen kai ;)) Ärghhh... Kuka herätti mehiläisparven keskellä talven paukkupakkasten? Kuka uskalsi käydä tökkimässä nukkuvaa karhua talviunilla? Noh, mehiläiset pörräävät pistimet tanassa ja otso ärjyy hampaita vilautellen taustalla. Ehkä on parempikin, että pysyn kolossani vain kiljuvat kattiaiset seuranani. Ja sitten vielä tämä Kaakkois-Aasian katastrofi, jota tulee joka tuutista ja jota en millään pysty ohittamaan. Katseeni etsii vimmatusti tunnistettavia paikkoja pikaisesti ohi lipuvista uutisvälähdyksistä. Voin kiittää onneani ettei mannerlaatta päättänyt liikkua lähes vuosi sitten, mutta silti tuntuu niiiiin pahalta nähdä paratiisin hajonneen. Kyseessä oli oikeasti yksi ihanimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Mä olen palmu- ja puuterihiekkaihmisiä. Miksei tämä elämä voi olla vain sitä tylsääkin tylsempää normaalia puuduttavaa arkea? En millään jaksaisi elää enää kauempaa yltiövihaisen itseni kanssa. Olisi jo aika päästä purkamaan patoumia... Ehkä ensi viikolla, grrrrrr!!!

Näin ajatteli Hermis klo 12/28/2004 10:58:00 ip. 0 viestiä

Khao Lak tammikuu 2004

Löysin listan Thaimaan kriisialueiden hotelleista. Hotelli, jossa vietin vuosi sitten ihanan pariviikkoisen paratiisiloman on todennäköisesti tuhoutunut tai ainakin vakavasti vaurioitunut ja suljettu. Tässä vielä muutama kuva lisää tuhoalueelta... (klikkaamalla suuremmaksi) Näkymä rannalta hotellille (heti "metsän" takana). Näkymä hotellin uima-altaasta rannalle. Näkymä huoneen parvekkeelta rannalle.

Näin ajatteli Hermis klo 12/28/2004 09:31:00 ip. 0 viestiä

Paratiisista painajaiseksi

Khao Lak tammikuussa 2004 Khao Lakin paratiisirantaa tammikuussa 2004 Olen syvästi järkyttynyt Thaimaan eilisistä tapahtumista. Sain toki tiedon tsunameista jo eilen, mutta vasta tänään olen ymmärtänyt kyseessä olevan alueen, jolla itse vietin viime tammikuussa yhden elämäni parhaimmista lomista. En voi käsittää kuinka moinen paratiisi voi vain muutamassa sekunnissa muuttua kaaosmaiseksi painajaiseksi?! Hotellista, jossa majailin on tuskin mitään jäljellä... tai ainakin se on kärsinyt huomattavia vahinkoja sijaitessaan vain 50 metrin etäisyydellä rannasta. Väkisinkin mieleen nousee kysymys "Mitä jos...?". Niin... mitä jos tämä olisi tapahtunut 11 kuukautta sitten? Hyvässä lykyssä olisin ollut samoamassa viidakossa, mutta todennäköisimmin olisin ollut nauttimassa upeasta rannasta, auringosta ja merestä. Ja siinä tapauksessa en ehkä enää postailisi kuvia paratiisirannoista...

Näin ajatteli Hermis klo 12/27/2004 09:02:00 ip. 0 viestiä

Joulukuvia

Jouluisia kissakuvia voivat halukkaat käydä katsastamassa uudella For your eyes only -alueella. Tunnukset saa meilaamalla osoitteeseen hermis@hermeliini.net vaikkapa ihan tyhjän meilin otsikolla Kuvat tmv. Mukaan saa toki liittää myös omia joulukuvia, -kertomuksia tai muita kuulumisia, mutta helpoimmin homma hoitunee edellä kuvaamallani tavalla ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/27/2004 04:30:00 ip. 0 viestiä

Tapania viedään

Huhheijaa! Mä olen elänyt pelkällä suklaalla ja jouluruualla viimeiset kaksi päivää! Ja tämä on täysin totta! Ei aamupuuroa, ei välipalaleipää, ei hedelmiä, ei mitään muuta kuin suklaata ja joulupäivälliset vanhempieni luona (+ iltaglögit torttuineen perjantaina, eilen ja tänään) . Great! On oikeesti ollut todella vapauttavaa syödä edes muutama päivä ajattelematta tippaakaan proteiinigrammoja tai kaloreita. Yhä olo on vapautunut, mutta katsotaanpa viikon päästä kun joulukilot pärähtävät vaa`an mittariin! Sitten se alkaa taas tuska ja valitus! Torstain ja perjantainhan elin pizzalla... Joo-o! Noh, tämä kuuluu vaan tähän "kaikki tai ei mitään" -luonteenpiirteeseeni. Koska olen kipeä enkä voi liikkua, niin on myös aivan sama mitä suuhuni pistän. Näinhän tämä menee... Joulupäivällisiltä olen saanut kootuksi oikein mieleisen lautasellisen. Tai kaksi. Alkuruuaksi olen syönyt lämminsavulohta, porkkanasosetta ja punajuurisalaattia. Pääruuaksi on uponnut imellettyä perunalaatikkoa (äipän omatekemää, nam!), etikkakurkkua, kalkkunan filettä, hiukan kinkkua ja paljon äipän sinappia. Jälkkäriksi vielä sekahedelmäkiisseliä vaniljavaahdolla ja jouluateria on siinä! Huomenna täytyy taas yrittää palata normaaliin päivärutiiniin, herajauhoihin, kalaöljyihin ja vitamiinipillereihin. Olen yhä kipeä. Tai lähinnä tukossa. Lima sekä päässä, että rinnassa on aivan julmetun sitkeää eikä sitä meinaa saada millään kropasta ulos. Noh, olo on kuitenkin selvästi parempi kuin menneinä päivinä, oikeastaan aika normaali tota tukkoisuutta lukuunottamatta. Vielä en uskalla veikata, koska pääsen takaisin salille ja lenkkipoluille. Otetaan vaan ihan rauhassa nyt. Uusi vuosi lähestyy ja siinä samalla myös huisin jännittävä kehoprojekti Pauliinan kanssa. Mulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mitä Pauliina on mun pään menoksi suunnitellut. Itse olen kertonut hänelle vähän taustoista ja toimittanut ruokapäiväkirjoja viime viikolla. Ja tietysti olemme käsitelleet hieman tavoitteita, mutta mitään tarkempaa infoa mulla ei vielä ole. Ehkä ihan hyvä niin, koska mä olen mieletön stressaaja ja detaljien pohtija, ja olisin taatusti saanut tässä pyhien aikana pääni kaikista ajatuksista pyörälle. Hmmm... pyörällä ne taitavat olla anyway. Luotan Pauliinaan 100%, mutta olen loistava epäilemään itseäni. Suurin kynnys lienee järjetön lihomisen pelko, jonka olen parin viime vuoden tiukisteluiden aikana onnistunut itseeni istuttamaan. Ja sen myötä tulee sitten syömisen pelko; pystynkö näiden pelkojen keskellä syömään ihan fyysisesti sen verran kuin pitäisi? Kuten kaikki tiedämme, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus (lukion psykan tunnilla aikanaan opittua ;)) ja kun psyykkinen puoli pistää hanttiin, niin se saa helposti aikaan myös fyysisiä oireita. Okei, nyt on parasta lopettaa taas pohtiminen tähän ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tänään olen väkertänyt lähes koko päivän "Hermeliini heavyksi 2005" nettiprojektin kanssa. Ensimmäiset luonnokset ja ajatusmallit ovat valmiina, mutta muutama tekninen ongelma pistää pahasti kampoihin. Jostain syystä en saa salasanasysteemiä toimimaan... En pääse edes itse loggautumaan omille sivuilleni, heh! Tehokasta! Niin, tosiaan, aion sallia projektin lähemmän seuraamisen vain tietylle rajatulle joukolle eikä materiaali näin ollen tule olemaan netissä täysin vapaasti käytettävissä. Mutta ei huolta, myös SINULLA on mahdollisuus päästä tähän valiojoukkoon! ;) Kerron myöhemmin kuinka homma toimii, jos nyt ylipäätään saan sitä toimimaan... Ja sitten taasen menoksi! Äipän glögipöytä odottaa ja pojat täytyy hakea vieraista nurkista kotiin!

Näin ajatteli Hermis klo 12/26/2004 07:37:00 ip. 0 viestiä

After Life

I looooove this Jonathan Clark`s After Life pages! Aivan upea sivusto, jonne näytän jostain syystä eksyvän joulu toisensa jälkeen... Loistava, kokonaisvaltainen kokemus ja ah, niin kaunista... Pistää mielen mukavasti järjestykseen :) P.S. Äänet päälle ja hiirtäkin kannattaa liikutella ;)!

Näin ajatteli Hermis klo 12/26/2004 11:08:00 ap. 0 viestiä

Aattoilta

Aattoilta kului alkuillasta televisiota tuijotellen. Kerrankin tarjolla oli oikein sopivaa aattoillan ohjelmaa, nimittäin Shrek. Pienenä miinuksena tosin suomenkielinen versio, mutta menköön nyt sekin tällä kertaa, koska telkan ääressä oli varmasti myös melkoiset joukot pikkuväkeä. En ole aikaisemmin tutustunut Shrekiin, mutta jotenkin voin kuvitella, että Mike Myers ja Eddie Murphy päihittävät kirkkaasti Samuli Edelmannin ja Jussi Rasilan. Täytynee tsekkailla asia jossain sopivassa välissä... Ensi jouluna? ;) Kymmenen aikaan pakkasin pojat kantokasseihin ja suuntasimme vanhempieni luokse lahjavalvojaisiin. Tarjolla oli odotusteni mukaisesti glögiä, mansikkaisia joulutorttuja ja joulukakkua (en oikein tunne näitä, mutta oisko ollut jotain taatelitsydeemiä tai maustekakkua). Mutta kyllä joulu on ehdottomasti lasten suuri juhla! Niin myös meillä. Pojat olivat jokseenkin hurmoksissa kaikista paketeista ja pakettinaruista. Parissa paketinavauksessa jouduin hieman avustamaan, mutta ihan kiitettävästi selvisivät urakasta muutoin ihan itse. Pari tuntia jaksoivat uusien lelujen perässä painaa. Loppuilta hoitui lähinnä kyljellä maaten ja yhdellä etutassulla lempihiiriä taputellen. Jätin pojat joululomalle vanhempieni luokse ja suuntasin itse yöllä yhden aikoihin paketti- ja kukkakassit kourassa kotiin. Juuh... mä olen ollut joko superkiltti tai sitten mulla vaan on yli-ihanat vanhemmat ja sukulaiset :) ! Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa ;). Sain ihan liikaa joululahjoja! Myös joulukukkia on kerääntynyt pöydille mukavasti. En tiedä kuinka yleistä tämä noin yleensä ottaen on, mutta meillä on suvussa tapana muistaa toisiamme joulukukkasin. Joka joulu naureskellaan keskenämme meidän kukkavaihtareille. Itse tein tänä vuonna simppelin asetelman Eliaksenkukasta (yritin etsiä kuvaa, mutta en löytänyt). Pistetääs vielä loppuun vähän listaa... Joulukukat

• Amaryllis, punainen
• Joulutähti, punainen
• Joulukaktus, valkoinen
• Joulukaktus, punainen
• Tulilatva, punainen

Joulunamit (lahjaksi saatuja)

• Konvehtirasia, Fazer 300 g
• Admiral täytesuklaa, Fazer 173 g
• Konvehtirasia, Panda 300 g
• Lakritsirasia, Panda "The Greatest hits" 750 g
• Paperikonvehteja Aaltovaasissa

Muut lahjat

• Aaltovaasi matala
• Mondon ryyppylasit (keräilysarja)
• Nahkahansikkaat talvikäyttöön
• Silkkihuivi
• Alusvaatteita
• 2 x pussilakana + tyynyliinasetti
• Suoristusrauta
• Lasinen istuva koristekissa ~20 x 20 cm (sain samaa sarjaa viime jouluna)
• Kultaiset korvanapit
• Timanttiset korvakorut
• Timanttisormus
• 500 € omavalintaisen lahjan hankintaan

Niinpä niin... mulla tosiaan on yli-ihanat vanhemmat ja sukulaiset sekä hösöttävä äiti ;). Korvikset olen jo asentanut parin vuoden tauon jälkeen paikoilleen. Ovat nätit ja oikeastaan aika ehdottomatkin nyt kun olen muuttunut blondista korpinmustaksi. Pehmentävät hieman tota kohtalaisen tylyä mustaa ;). Mukana tosin keikkuu vielä muutama vaalea raita ja vähän useampi kirkkaanpunainen.

Olo on muuten astetta eilistä parempi eikä herääminenkään ollut tänään niin tuskaisaa. Kyllä se tästä! Ehdin sopivasti tervehtyä töitten alkuun! Plaaah...

Näin ajatteli Hermis klo 12/25/2004 01:32:00 ip. 0 viestiä

Aattopäivä

Aattopäivän viihteestä vastasivat Vin Diesel ja Triple X naudanliha-jalopeno-sipuli-tomaatti -pizzalla höystettynä. Taisipa siinä sivussa tuhoutua myös muutama suklaakonvehti ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/24/2004 05:06:00 ip. 3 viestiä

Aattoaamu

Olipas tuskaisa yö.. ja tuskaisa on olo edelleen. Nukkuminen oli todella vaikeaa; tuntui kuin pää olisi upotettu saviliejuun ja joka ainoaa kehon kolkkaa hallitsi julmettu särky. Viiden aikaan aamuyöstä kyllästyin särkyyn ja kävin helpottamassa oloani särkylääkkeen avulla. Mutta kaikkein karmein hetki oli vielä edessä. Nimittäin se hetki, kun tajunta taas muutaman tunnin unen jälkeen palaa ja olet aivan tukossa kieli kuivuneena kitalakeen kiinni ja silmät muurautuneina täysin umpeen. Joka paikkaa kolottaa, jopa hampaat ovat kosketusarat eikä jäykistyneitä raajoja tahdo saada liikkeelle kiivaasta hermoston käskyttämisestä huolimatta. Yskimistä pyrin välttämään viimeiseen saakka; vatsalihakset ja kyljet ovat jatkuvasta yskimisestä kipeämmät kuin minkään salitreenin jälkeen koskaan. Vain kunnon oksennustauti kipeyttää keskivartalon lihaksiston tätäkin voimakkaammin. Nyt olo on jo inhimillinen, vaikka ei edelleenkään kovin kehuttava. Kaksi isoa lautasellista riisipuuroa olen tunkenut sisuksiini. Nam! Makuaistista ei paljoa ole jäljellä, mutta kyllä riisipuuro voittaa mennen tullen joka aamuisen kaurapuuron. Lahjat ja kukat olen myös saattanut matkaan, joten kaikki joulun velvollisuudet on nyt hoidettu ja voin vihdoin keskittyä itseeni ja suklaakonvehtien tuhoamiseen. Miksi muuten joulunamut maistuvat aina niin paljon paremmille kuin muulloin nautitut? Veikkaan, että syy on sallimisessa. Kerrankin on lupa syödä vaikka kaksin käsin suklaata eikä siitä tarvitse tuntea minkäänlaista omantunnon pistosta. Suklaa ja muut herkut, ylensyöminen kuuluu jouluun eikä kellään ole pokkaa tuomita sitä. Taidanpa pitää koko loppuvuoden taulukointivapaata ja käydä sitten vuodenalusta uudella innolla ja uusin ohjein exceleiden kimppuun. Painotaulukosta en raaski näissäkään olosuhteissa luopua. Oma joulu jokaisella, ajattelin kun katseeni kiinnittyi ikkunan läpi keskellä ajotietä seisovaan pariskuntaan. En ehkä olisi muutoin kiinnittänyt heihin huomiota, mutta mies viittoi vimmatusti kohti parkkipaikalla seisovaa lumipeittoista autoani. Aloin jo miettimään, että paheksuiko hän noin voimakkaasti putsaamatta jättämääni autoa. Ehkä ei. Miehellä oli selässään tummansininen selkäreppu, jota rouva penkoi vimmatusti. Siinä vaiheessa en enää voinut lopettaa tirkistelyäni toisen kerroksen ikkunasta. Mitä repusta löytyy... vai löytyykö mitään? Nooh, löytyihän sieltä jotain, nimittäin oluttölkki. Rouva sulki repun, napsautti tottuneella otteella tölkin auki,varmisti nesteen aitouden ja tunki tölkin miehen kouraan. Viittilöinti autoni suuntaan loppui. Pariskunta jatkoi jouluista matkaansa. Keskellä ajorataa. Hyvää joulua heillekin.

Näin ajatteli Hermis klo 12/24/2004 01:25:00 ip. 0 viestiä

Kotijoulu

Jahas, se on sitten meitsin ensimmäinen joulu kotona ever! Olen suoraan sanottuna niin veetun kipeä, ettei ole mitään järkeä lähteä joulun viettoon. Tänään ilmoittelin kaikille asianosaisille, että joutuvat "kärsimään" joulun ilman mua (sori, mummo 90 vee!). Ensinnäkään en jaksa tässä kunnossa matkustaa ja toisekseen en aio olla se, jota voi syyttää kun uudenvuoden pippalot jäävät väliin. Odotan huomisesta tylsääkin tylsempää ja surullisen yksinäistä päivää. Mutta hyvä niin... Tänään olen joutunut vielä tohottamaan aivan liian paljon lahjojen, kukkien ja toimitusten kanssa. Apuna mulla on ollut kaksi supertehokasta karvatonttua, joiden apu on itseasiassa teettänyt mulle lähes kaksinkertaisen työn. Pari omaa "pakettia" saivatkin jo tänään kun heittäydyin laiskaksi, enkä jaksanut enää paketoida uutta kampaa, harjaa ja kynsileikkuria. Kampa ja harja tulivat jopa testiajetuiksi. Tänä vuonna selvinnenkin vain kahdella jouluaterialla normaalin viiden sijaan. Suklaakiintiö tullee kuitenkin täytetyksi. Huomenna on tiedossa normaali jauheliha-riisi -ateria tai sitten tänään syömättä jäänyt pizzan puolikas. Eipä ole oikein ruoka viime päivinä maistunut... Jäätelö kyllä. Aamusta ajattelin raahautua äipän luokse riisipuurolle. Ja illalla myös lahjanavajaisiin ja glögille kunhan porukat puolen yön maissa kotiutuvat sukulaiskierrokselta. Plaaah... hiukan tässä omatunto kolkuttaa; lupasin, että vietän joulut mummon luona niin kauan kun hän täällä vielä ilonamme on. Nyt joudun pettämään lupaukseni... En tosin halua mummon saavan tätä karmeaa tautia. Vanhemmalla iällä tällaiset eivät ole hyväksi. Juuh, näin. Onpa outo joulu... ja hangella vipeltää hiiri tai jokin sen tapainen. Just nyt!

"...Nyt läävästä saapuvat Nisset ja Nassut apilan lehti suus, on hiirellä lapsia mukanansa kaksikymmentäkuus. Voisilmässä puuron ne itseään peilaa ja viiksiä vääntelee, ja varpusrouvat tyytyväiset oksilla ääntelee..."

Näin ajatteli Hermis klo 12/23/2004 09:57:00 ip. 0 viestiä

Näin ajatteli Hermis klo 12/23/2004 12:23:00 ip. 0 viestiä

Yhä kipeempää

Ärrrgh!!! Täällä sitä ollaan kotona kuumeessa ja kipeenä. Päivä päivältä näyttää vaan menevän huonompaan suuntaan tämä tauti. Voi keljuus! Pahoin pelkään, että luvassa on kurja joulu ja vielä kurjempi joululoma (5 pvää)! Liikunnoista ei kannata haaveillakaan... Voi itku, tätä huonoa tuuria! Mutta minkäs teet... Takaisin vaan petiin ja peittoa korville!

Näin ajatteli Hermis klo 12/22/2004 01:53:00 ip. 2 viestiä

TV-vinkki

Tänään 21.12. Nelosella iltakymmenen maissa toivottavasti mielenkiintoinen dokumentti Teinipojat ja testosteroni. EDIT klo 23.15: Plaaah... Vanha juttu.

Näin ajatteli Hermis klo 12/21/2004 07:23:00 ip. 0 viestiä

Kipeetä

Miljoona kiitosta kaikille onnitteluista ja kannustavista viesteistänne! :) Niitä on ollut ilo lukea! Tarkoitus on toki seurata projektin edistymistä ainakin alussa lähinnä täällä blogissa, joten tervetuloa vaan kaikki mukaan kurkkimaan ja fiilistelemään mukana. Olen melkoisen varma, että paljon ylä- ja alamäkiä, ilon ja pettymysten tunteita tulee ensi vuoteen mahtumaan ;). Tällä hetkellä fiilikset ovat vähän sekavat; jännittää ja pelottaa niin pirusti kun vaan asiaa ajattelenkin. Mutta ehkä se tästä kun pääsemme ns. tuumasta toimeen... Karmea päivä! Ennen aamukahdeksaa olen kotoa lähtenyt ja puoli yhdentoista aikaan illalla vasta "virallisesti" kotiutunut. Välissä kävin vaan pikaisesti vaihtamassa asua ja "tankkaamassa" pari ruikkaria kananmunalla (mun vakio pikaruoka ;)). Kaiken lisäksi olen kipeä!!! Keuhkoputki on aivan järkyttävän kipeä ja yskiessä nousee suuhun ällöttävä liman maku :(. Limaa ei tosin vielä irtoa, mutta parin päivän päästä tilanne lienee toinen. Juuh, että tämäkin vielä kaikkien "joulu"kiireiden keskelle! Ihmettelinkin miksi lauantain pitkällä lenkillä syke nousi kummallisen korkealla (160) ja jouduin itse asiassa vaihtamaan reilun kuuden kilsan jälkeen vaihdetta pienemmälle eli kävelyyn. Oli varmasti elämäni tuskaisin lenkki! Noh, asia selittynee tällä esiin pukkaavalla taudilla... Olo on todella kuitti ja hiukan jopa kuumeinen. Kuumetta tuskin kuitenkaan on, olotila mennee väsymyksen piikkiin... Kunpa jaksaisin huomenna hoitaa ne kaikki satayksi asiaa, jotka jotenkin PITÄISI saada hoidettua ennen torstaina alkavaa joululomaa... *huoh*...

Näin ajatteli Hermis klo 12/20/2004 10:50:00 ip. 0 viestiä

Mitä tarkoittaa "Hermeliini heavyksi 2005"?

Noniin, vihdoin "Hermeliini heavyksi" -teemavuoden kuviot alkavat olla selvillä siten, että niistä voidaan vähitellen puhua myöskin julkisesti :) "HH":ssa on kyse omasta henkilökohtaisesta panostuksestani koskien kehoani ja rakasta pitkäaikaista harrastustani. Ikää alkaa olemaan jo sen verran mittarissa, että jos aion päästä harrastuksessani eteenpäin, niin asialle on yksinkertaisesti tehtävä jotain. Tällä tasolla, jolla nyt olen osaan homman mennen tullen ja tason ylläpito on jo pelkkää rutiinia. Näin pitkälle olen päässyt täysin omin voimin, ja nyt olen usean vuoden kokemuksen perusteella todennut, että tämä on se taso mihin itsekseni kykenen. Tämä on se taso, johon jokainen kehoelämälle omistautunut naishenkilö omin voimin pääsee. Mä en ole tehnyt hommaa muun elämän sivussa tähänkään asti, vaan treenit ja syömiset ovat jo pitkään (yli 10 vuotta) olleet niitä asioita, joiden ympärille olen pyrkinyt muun elämän rakentamaan ja mukauttamaan. Eli en väitä, että taival olisi ollut mitenkään helppo tai että nyt näkyvissä olevat tulokset olisivat tulleet jotenkin itsekseen. Tämä on vaatinut vuosien säännöllisen ja pitkäjänteisen työn. Mutta niin, pointtina ja kannustuksen sanana se, että myös Sinulla on vähintään yhtälaiset mahdollisuudet kehittyä, jos vain näin päätät ja pysyt tiukasti päätöksessäsi vuodesta toiseen. Se historiasta, kaikkia varmasti kiinnostaa tulevaisuus ;). Ensi vuoden aikana on tarkoitus nyt sitten selvittää mihin rahkeet keho-osastolla oikeasti riittävät silloin kun tukena on lajin ehdoton ykkösnimi ja rautainen ammattilaisemme maailmalla. Koko viime viikon olemme "neuvotelleet" projektistamme, sen tavoitteista ja avusta, jonka tämä kyseinen ammattilainen pystyy mulle tarjoamaan. Hän oli ainoa vaihtoehtoni ja ehtoni yleensäkään koko teemavuoden toteutumiselle, ja olen erittäin onnekas hänen suostuessa yhteistyöhön kanssani lukuisista omista kiireistään huolimatta. Tässä vaiheessa lienee syytä kiittää myös erästä toista avainasemassa ollutta henkilöä, jonka apu ja tuki tässä asiassa on ollut hyvin merkittävässä roolissa. Kiitokset menevät KP Ouramalle... Kiitos KP for being there for me! Ilman sua en ehkä olisi tässä ja nyt ;). Tulen muistamaan tämän palveluksen forever ja toivottavasti jatkossa saamme myös keskenämme viritettyä jonkilaisia "kehoprojekteja" alulle ;). Jokohan riittävät alkusanat on lausuttu, heh! Joku ehkä jo arvasikin, mutta mulla on kaikki kunnia kertoa teille hyvät (ja uskolliset ;)) kävijät, että olen sopinut ensi vuodeksi valmennusyhteistyöstä IFBB Pro Bodybuilder Pauliina Taluksen kanssa! Luvassa on siis taatusti mielenkiintoinen ja body-painotteinen vuosi kaiken kaikkiaan. Todennäköisesti tiedossa on myös paljon töitä asian eteen, mutta mitenkäs sitä nyt sanois... I`m ready!!! Ja mulla on alan kiistaton huippuosaaja ja -tuki takana, joten eiköhän se tästä :) Nyt lumisateeseen ja salille!!!

Näin ajatteli Hermis klo 12/19/2004 03:35:00 ip. 7 viestiä

Vkon 50 raportti

Viime viikko olikin sellaista häslinkiä, että taulukointi jäi useammalta päivältä tekemättä. Siitä ei siis oikein mitään yhteenvetoa aikaiseksi saa. Syömisetkin ovat olleet aivan mitä sattuu eikä viime viikon 51 yhteenveto ehkä olisi edes julkaisukelpoista materiaalia ;). Sen sijaan kirjuutellaanpa tähän ylös edellisviikon yhteenvetoa, joka jostain syystä jäi viime sunnuntaina kirjaamatta. Keskimääräinen ravintoainekoostumus:

• energiaa 1643 kcal
• proteiinia 127 g = 2,3 g/pkg (~31,0 E%)
• hiilihydraattia 176 g = 3,2 g/pkg (~43,0 E%)
• rasvaa 46 g = 0,8 g/pkg (~26 E%)

Viikon keskipaino oli 54,8 kg eli kilo 800 grammaa edellisviikkoa vähemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot vaihtelivat välillä 53,9 - 55,8 kg.

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Liikunnathan näkyvät nyt tossa uudessa "Harjoituskalenterissa".

Näin ajatteli Hermis klo 12/19/2004 02:10:00 ip. 0 viestiä

Kiukkua ja tilitystä

Arrrrghhhh! Ehkä mua nyppii tyypit, joiden kanssa sovitaan tietyistä asioista, ja jotka eivät sopimuksesta huolimatta hoida omaa osuuttaan, vaikka itse olen lupaukseni täyttänyt täysin ja ajallaan! Kun nämä tyypit saavat mitä haluavat ja tarvitsevat, niin he häipyvät samantien kuin tuhka tuuleen eikä heistä sen jälkeen kuulu sanaakaan. Itse en lähde osuuttani kerjäämään. Jos eivät aikuiset ihmiset pysty seisomaan sanojensa takana, niin mun puolesta hyvältäkin kuulostanut yhteistyö jää sitten siihen. Olen ainakin tietyin osin värkännyt kaikki sivullani esiintyvät/esiintyneet bannerit itse. Tämä ei ole leipätyöni, mutta olen hommaan jonkinlaisen koulutuksen saanut. Noh, mä en näitä bannereita ihan vaan huvikseni ja muuten vaan väännä vaan haluan kyllä käytetystä ajasta ja osaamisesta jonkun korvauksen. Ei huolta, näillä jutuilla en todellakaan ole päässyt rikastumaan ja usein kyseessä on jonkinlaiseen vaihtokauppaan perustuva diili. Useimpien osalta homma on toiminut aivan loistavasti ja molemmat osapuolet ovat olleet osaansa tyytyväisiä. Mutta, poikkeuksiakin löytyy! Noh, mä tein sen minkä tässä tapauksessa pystyin eli poistin kyseisen yrityksen bannerin sivuiltani ja ajattelin homman olevan sillä selvä. He hyötyivät muutaman kuukauden sivuistani ja that`s it, ei voi mitään. Näin voi käydä eikä siinä mitään. Opettaapa valitsemaan tulevat yhteistyötahot hieman tarkemmin tai kiristämään omia ehtoja yhteistyölle. Mutta tämä asiapa ei mennyt ihan näin vaan tänään törmäsin kyseisen firman itse tekemääni banneriin eräällä toisella sivustolla! Ja kyllä, itse olen materiaalin kyseisen firman haltuun luovuttanut, koska luonnollisesti se heille kuuluu. Niin.. korvauksen jälkeen tosin. Mutta otetaanpa opiksi! Jatkossa hoidan asiat toisin eli varmistun siitä, että myös itse saan sen mikä mulle sopimuksen mukaan kuuluu. Elleivät ehdot toista osapuolta miellytä, niin goodbye vaan. Mun elantoni ja toimeentuloni ei ole mitenkään Hermeliinin kehosivuista riippuvainen. Tämä on edelleen pelkkää harrastustoimintaa, josta joudun itse jopa maksamaan. Kukaan ei mulle tätä hommaa suoranaisesti sponssaa. Mainittakoon vielä, että nykyisin sivuillani esiintyvien ulkopuolisten bannereiden "omistajat" Jvi-Sport ja BK Sportsmagazine ovat hoitaneet yhteistyökuviot sopimustemme mukaisesti ja moitteetta.

Näin ajatteli Hermis klo 12/19/2004 01:00:00 ip. 0 viestiä

???

Surffailin netissä etsiskelemässä motivaatiokuvia ja haaviini osui näinkin komea ilmestys. Mutta kenpä tietää, kuka lienee kuvassa? ;) P.S. Klikkaamalla kuvaa suuremmaksi!

Näin ajatteli Hermis klo 12/18/2004 10:14:00 ip. 0 viestiä

Uutta; Harjoituskalenteri!

Olen lisännyt sivupalkkiin "Keskipainokäyrän" alle linkin "Harjoituskalenteri", josta pääsee kurkkimaan meikäläisen liikuntoja aina viimeisimmän kuuden viikon jaksoissa. Kalenteri on osa Polar S625X:n mukana tulevaa ohjelmistoa eli kyseiset tiedot olen siirtänyt sykemittaristani infrapunalukijan kautta koneelleni, jonka avulla voin tutkia jos jonkinlaista harjoitusten aikana sykemittariin tallentunutta tietoa. Saliharjoitukset tallentuvat punaisina päivinä, lenkit sinisinä ja saliaerobiset kellertävinä. Valkoiset ovat liikuntavapaita päiviä. Äärimmäisenä oikealla sijaitsevassa sarakkeessa näkyvät kunkin viikon yhteenvetotiedot. Hieman harmittaa, ettei kalenterivkoa voi säätää alkamaan sunnuntaista, koska sunnuntai on mulle looginen liikuntaviikon ensimmäinen päivä. Itse en ainakaan kyseistä muokkausmahdollisuutta löytänyt, mutta jos joku tällaisesta tietää, niin pliis, vinkkiä tännepäin. Pyrin päivittämään kalenterin, kuten myös keskipainokäyrän, aina sunnuntaisin. P.S. Selaimen koko kannattaa taulukoita tarkastellessa pitää maksimaalisena, jolloin niistä saattaa jopa saada jotain selvää ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/18/2004 11:58:00 ap. 3 viestiä

Joulustressiä?

Juuh, joulu se vaan pukkaa päivä päivältä lähemmäksi ja jostain kummasta olen minäkin löytänyt aikaa pakollisille jouluvalmisteluille. Olen jo usean vuoden ajan vääntänyt joulukortit omin käsin, mutta tänä vuonna tässä asiassa oli aivan pakko tehdä myönnytyksiä. Ilmeisesti joulukorttien lähettämättä jättäminen oli vielä liian kova pala nieltäväksi ;). Eilen kipaisin sitten iltapäivästä korttikauppaan hoitamaan homman. Jotta kortit eivät nyt ihan suoraan kaupan hyllyltä lähteneet, niin jätin niihin oman puumerkkini, paitsi omakätisen allekirjoitukseni, niin myös muutamien teemaan sopivien tarrojen välityksellä. Ei mikään loistosuoritus, mutta postissa ajallaan :) Ilmoitin jo maanantaina töissä, että pidän tänään vapaapäivän, jonka aion kuluttaa jouluostosten merkeissä. Ja näin tein! Koko päivän olen viipottanut myymälästä toiseen tukka putkella etsien mm. kerjäläisbarbia (= kerjäläistytön vaatteissa esiintyvä barbi... kai?). Noh, kerjäläistä en mistään löytänyt, joten yritän nyt paikata asiaa keijukaisilla. Sama asia, eiköh? ;) Rahaa paloi enemmän kuin laki sallii, mutta nyt ovat kaikki kimpsut joulukukkia (niihin meni jo 75 €, huh!) myöden siististi saunan lauteilla odottamassa paketointia ja pakettikorttien kirjoittamista. Luulenpa, että tämä oli järkevin tekoni aikoihin; asia ei enää kiusaa, eikä tarvinnut tunkeilla järkensä tilapäisesti menettäneen ja epätoivoisesti jouluostosten perässä säntäilevän väkijoukon keskellä. Hyvä näin! :) Nyt voin keskittyä jälleen töihin.... :( Kotiin palatessani tein sitten suurimman virheen, jonka vapaapäivää viettävä vain voi tehdä; avasin työmeilin! Siinäpä samantien hävisi päivän kohtuuhyvä mieli tai ainakin mielenrauha! En tiedä onko tämä maailma sekoamassa täysin vai ovatko ainoastaan meidän asiakkaamme menettäneet järkensä, mutta useammalta taholta suorastaan vaadittiin palvelua aivan järjettömällä aikataululla (=heti!) ! Juuri kun eilen sain katsottua jo ennestään tiukan työkalenterin kohdilleen aina tammikuun loppuun saakka, niin nyt sinne on sitten väliin tunkemassa jos jonkinlaista hommaa, jotka tekevät käytännössä koko tämän vuoden lopun ja ensi vuoden alun yhdeksi hullunmyllyksi! Mä en kohta enää tiedä mistä alottaa ja mihin lopettaa, eikä sillä oikeastaan ole enää mitään merkitystä, koska kukaan vähänkään normaalielämää viettävä ihminen ei näistä hommista pysty selviämään ajallaan. Voi herranen aika, että osaa raivostuttaa!!! Vaatimuksia vaatimusten perään eikä yhtään aikaa hengähtää siinä välissä tai edes mahdollisuutta hoitaa työtään normaaliin työtahtiin ja -aikaan. Yritän tässä nyt samalla löytää jostain aikaa keskittyä (no keskittyminen on kyllä kaukana, mutta jos edes aikaa löytyisi *silmien pyöritystä*) mahdollisen Hermeliini Heavyksi -projektin esivalmisteluihin. Uskon, että mulla on mahdollisuudet toteuttaa kyseinen projekti ellei tämä työpuoli torpedoi kokonaan suunnitelmiani ajankäytön ja projektin vaatiman säännöllisyyden suhteen. Olen kuitenkin edelleen juonessa mukana ja uskon tässä vaiheessa täysin projektin ja sille asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Kerroin jo myös pomolleni tästä näillä näkymin koko tulevan vuoden kestävästä proggiksestani. Yritin kertoa myös projektin vaativan aikaa ja asialle omistautumista, jolloin en voisi enää olla 24h vuorokaudessa heidän käytettävissään. Hän tuntui ymmärtävän ja hyväksyvän asian täysin. Noh, käytännön toteutuksesta en kyllä ole aivan varma... Toivottavasti saan pian lyötyä asiat lukkoon teemavuoden osalta ja pääsen kertomaan hieman yksityiskohtaisemmin mistä on kyse. Tällä hetkellä asian viivästyminen on täysin itsestäni johtuvaa, ja sekös taas pistää harmittamaan, kun olen täällä into pinkeänä pääsemään esivalmisteluista konkreettisemmalle tasolle ja kertomaan samalla koko maailmalle mistä teemavuodessa tulee olemaan kyse!

Näin ajatteli Hermis klo 12/16/2004 07:50:00 ip. 0 viestiä

Ihana yllätys

Kiiruhdin tänä aamuna läpi vesisateisen myrskyilman asiakkaan luokse palaveriin. Saavuin paikalle myöhässä ja tukka myrskytuulen jäljiltä pystyssä. Tiedossa oli normaali vakavahenkinen kokous, mutta kuivan kokoushuoneen sijaan mut ohjattiin hämyiseen, lukuisin kynttilöin koristeltuun edustustilaan, joka oli täynnä rauhallisen iloista väkeä. Olin aluksi äärimmäisen hämmentynyt yllätyksestä, mutta sopeuduin pian muiden joukkoon nauttimaan leppoisan joulubrunssin tunnelmasta kynttiläliekkien rauhoittavan lepatuksen heijastuessa uima-altaan vesipinnasta. Mikä ihana tilaisuus rauhoittua kaiken kiireen ja hässäkän keskellä hetkeksi juttelemaan mukavien ihmisten kanssa niitä näitä aitojen pyöröhirsien seiniä koristamassa tilassa. Kattavasta ja upeasta ruokatarjoilusta kieltäydyin kohteliaasti, mutta glögimukillinen sai ensi kertaa ajattelemaan lähestyvää joulun rauhaisaa aikaa. Upea joulutunnelma oli onnistuttu luomaan täydellisesti. Kiitos tästä hetkestä. Olin sen tarpeessa. Ihana yllätys ja kerrassan mainio aloitus muutoin niin kovin kiireiselle päivälle :)

Näin ajatteli Hermis klo 12/15/2004 11:41:00 ip. 2 viestiä

ÄRRrryntää!

Fiilis on suoraan sanottuna ihan paska! Flunssa ei ota hellittääkseen ja tulen kohta ihan oikeasti hulluksi täällä neljän seinän sisällä. En ole viikkoon käynyt ulkona kuin muutaman hassun kerran ja silloinkin vain kävelläkseni 20 m autolle ja sieltä takaisin. En ole viikkoon tavannut ketään muita ihmisiä kuin perhettäni ja heitäkin lähinnä joulun merkeissä. Olen viikon aikana puhunut kerran puhelimessa muissa kuin työasioissa. Töitä olen tänään kyllä tehnyt, mutta niitäkin etänä. Pää ei aukea eikä lima keuhkoista lopu järjettömistä yskäkohtauksista huolimatta. Onneksi niitä esiintyy vaan päiväsaikaan. En ole viikkoon liikkunut muuta kuin sen 20 metriä autolle ja takaisin. En ole lähes viikkoon syönyt juurikaan mitään järkevää tai ainakaan proteiinipitoista kunnon ruokaa. No okei, hiukan kalkkunaa... Yleensä paino laskee kilon tai kaksi johtuen liikunnan puutteesta ja sairastamisestakin kai. Nyt se on noussut sen kilon tai kaksi! Eikä ihme. Enkä usko nousun edes jäävän siihen kiloon tai kahteen! (Minäkö hysteerikko?! E-eeen kai ;)) Ärghhh... Kuka herätti mehiläisparven keskellä talven paukkupakkasten? Kuka uskalsi käydä tökkimässä nukkuvaa karhua talviunilla? Noh, mehiläiset pörräävät pistimet tanassa ja otso ärjyy hampaita vilautellen taustalla. Ehkä on parempikin, että pysyn kolossani vain kiljuvat kattiaiset seuranani. Ja sitten vielä tämä Kaakkois-Aasian katastrofi, jota tulee joka tuutista ja jota en millään pysty ohittamaan. Katseeni etsii vimmatusti tunnistettavia paikkoja pikaisesti ohi lipuvista uutisvälähdyksistä. Voin kiittää onneani ettei mannerlaatta päättänyt liikkua lähes vuosi sitten, mutta silti tuntuu niiiiin pahalta nähdä paratiisin hajonneen. Kyseessä oli oikeasti yksi ihanimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Mä olen palmu- ja puuterihiekkaihmisiä. Miksei tämä elämä voi olla vain sitä tylsääkin tylsempää normaalia puuduttavaa arkea? En millään jaksaisi elää enää kauempaa yltiövihaisen itseni kanssa. Olisi jo aika päästä purkamaan patoumia... Ehkä ensi viikolla, grrrrrr!!!

Näin ajatteli Hermis klo 12/13/2004 10:55:00 ip. 0 viestiä

Sivuosassa

EDIT 15.12.04 klo 23.40: Nainen oli vahvassa humalatilassa. Nyt tässä elämässä tapahtuu niin paljon asioita, että en tahdo enää mukana pysyä. Suurin osa niistä onneksi mukavia, mutta sattuipa tossa parisen tuntia jotain, jonka vuoksi olen edelleen lievästi shokissa. Palailin kaikessa rauhassa salilta kun näin paikallisen tuppukylän liikennevaloja lähestyessäni vilkkuvalot taustapeilistä. "Ambulanssi...", ajattelin ja siirryin kuuliaisesti tien sivuun samalla pysähtyen liikennevaloihin. Taakseni pysähtyi auto ja lähestyvä vilkkuajoneuvo paljastui poliisiksi, joka pysäköi keskelle kaistaa takanani olevan auton viereen. Näiden taakse pysähtyi vielä yksi siviiliauto, josta nousi isokokoinen mies kohti takanani olevaa autoa. Poliisiautosta avautuivat ovet ja viuh! takanani oleva auto ampaisi puskuriani hipoen liikennevaloihin vastaantulijoiden kaistaa pitkin. Poliisit luonnollisesti perään... Itse olin vähän sekaisin ja mietin, että WTF, eihän tällasta tapahdu kuin elokuvissa. Noh, valot vaihtuivat ja lähdin liikkeelle seuraten etääntyvää ajojahtia, joka pysähtyi jälleen noin 300-400 metrin päässä olevaan risteykseen. Saavutin ajojahtikaksikon ja taas autot ampaisivat liikkeelle, minä normaalia viidenkympin vauhtia perässä... Ja filmi pyörii... Seuraavaksi sain todistaa pakoauton hurjaa pyörimistä katon kautta ympäri kohti valopylvästä. Osuiko? En tiedä. En muista. Poliisit pysähtyivät kuin seinään ja juoksivat kohti katolleen jäänyttä pakoautoa. Itse ajoin koko ajan eteenpäin, mutta en saanut katsetta irti turvavöissä pää alaspäin verta vuotavina roikkuvista matkustajista... Yritin väistää lasia, kiviä ja erinäisiä muita ajoväylällä lojuvia kappaleita. Ja samassa iski hallitsematon tärinä ja puhkesin hysteeriseen itkuun. En tiedä miksi... Ehkä jännitys purkautui, ehkä olin vaan väsyksissä... Samalla vatsassa alkoi velloa juuri kumoamani palautusjuoma ja olin varma, että oksentaisin syliini. Jotenkin pääsin sen puoli kilometriä kotiin yhä hysteerisesti ulvoen. Soitin äidilleni ja yritin kertoa, mitä oli tapahtunut. Äiti säikähti puolikuoliaaksi luullen, että olin osallisena härdellissä ja loukkaantunut. Eikä ihme... selitykseni nyyhkytysten kera oli varmasti jokseenkin sekavaa. Noh, nyt tilanne tuntuu jo kaukaiselta ja oma reaktio omituiselta, mutta edelleen tunnen lievää pahoinvointia asiaa ajatellessani. Tajusin myös, että mahdolliselle onnettomuuspaikalle osuessani musta ei yksinkertaisesti olisi mihinkään. Ei ehkä edes kutsumaan apua... Pakoauton kaverit olivat varmasti pahoja ihmisiä ja aiheuttivat enemmän tai vähemmän itse onnettomuuden. Silti musta tuntuu järjettömän pahalta. Enhän mä edes tunne niitä tyyppejä! En myöskään voi olla ajattelematta mitä kaikkea OLISI voinut tapahtua. Voi elämä... ja vielä pitäisi muka nukkuakin tänä yönä.

Näin ajatteli Hermis klo 12/13/2004 10:44:00 ip. 0 viestiä

Happy Hermis

I am THE HAPPIEST GIRL in the whole wide world!!! Kerron varmasti lähipäivinä miksi ;). Mutta uskokaa tai älkää, unelmilla on taipumus toteutua, kun niihin vaan tarpeeksi jaksaa uskoa ja viitsii tehdä kaiken sen, mitä niiden eteen itse vain pystyy tekemään. Tämän unelman eteen mä olen tehnyt todella paljon töitä usean vuoden ajan, ja nyt vihdoinkin näyttää siltä, että sille annetaan ainakin mahdollisuus ja eväät toteutua. Paljon on töitä edessä, mutta eräs hyvin suuri ja merkittävä askel on jo otettu. Olen toiveikas, täynnä uskoa ja intoa, ja tuskin maltan odottaa, että pääsemme töihin ;). No okei, sen verran voinen jo tässä vaiheessa kertoa, että kyse on "Hermeliini heavyksi" -projektista (jos ette vielä arvanneet ;)), jonka eteen lupasin tänään nähdä hieman vaivaa. Se vaiva kannatti, kiitos ihanien ihmisten, joilla vielä löytyy halua auttaa :). Erityiskiitos menee sille hassunhauskalle herrasmiehelle, joka nyt jo varmasti tietää, paljonko desi riisiä painaa ;). Mäkin tosin tiedän sen -75 grammaa ;) (basmatia tosin) ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/12/2004 10:19:00 ip. 2 viestiä

Timmit Mimmit

Otin tänään ihan virallisesti vastaan mulle eilen tarjotun pestin eli olen tänään aloittanut yhteistyön (tai oikeastaan jatkanut sitä ;)) Jvi-Sportin kanssa Raneweb -keskustelufoorumin naisosion Timmit Mimmit -palstan moderaattorina! Sinne vaan kaikki nyt tutustumaan uuteen keskustelupalstaan ja moikkaamaan meikäläistä! Nyt kiiruusti salille! Yritän palailla vielä myöhemmin...

Näin ajatteli Hermis klo 12/12/2004 07:09:00 ip. 0 viestiä

Tänään lauantaina

Pistetäänpäs muutama rivi tässä Kummisetä -trilogian päätösjakson alkamista odotellessa... Eilen pääsi sitten käymään sellainen harvinainen juttu, että päivän treeni tuli skipattua ihan omaehtoisesti! Harvoin näin käy, mutta nyt oli kyllä sellasta menoa, että enpä ole paljoa harmitellut tuota asiaa. Jouduin (pääsin!!!) superlyhyellä varoitusajalla kuskiksi muutamalle nuorelle kaverille, joihin olen itseasiassa tutustunut salilla. Heh, olipas hauska reissu näin vanhalle leidille ja varsinkin nuori herra KOHTA 17 VEE sulatti meikäläisen sydämen ihan totaalisesti. Kerrassaan hurmaava (ja komea ;)) nuori mies! Tuli ihan nuoruusvuodet mieleen, kun autolla pörrättiin sinne sun tänne ihan vaan ajankuluksi. Tällä keikalla tosin oli ihan oikea tarkoituskin, mutta meno oli ihan yhtä mukavaa ja hiukan ois tehny mieli jopa kilpasille, mutta en viitsinyt poikia ihan täysin masentaa ;). Eikä kelikään ollut mikään järjettömän suosiollinen tuollaisia laittomia (ja vaarallisia!!!) harrastuksia ajatellen. Eli kesää ootellessa...; pääsevät pojat ihailemaan meikäauton komeita takavaloja. Eivät tosin kauan ;D Joo, eilen siis lepopäivää ja tänään olen töiden ohessa paikkaillut treenejä. Tästä hyvästä saan kammeta itseni salille kolmena peräkkäisenä päivänä, mutta eiköhän tuo onnistu, kun kuitenkin pumppitreenejä pistellään. Ja jos alkaa oikein pahalta tuntua, niin järjestellään ohjelmaa sitten uusiksi. Sain tänään jälleen mielenkiintoisen tarjouksen liittyen näihin kehohommiin. Täytyy kyllä sanoa, että olen aivan otettu, kun mua tällä tavalla muistetaan :). Tämäkin asia on vielä toistaiseksi auki, mutta palaan siihen heti asioiden mahdollisesti varmistuttua. "Hermeliini heavyksi" -projektin eteen en ole vieläkään saanut mitään aikaiseksi, ja hieman tässä podenkin huonoa omaatuntoa sen vuoksi. Huomenna lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon vihdoin tekeväni asialle jotain. Kun eivät nämä asiat tässä maailmassa itsekseen mihinkään hoidu... Ja oma lehmä kuitenkin ojassa, joten hiukan pitää myös vaivaa nähdä sen eteen. Jees, siinä nopsaan. Paino pysyttelee edelleen omituisen alhaisissa lukemissa. Mutta siitä enemmän juttua huomenissa! Kivaa illan jatkoa ihmiset! :)

Näin ajatteli Hermis klo 12/11/2004 09:10:00 ip. 2 viestiä

Fiksu vekotin

"Se kääntyy tänne, menee sinne ja se rullaa vaikka minne siin' on out sekä in, se on fiksu vekotin!" Siinäpä ne, tämän aamuiset ajatukset kiteytettynä. Jaa, että mikäs se sellanen viksu vekotin on? No sehän on tämä jokaisen eläväisen omistama oma keho! Sen viksumpaa vekotinta saa kyllä hakea; toiminnan selittäminen on ihan yhtä vaikeaa kuin professorilla yllä mainitussa kipaleessa! Mutta avataas hiukan. Tänä aamuna oli painoa puolitoista kiloa vähemmän kuin kolme aamua sitten. Tänä aamuna oli painoa 2,5 kiloa vähemmän kuin tasan viikko sitten. Eikä siinä mitään, onnellinenhan mä asiasta olen, mutta kun tässä hommassa ei taas tunnu olevan järjen hiventäkään, ja kauhulla taas oottelen, koska jälleen syyttä suotta tärähtävät ne +3 kiloa lukemat. Ennen kuin joku jälleen alkaa saarnaamaan mun neuroottisesta suhtautumisesta omaan kehooni, niin täsmennettäköön, että en ihan oikeasti elä jatkuvan pelon alla, vaikka asia mielessä toisinaan käykin ;) Järjen vastaiseksi asian tietysti tekee kuluvan viikon elintavat. Liikunnat kulkevat tuttua rataa, mutta ravintoa olen lisännyt huomattavasti (keskimäärin1700 kcalria/vrk) ja suurin osa lisäyksestä on tapahtunut isojen pahojen hiilareiden muodossa (~180 g/vrk). Riisi on tullut mukaan kuvioihin, samoin pienet jätskijälkkärit, satunnaiset lakupatukat ja välipalakeksit. Mutta keho tuntuu voivan mainiosti. Ei vatsaongelmia (ei kyllä ollut aiemminkaan), ei turvotusta, eikä mitään muutakaan hiilaripahaa, jota kovasti tunnutaan hehkuttavat "asiantuntijapalstoilla". Ehkäpä oireet iskevät viiveellä ja ensi viikolla ihan oikeasti pamahtaa se kolme kiloa lisää mittariin. Mutta nautitaan nyt tästä mainiosta, vaikkakin yhä väsyneestä olosta niin kauan kun se taas tällä kertaa kestää. Uni ei tosiaan tullut viime yönäkään ennen kolmea. Tosin nyt olen jo edistynyt aamuneljästä kolmeen, joten ehkäpä tänä yönä nukkukatti tulee jo kahdelta ;). En tiedä... kovasti tuntuu unirytmi olevan sekaisin ja pelkäänpä, että ainoa apu on pidempi loma kaukana tutuista maisemista ja erityisesti näistä stressaavista työkuvioista. Valitettavasti sellaista lomaa ei vaan ole ihan heti näköpiirissä. Joskus tammikuun lopulla tosin todennäköisesti pakkaan matkalaukun ja suuntaan pariksi viikoksi kaukomaiden lämpöön. Kohde on edelleen arvoitus, joten jos hyviä matkavinkkejä takataskusta löytyy, niin pistäkäähän informoiden. Kenian safari (+ Mombasan rantaloma) oli vielä syksyllä haaveissa, mutta varoittelivat jostain levottomuuksista (ulkonaliikkumiskieltoa yms.), joten ajattelin siirtää ajatusta tuonnemmaksi. Kevyen hipsuttelulenkin kävin tänään kääntymässä. Tuli eilen ladattua prässiin ja pohkeisiin sen verran rautaa, että muusta kuin löysästä lämmittelylenkistä oli tänään turha haaveillakaan. Taisipa eilen taas paukkua enkat... tai ainakin enkkoja sivuavat kiekot tuli ladattua. Toistoja meni anyway enemmän kuin aiemmin samoilla kuormilla. Ihan kiva, mutta outoa; voimia siunaantuu, mutta lihaskokoa ei :/ . Jossain lienee ongelmaa, ja toivonkin saavani siihen apua ammattitaitoiselta suunnalta. Vielä en ole asian hyväksi pistänyt tikkua ristiin, mutta suunnitelmissa on kyllä... Josko sitä yrittäisi uuden vuoden kunniaksi viritellä jotain "Hermeliini heavyksi" tyyppistä proggista ;). Mutta katsellaan... Niin ne sitten kolleegat päräyttävät puolen päivän koneella pikkujouluviikonlopun viettoon Rukalle. Minä taas taidan yrittää pukata maskut valmiiksi maanantain deadlinea varten ja toivon jälleen kerran nauttivani vapaasta viikonlopusta. Saatan jopa villiintyä ja pistää ihan ihka omat pikkujoulupirskeet pystyyn ;).

Näin ajatteli Hermis klo 12/09/2004 09:49:00 ip. 2 viestiä

I am the Greatest!

Mä olen ässien ÄSSÄ, aivan PÄÄLLIKKÖ! Uuden megamyllyn asennuksen myötä mm. monitoimitulostin lakkasi toimimasta. Olen päivitellyt asiaa nyt monta päivää. Olen kokeillut kaikkea mitä ikinä mieleen on juolahtanut. Olen soittanut kaikkiin mahdollisiin teknisiin tukinumeroihin, joita vaan olen voinut ikinä jostain keksiä. Olen kahlannut läpi jokaisen vähänkin atksta jyvällä olevan hemmon puhelinmuistiostani. Olen asentanut ammattilaisten neuvosta miljoona ajuria ja muuta filettä, mutta kun ei toimi, niin ei toimi ja pinnaa kiristää entisestään. Mä EN ole mikään atk-tyyppi ja mulla EI ole hajuakaan näistä releistä, mutta pakon alla oppii monta uutta asiaa. Nämä vehkeet ovat työssäni aivan välttämättömiä ja niiden toimimattomuus on hankaloittanut työasioita entisestään. Halu saattaa systeemit toimintakuntoon oli kova, vaikka jo monta kertaa turhautuneisuudessani löin hanskat tiskiin ja heitin mielessäni joka ikisen elektronisen kojeen ikkunasta hankeen. Kuvitteelliseen sellaiseen ;) Ilta meni pitkälti opiskellessa ja yritys/erehdys -metodista oppia ottaessa. Tuntien työ ja päivien hammasten kiristely palkittiin; homma toimii taas ja olo on kuin voittajalla! Josko tänä yönä unikin tulisi helpommin :). Menenpä kokeilemaan...

Näin ajatteli Hermis klo 12/08/2004 11:44:00 ip. 0 viestiä

Ei kurjuutta kummempaa

Ihana lenkki! Mainio keli ja rentoa juoksua. Keho taas kondiksessa ja sen kyllä huomaa. Hiukan nautintoa verotti jo alkumatkasta iskenyt alavatsakramppi, josta välittämättä juoksin koko lenkin suunnitelmien mukaan. Tai no... lisäsinpä suunnitelmiin vielä parisen kilometriä. Mitä pienistä vatsanväänteistä, kun kerran muuten kulki hyvin. Tänään olisin voinut vaikka juosta maailman ääriin kaikkia ongelmia ja kiirettä pakoon. Joo, ongelmiahan taas riittää... lähinnä siellä työrintamalla. Uskokaa tai älkää, mutta tämä työ tappaa. Hitaasti, mutta varmasti. Vähä vähältä viedään viimeisetkin mehut. Ja minä hölmö alistun siihen päivästä toiseen. Jo kerranhan olen tämän hulluuden läpikäynyt. Silloin homma päättyi takaisin koulun penkille ja alan vaihtoon. Nyt tilanne yövalvomisineen alkaa pahasti muistuttaa tuota muutaman vuoden takaista. Silloin kesti vuoden kerätä rohkeutta irtautua tutusta, turvallisesta ja arvostetusta. Montakohan vuotta siihen tällä kertaa menee...? Oma valinta, ajattelee varmasti moni. Totta, oma valinta ja ihan hyvä sellainen. Pidän edelleenkin siitä mitä teen ja uskon sen yhä sopivan täydellisesti itselleni ja luonteelleni. Mutta... mutta ne aikataulut ja tämän tehoyhteiskunnan epärealistiset vaatimukset; aika, raha ja resurssit! Ne mättävät pahemman kerran ja jotenkin vaan yritän epätoivoisesti pysyä tässä juoksussa mukana niin kauan kuin suinkin kykenen. Siihenhän se viimeistään loppuu... kun ei enää kykene. Mihinkään. Ja sitten vielä tämä jokavuotinen ystävämme joulu. Aina sekin tulee ajallaan ja aivan liian nopeasti. Mulla ei ole mitään joulua vastaan. Se on jopa ihan mukavaa aikaa silloin, kun siihen ehtii rauhassa valmistautua. Musta olisi ihan kiva puuhata joulujuttuja, vaalia perinteitä, mutta siihen ei kerta kaikkiaan ole aikaa. Eikä jaksuja. Tämä joulu menee kuten niin moni aikaisempikin - ohitse. Pakkokorttien, -lahjojen ja -kukkien kanssa käyn yhä sisäistä taistelua. Joulusiivouksesta, -valoista ja -tunnelmasta olen jo suosiolla luopunut. Piparitkin menivät siinä samassa. Äipän joulupöytään lienen sentään tervetullut :)

Näin ajatteli Hermis klo 12/07/2004 09:50:00 ip. 0 viestiä

Normalisoitumista

Noniin, vihdoinkin alkaa tämä keho normalisoitua. Johan tässä jo miltei parisen viikkoa menikin omituista olotilaa potiessa. Eilen jo vaaka näytti alle 56 kilon lukemia ja tänään päästiin jopa 55,5 kiloon. Hmmmm... tosin tässä on jo kaksi yötä valvottu aamuneljään stressioireiden kourissa eli enpä tiedä mikä näiden valvomisten osuus painoon on. Lisää ajatuksia illasta. Nyt palaveriin!

Näin ajatteli Hermis klo 12/07/2004 09:26:00 ap. 0 viestiä

It would have been easier and clever to just pass by but I had to try the taste, get a sample for the collection of mine It´s luring me from my misery, making me strong in my dreams should not let it get any deeper, it hasn´t even crossed my mind modifies to my expactations, distorting my hallucinations making me defenseless but it hasn´t even crossed my mind Far fetched ideas of happiness, might just come true and compensate one thousand years of loneliness, just for black lotus I should have reminded myself of the presence of ignorance before I got so damn tangled up with that tempting finesse

- Kwan -

Näin ajatteli Hermis klo 12/06/2004 11:31:00 ip. 0 viestiä

Miljoona menetettyä kuvaa

Voi rähmä! Ainakin miljoona kuvaa otettu tänään, joista vain yksi tallentui muistikortille. Ja sekin huono... Plaaaah, tätä elämisen sietämätöntä vaikeutta. Mä olen posesta ihan puhki ja ihan turhaan vieläpä. Ahdistaa. Pakko saada safkaa. Nyt.

Näin ajatteli Hermis klo 12/06/2004 10:02:00 ip. 0 viestiä

Vkon 49 raportti

Keskimääräinen ravintoainekoostumus:

• energiaa 1611 kcal
• proteiinia 127 g = 2,2 g/pkg (~31,5 E%)
• hiilihydraattia 162 g = 2,9 g/pkg (~40,5 E%)
• rasvaa 49 g = 0,9 g/pkg (~28 E%)

Viikon keskipaino oli 56,6 kg eli 500 grammaa edellisviikkoa enemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 56,1 - 56,9 kg.

Liikuntaviikko:

• su: Raskas reidet ja pohkeet 421 kcal
• ma: Iltalenkki 35 min 237 kcal
• ti: Pumppi rinta ja selkä 246 kcal
• ke: Iltalenkki 30 min 219 kcal
• to: Pumppi olkapäät ja kädet 469 kcal
• pe: Pumppi reidet ja pohkeet 364 kcal
• la: Saliaero 60 min (15 min soutu, 30 min stepperi, 15 min pyörä) 516 kcal

Liikuntakaloreita kertyi siis 2472 kcal ja aikaa kului kaikkiaan noin 7 tuntia 50 min eli kaloreita ~316 kcal/liikuntatunti. Salitreenien keskimääräinen keskisyke oli 110. Lenkkien keskimääräinen keskisyke oli 140.

Eilen en jaksanut lähteä liukastelemaan vaan painuin salille, ja ihan kivaa vaihteluahan tuo oli. Tänään sitten kävin testaamassa kävelytiet, jotka olivat paikoin melkoisen kurjassa kunnossa. Osin oli kyllä ihan asfalttikin näkyvissä. Illalla ois tarkoitus käväistä vielä salilla vääntämässä raskas rinta ja selkä.

Keskipainokäyrä näyttää julmalta. Toivottavasti aikaisempi kaava 4 vkoa nousua ja 4 vkoa pudotusta ei toistu, sillä se tietäisi vielä ensi viikolle nousua. Toisaalta olen kyllä ihan tietoisesti lisännyt ravintokaloreita 1400 hujakoilta 1600 kcalrin tienoille. Toiveissa olisi nostaa vielä jossain vaiheessa 1800 kcalriin ja ehkä jopa 2000:een, mutta katsotaan nyt jonkun aikaa, kuinka homma näillä sapuskamäärillä etenee. Ruoan laatuun pitäisi kiinnittää hiukkasen enempi huomiota, mutta kun ei sitä tässä kiireen keskellä aina jaksa. Musta tuntuu, että olen viimeiset kaksi vkoa elänyt ruisleivällä ja kananmunilla, heh. Yritän ottaa taas ruokavalioon mukaan siitä jo useamman kuukauden puuttuneet riisin, pastan ja perunat. En ole kokenut niiden poisjättämisestä juurikaan mitään hyötyä. Ehkä se hyöty ilmeneekin vasta nyt kun jälleen niitä alan syömään ;)

Mutta nyt lähen äipälle sapuskoimaan uunilohta!

Näin ajatteli Hermis klo 12/05/2004 04:27:00 ip. 0 viestiä

Ilosanomaa

Jiiiihaaaa!!! Duunit purkissa ja vapaalle! Kivakiva :), vaikka tästä lauantaista ihan normaali työpäivä tulikin. Onneksi maanantaivapaa pelastaa tilanteen ja saan nauttia edes normaalivkonloppuvapaasta (2 pvää siis). Nyt suuntaan päikkäreille ja jääkaappitäydennystä hakemaan, ja sitten ehkä uskaltaudun kokeilemaan lenkkareiden nastasysteemejä tonne yleisille liukuradoille. Jos lenkki ei onnaa, niin vaihdetaan se sitten tylsään saliaeroon. Enkeleitä, onko heitä...? Enkeleistä en tiedä, mutta jonkinlaisia näkijöitä ja hyvänmielen lähettiläitä sentään on. Sain jännittävän tarjouksen liittyen näihin kehojuttuihin, ja nyt vaan odottelen, että saan asiaan vielä varmistusta ja homma toivottavasti pyörähtää ihan oikeasti käyntiin. Mutta eipä tästä sen enempää ennen kuin asia käy ajankohtaiseksi mahdollisesti joskus tossa ensi vuoden alkupuolella. Uuuuuuh... jännnnnittttääää!

Näin ajatteli Hermis klo 12/04/2004 03:26:00 ip. 0 viestiä

Sain viimein päivitettyä keskipainokäyrän, josta voi nyt sitten melko konkreettisesti todeta viime viikkojen ikävää suuntausta. Tällä viikolla taidetaan vetää pohjat viimeisten kolmen ja puolen kuukauden osalta, vaikka ei tässä mitään kovin radikaaleja muutoksia liikunnan tai ravinnon suhteen ole tapahtunut. Kyllähän sinne edellisviikolle tietysti mahtui pari ~2500 kcalrin mässyä... Tällä viikolla ravintokalorit ovat pyörineet siinä 1600 kcalrin tuntumassa. Masentaa :(

Näin ajatteli Hermis klo 12/04/2004 12:04:00 ap. 0 viestiä

Goodbye vapaa viikonloppu

Voihan prkl, ***tu, stna!!! Viikonloppuvapaat kaatuivat Elisan sekoiluun! Niinpä niin, mites muutenkaan! Opetus: Älä koskaan suunnittele mitään etukäteen, koska suunnitelmat (kivat sellaiset) muuttuvat anyway! Klo 11.52 menivät yhteydet poikki. Odottelin puolitoista tuntia ja soitin Elisalle. Klo 14 oli deadline toimittaa asiakkaalle materiaalit. Elisalla ei selvinnyt mitään muuta kuin että vika EI ole heillä. Kipaisin ostamaan uuden adsl-päätelaitteen (sitä ennen tein miljoona toimenpidettä joiden kuvittelin auttavan). Ei toimi. Soitin omalle atk-tuelle; ei ehdi. Kiukuttelin itsekseni ja kirjoittelin komentoja; dhcp-palvelin ei ole yhdistetty. Mitäh?!!! En tiedä mikä hemmetti on dhcp-palvelin, mutta alan jälleen kallistua Elisan suuntaan. Soitan miljoonaan numeroon; soita uudelleen, jonot ovat aivan täynnä. Just joo... Soitan maksulliseen yritystukeen, jossa vastataan 20 minuutin jonotuksen jälkeen, että "En mie tiie, mutta voin välittää soittopyynnön". Jahas... Jonotuksen aikana tuli ilmoitus: "Voitte ottaa yhteyttä myös internetin kautta, osoite on plaaplaaplaa...". No joojoo, kunhan sinne helvetin nettiin pääsis! Samalla ohitse ajaa paku, jonka kylkiä koristaa 5 sinistä kissankokoista (tai hevosenkokoista lähinnä) kirjainta. Kiroan ko. firman alimpaan helvettiin!!! Klo 18.00 homma toimii taas normaalisti. Hmmmm... niin, missäköhän se vika oikein olikaan?! RRrrräyh!!! Äsken laitoin matskut asiakkaalle pahoittelujen ja selitysten kera. "Just joo... vai teknisiä ongelmia, eipä tainut vaan olla keissi vielä valmiina..", ajattelee asiakas. Great! Mutta omatunto ei sentään soimaa. Tein kaiken minkä kykenin ja parempaan en tällä kerralla pystynyt. Nyt on kyllä sellainen kiukku ja harmitus, ettei itku ole kaukana. Mutta niin, päivä se on huomennakin ja minä väännän onnesta soikeana hommia. Not!!! Tai siis hommia väännän kyllä, mutta onni on niistä hommista kaukana. Nyt täytyy kehittää jotain muuta ajateltavaa ennen kuin iskee hermoromahdus. Lähden salille. Jalkatreeniä. EDIT klo 19.25: En ehtinyt vielä salille, mutta sain hauskan puhelun, jossa mieshenkilö (tuttu kyllä) kysyi, että "Paljonko painaa grammoissa 1 desi riisiä?" Whaaaat?! Olen kuulemma niin neuroottinen näiden asioiden kanssa, että hänen mielestään tietäisin moisen asian oikopäätä. Noh, monta painoa tiedänkin, mutta riisiä en keittele, joten tätä tietoa multa ei löytynyt. Sori vaan sinä hassunhauska mieshlö! :D Juuh, oikein näitte; nauru käväisi jo kylässä ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/03/2004 06:44:00 ip. 0 viestiä

Linkkivinkki

Keho.netissä ehdinkin jo kehaisemaan, mutta pistetääs vielä tänne linkkivinkkiä tosibodareille; käykää tsekkaamassa Rauno Savelan RaneWeb ! Tyylikkäät ja mielenkiintoiset sivut alan harrastajille! Ja Ranelle tsemppiä ja menestystä, jos vaikka satut täällä pyörähtämään! Noista Ranen sivuista tulikin mieleen Hermeliinin kehosivut, joiden kohtaloa olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt. Jotenkin tuntuu, että tuo projekti on jo aikansa elänyt ja pitäisi kehittää jotain muuta. Varsinkin kun en millään ehdi niitä päivittämään ja tietokin alkaa olla jo monin osin melkoisen kulunutta. Kävijöitähän siellä riittää edelleen ihan mukavasti; keskimäärin yli 500 sivulatausta päivittäin. Suosituimpia sivuja ovat olleet Hermeliinin kuvat, liikekirjasto sekä hst:tä ja hiittiä käsittelevät sivut. En sitten tiedä, onko täysin idioottimaista poistaa koko sivusto... Noh, täytyypä pohtia.

Näin ajatteli Hermis klo 12/02/2004 11:19:00 ip. 3 viestiä

Parempaan päin

Tänään sain jo silmät hiukan paremmin auki, mutta vaaka näyttää edelleen eilisiä megalukemia. Ja päänsäryt jatkuvat. Aamusta menee muutama tunti ilman varsinaista särkyä ja siitä se sitten lähtee päivän mittaan voimistumaan. Ajomatka töistä kotiin (30 km) oli jo melkoista tuskaa, ja kotiin päästyäni viime päivien tuttu kaava toistui; särkylääkettä nassuun ja peiton alle, puolitoista tuntia unta ja olen jälleen muutamia tunteja toimintakykyinen (= työkykyinen). Noh, kunhan huomisen jaksan vielä rutistaa, niin sitten ainakin muutamaksi päiväksi helpottaa. Salillakin tänään kävin pyöräyttämässä pumppi olat ja kädet. Ihan mukavastihan tuo olosuhteet huomioon ottaen sujui. Ihanaa, että voin tässä tuskan ja kärsimyksen keskellä olla edes jostain tyytyväinen, vaikka melkoinen Mega-Hermis peilistä heijastuukin, heh. Noh, toisaalta on ihan kivakin, kun on taas käsissäkin vähän kokoa. Kunpa vaan olisi tuolla alakerrassa vähän vähemmän tavaraa, niin en valittaisi tätä tilannetta yhtään ;). Edelleen mulla on vähän vaikeuksia tavoitteiden kanssa. Toisaalta olisi niiiiiin kiva saada hiukan lisää massaa (= lihaa), mutta toisaalta on myös niiiiiin kiva kun housut mahtuu jalkaan. Jotenkin nyt ois kyllä inspiraatiota panostaa treeneihin vähän enemmänkin :). Kunpa vaan toi työelämä ei häiritsisi niin paljon tätä muuta elämää.... *huoh*. Ja muutenkin on vähän omituinen vaihe elämässä...

Näin ajatteli Hermis klo 12/02/2004 11:07:00 ip. 0 viestiä

You were there for summer dreaming And you gave me what I need And I hope you'll find your freedom For eternity, for eternity

- Robbie Williams -

Näin ajatteli Hermis klo 12/02/2004 06:45:00 ap. 0 viestiä

Sumussa

Jo useana iltana olen mennyt nukkumaan toivoen, että kun seuraavan kerran herään, niin kehoni on jälleen oma tuttu itsensä. Turha toivo. Joka kerta herätessäni tilanne on ollut entistä toivottomampi; silmät eivät aukea enää senkään vertaa kuin edellispäivänä ja naamavärkki on yhtä taikinaa, muista kehon osista puhumattakaan. Mikä hemmetti mua vaivaa?! Tänään sain jo tehdä tosissani töitä, jotta sain lenkkarit tungettua jalkaan. Ja vaakaan pamahti 57 kiloa. Great! Anna mun kaikki kestää... Noh, tiedän, että jokin on nyt pahasti pielessä eikä huolestuneisuutta helpota yhtään nämä päivästä toiseen jatkuvat päänsäryt. Tänään taisi olla jo kolmas päivä putkeen. Eilen onnistuin ihmepillerin voimalla päänsäryn työntämään hetkeksi sivuun. Selvisin jopa salille saakka, mutta toisen vinopenkkisarjan viimeisissä toistoissa iski jumalaton vihlonta päävärkkiin. Siinä sitten puntaroin, jotta lähdenkö kotio vai jatkanko hammasta purren treenin loppuun. Jatkoin. Oli lyhyt treeni. Yöllä heräilin vähän väliä jomotukseen ja aamunkoitto tuntui suorastaan painajaiselta. Mulla on järjettömän paljon kiireellisiä hommia, eikä yhtään varaa jäädä parantelemaan särkyjä. Puoli kolmeen asti töitä sinnittelin ja sen jälkeen vääntäydyin jälleen pilleri huulessa itkua tuhertaen sänkyyn. Puolitoista tuntia taju kankaalla ja takaisin hommiin. Sen verran oli särky helpottanut, että kahdeksaan asti jaksoin vääntää, jonka jälkeen kävin sipsuttelemassa lyhyen lenkin. Ihan yhtä vaikeaa oli kuin maanantainakin (heitin saman kiekan). Keho ei vaan toimi! Hengityspuoli pelaa kyllä normaalisti, mutta lihaksisto ei. Paketti on täysin hajalla, enkä saa sitä kokoon vaikka kuinka yritän keskittyä. Nyt toivon vaan, että saan hommat siihen malliin, jotta voin viettää rauhassa viikonlopun pitkän vapaan. Vähän heikolta näyttää, mutta yritetään. Ellei olo viikonlopun jälkeen kohene, niin ei auta muu kuin marssia tohtorisedän pakeille. Joku selvyys tähän olotilaan on saatava. Ja kyllähän se tietysti hieman pelottaa kun tietää, että pääkopassa on kaiken tarpeellisen lisäksi vielä jotain ylimääräistäkin. Mulla ei ole koskaan pää kipeenä. Paitsi nyt. No mutta, odotellaan vielä muutamia päiviä ja katsotaan kuinka tilanne kehittyy. Täytyy vaan yrittää jotenkin luovia tässä sakeassa sumussa. Välistä kun tuntuu siltä, että en elä tässä maailmassa enää ollenkaan vaan ihan jossain muussa... omituisessa.

Näin ajatteli Hermis klo 12/01/2004 10:49:00 ip. 2 viestiä