Tapania viedään

Huhheijaa! Mä olen elänyt pelkällä suklaalla ja jouluruualla viimeiset kaksi päivää! Ja tämä on täysin totta! Ei aamupuuroa, ei välipalaleipää, ei hedelmiä, ei mitään muuta kuin suklaata ja joulupäivälliset vanhempieni luona (+ iltaglögit torttuineen perjantaina, eilen ja tänään) . Great! On oikeesti ollut todella vapauttavaa syödä edes muutama päivä ajattelematta tippaakaan proteiinigrammoja tai kaloreita. Yhä olo on vapautunut, mutta katsotaanpa viikon päästä kun joulukilot pärähtävät vaa`an mittariin! Sitten se alkaa taas tuska ja valitus! Torstain ja perjantainhan elin pizzalla... Joo-o! Noh, tämä kuuluu vaan tähän "kaikki tai ei mitään" -luonteenpiirteeseeni. Koska olen kipeä enkä voi liikkua, niin on myös aivan sama mitä suuhuni pistän. Näinhän tämä menee... Joulupäivällisiltä olen saanut kootuksi oikein mieleisen lautasellisen. Tai kaksi. Alkuruuaksi olen syönyt lämminsavulohta, porkkanasosetta ja punajuurisalaattia. Pääruuaksi on uponnut imellettyä perunalaatikkoa (äipän omatekemää, nam!), etikkakurkkua, kalkkunan filettä, hiukan kinkkua ja paljon äipän sinappia. Jälkkäriksi vielä sekahedelmäkiisseliä vaniljavaahdolla ja jouluateria on siinä! Huomenna täytyy taas yrittää palata normaaliin päivärutiiniin, herajauhoihin, kalaöljyihin ja vitamiinipillereihin. Olen yhä kipeä. Tai lähinnä tukossa. Lima sekä päässä, että rinnassa on aivan julmetun sitkeää eikä sitä meinaa saada millään kropasta ulos. Noh, olo on kuitenkin selvästi parempi kuin menneinä päivinä, oikeastaan aika normaali tota tukkoisuutta lukuunottamatta. Vielä en uskalla veikata, koska pääsen takaisin salille ja lenkkipoluille. Otetaan vaan ihan rauhassa nyt. Uusi vuosi lähestyy ja siinä samalla myös huisin jännittävä kehoprojekti Pauliinan kanssa. Mulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mitä Pauliina on mun pään menoksi suunnitellut. Itse olen kertonut hänelle vähän taustoista ja toimittanut ruokapäiväkirjoja viime viikolla. Ja tietysti olemme käsitelleet hieman tavoitteita, mutta mitään tarkempaa infoa mulla ei vielä ole. Ehkä ihan hyvä niin, koska mä olen mieletön stressaaja ja detaljien pohtija, ja olisin taatusti saanut tässä pyhien aikana pääni kaikista ajatuksista pyörälle. Hmmm... pyörällä ne taitavat olla anyway. Luotan Pauliinaan 100%, mutta olen loistava epäilemään itseäni. Suurin kynnys lienee järjetön lihomisen pelko, jonka olen parin viime vuoden tiukisteluiden aikana onnistunut itseeni istuttamaan. Ja sen myötä tulee sitten syömisen pelko; pystynkö näiden pelkojen keskellä syömään ihan fyysisesti sen verran kuin pitäisi? Kuten kaikki tiedämme, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus (lukion psykan tunnilla aikanaan opittua ;)) ja kun psyykkinen puoli pistää hanttiin, niin se saa helposti aikaan myös fyysisiä oireita. Okei, nyt on parasta lopettaa taas pohtiminen tähän ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tänään olen väkertänyt lähes koko päivän "Hermeliini heavyksi 2005" nettiprojektin kanssa. Ensimmäiset luonnokset ja ajatusmallit ovat valmiina, mutta muutama tekninen ongelma pistää pahasti kampoihin. Jostain syystä en saa salasanasysteemiä toimimaan... En pääse edes itse loggautumaan omille sivuilleni, heh! Tehokasta! Niin, tosiaan, aion sallia projektin lähemmän seuraamisen vain tietylle rajatulle joukolle eikä materiaali näin ollen tule olemaan netissä täysin vapaasti käytettävissä. Mutta ei huolta, myös SINULLA on mahdollisuus päästä tähän valiojoukkoon! ;) Kerron myöhemmin kuinka homma toimii, jos nyt ylipäätään saan sitä toimimaan... Ja sitten taasen menoksi! Äipän glögipöytä odottaa ja pojat täytyy hakea vieraista nurkista kotiin!

Näin ajatteli Hermis klo 12/26/2004 07:37:00 ip.