lauantaina, joulukuuta 11

Tänään lauantaina

Pistetäänpäs muutama rivi tässä Kummisetä -trilogian päätösjakson alkamista odotellessa... Eilen pääsi sitten käymään sellainen harvinainen juttu, että päivän treeni tuli skipattua ihan omaehtoisesti! Harvoin näin käy, mutta nyt oli kyllä sellasta menoa, että enpä ole paljoa harmitellut tuota asiaa. Jouduin (pääsin!!!) superlyhyellä varoitusajalla kuskiksi muutamalle nuorelle kaverille, joihin olen itseasiassa tutustunut salilla. Heh, olipas hauska reissu näin vanhalle leidille ja varsinkin nuori herra KOHTA 17 VEE sulatti meikäläisen sydämen ihan totaalisesti. Kerrassaan hurmaava (ja komea ;)) nuori mies! Tuli ihan nuoruusvuodet mieleen, kun autolla pörrättiin sinne sun tänne ihan vaan ajankuluksi. Tällä keikalla tosin oli ihan oikea tarkoituskin, mutta meno oli ihan yhtä mukavaa ja hiukan ois tehny mieli jopa kilpasille, mutta en viitsinyt poikia ihan täysin masentaa ;). Eikä kelikään ollut mikään järjettömän suosiollinen tuollaisia laittomia (ja vaarallisia!!!) harrastuksia ajatellen. Eli kesää ootellessa...; pääsevät pojat ihailemaan meikäauton komeita takavaloja. Eivät tosin kauan ;D Joo, eilen siis lepopäivää ja tänään olen töiden ohessa paikkaillut treenejä. Tästä hyvästä saan kammeta itseni salille kolmena peräkkäisenä päivänä, mutta eiköhän tuo onnistu, kun kuitenkin pumppitreenejä pistellään. Ja jos alkaa oikein pahalta tuntua, niin järjestellään ohjelmaa sitten uusiksi. Sain tänään jälleen mielenkiintoisen tarjouksen liittyen näihin kehohommiin. Täytyy kyllä sanoa, että olen aivan otettu, kun mua tällä tavalla muistetaan :). Tämäkin asia on vielä toistaiseksi auki, mutta palaan siihen heti asioiden mahdollisesti varmistuttua. "Hermeliini heavyksi" -projektin eteen en ole vieläkään saanut mitään aikaiseksi, ja hieman tässä podenkin huonoa omaatuntoa sen vuoksi. Huomenna lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon vihdoin tekeväni asialle jotain. Kun eivät nämä asiat tässä maailmassa itsekseen mihinkään hoidu... Ja oma lehmä kuitenkin ojassa, joten hiukan pitää myös vaivaa nähdä sen eteen. Jees, siinä nopsaan. Paino pysyttelee edelleen omituisen alhaisissa lukemissa. Mutta siitä enemmän juttua huomenissa! Kivaa illan jatkoa ihmiset! :)

2 Viestiä:

Klo 12/14/2004 12:27:00 ip., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hermis, olet kerrassaan ihana (tai ihqu, niinkuin nuoret taitavat sanoa), kun luin ensimmäisen kerran sanovan ikinä netissä, että joku nuori mies on "kerrassaan hurmaava ja komea". Oletkos alkanut vanhoilla päivilläsi pehmetä? ;-)

Ei kun olen vain kateellinen näiden kehujen kohteelle!

t: Pete P.

 
Klo 12/14/2004 05:07:00 ip., Blogger Hermis kirjoitti...

Hehee! Juuh, kyllä se taitaa valitettava(?) totuus olla, että rautaleidi alkaa tässä vähitellen sulaa. Njäääh, enpä tiedä... Kyseessä taitaa vaan olla todella uniikki tapaus ;). Sitä vaan toivoo vähän samoin kuin kissanpentujen kohdalla, että pysyispä tyyppi aina samanlaisena... sekä ulkoisesti, että eritoten sisäisesti. Mä olen yhtä hymyä kun vaan ajattelenkin poitsua ja aivan vahaa kun nenäkkäin osutaan ;D

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle