Ei kurjuutta kummempaa

Ihana lenkki! Mainio keli ja rentoa juoksua. Keho taas kondiksessa ja sen kyllä huomaa. Hiukan nautintoa verotti jo alkumatkasta iskenyt alavatsakramppi, josta välittämättä juoksin koko lenkin suunnitelmien mukaan. Tai no... lisäsinpä suunnitelmiin vielä parisen kilometriä. Mitä pienistä vatsanväänteistä, kun kerran muuten kulki hyvin. Tänään olisin voinut vaikka juosta maailman ääriin kaikkia ongelmia ja kiirettä pakoon. Joo, ongelmiahan taas riittää... lähinnä siellä työrintamalla. Uskokaa tai älkää, mutta tämä työ tappaa. Hitaasti, mutta varmasti. Vähä vähältä viedään viimeisetkin mehut. Ja minä hölmö alistun siihen päivästä toiseen. Jo kerranhan olen tämän hulluuden läpikäynyt. Silloin homma päättyi takaisin koulun penkille ja alan vaihtoon. Nyt tilanne yövalvomisineen alkaa pahasti muistuttaa tuota muutaman vuoden takaista. Silloin kesti vuoden kerätä rohkeutta irtautua tutusta, turvallisesta ja arvostetusta. Montakohan vuotta siihen tällä kertaa menee...? Oma valinta, ajattelee varmasti moni. Totta, oma valinta ja ihan hyvä sellainen. Pidän edelleenkin siitä mitä teen ja uskon sen yhä sopivan täydellisesti itselleni ja luonteelleni. Mutta... mutta ne aikataulut ja tämän tehoyhteiskunnan epärealistiset vaatimukset; aika, raha ja resurssit! Ne mättävät pahemman kerran ja jotenkin vaan yritän epätoivoisesti pysyä tässä juoksussa mukana niin kauan kuin suinkin kykenen. Siihenhän se viimeistään loppuu... kun ei enää kykene. Mihinkään. Ja sitten vielä tämä jokavuotinen ystävämme joulu. Aina sekin tulee ajallaan ja aivan liian nopeasti. Mulla ei ole mitään joulua vastaan. Se on jopa ihan mukavaa aikaa silloin, kun siihen ehtii rauhassa valmistautua. Musta olisi ihan kiva puuhata joulujuttuja, vaalia perinteitä, mutta siihen ei kerta kaikkiaan ole aikaa. Eikä jaksuja. Tämä joulu menee kuten niin moni aikaisempikin - ohitse. Pakkokorttien, -lahjojen ja -kukkien kanssa käyn yhä sisäistä taistelua. Joulusiivouksesta, -valoista ja -tunnelmasta olen jo suosiolla luopunut. Piparitkin menivät siinä samassa. Äipän joulupöytään lienen sentään tervetullut :)

Näin ajatteli Hermis klo 12/07/2004 09:50:00 ip.