Parempaan päin

Tänään sain jo silmät hiukan paremmin auki, mutta vaaka näyttää edelleen eilisiä megalukemia. Ja päänsäryt jatkuvat. Aamusta menee muutama tunti ilman varsinaista särkyä ja siitä se sitten lähtee päivän mittaan voimistumaan. Ajomatka töistä kotiin (30 km) oli jo melkoista tuskaa, ja kotiin päästyäni viime päivien tuttu kaava toistui; särkylääkettä nassuun ja peiton alle, puolitoista tuntia unta ja olen jälleen muutamia tunteja toimintakykyinen (= työkykyinen). Noh, kunhan huomisen jaksan vielä rutistaa, niin sitten ainakin muutamaksi päiväksi helpottaa. Salillakin tänään kävin pyöräyttämässä pumppi olat ja kädet. Ihan mukavastihan tuo olosuhteet huomioon ottaen sujui. Ihanaa, että voin tässä tuskan ja kärsimyksen keskellä olla edes jostain tyytyväinen, vaikka melkoinen Mega-Hermis peilistä heijastuukin, heh. Noh, toisaalta on ihan kivakin, kun on taas käsissäkin vähän kokoa. Kunpa vaan olisi tuolla alakerrassa vähän vähemmän tavaraa, niin en valittaisi tätä tilannetta yhtään ;). Edelleen mulla on vähän vaikeuksia tavoitteiden kanssa. Toisaalta olisi niiiiiin kiva saada hiukan lisää massaa (= lihaa), mutta toisaalta on myös niiiiiin kiva kun housut mahtuu jalkaan. Jotenkin nyt ois kyllä inspiraatiota panostaa treeneihin vähän enemmänkin :). Kunpa vaan toi työelämä ei häiritsisi niin paljon tätä muuta elämää.... *huoh*. Ja muutenkin on vähän omituinen vaihe elämässä...

Näin ajatteli Hermis klo 12/02/2004 11:07:00 ip.