Sumussa
Jo useana iltana olen mennyt nukkumaan toivoen, että kun seuraavan kerran herään, niin kehoni on jälleen oma tuttu itsensä. Turha toivo. Joka kerta herätessäni tilanne on ollut entistä toivottomampi; silmät eivät aukea enää senkään vertaa kuin edellispäivänä ja naamavärkki on yhtä taikinaa, muista kehon osista puhumattakaan. Mikä hemmetti mua vaivaa?! Tänään sain jo tehdä tosissani töitä, jotta sain lenkkarit tungettua jalkaan. Ja vaakaan pamahti 57 kiloa. Great! Anna mun kaikki kestää... Noh, tiedän, että jokin on nyt pahasti pielessä eikä huolestuneisuutta helpota yhtään nämä päivästä toiseen jatkuvat päänsäryt. Tänään taisi olla jo kolmas päivä putkeen. Eilen onnistuin ihmepillerin voimalla päänsäryn työntämään hetkeksi sivuun. Selvisin jopa salille saakka, mutta toisen vinopenkkisarjan viimeisissä toistoissa iski jumalaton vihlonta päävärkkiin. Siinä sitten puntaroin, jotta lähdenkö kotio vai jatkanko hammasta purren treenin loppuun. Jatkoin. Oli lyhyt treeni. Yöllä heräilin vähän väliä jomotukseen ja aamunkoitto tuntui suorastaan painajaiselta. Mulla on järjettömän paljon kiireellisiä hommia, eikä yhtään varaa jäädä parantelemaan särkyjä. Puoli kolmeen asti töitä sinnittelin ja sen jälkeen vääntäydyin jälleen pilleri huulessa itkua tuhertaen sänkyyn. Puolitoista tuntia taju kankaalla ja takaisin hommiin. Sen verran oli särky helpottanut, että kahdeksaan asti jaksoin vääntää, jonka jälkeen kävin sipsuttelemassa lyhyen lenkin. Ihan yhtä vaikeaa oli kuin maanantainakin (heitin saman kiekan). Keho ei vaan toimi! Hengityspuoli pelaa kyllä normaalisti, mutta lihaksisto ei. Paketti on täysin hajalla, enkä saa sitä kokoon vaikka kuinka yritän keskittyä. Nyt toivon vaan, että saan hommat siihen malliin, jotta voin viettää rauhassa viikonlopun pitkän vapaan. Vähän heikolta näyttää, mutta yritetään. Ellei olo viikonlopun jälkeen kohene, niin ei auta muu kuin marssia tohtorisedän pakeille. Joku selvyys tähän olotilaan on saatava. Ja kyllähän se tietysti hieman pelottaa kun tietää, että pääkopassa on kaiken tarpeellisen lisäksi vielä jotain ylimääräistäkin. Mulla ei ole koskaan pää kipeenä. Paitsi nyt. No mutta, odotellaan vielä muutamia päiviä ja katsotaan kuinka tilanne kehittyy. Täytyy vaan yrittää jotenkin luovia tässä sakeassa sumussa. Välistä kun tuntuu siltä, että en elä tässä maailmassa enää ollenkaan vaan ihan jossain muussa... omituisessa.
Näin ajatteli Hermis klo 12/01/2004 10:49:00 ip.
2 Viestiä:
Kuulehan, Hermeliini,
kukas se taannoin mulle teroittikaan, että terveys on ykkönen? Ihan oikeasti, otapa nyt järki käteen. Se, mihin sulla ei ole varaa, on jättää huomioimatta kehon antamat merkit. Muut kiireet tulee sitten vasta.
Vaikka tuon oireilun syyt olisivatkin vähemmän vakavia, ei sitä mitä pelkäät, on ne silti otettava tosissaan. Kyllä sä varmaan tiedät, miten onnellinen saat olla, jos turboilu ja päänsäryt jäävät taakse vaikkapa pelkällä levolla. Eli oli tilanne mikä tahansa, kannattaa "en ehdi sairastaa" -ajatukset heittää mäkeen. Eikö?
Ei niin, ettenkö ymmärtäisi tuota fiilistä. Minäkin olin keväällä kovassa nousussa, kun sain huonot uutiset. Siihen asti ajattelin suurin piirtein niin, ettei varaa ole edes pieneen flunssaan.. Monta suurta suunnitelmaa meni myttyyn, mutta ainakin tajusin, että elämässä on tärkeitä asioita ja sitten niitä Todella Tärkeitä asioita. Ja ne ovat tässä ja nyt, eivät missään projektissa.
Mitä jos laittaisit vauhtia siihen lääkäriasiaan nyt heti?
Viime viikkoina mulla on jäänyt monta asiaa sanomatta ja kommentoimatta, kun kaikki tutkimukset, niiden vaatimat paastot, vastausten odottaminen ja edelleen jatkuvat hoidot ovat tyhjentäneet patterit, mutta sanonpa nyt yhden asian: minusta sinä olet kaunis ilman silikoneja.
Mutta mutta. Olo on taas mainio, ulkona on pikkupakkanen ja pöydällä lepää uusi sykemittari.. arvaapa mitä aion tehdä? :D
Mukavaa päivää,
t. Ninja
Moikka Ninja! Mukava kuulla susta :). Toivottavasti lenkki sujui mukavasti uuden sykemittarin siivittämänä :)
Joo niin, kyllä mä oon pohtinut mikä tässä olis järkevin ratkaisu parannella omaa oloaan, ja oon tullut siihen tulokseen, että huomenna punnerran tälle viikolle suunnitellun viimosenkin homman purkkiin, jotta saan sitten vetää kokonaiset kolme päivää happea. Tietysti olisin voinut jäädä sairastamaankin, siihenhän mulla on täysi oikeus ja perusteet, mutta itseni ja velvollisuudentuntoni tuntien lienee tämä kuitenkin paras ratkaisu. Sitten voin rauhassa relaksoitua eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa tekemättä jääneistä hommista, jotka vain kiristäisivät entisestään loppuvuoden aikataulua. Kukaan muu kun ei niitä mun hommia tee, vaan ne odottavat niin kauan, että palaan ne itse tekemään.
Heh, mä oon kyllä aivan loistava neuvomaan ja patistamaan toisia, mutta omalla kohdalla pätevätkin ihan toiset säännöt oli kyse sitten työelämästä, treenistä, ravinnosta tai mistä tahansa. Muiden pitäisi olla armollisia itseään kohtaan, mutta itselle sitä armoa on vaikea suoda.
Mulla on kaikki syyt uskoa, että nämä päänsäryt ovat stressiperäisiä. Siitä kertoo myös yöllinen hampaiden kiristely, josta johtuen leuat ovat aamulla niin kipeät (lihakset jumissa) etten meinaa suuta auki saada. Tämä hampaiden pureskelu saattaa hyvin olla syynä myös näihin päänsärkyihin, eikä tilannetta juurikaan helpota se, että istun koko päivän tietsikkaa näpytellen. Aion siis edelleenkin katsoa viikonlopun ylitse ja ellei tilanne siitä tokene, niin tiistaina marssin jossain välissä lääkärille asiasta kertomaan. Ajatus sairaslomasta ei tosin tunnu realistiselta, mutta josko tuo sitten ainakin mieltä rauhoittaisi kuulla, mistä on tai saattaa olla kyse.
Heh, vai kaunis ilman silikoneja... Kauniista en tiedä, mutta tiedän kyllä pärjääväni aivan mainiosti ilmankin. Tämä silikoniasia oli ajankohtainen joskus aikanaan ollessani kaksvitonen tai jotain. Silloin vakaasti päätin, että ennen kolmeakymppiä hommaan silikonit. Noh, elämä sitten toi eteen kaikenlaista, jonka perusteella tein uuden päätöksen; ei enää koskaan yhtään ainutta leikkausta, ei edes terveydellisistä syistä. Nyt ilmeisesti alkaa aika kultaamaan muistoja, kun tuo silikonijuttu taas päähäni pälkähti ja lähdin asiaa jopa tutkimaan. Tutkimukset johtivat ainakin tässä vaiheessa jälleen ajatuksen hyllyttämiseen; en ole valmis mahdollisesti useisiin operaatioihin uhkean poven vuoksi. Jatkan täyteläisen rintavarustuksen omaavien ihmisten ihailua ja kadehtimista, ja yritän luottaa siihen, että olen näine lihaksinenikin kyllin naisellinen muin avuin. Hmmmmm... niin, en tiedä mitä mieltä ihmiset noin yleensä ovat, mutta omasta mielestäni tällä hetkellä pyöreän täyteläinen lihaksistoni (persselluineen ;)) itseasiassa tekee kehoni naisellisemmaksi kuin mitä se olisi ilman niitä. Joo, muistan kyllä, niitä kuvia ;)
Mukavaa talvea sulle, Ninja. Nauti niistä pienistä hyvistä hetkistä täysillä!
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle