Uni II

Näin muuten niinä harvoina viime yön nukuttuina tunteina jälleen unen, joka tuntuu jääneen paremmin mieleen kuin unet yleensä. Tai jäin vielä myöhemminkin päivällä pohtimaan sitä ja häiritsipä tuo niinkin paljon, että etsiskelin unessa esiintyneiden elementtien mekityksiä. Noh, uni kokonaisuudessaan ei näiden selitystenkään avulla oikein auennut ja ehkäpä se oli vaan niin pelottava, että jäi siksi tavallista paremmin mieleen. Unessa olin tutulla salilla treenaamassa kuten tavallisestikin kun jostain luikerteli esiin jumalattoman iso keltainen python (ks.kuva). Mä pelkään tosielämässä käärmeitä aivan hysteerisesti (äitini on onnistunut tartuttamaan täydellisesti oman käärmepelkonsa muhun) eikä tämä uni poikennut siltä osin todellisuudesta yhtään. Juoksentelin siis salilla pelosta täristen kookasta käärmettä karkuun, joka ei tietystikään välittänyt kanssatreenaajista lainkaan vaan seurasi mua kuin hai laivaa. Muut seisoskelivat lattiatasossa ihmetellen mistä käärme oikein tuli ja mä sinkoilin sinne tänne laitteissa kiipeillen kamalaa otusta karkuun. Mutta se siitä. Kynnet sain tänään laitatettua ja niistä tuli hienot, vaikka hiukan pidempiä olin kyllä alunperin ajatellut. Kasvavathan nuo tosta äkkiä. Viimeksi mulla on ollut rakennekynnet viitisen vuotta sitten ja pidin niistä todella paljon, mutta päätin sen kertaisen jälkeen, että en enää koskaan ota rakennekynsiä, koska omat kynnet menivät aivan karmeaan kuntoon poiston jälkeen ja tein töitä monta kuukautta, jotta sain ne toipumaan. Mulla on omatkin kynnet ihan nätit ja pitkät, jos vaan jaksan vähän nähdä vaivaa niiden eteen. Viime aikoina en ole sitä tehnyt, joten tämä oli helppo ja nopea ratkaisu saada kädet kuntoon. Tosin kämmenpuolien treenien aikaansaamat kovettumat eivät juurikaan kokonaisuutta kaunista, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Täytyyhän työn raskaan jäljet jossain näkyä ;). Katsotaan, josko saisin huomenissa vaikka jotain digikuvaa kynsistä aikaiseksi. Kynnet eivät saaneet mieltä piristymään. Olen edelleen allapäin ja harmistunut tapahtuneesta. Tänään ei jäänyt ainoastaan lenkki väliin, vaan jätin myöskin menemättä salille. Turha sitä on väkisellä vääntää kun päivä on taas huomennakin. Paikkailen huomenna toivottavasti hieman paremmin levänneenä tilannetta. Salin sijaan lähdin ikävää olotilaa karkuun mihkäs muuallekaan kuin äipän helmoihin. Visiitti ei mieltä nostanut, mutta tarjosi sentään hetkellisesti turvallisen sataman. Nyt yritän jotenkin saada päänupin offille. Huomenna pitäisi taas jaksaa tehdä hieman töitäkin ja hakea jostain ne tänään hakematta jääneet kengät ja laukku. Meni sitten lusmuillessa tämä päivä. Onneksi olin yöllä ahkera ;)

Näin ajatteli Hermis klo 11/24/2004 09:45:00 ip.