Messupäivä

Huoh, mikä päivä! Niin raskas, mutta samalla, ah, niin antoisa :). Enpä muista koska olisin viihtynyt näin hyvin väenpaljoudessa kuin tänään messuhallissa sinkoillessani viihdyin. Aivan loistavaa! :) Mutta joo, raskasta oli. Unta oli alla kokonaiset kaksi tuntia, musta riippumattomista syistä tosin. Kuudelta ylös ja iltaseitsemältä kotiin. Siinä välissä paaaaljon ihania ihmisiä (miehiä kaikki ;)), koti- ja ulkomaalaisia. Montaa kieltä olen tänään sujuvasti ainakin kuunnellut. Aamupuuron jälkeen eväänä pullo keltaista jaffaa, kahvia ja kaksi protskupatukkaa, ja kotimatkalla sitten Mäkkärin kautta. Jalat ovat aivan puuduksissa niistä miljoonasta korkkareilla kipitetystä kilometristä. Saapa nähdä taipuuko sitä huomenna lenkille... Pitäisi kyllä taipua. Niin vähiin ovat lenkkarikilsat tällä viikolla jääneet. Iltariennot jätin tänään suosiolla väliin. Hieman harmittaa, mutta enpä tiedä olisinko oikeasti kovinkaan kauan jaksanut niistä näin väsyneenä nauttia. Toisaalta oli kuitenkin kiva poistua vaiheessa, jossa fiilis oli todennäköisesti korkeimmillaan. Lopuksi vielä iso ja kaunis kiitos kaikille tapaamilleni työ- ja kehotyypeille! :) Teitte päivästä mahtavan kaikesta aikapulasta huolimatta! Ja nyt petiin! :)

Näin ajatteli Hermis klo 11/26/2004 07:59:00 ip.