tiistaina, marraskuuta 30

Mäkimaastossa

Voi elämä sentään! Kyllä tämä on taas sellasta vuoristorataa, että oksat pois. Eihän tällaista tunnemyrskyä laidasta laitaan kestä sekoamatta kukaan. Hmmm.. paitsi ehkä jo valmiiksi seonneet. Eilen oltiin miltei seitsemännessä taivaassa ja tänään ryömitään taas viemäreitä pitkin. Ääääääh... mutta jos on pää sekaisin, niin onpa myös kroppa. En tiedä mihkä livohkaan oma body lähti, mutta tämä ainakin tuntuu täysin omituiselta ja vieraalta. Nyt ei auta kuin ottaa iisisti ja odotella tokenemista. Mihinkään urheilusuorituksiin on turha lähteä. Sen osoitti jo eilinen lenkki. Joskos sitä sitten pakon alla pistäis pillerin poskeen ja painuisi pehkuihin järjetöntä päänsärkyä parantelemaan. Toivottavasti iltaa kohden edes sen verran höllää, että kykenen vetämään salikamppeet niskaan.