Fiksu vekotin

"Se kääntyy tänne, menee sinne ja se rullaa vaikka minne siin' on out sekä in, se on fiksu vekotin!" Siinäpä ne, tämän aamuiset ajatukset kiteytettynä. Jaa, että mikäs se sellanen viksu vekotin on? No sehän on tämä jokaisen eläväisen omistama oma keho! Sen viksumpaa vekotinta saa kyllä hakea; toiminnan selittäminen on ihan yhtä vaikeaa kuin professorilla yllä mainitussa kipaleessa! Mutta avataas hiukan. Tänä aamuna oli painoa puolitoista kiloa vähemmän kuin kolme aamua sitten. Tänä aamuna oli painoa 2,5 kiloa vähemmän kuin tasan viikko sitten. Eikä siinä mitään, onnellinenhan mä asiasta olen, mutta kun tässä hommassa ei taas tunnu olevan järjen hiventäkään, ja kauhulla taas oottelen, koska jälleen syyttä suotta tärähtävät ne +3 kiloa lukemat. Ennen kuin joku jälleen alkaa saarnaamaan mun neuroottisesta suhtautumisesta omaan kehooni, niin täsmennettäköön, että en ihan oikeasti elä jatkuvan pelon alla, vaikka asia mielessä toisinaan käykin ;) Järjen vastaiseksi asian tietysti tekee kuluvan viikon elintavat. Liikunnat kulkevat tuttua rataa, mutta ravintoa olen lisännyt huomattavasti (keskimäärin1700 kcalria/vrk) ja suurin osa lisäyksestä on tapahtunut isojen pahojen hiilareiden muodossa (~180 g/vrk). Riisi on tullut mukaan kuvioihin, samoin pienet jätskijälkkärit, satunnaiset lakupatukat ja välipalakeksit. Mutta keho tuntuu voivan mainiosti. Ei vatsaongelmia (ei kyllä ollut aiemminkaan), ei turvotusta, eikä mitään muutakaan hiilaripahaa, jota kovasti tunnutaan hehkuttavat "asiantuntijapalstoilla". Ehkäpä oireet iskevät viiveellä ja ensi viikolla ihan oikeasti pamahtaa se kolme kiloa lisää mittariin. Mutta nautitaan nyt tästä mainiosta, vaikkakin yhä väsyneestä olosta niin kauan kun se taas tällä kertaa kestää. Uni ei tosiaan tullut viime yönäkään ennen kolmea. Tosin nyt olen jo edistynyt aamuneljästä kolmeen, joten ehkäpä tänä yönä nukkukatti tulee jo kahdelta ;). En tiedä... kovasti tuntuu unirytmi olevan sekaisin ja pelkäänpä, että ainoa apu on pidempi loma kaukana tutuista maisemista ja erityisesti näistä stressaavista työkuvioista. Valitettavasti sellaista lomaa ei vaan ole ihan heti näköpiirissä. Joskus tammikuun lopulla tosin todennäköisesti pakkaan matkalaukun ja suuntaan pariksi viikoksi kaukomaiden lämpöön. Kohde on edelleen arvoitus, joten jos hyviä matkavinkkejä takataskusta löytyy, niin pistäkäähän informoiden. Kenian safari (+ Mombasan rantaloma) oli vielä syksyllä haaveissa, mutta varoittelivat jostain levottomuuksista (ulkonaliikkumiskieltoa yms.), joten ajattelin siirtää ajatusta tuonnemmaksi. Kevyen hipsuttelulenkin kävin tänään kääntymässä. Tuli eilen ladattua prässiin ja pohkeisiin sen verran rautaa, että muusta kuin löysästä lämmittelylenkistä oli tänään turha haaveillakaan. Taisipa eilen taas paukkua enkat... tai ainakin enkkoja sivuavat kiekot tuli ladattua. Toistoja meni anyway enemmän kuin aiemmin samoilla kuormilla. Ihan kiva, mutta outoa; voimia siunaantuu, mutta lihaskokoa ei :/ . Jossain lienee ongelmaa, ja toivonkin saavani siihen apua ammattitaitoiselta suunnalta. Vielä en ole asian hyväksi pistänyt tikkua ristiin, mutta suunnitelmissa on kyllä... Josko sitä yrittäisi uuden vuoden kunniaksi viritellä jotain "Hermeliini heavyksi" tyyppistä proggista ;). Mutta katsellaan... Niin ne sitten kolleegat päräyttävät puolen päivän koneella pikkujouluviikonlopun viettoon Rukalle. Minä taas taidan yrittää pukata maskut valmiiksi maanantain deadlinea varten ja toivon jälleen kerran nauttivani vapaasta viikonlopusta. Saatan jopa villiintyä ja pistää ihan ihka omat pikkujoulupirskeet pystyyn ;).

Näin ajatteli Hermis klo 12/09/2004 09:49:00 ip.