Nälkää ja näkkileipää
Nälkä on jälleen asettunut taloksi. Harmin paikka, minä kun jo luulin siitä päässeeni. Vatsa protestoi ankarasti ravinnon rajoittamista vastaan mouruamalla pahemmin kuin kevätkollit ikkunan alla. Yritän pysyä tiukkana, mutta pelkään menettäväni kontrollin täysin ja ahmivani koko jääkaapin, ne kaksi omenaa ja puolikkaan purkin raejuustoa, tyhjäksi. Paras keino selättää nälkä on saattaa itsensä yliuuvuksiin, painua pekuihin ja nukahtaa ennen kuin pää vajoaa tyynyyn. Melkoisen hyvin olen tässä parin viime päivän aikana onnistunut, ja uskon, että onnistun tänäänkin. Kunpa vaan ei tarvitsisi Sinkkuja ootella...
Eilen juoksulenkkiä, tänään rintaa ja hauista. Juoksu sujui ylimatalilla sykkeillä (keskisyke 143), tiedä sitten mistä se kertoo. Rinta ei sujunut ja on tällä hetkellä kärjessä ikävimmän treenattavan lihasryhmän listalla. Hauis sujui, mutta ei kuitenkaan siten kuin olisin toivonut sen sujuvan. Potku puuttuu... Lieneekö kyse energian puutteesta vai muualla pyörivistä ajatuksista? Toivottavasti kyse on jälkimmäisestä tai muuten luvassa on helvetillinen loppuviikko.
Ja paino. Ai mitä painosta? Ei ainakaan mitään uutta :/
1. dieettivkon tulokset
Tulokset ovat puhdasta matematiikkaa eli niiden, jotka eivät kestä numeroita on syytä lopettaa lukeminen tähän. Dieetin tavoitteista aiemmassa blogikirjoituksessa.
Ravintokcal/vrk: 1412 kcal + hiilaritankkaus 1943 kcal eli keskimäärin 1488 kcal
Liikuntakcal/vrk: 388 kcal
Saldo: 1100 kcal (arvioitu peruskulutus 1420 kcal/vrk --> vajetta 320 kcal/vrk)
Ravintokcal/vko: 10415
Liikuntakcal/vko: 2707
Saldo: 7708 (arvioitu peruskulutus 9940 kcal/vko --> vajetta 2232 kcal/vko)
Dieettipäivien keskimääräinen makroravinnekoostumus:
- prot 34,8E% (122 g)
- hh 37,7E% (132 g)
- rasva 27,5E% (43 g)
Hiilaripäivän makroravinnekoostumus:
- prot 14,2E% (68 g)
- hh 60,7E% (292 g)
- rasva 25,1E% (54 g)
Keskiarvopaino 1. dieettivkon alussa:
59,3 kg
Keskiarvopaino 1. dieettivkon lopussa:
59,1 kg
Saldo:
-0,2 kg
Ylin paino: 59,4 kg
Alin paino: 58,9 kg
Erotus: -0,5 kg
Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1420 kcal/vrk:
~0,320 kg
Todellinen pudotus: -
0,200 kg (perustuu ka-painoon)
Saldo:
0,120 kg
Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 7 h 5 min
Viikko ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, mutta olen silti siihen ravinnon ja liikunnan puolesta tyytyväinen. Liikuntatavoite tulikin saavutettua. Ravinnossa 88 kcalrin ylitys vuorokautta kohden sallittakoon ;). Paino olisi mielellään voinut olla alempikin, ainakin ton 100 grammaa, joka laskennallisesta pudotuksesta jäi uupumaan. Toivotaan, että ensi viikolla nappaan tämän kiinni.
Tuleva tai oikeastaan dieetin kannalta jo kuluva viikko tulee olemaan jonkin verran ongelmallinen muuttuneen työtilanteen vuoksi. Ongelmalliseksi asian tekee tilanne, josta rutiinit vielä puuttuvat eli jonkin verran ensi viikosta varmasti menee opetellessa liikkumaan ja syömään uuden aikataulun ja muiden vaatimusten mukaisesti. Yritän kuitenkin pinnistellä, mutta en aio menettää hermojani elleivät tavoitteet täyty. Joudun jatkossa keskittymään entistä enemmän ns. muuhun elämään ja hieman pelkään sen vaikutusta fitness-puoleen. Yritän jatkaa kuten ennenkin, mutta saattaa olla, että joudun jossain vaiheessa hetkeksi priorisoimaan asiat hieman toisin.
Seinä
Starttasin tänään joskus kymmenen jälkeen aamulenkille. Lenkkiä varten olin valmistautunut nauttimalla pari lasillista vettä, yhden kupin vihreää teetä ja noin 250 kcalria, josta 40 grammaa (160 kcal) hiilareista. Ennen lähtöä vielä BCAA:t napaan ja menoksi!
Tavoitteena oli tehdä hissukseen ns. pitkä lenkki ja juoksu kulkikin todella mainiosti. Tunne oli varmasti paras flunssasta toipumisen jälkeen; hengitys kulki mukavasti, syke pysyi matalalla ja keho oli mukavasti paketissa. Homma oli hallussa. Tunsin kontroloivani juoksua täysin. Vain silmien jatkuva valuminen viimassa ja kirkkaassa säässä häiritsi muutoin täydellistä harjoitusta.
Mutta, mutta... mitäs sitten tapahtuikaan? Tapahtui mitä tapahtui, mutta 40 minuutin jälkeen ainakin juokseminen loppui kuin seinään! Enpä ole ennen moista kokenut, vaikka väittäisin olevani melkoisen monessa liemessä keitetty. Dieetin ulkopuolella harrastan usein aamulenkkejä lähes tyhjällä vatsalla (20 g heraa ja mahdollisesti BCAA) eivätkä vielä koskaan ole voimat loppuneet aivan täysin. Harvemmin ovat ehtyneet näillä tavallisilla lenkeillä lainkaan. Mutta tänäänpä loppui polttoaine, eikä siinä muu auttanut kuin raahautua kävellen häntä koipien välissä kotiin. Mielenkiintoista mielestäni oli se, että syke oli yhä matalalla siinä vaiheessa kun kävelyvaihde löi päälle.
Mitä tästä opin? Ensi lauantaina tankkaan huomattavasti enemmän ennen pitkälle lenkille lähtöä, jos takana on yhtä vähäenerginen viikko kuin mennyt oli.
Aamun fiilikset
1. dieettivkon kuulumisia
Takana kiireinen viikko tai lähinnä loppuviikko, joten kuulumisia en ole oikein ehtinyt laittamaan. Mutta koitetaanpa paikata hieman tilannetta.
Ensimmäinen dieettivko on kohtapuolin takana ja yritän siitä laittaa jonkinlaista virallista numerotietoa sisältävää raporttia huomenna kun saan tämän hiilaritankkauksen vielä pois päiväjärjestyksestä. Mielestäni viikko meni suhteellisen mukavasti muutamia selkeitä energiavajeita lukuunottamatta, jolloin koin paremmaksi täydentää ruokalistaa muutamilla hiilaripitoisilla välipaloilla. Nälkä vaivasi alkuviikosta, mutta lopuviikko on selkeästi sujunut jo helpommin. Treenit sekä sali- että aerobisella puolella ovat kulkeneet ihan kiitettävästi eli treeneissä en ole mitään väsähdyksiä kokenut. Tosin olen myös pyrkinyt ajoittamaan ruokailut siten, että energiatason säilyminen treeneissä olisi mahdollista.
Vaikein päivä oli varmaankin torstai, jolloin jouduin tekemään sekä salitreenin että juoksulenkin samana päivänä. Muu elämä pääsi häiritsemään keskiviikkona sen verran, että päivän lenkki jäi väliin ja tämä tietysti kostautui seuraavana päivänä. Tein raskaan selkätreenin iltapäivällä, nautin palautusjuoman ja "päivällisen" tämän jälkeen ja reilun kahden tunnin päästä lähdin lenkille. Ravintoa tuli päivän aikana nautittua ~1350 kcal, salille jäi 500 kcal ja lenkille 250 kcal. Pyrin kuluttamaan salitreenin aikana 500 kcalria ja jollei se tule alkulämmittelyn ja lihasharjoittelun aikana täyteen niin täydennän vajeen jossain aerobisessa laitteessa. Sanomattakin lienee selvää, että olin päivän päätteeksi melkoisen väsyksissä.
Salitreenit ovat olleet menneellä viikolla enemmän tai vähemmän kokeilevia. Jalkatreenistä kerroin jo aiemmin, mutta myös selkä tuli treenattua eri tavalla kuin tavallisesti. Muutin hieman liikkeiden järjestystä ja liikkeitä muutenkin seuraavasti: kulmasoutu tangolla, alataljasoutu, leuanvedot, ylätalja V-kahvalla, selkärutistukset köydellä ja lopuksi vielä ylätalja suorin käsin reisille. Leuanvedoissa tein muutamia negatiivisia toistoja ja ilmeisesti näiden seurauksena latsit ovat edelleen järkyttävän kipeät.
Eilen aamulla kävin tekemässä olkapäät ja ojentajat, jotka sujuivat ihan rutiinimeiningillä. Mukavinta oli huomata, että myös tavallinen dippi kulkee edelleen (pumppivkolla taljaojennus ja penkkidippi superina) kuukausien tauosta ja lisääntyneestä massasta huolimatta. Myös vipunostojen (sivulle seisten käsipainoilla) pudotussarjat tuntuivat mukavasti ja itseasiassa tuntuvat olkapäissä edelleen :)
Jahas, oiskohan tässä välissä aamulenkin paikka...
TV-vinkki
Tänään 25.3. klo 18.20 Kotimaan kasvot, jossa juttua body-fitness SM Aino-Maija Kareesta.
Takana neljä päivää järjetöntä nälkää ja muutama kiukkukohtaus, joita eilen jouduin jo laannuttamaan ylimääräisen omenan ja ruisnäkkärin turvin. Ja vaaka, tuo kiittämätön otus, ei palkitse edes sadalla grammalla :/ . Turhauttavaa... hyvin turhauttavaa.
Eilisen 1300 kcalrin ruokalista nähtävissä Hermeliinin kehosivuilla. Noilla sapuskoilla nälkä oli eilen illalla melkoinen ja painokin tänään aamusta sen mukainen. Tehokkaasti oli raskas jalkatreeni putsannut glykogeenit (kulutus ~500 kcalria sykemittarin mukaan). Tänään yritän vielä lenkille vääntäytyä kunhan vesisade hellittää. Jalat tuntuvat melkoisen tönköiltä, joten voi olla, että joutuu heittämään kävelyvaihteen päälle.
Hermeliini the Challenger
Lisää analyysiä Challengerin luonteesta. Ainiin, mikä mielenkiintoisinta niin myös Saddam Hussein on samaa tyyppiä!
Jalkatreeniä yli odotusten
Tänään pukkasi ensimmäistä kertaa raskasta jalkatreeniä muutamaan kuukauteen. Taitaa olla peräti kolme kuukautta siitä kun viimeksi olen kyseistä metodia toteuttanut. Ajattelin tehdä tänään sellaisen kokeellisen treenin tavallisesti käyttämäni sijaan. Hieman tuo etukäteen jännitti, koska näin raskasta treeniä en ollut tehnyt aikoihin, enkä ollut myöskään kyykännyt ollenkaan sitten viime joulukuun puolen välin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen tarkoituksena ladata niin paljon painoja joka liikkeeseen kuin vain ikinä voisin kuvitella suoritustekniikan kovasti kärsimättä 8-10 kertaa ylös saavani.
Aloitin lämmittelyiden ja kevyen venyttelyn jälkeen mistäpä muusta kuin Smith-kyykystä. Ajatuksena oli edetä raskaimmasta ja kokonaisvaltaisimmasta liikkeestä eristävämpiin päin eli päinvastaisessa marssijärjestyksessä kuin viime viikkojen pumppitreeneissä, joissa lähes poikkeuksetta suoritin eristävän liikkeen ennen perusliikettä ja useimmiten vielä superina. Painoista ei luonnollisesti ollut kolmen kuukauden tauon jälkeen oikein mitään hajua, joten aloitin jälleen kerran siitä mihin viimeksi lopetin. Hienosti kulki ja enemmänkin olisi mennyt! Ensi kerralla sitten ;).
Kyykkysarjojen jälkeen siirryin jalkaprässiin, johon myöskin latasin viime viikon pumppitreenin ennätyspainot (silloin superina reisiojennuksen kanssa). Ja voittokulku jatkui! Samat painot, kyykyt alla ja enemmän toistoja kuin viime viikolla. Tosin superit tai oikeastaan etukäteisväsytys hyydyttää melkoisen mukavasti, jos ojennukset jaksaa vaan puristaa huippusupistuksella ja hitailla alaslaskuilla loppuun saakka. Mutta kyllähän se raskas kyykkykin jo jaloissa painoi ;)
Prässin jälkeen luvassa oli edelleen raskasta raadantaa; Hack-kyykky! Painot viime viikon tasolla ja toistoja mukavasti viime viikkoista enemmän. Ensi kerralla lisää painoja kelkkaan! Mutta eipä vielä lopeteta etureisirääkkiä tähän vaan painetaan päälle vielä muutama tiukka sarja reisiojennuksia. Yli odotusten sujui tämäkin, vaikka en siinä vaiheessa enää erikoistekniikoita kyennytkään hyödyntämään.
Etureidet pulkassa ja takareidet mukavasti lämmitettyinä! Kyllä vaan, tähän päälle oli luvassa vielä takareidet ja pohkeet. Tosin tässä vaiheessa meinasi jo usko loppua kesken... mutta eipä ole uskon asia tämä, joten kiekkoja tankoon ja suorin jaloin maastavetoa vääntämään. Ajattelin ensin tehdä mave sj:n Smithissä, mutta sehän ei tietysti onnistunut, koska tanko löi pohjaan siinä vaiheessa kun olin kumartunut vasta 20 senttiä. Vapaalla tangolla siis! Nyt ei enää ennätyksiä rikottu, mutta homma tuli kuitenkin hoidettua kunnialla kotiin. Päälle muutama sarja vielä reisikoukistuksia istuen, jota en ollut tehnyt yli puoleen vuoteen istuinvyöongelman vuoksi (vyö niin kulunut että löystyi kesken sarjan, jolloin hankala suorittaa tarpeeksi isoilla painoilla). Nyt vyö oli korjattu, joskin painot olivat täysin hakusessa eli huomattavasti enemmän vastusta olisin tarvinnut. Pohkeille vielä sarjat Hackissa ja vinoa vatsaa roomalaisessa, ja homma oli siinä!
Hieno treeni! Aivan yli omien odotusten, ja vielä kun pääsen tämän psykologisen esteen yli, joka vieläkin kaikkien näiden treenivuosien jälkeen rajoittaa ikävästi vastuksen määrää. Mieli ei tahdo uskoa kuinka paljon kehosta löytyy poweria, siitä siinä kai on kysymys. Kilomäärät hirvittävät kun niitä ajattelee numeroina. Paljonkohan sitä pystyisi lisäämään vastusta, jos ei itse olisi tietoinen kuorman määrästä? Olisi varmasti mielenkiintoinen testi.
Nyt toivotaan, että nämä hienot treenit ja voimakas olo jatkuvat vähäisestä energiansaannista huolimatta!
Dieetti 2004
Kävinpä eilen taas dieettisuunnitelmien kimppuun. Mikään hirveä hinku dieettaamaan ei henkisesti ole, mutta fyysisesti valitettavasti kyllä. Kaipa tässä on vaan lopetettava ihmettely ja alettava tuumasta toimeen!
Suunnitelmien pohjaksi tutkailin viime kuukausien syömisiä ja liikuntoja, ja täytyy kyllä sanoa, että melkoisen epätoivoinen tunne valtasi mielen näitä lukuja tutkiessa. Kitukuuria on siis luvassa, jos puolen kilon viikkotahtia yritän edetä. Huimaksi tavoitteeksi olen asettanut 52 kiloa, painon, jossa en ole vielä koskaan "vakavan kehonrakennusurani" aikana ollut. 54 kilossa olen tainut joskus lyhykäisesti käväistä, mutta yleensä dieetti on loppunut 56 kiloon. Miksi juuri 52 kiloa? Siksi, että uskon vakaasti saavani kyseissä painossa myös reisi-pakaraosastoon jonkin verran erottuvuutta.
Näillä eväillä tiedossa on 16 viikon eli 4 kuukauden tiukka rutistus ennen tavoitepainon teoreettista saavuttamista. Tämä vain siinä tapauksessa, että kaikki menee putkeen. Näin ei valitettavasti aina kuitenkaan käy ja silloin yritän vain tyytyä saavutettuun tulokseen. Neljän kuukauden dieetti saa riittää oli lopputulos sitten mikä tahansa. Viime vuonna homma venyi 8 kuukauteen ja siitä saan kärsiä yhä edelleen lihaskadon muodossa.
Kuinka pääsen tavoitteeseeni? Aloitetaanpa faktoista. Tosiasia on, että viimeisen puolentoista kuukauden aikana (6 vkoa) olen kasvattanut lähinnä rasvamassaa tasaisella 300 gramman viikkovauhdilla eikä tähän ole tarvittu sen enempää kuin ravintoa 1800 kcal/vrk ja liikuntaa 1750 kcal/vko (250 kcal/vrk). Tästä pääsemme hyvin yksinkertaisella matemaattisella laskutoimituksella eteenpäin eli lisäämällä liikuntaa 2700 kcalriin/vko (385 kcal/vrk) ja pudottamalla ravintokalorit 1300 kcalriin vuorokautta kohden olisi kaiken järjen mukaan luvassa puoli kiloa tiputusta viikkoa kohden. Näin on siis tarkoitus näillä näkymin toimia, katsoa mitä tapahtuu ja muuttaa suunnitelmia tarpeen mukaan.
Koitos julistettakoon alkaneeksi!
Tunnustus
Kaipa tässä täytyy vaan tunnustaa, että etureidet tuli treenattua tällä viikolla jotenkin puolihuolimattomasti, koska domsia ei ole kuulunut vielä tähän päivään saakka, ja tuskinpa tulee kuulumaankaan ennen sunnuntain uutta jalkatreeniä. Tällä viikolla olen ehtinyt treenaamaan rinnan, olkapäät, selän ja takareidet, ja näistä joka ikinen lihasryhmä pakarat mukaanlukien on kipeytynyt heti seuraavaan aamuun mennessä niin, ettei ole paljon domsia tarvinnut perään huudella. Järrrrkyttävää kipua ympäri kroppaa! Etureidet ja pohkeet olivat ensimmäisenä treenivuorossa pitkittyneen flunssan jälkeen ja todennäköisesti olin sittenkin niin tohkeissani ja jännittynyt, että huippusupistus ja hitaat alaslaskut eivät etureisien osalta menneet ihan kohdilleen. Vastusta oli riittävästi ja palautuksetkin pysyivät aikataulussa.
Tänään on ollut uuvuttava päivä, jopa niin uuvuttava, että siirsin suosiolla käsitreenin huomiselle. Olen huidellut koko päivän maailmalla ja myös ateria oli sen mukainen; Hesburgerin kanafilehampurilainen rulettaa! NOT! Mutta siinä tilanteessa olisin pistellyt pahempaakin herkkua napaan. Hmmmm... eikä tuo oikeastaan niin kamalan pahaakaan ollut ;).
Huomenna viimeinen raskas pumppi! Ensi viikolla ainoastaan raskasta. Saapa nähdä kuinka penkki kulkee kuukausien tauon jälkeen...
My inner artist
My inner artist is Anselm Adams!
So you might not have the gray beard and black-rimmed glasses, but chances are you share a few things with the master of photography – like your appreciation for honest living and the great outdoors. You don’t need the flash and panache of big-city living to get you going. (Though there’s a time and place for everything). But it wouldn’t surprise us if it’s the simple things in life that mean the most to you – like true friends, family, and the call of the wild. Like any true pioneer, you probably have your hands full with multiple projects at one time. And from the outside, it may look like you’re burning the candle at both ends. But those that really know you would say you’ve always got an eye on the big picture, and that nothing short of a mountain will stand in your way.
Who`s your inner artist?
Lääkevastaisuus kunniaan!
Kylläpä tuntuu hienolle saada joskus tukea tutkimuksista omalle lääkevastaisuudelle. Hienoa on myös huomata, että tutkimusryhmä on todennut sen saman, jonka minäkin vain omiin tuntemuksiini ja kehon reaktioihin luottaen. Tämä antaa uskoa sille, että kyllä keho tietää, kun sitä vain malttaa kuunnella ja samalla taistella lääkkeitä puolustavaa valtavirtaa vastaan. Kuinka moni onkaan pitänyt mua täysin toopena kun ilmoitan, että uskon kehon selviävän tästäkin taudista ihan omin voimin. Lähtihän tuo ikävä, koko viime viikon vaivannut flunssakin itsestään lopulta ja ilman lääkkeitä sekin koettelemus todennäköisesti vain vahvisti kehoani sen sijaan, että olisi heikentänyt sitä. Saattaa olla, että olin kipeänä muutaman päivän kauemmin kuin mitä lääkekuurin turvin olisin ollut (tai sitten en), mutta parempi näin. Tosin järjen käyttö on sallittua myös näissä asioissa.
Norsun paluu
Norsu on palannut! Eihän se kovin montaa kuukautta ehtinyt poissa ollakaan. Mutta nyt se taas jo väijyy peilistä enkä tiedä kuinka saisin sen jälleen mahdollisimman pienin vahingoin karkoitettua. Kevyet sotatoimet olen kyllä jo aloittanut, mutta en tiedä ovatko ne riittävät ajamaan tämän tiukassa istuvan norsun tiehensä.
Niinpä niin, tutkimattomat ovat norsun tiet. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan kuinka se on noin nopeaan ja vaivihkaan hiipinyt tänne mun kiusaksi. Kaiken järjen mukaan norsuja ei pitäisi olla mailla halmeilla, mutta totuus vaan on toinen. Ikävää... Varmasti paras ja helpoin ratkaisu olisi antaa norsun jäädä taloon, mutta jokin siinä vaan ärsyttää niin vietävästi, että en tiedä jaksanko sitä kovin kauaa katsoa. Ainakaan tällä hetkellä emme tule kovin hyvin toimeen ja hyvin ikävältä tuntuu ajatus sopeutumisesta sen läsnäoloon.
"Norsulle kyytiä" -projekti jatkuu... toistaiseksi.
No pain?!
Totta se on! Huolimatta ylimääräisestä lepoviikosta, flunssaisesta sellaisesta, ja raskaasta pumppitreenistä en näköjään juurikaan onnistunut kipeyttämään kinttujani. Pohkeet taitavat olla ainoa kehon osa, joka hieman muistuttaa eilisestä treenistä. Reidet ja pakarat ovat just fine, eivätkä tiukat vinot vatsat roomalaisen avustuksellakaan tunnu uponneen mihinkään, ei vaikka kuinka vatsaa rutistaisi.
Olen pettynyt. Eihän lihaskipu ole mikään itsetarkoitus, mutta silti sitä jää miettimään tuliko sittenkään tehtyä kunnon treeniä kun edelleen pääsee vaivatta laskeutumaan portaat alas. Pitäisihän edellä mainitun yhdistelmän jo jossain tuntua! Mutta kun ei tunnu... Eikä tämä ole edes mikään uusi juttu. Ehkä näin tauon jälkeen kuitenkin hieman yllättävä tilanne, vaikka harvoin lihakset enää raskailla painoilla järkyttävän kipeiksi tulevatkaan. Mitä enemmän kuormaa, sitä vähemmän kipua! (treenin aikainen kipu ignored) Jos koivet oikein kunnolla kipeäksi haluaisin niin pitkillä sarjoilla keskiraskain painoin saattaisin vielä jopa onnistua. Adaptaatiotako? God only knows...
Kyseessähän on doms... joten josko vielä huomiseen odottaisin ;)
Jännittäviä hetkiä
Tänään se vihdoinkin tapahtui! Paluu salille! Aika hienoa itseasiassa, että pysyin päätöksessäni tehdä paluuta vasta tänään. Noh, jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin olipa tuo hieman pakon sanelema juttu; vasen poskiontelo on kipuillut muutaman päivän, mutta nyt tuntuu taas olevan suhteellisen kunnossa. Lenkillä sentään olen käynyt itseäni tuulettamassa eilen ja toissapäivänä aivan ihanan aurinkoisessa säässä. Kesä tulee ja lenkkikin kulkee olosuhteisiin nähden mukavasti :).
Takaisin pääasiaan eli salille. Koko päivän jännitin paluuta rautojen pariin. On se ihme, viikon olet kuvioista ulkona ja jo kivistää vatsaa samoin kuin ensimmäistä kertaa salikorttia ostaessa. Paikan päälle päästyäni olin jo niin hermostunut, etten saanut kengännauhoja sidottua. Enkä treenipäiväkirjaa päivättyä; käyttämäni lyijytäytekynän terä katkesi joka kerta kun painoin sen paperiin. Mutta siinähän se taas stepperöidessä jännitys haihtui ja varmuus hiipi tilalle. Ja miksi näin ei olisi käynyt? Kyseessä on kuitenkin homma, jonka osaisin vaikka unissani ja silmät kiinni ja ehkäpä jopa nurinperin. Tai sitten vain luulen niin...
Eikä aloitus ollut yhtään sen vähempää kuin etureisien ja pohkeiden raskas pumppitreeni. Kovasti olin etukäteen pohtinut mistä aloittaa ja millä vastuksella; pitäisikö ottaa kevyt viikko tähän väliin vai jatkaa pumppitreenejä vähän iisimmin? Siinäpä unohtuivat pohdinnat kun vanhasta tottumuksesta kaiketi latasin prässiin tutut kiekot ja jatkoin tasan tarkkaan siitä mihin kaksi viikkoa sitten lopetin. Eikä keventämiselle näyttänyt olevan mitään tarvettakaan. Hyvin kulki, ei valittamista (huomenna saatan tosin olla asiasta eri mieltä). Ehkäpä tiistaina jäävät perhosetkin tulematta ;).
P.S. Erikoistekniikoihin voi nyt tutustua myös Hermeliinin kehosivuilla ;)
Minä ja SM 1
Olen tässä viime päivinä joutunut pohtimaan isoja elämääni melko kokonaisvaltaisesti vaikuttavia asioita. Olen vaikean päätöksen edessä ja tuo päätös tulee vaikuttamaan myös kehoharrastukseeni lopputuloksesta riippuen joko positiivisesti tai vähemmän positiivisesti. Nyt on jotenkin vaikea keskittyä kertomaan muista asioista, mutta aionpa yrittää anyway ;)
Yhden päätöksen ja varmasti ihan järkevän sellaisen olen sentään saanut aikaiseksi. Päätin palata salille vasta sunnuntaina, vaikka mieli sinne hinkui jo eilen. Parempi kuitenkin parantua rauhassa, sillä en todellakaan ole viikon päästä valmis uuteen flunssaan. Eivätkä nämä rööritkään vielä aivan täysin auki ole, vaikka muuten flunssainen olo on väistynyt ja jonkintapainen lenkkikin mielessä on, hitaasti hölkäten ja oloa kuulostellen tai sitten ihan vaan kävellen ja kauniista ilmasta nauttien.
Flunssapäivinä lukaisin uusimman B&K-Sportmagazinen, josta erityisesti mieleeni jäi henkilökuva Suvi Murtolasta (kuvassa vasemmalla). Olemme Suvin kanssa jokseenkin samankokoisia ja siksi on mielenkiintoista verrata häntä itseeni. Suvi on nelisen senttiä minua lyhyempi, off-seasonilla samassa painossa kuin minä nyt (59 kg) ja kisapaino alle 52 kiloa. Lihasmassassa meillä on eroa arviolta noin nelisen kiloa, joka perustuu asiantuntijan arvioon omasta mahdollisesta kisapainostani.
Koko artikkelin mielenkiintoisin anti oli omasta mielestäni Suvin normaalipäivän ruokalista. Edelleen ruoka-aineet ovat hyvin samanlaisia kuin mitä itsekin käytän, mutta määrät kaksin- tai jopa kolminkertaiset omaan ruokamäärääni verrattuna! Aamupala on hyvä esimerkki. Aamupalamme koostuu kaurapuurosta, raejuustosta, Suvin kohdalla vielä hedelmistä ja itselläni sokerittomasta mehukeitosta. Mutta kun minä käytän kaurapuurooni hiutaleita 35 grammaa, tekee Suvi oman annoksensa 100-120 grammalla (=3 Hermiksen lautasellista). Ja kun minä lisään raejuustoa puuron sekaan 100 grammaa, syö Suvi sitä puolestaan 200 grammaa. Hedelmiä (banaania/omenaa) Suvi kertoo nauttivansa 150-300 grammaa. Itse juon puuron päälle saman verran sokeritonta mehukeittoa. Samaa kaavaa noudattaen voidaan käydä läpi koko ruokalista. Huikeaa!
Tekstissä Suvi kertoo syövänsä noin 3000 kcal päivässä (minä 1700-1800 kcal) ja pitävänsä viikossa 1-2 herkkupäivää. Jutusta ei käy ilmi kuinka paljon kaloreita hänelle kertyy herkkupäivänä. Itse harvoin herkuttelen edes 3000 kcalrin edestä. Aerobisesta harjoittelusta en löytänyt mainintaa, mutta salitreenin Suvi tekee 5-jakoisena 7-9 päivän kierrolla (minä 4-jakoisena 7 päivän kierrolla). Kuvittelen kuitenkin ettei Suvin aerobinen harjoittelu offilla ratkaisevasti eroa omastani.
Nyt päästään tämän tarinan peruskysymyksen äärelle. Kuinka lähes samankokoinen, samoja ruoka-aineita nauttiva ja todennäköisesti melko pitkälle samoin harjoitteleva henkilö voi syödä lihomatta tuplasti enemmän kuin toinen? Lihasmassan erosta tuskin on kyse, sillä noin neljän kilon ero siinä ei tuplaa energiantarvetta. Aivan fakta on, että noilla määrillä minä olisin 70 kilon painossa alta aikayksikön eikä lisäys olisi pelkkää lihasmassaa. Tietysti Suvin kulutus salitreenin osalta on varmasti isompien treenipainojen kautta suurempaa, mutta olisiko ero näin huomattava? Tuskin. Luonnollisesti mielessä pyörii muutamia teorioita, joita en kuitenkaan viitsi tässä paremman tiedon puutteessa lähteä ruotimaan. Oikeastaan halusin tällä jutulla vain viestittää, että olemme yksilöitä ja toisin kuin melko yleisesti luullaan ei huippukehonrakentajan tai fitness-kilpailijan ruokavalion tai treenin kopioiminen sellaisenaan välttämättä johda toivottuihin tuloksiin.
Aamun toiset ajatukset
Aamun ensimmäiset ajatukset hävisivät onnellisesti bittiavaruuteen ja jotenkin toiseen kertaan kirjoitettuna ne eivät enää tunnu yhtä tärkeiltä. En voi olla ajattelematta, että oliko tuolla häviämisellä joku tarkoitus? Ehkä niitä ajatuksia ei ollut tarkoitettu kerrottavaksi ja siksi ne vaan ottivat ja lähtivät kesken kaiken, ilman lupaa... Grrrr..!
Jospa vaan totean, että maantiejyrä alkaa vähitellen hivuttautumaan päältäni, hitaasti, mutta varmasti. Ja ajatukset tuntuvat kirkastuvan samaan tahtiin. Näin ainakin kuvittelen. Salit ja lenkit täytyy vielä unohtaa, mutta eiköhän sekin päivä tässä lähitulevaisuudessa koita kun pääsen nauttimaan näistä loistavista lenkkisäistä. Ja jo pienistäkin ponnistuksista ikävän korkealle kohoavasta sykkeestä.
Että näin... Jätetään nyt sentään nettikeskustelussa aiheutuvat väärinkäsitykset ja vääristelyt tällä kertaa ruotimatta ja palataan niihin kun asia on jälleen ajankohtainen. Sekin päivä koittaa melko varmasti. Sillä välin voi vaikka lueskella Keho.netin keskustelun säiettä "Kananmunan valkuaiset", ja miettiä mitä sanottavaa minulla asiasta oikein olisi ollut ;)
Valitusta ja vaikerrusta osa 2
Edelleen sairaana ollaan, vaikkakin uskon olevani jo paremmassa kunnossa kuin viime päivinä. Ainakin fyysisesti. Henkisesti sairastaminen alkaa tässä vaiheessa todella käymään hermoille ja turhautumista esiintyy asian jos toisenkin suhteen. "Huono päivä?", kysyisi joku. Ja rehellinen vastaus olisi, että hyvin huono sellainen, jota loistava ilma ja kaikki auringonpaiste vain pahentaa... Grrrr...! Sammuttakaa aurinko edes täksi päiväksi!
Tässä turhautumisen hetkinä tulee mietittyä kaikenlaista, ja tänään olen jotenkin miettinyt sellaista kysymystä, että miksi vaivautua? Niin, siinäpä vasta kysymys, johon en vielä ole löytänyt järkevää tai lähinnä itseäni tyydyttävää vastausta. Saattaa tietysti olla parempi ettei vastausta tänään löydykään, sillä se saattaa olla melkoisen erilainen kuin esimerkiksi huomenna. Olosuhteiden pakosta siis. Ja asiaan vaikuttavat tekijät huomioiden.
Hienot olivat myös kehosuunnitelmat, joita tämä flunssa tässä parhaan kykynsä mukaan torpedoi. Suunnitelmat mennee uusiksi, mutta kuinka laajasti, sen aika näyttää. Itseasiassa en viitsi kovin paljoa näillä asioilla päätäni vaivata. Se jos jokin masentaa tässä vaiheessa. Mietin asiat valmiiksi sitten kun niiden miettimisestä on jotain hyötyä.
Teetä ja sympatiaa!
Energiatasapainosta
Yhä kipeänä täällä vaikeroidaan, mutta siitä huolimatta sain nyt vihdoinkin puristettua seuranta-ajan energiatasapainolaskelmat kokoon. Kaikki epäloogisuudet ja muut kämmit pistettäköön maantiejyrän piikkiin, joka ei vieläkään aneluista huolimatta ole suostunut siirtymään päältäni. Josko tuo jo huomenna heltyisi...
Valitusta ja vaikerrusta
Tosiaan pääsi tämä flunssa yllättämään perjantai-iltana ja sen jälkeen olo onkin ollut kuin maantiejyrän alle jäänellä. Jokainen lihas ja sisäelin, aivot mukaan lukien, särkee ja kuume tekee olon täysin veltoksi ja rationaalisen ajattelun lähes mahdottomaksi. Ja räkä valuu... enkä voi olla pohtimatta mistä ihmeestä sitä näin valtavat määrät riittääkään. Sitruuna-inkivääriteetä olen kumonnut litratolkulla, joka tosin taudin tässä vaiheessa taitaa olla täysin turhaa. Ruoka ei maistu, ei varsinkaan proteiinipitoinen sellainen, vaikka proteiinin nauttiminen olisi tässä tilanteessa äärimmäisen tärkeää. Huoh... Mutta kyllähän tämä taas tästä kun elimistö saa villinä vellovat pöpöt kuriin. Nyt täytyy vaan... sairastaa.
Mutta kyllä harmittaa. En tiedä onko syytä vai seurausta se, että aika usein ennen sairastumista treeni kulkee merkille pantavan hyvin. Viime viikko sujui treenien osalta aivan uskomattomissa merkeissä ja tässä sitä taas ollaan. Ensi viikko tuskin enää kulkee hyvin. Jos kulkee ollenkaan.
Dieetti-/massapähkäilyjen osalta olen vihdoin päässyt jonkinlaiseen ratkaisuun. Nyt täytyy vaan toivoa, että homma sujuu suunnitelmien mukaan, koska aikataulu ei juurikaan jätä varaa epäonnistumisille. Noh, ainakin toistaiseksi luotan siihen, että pohjatyö dieettiä ajatellen on tehty tällä kertaa perusteellisemmin ja otettu viime vuoden fiaskosta opiksi. Suunnitelmien mukaan vielä kuukausi palautellaan filettä paikoilleen ja tämän jälkeen tiukka kolmen kuukauden rutistus mielessä kuuden kilon kokonaispudotus. Puhdasta rasvaa tietenkin ;)
Kuukauden seuranta-aika on nyt kulunut umpeen ja tarkoitus on laatia esimerkinomaisesti energiatasapainolaskelmat Hermeliinin kotisivuille Projektit-osion alle. Toivon kykeneväni tähän jo tänään, mutta jos olo käy täysin sietämättömäksi eikä ajatus toimi toivotulla tavalla niin palaan asiaan lähipäivinä.
Voikaa hyvin ja välttäkää flunssaa!
Välikohtaus salilla
Täytyy kyllä sanoa, että mulla todella harvoin palaa käämit salilla, mutta tänään näin pääsi käymään. Tai palaahan se pinna silloin tällöin, mutta en oikeastaan tuo sitä millään tavalla paikan päällä esille. Raivoan vaan hiljaa itsekseni ja puran raivoa rautaan. Tänään en kuitenkaan pystynyt pitämään suutani kiinni johtuen varmasti vastapuolen reaktiosta. Nyt tietysti vähän harmittaa tuo julkinen sanaharkka... Ei sinällään, että kokisin olevani jotenkin väärässä vaan siksi, että moni muukin kuin vain asianosainen joutui tätä "purkausta" todistamaan.
Mitä sitten tapahtui? Mikä sai pinnan pettämään? Tänään oli vuorossa siis ojentaja- ja hauistreeniä raskaan pumppiviikon merkeissä, joka tarkoittaa mm. supersarjoja ja lyhyitä palautuksia. Olin aloittelemassa taljaojennusta ja penkkidippiä superina kun ensin yksi henkilö kävi nappaamassa penkin dipistä ja sitten vielä toinen. Ensimmäisen kohdalla huomautin asiasta kohteliaasti ja annoin hänen tehdä omat sarjansa ennen kuin asetin penkin uudelleen kohdilleen ja ryhdyin omaan supersettiini. Noh, ennen kuin sain taljaojennusta edes puoliväliin kävi eräs vanhempi leidi nappaamassa taas penkin, jolloin ehkä vähän tiukkaan äänensävyyn ilmaisin, että mulla on sarja kesken. Rouva oli kuitenkin tekemässä kylkikiertoja kepillä, jonka voi suorittaa ihan missä tahansa, vaikka seisten ellei muuta paikkaa ole vapaana.
Okei, rouva sitten mulle tiuskaisi, että kaikilla täällä on yhtäläiset oikeudet käyttää laitteita. Kyllä, olen samaa mieltä, mutta siihen tokaisin salilla olevan myös tietyt käyttäytymisnormit, joihin kuuluu mm. muiden treenin kunnioittaminen, huomioon ottaminen ja lukeminen. Selitin tekeväni supersettiä. Hänen mielestään ilmaisin asian töykeästin; kaikillahan tulisi olla salilla kivaa. Noh, minä en todellakaan mene salille pitämään "kivaa" vaan tekemään töitä, jonka pitäisi käsittääkseni näkyä paitsi kehostani niin myös treenitavastani. Nojoo, rouva teki sarjansa loppuun ja mulla meni superit käteen. Kaiken huippu oli se, että kun pääsin vihdoin tekemään penkkidippiä niin samainen rouva jo irrottelee mun käyttämää kahvaa taljasta ja kiikuttaa sinne omia käsipainojaan! Siinä meni sitten lyhyet palautukset rouvan rimpuilua ristitaljassa katsellen.
Rouva lopetti oman sarjansa aikanaan, jolloin minä heivasin käsipainot taljasta hemmettiin ja jatkoin seuraavaa settiä. Rouva hääräsi jossain lähistöllä ja ohi kulkiessani huomautin, että salikäytökseen kuuluu myös omien jälkien korjaaminen ja painojen palauttaminen paikoilleen. Tämän pitäisi olla itsestään selvää jopa aloittelijalle (ohjauksessa käsittääkseni käydään tämäkin asia läpi)! Siinä vaiheessa rouva käski minun lopettaa "räpättämisen" ja minä siirryin jatkamaan treeniä alakertaan.
Ajattelin lopettaa välikohtauksen kohteliaasti ja tarjota rouvalle "Kultaisen salikäytöksen" -kurssia omaan piikkiini. Arvon leidi oli kuitenkin jo jättänyt näyttämön.
Tämä oli pääkohdat sisältävä lyhennetty versio. Todellisuudessa kommenttia vaihdettiin paljon enemmän puoleen ja toiseen. En tiedä, mutta jäin miettimään oman ulkoisen olemukseni vaikutusta rouvan reaktioon; kehonrakennusta harrastava salihousuinen mimmihän ei voi olla muuta kuin epäkohtelias ja typerä blondi. Mutta toisaalta, olisikohan tämä vanhempi rouva niitä, jotka kauppajonossa kiilaavat tyylikkäästi koko jonon edelle. Mene ja tiedä.
EDIT klo 17.00: Oikeastaan olen kyseiselle rouvalle kiitoksen velkaa; käsitreeni sujui raivon vallassa kerrassaan loistavasti! ;)
EDIT klo 17.30: Kaloreitakin kului yli 100 enemmän kuin viime viikolla samalla treenillä. :o
Dieettiä, massaa, dieettiä, massaa...
Viikko lähenee loppuaan ja armonaika tulevien kehosuunnitelmien osalta umpeutuu. Edelleen häilyn kahden vaiheilla; aloittaako kiristely vai ei? Peilikuva ei tuo ongelmaan ratkaisua. Sen mukaan olisi ehdottomasti hoidettava kiristelyt ja lihasmassan lisäys samanaikaisesti. Toivotonta. I know. Eli kyllä tässä jonkinlainen ratkaisu olisi saatava aikaiseksi. Jotenkin tuntuu, että odottelen vaan kaikessa rauhassa jonkun muun tekevän ratkaisun puolestani. Olisipa ihanaa, kun joku tulisi jostain ja sanoisi, että tee näin ja homma hoituu. Turha toivo. Luulen.
Tällä viikolla olen kuitenkin kiinnittänyt jotenkin enemmän huomiota selvästi offilla oleviin tyttöihin, ja ajatellut siinä samalla, että eihän noi näytä yhtään pahalta. Päinvastoin. Marjo Krishin näin toissapäivänä televisiossa ja kauppareissulla selatussa Bodaus-lehdessä venytteli myös selkeästi enemmän massan puolella oleva Niina Aaltonen. Miksi se ylimääräinen löllyvä kudos omassa kehossa tuntuu ja näyttää niin pahalta? En tiedä. Nojoo, mutta totuus on se, että jopa joulua edeltävä kunto on edelleen kadoksissa, eikä sekään ollut lihasmassan osalta mikään kovin kehuttava. Nyyh...
Mitäs muuta päässä pienessä pyörii... Selkä on eilisen treenin jäljiltä julmetun kipeä, postiivisessa mielessä kylläkin. Selkä on sellanen ihmeellinen lihasryhmä, jonka treenaaminen avaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Selkätreeni vain paranee vuosi vuodelta. Tuntuma harjoitettavassa lihaksessa lisääntyy. Selkä ei ole enää pelkkää yhtä mössöä vaan jakautuu pienempiin hallittaviin osiin, joihin liikkeen pystyy tietoisesti kohdistamaan. Hienoa. Hienoa on myös se, että maastaveto (tavallinen) on edelleen mukana kuvioissa ja tuntui sekin viime viikkoista paremmalta kun uskalsin pistää hieman kiekkoja lisää. Viime viikolla homma oli vielä sellasta tunnustelemista. Vaikka kyllähän tosta vielä sellaset 30-40 kiloa kuormaa puuttuu parhaisiin vetoaikoihin verrattuna. Hiljaa hyvä tulee.
Tänään vuorossa hauis- ja ojentajatreeniä, jonka kannalta myös eilinen selkätreeni oli onnistunut. Vaikka selkä onkin julmetun kipeä niin hauikset leuanvedoista ja kulmasoudusta vastaotteella huolimatta eivät. Aikanaan nykyiseen ohjelmaan siirtyessäni pohdin, kuinka hauistreeni onnistuu selkätreenin jälkeisenä päivänä, mutta ihan mukavastihan tuo on sujunut. Ei ongelmaa.
Näin tänään, aurinkoisena maaliskuun päivänä armon (?) vuonna 2004.
TV-vinkki
Lauantaina 6.3. TV2 klo 14.45
Lahden
FitnessExpo 2003.
Fitness-elämäntapa
Keho.netissä on viime päivinä syntynyt runsaasti kiihkeätäkin keskustelua Fitness-elämäntavasta. Koska blogissani tagline mainostaa "Elämäntapana fitness" niin koen nyt tarpeelliseksi lyhyesti selittää, miksi koen eläväni fitness-elämää ja mistä fitness-elämäntavasta minun mielestäni on omalla kohdallani kysymys.
En siis virallisesti kilpaile kehonrakennuksessa, fitneksessä tai missään muussakaan lajissa. Käytän sanaa virallisesti, koska itseni kanssa kilpailen sekä edellä mainitsemissani, että monessa muussa "lajissa".
Joku ehkä rajaa fitness-elämäntavan ainoastaan lajin piirissä kilpailevia henkilöitä koskevaksi. Minä en. Miksi? Siksi, koska vaikka en kilpaile niin ei arkipäiväinen elämäni suuresti poikkea siitä elämäntavasta, jota kilpailevat kehoihmiset suurimman osaa vuotta viettävät. Harjoittelen korkealla intensiteetillä säännöllisesti ja syön, kuten kilpailijatkin pääsääntöisesti syövät. Lisäravinteet luonnollisesti mukaan lukien. Olen myös asettanut selkeät tavoitteet harrastukselleni, jotka nekään eivät varmasti poikkea kilpailevien yksilöiden vastaavista. Pyrin myös kaikin sallituin keinoin nämätavoitteet saavuttamaan. Vielä en ole siinä onnistunut. Syynä lienee "nälkä kasvaa syödessä" -syndrooma ;).
Enemmän kuin edellä esitetyt seikat mielestäni fitness-elämäntapaani vaikuttaa se, että muu elämä kulkee enemmän tai vähemmän treenien ja niihin olennaisesti linkittyvien aterioiden ehdoilla. Harrastukseni on ollut oikeastaan elämäni ykkösjuttu viimeiset 10 vuotta. Eli suunnittelen ohjelmani (elämäni ;)) harjoittelun ympärille tai ainakin sen mahdollisuuksien mukaan huomioon ottaen. Syy saa olla melkoinen, jotta jättäisin treenit kokonaan väliin. Noh, tällaisia tilanteitakin luonnollisesti elämässä ilmenee, jolloin mietin kuinka järjestää viikkoni ja aikatauluni siten, että voin suunnittelemani treenit järkevästi hoitaa. Aterioiden osalta fitness-elämäntapa tarkottaa paitsi aterioiden koostumusta (ruoka-aineita, ravintoainesuhteita) niin myös niiden ajoittamista harjoitusta tukevalla tavalla.
Fitness-elämäntapa ei mielestäni tarkoita totaalikieltäytymistä mistään elämän "nautinnoista", vaikka monia näistä "nautinnoista" harvemmin tulee harrastettua. Kyse ei kuitenkaan ole kieltäytymisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että en koe esim. alkoholin käyttöä mitenkään tarpeellisena. Alkoholi ei vain maistu mulle ja sillä ei ole mitään tekemistä fitness-elämäntavan kanssa. Vaikka eläisin vähemmän urheilullista elämää niin en usko alkoholin maistuvan siitä huolimatta. Esimerkiksi vanhempani eivät juurikaan käytä alkoholia, vaikka eivät ole mitenkään urheilullisia ihmisiä. Olisiko tämäkin malli sitten kotoa opittu? En tiedä.
Siinä Hermeliinin fitness-elämäntapa. Lyhyesti.
Itkisinkö onnesta?
No en ihan, mutta melkein voisin hieman tirauttaa ;). Niin upelta tuntui saada Hermeliinin kehosivujen vieraskirjaan viestiä suurelta idoliltani, kehorakennuksen ammattilaiselta Pauliina Talukselta aina Ameriikoista saakka. Viesti osoittaa mielestäni hienoa huomaavaisuutta ammattilaiselta meitä tavallisia wannabe-kehonrakentajia kohtaan. Pauliinalle vielä suuri kiitos tästä kunniasta! :)
Vähemmän onnen kyyneleitä, mutta itkua ja hammasten kiristystä sen sijaan aiheuttavat Hermeliinin sähköpostiin viime päivinä tulleet virusviestit. Onneksi viestit ovat olleet niin "läpinäkyviä", että niitä ei ole erehdyksessäkään eikä edes kaiken kiireen keskellä tullut avattua. Kuitenkin maailmalla kuulemani mukaan liikkuu myös Hermeliinin postin "lähettämiä" virusviestejä. Olen pahoillani, jos näin on käynyt myös Sinun kohdallasi. En ole ainakaan tietoisesti edesauttanut näiden ikävien otusten maailman valloituksessa. Tietämättömät ovat virusten tiet...
Päiväkirjojen kertomaa
Alkoi vuoden 2000 tilanne kiusaamaan niin paljon, että kaivoin vanhat treenipäiväkirjat esiin tutkiakseni missä nyt oikein mättää.
Vanhat treenipäiväkirjat ovat mielenkiintoista luettavaa. Onneksi olen ottanut aikoinaan (~10 vuotta sitten) treenipäiväkirjan täyttämisen tavaksi, koska ne ovat paitsi mielenkiintoista niin myös hyödyllistä luettavaa erityisesti tällaisessa tilanteessa, kun miettii syitä nykyiseen, menneeseen ja tulevaan kuntoon.
Mitä sieltä kirjoista sitten löytyi? Runsain mitoin nuhjuisia treenimerkintöjä ;). Sieltä selvisi, että ennen noita vuoden 2000 kuvia olin treenannut samalla tyylillä kuin nytkin. Mukana olivat raskaat viikot, raskaat pumpit ja palauttavat viikot. Treenimetodista ei siis vikaa löydy. Eikä liikevalikoimasta, joka on miltei sama. Ehkä hieman enemmän on nyt kokonaisvaltaisempia perusliikkeitä mukana tyyliin alataljasta kulmasoutuun tangolla. Valitettavasti olkapääpunnerrus vapaalla tangolla on korvautunut Smithillä ja koneella. Syynä treenikaverin puuttuminen.
Ennen kuvia olin ollut dieetillä tehden parin kuukauden ajan patteriohjelmaa. Harmi, etten löytänyt merkintöjä silloisesta painosta. Jalkoja olin treenannut jonkin aikaa kevyesti. En löytänyt merkintää syystä, mutta muistaakseni silloin jalkatreeniä rajoitti väärästä vatsalihasliikkeen suoritustekniikasta johtunut selkävamma.
Vika ei myöskään ole treenipainoissa, jotka ovat järjestäen suuremmat nyt kuin 3 ja puoli vuotta sitten. Esimerkiksi eilisessä jalkatreenissä (raskas pumppi) meni jalkaprässissä (reisiojennus+prässi superina) samoin toistoin ja sarjoin 50 kiloa enemmän kuin tuolloin. Pohjenousussa lisäys on 40 kiloa. Treenin osalta suurin ero taitaa olla toistoissa; aiemmin haarukka oli pääasiassa 6-8 toiston välillä, kun se nyt on 10-12 toistossa. Siis lisää painoja ja vähemmän toistoja!
Nojoo, luulenpa ettei avain tällä kertaa ole treeni vaan ravinto. Nyt olen ollut viimeiset kolme vuotta joka kevät dieetillä ja vuoden 2003 "dieetistä" tulikin ennätyspitkä (8 kk), koska hommat eivät sujuneet suunnitelmien mukaan. Viimeisin kunnollinen bulkki oli kaudella syksy -99 - kevät -00. Tiukistelun aloitin vasta loppukesästä. Sittemmin mukaan on mahtunut ylikunto-ongelmia, personal traineria ja kaikenlaista terveydellistä ongelmaa (mm. leikkausta, kortisoliongelmaa...) ja muutakin elämänmuutosta. Ja tietysti aerobista treeniä olen lisännyt koko vuoden kattavaksi, mutta siitä koen ehdottomasti olevan enemmän hyötyä kuin haittaa (ks. Aerobinen harjoittelu ja lihakset).
Karu totuus on, että jos lihasta halajaa niin on syötävä kunnolla. Siis määrällisesti kunnolla. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös väistämätöntä ihran kertymistä, mutta on se uhraus, joka lihasmassan puolesta on vaan tehtävä. Metodi "Kunnossa koko vuoden" ei vaan toimi, jos oikeasti halutaan tässä vaiheessa näkyvissä määrin lisää filettä. Päin vastoin, kyseinen metodi vähitellen nakertaa jo olemassa olevaa lihasmassaa siitäkin huolimatta, että treenit ovat entistä kovempia.
To be or not to be? Siinäpä vasta kysymys.
