Fitness-elämäntapa

Keho.netissä on viime päivinä syntynyt runsaasti kiihkeätäkin keskustelua Fitness-elämäntavasta. Koska blogissani tagline mainostaa "Elämäntapana fitness" niin koen nyt tarpeelliseksi lyhyesti selittää, miksi koen eläväni fitness-elämää ja mistä fitness-elämäntavasta minun mielestäni on omalla kohdallani kysymys. En siis virallisesti kilpaile kehonrakennuksessa, fitneksessä tai missään muussakaan lajissa. Käytän sanaa virallisesti, koska itseni kanssa kilpailen sekä edellä mainitsemissani, että monessa muussa "lajissa". Joku ehkä rajaa fitness-elämäntavan ainoastaan lajin piirissä kilpailevia henkilöitä koskevaksi. Minä en. Miksi? Siksi, koska vaikka en kilpaile niin ei arkipäiväinen elämäni suuresti poikkea siitä elämäntavasta, jota kilpailevat kehoihmiset suurimman osaa vuotta viettävät. Harjoittelen korkealla intensiteetillä säännöllisesti ja syön, kuten kilpailijatkin pääsääntöisesti syövät. Lisäravinteet luonnollisesti mukaan lukien. Olen myös asettanut selkeät tavoitteet harrastukselleni, jotka nekään eivät varmasti poikkea kilpailevien yksilöiden vastaavista. Pyrin myös kaikin sallituin keinoin nämätavoitteet saavuttamaan. Vielä en ole siinä onnistunut. Syynä lienee "nälkä kasvaa syödessä" -syndrooma ;). Enemmän kuin edellä esitetyt seikat mielestäni fitness-elämäntapaani vaikuttaa se, että muu elämä kulkee enemmän tai vähemmän treenien ja niihin olennaisesti linkittyvien aterioiden ehdoilla. Harrastukseni on ollut oikeastaan elämäni ykkösjuttu viimeiset 10 vuotta. Eli suunnittelen ohjelmani (elämäni ;)) harjoittelun ympärille tai ainakin sen mahdollisuuksien mukaan huomioon ottaen. Syy saa olla melkoinen, jotta jättäisin treenit kokonaan väliin. Noh, tällaisia tilanteitakin luonnollisesti elämässä ilmenee, jolloin mietin kuinka järjestää viikkoni ja aikatauluni siten, että voin suunnittelemani treenit järkevästi hoitaa. Aterioiden osalta fitness-elämäntapa tarkottaa paitsi aterioiden koostumusta (ruoka-aineita, ravintoainesuhteita) niin myös niiden ajoittamista harjoitusta tukevalla tavalla. Fitness-elämäntapa ei mielestäni tarkoita totaalikieltäytymistä mistään elämän "nautinnoista", vaikka monia näistä "nautinnoista" harvemmin tulee harrastettua. Kyse ei kuitenkaan ole kieltäytymisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että en koe esim. alkoholin käyttöä mitenkään tarpeellisena. Alkoholi ei vain maistu mulle ja sillä ei ole mitään tekemistä fitness-elämäntavan kanssa. Vaikka eläisin vähemmän urheilullista elämää niin en usko alkoholin maistuvan siitä huolimatta. Esimerkiksi vanhempani eivät juurikaan käytä alkoholia, vaikka eivät ole mitenkään urheilullisia ihmisiä. Olisiko tämäkin malli sitten kotoa opittu? En tiedä. Siinä Hermeliinin fitness-elämäntapa. Lyhyesti.

Näin ajatteli Hermis klo 3/04/2004 12:52:00 ip.