Tiukka viikko takana, tiukempi edessä
Siinä se taas meni, viikonloppu +1h ja todennäköisesti tämän vuoden viimeinen kymppi :(
Tulevalla viikolla tiedossa tiukkaa rutistusta:
- MA: 2 x palaveri + Itsenäisyyspäivän reissujärjestelyitä ja selkä+hauikset
- TI: koko päivä koulutusta ja lenkkiä tai saliaeroa
- KE: uutta projektia pukkaa Lohjalla ja penkkiä salilla
- TO: vanhan projektin clousauspirskeet Oulussa ja jatkot Oulun yössä
- PE: keskipäivän Blue1:lla Helsinkiin ja hierontaa + vapaa ilta toipumiseen
- LA: aamulenkkiä kauniissa säässä ja illalla lisää reisiä salilla
- SU: toivottavasti jalat taipuu lenkille tai saliaeroa + venyttelyä
Ihanaa, ihanaa! Mä olen vihdoinkin koulutusputkessa ja saan oppia kaikkea
ihanaa,
uutta ja
jännittävää! Aijai kuinka mun aivosolut tykkää ja kiittää; huastetta, huastetta! :)
Kuka minä?
Pitäisi kertoa blogikansalle kuka, mikä, miksi olen ja mitä, miten, missä elän. Onpa vaikeaa saada aikaiseksi muutaman rivin tyhjentävä kuvaus nettipersoonastani. Auttakkee!!!
T: Hermis, vuosia 30 ja risat (riittääkö tämä? ;))
Kivaa!
Outoa... Viime päivinä olen keskittynyt vähän vähemmän nipottamiseen ja vähän enemmän elämiseen. And I`ve got news for you! It works!!! Elämänlaatu tuntuu parantuneen suorastaan huimasti! Vielä kun tämä hermovamma paranisi yhtä hyvin taas jatkuvasti lisääntyvän kivun ja säryn sijaan... :(. What the hell am I doing wrong?! Olen mielestäni jo rangaistukseni kärsinyt!
Hrrrrr! Kylmä!
Pitkäksi meni tämä(kin) ilta. Vasta tulin ulkoa, jossa miinus 5 astetta pakkasta. Siis MIINUS VIISI! Hrrrr... järkyttävän kylmää. Viimeistään tässä vaiheessa mieluusti pakkaisin kamat ja siirtyisin johonkin huomattavasti lämpimämpään ilmanalaan. Täällä mä kuitenkin palelen taas tämänkin talven. Shit! Ja aamulla kiroan väsymystä. Murrrr...
Syyssateessa
Se oli tänään sitten ensimmäinen syksyinen sadelenkki. Aika hyvin sadelenkit olen onnistunut tänä vuonna välttämään. Edellinen taisi olla joskus alkukesästä. En tiedä miksi on aina yhtä vaikeaa lähteä ulos sateeseen. Katsot aamulla ikkunasta ulos ja koko keho ajatuksia myöden valahtaa senttikaupalla alaspäin pisaroiden täplittäessä asfaltille kertyneitä lammikoita. Kyllä se sama tunne tuli tänäänkin, mutta pakotin itseni vetämään lenkkikuteet niskaan, virittämään sykemittarin paikoilleen, avaamaan ulko-oven ja astumaan sateeseen.
Ja oliko se loppujen lopuksi niiiin kauheaa? Kastuminen? No ei ollut ja muutamien satojen metrien hölköttelyn jälkeen huomasin nauttivani aivan järjettömän paljon kasvoille tipahtelevista pisaroista. Ihanaa mielen virkistystä! Hitaasti hölköttelin hiukan alta 7 kilometriä. Tuntuipa kivalta, vaikka pakaroissa jomotti vielä keskiviikon tiukahko jalkatreeni. Sainpa taas mielen palikoita mukavasti järjestykseen. Tuli sellainen rytminen Tetris -fiilis kun DSTrainerit iskeytyvät tasaisin väliajoin pehmeästi asfalttiin.
Olipa tässä taannoin juttua Afgaaneista, joita myös ikkunani ohitse säännöllisin väliajoin nätisti narun päässä lipuu. Törmäsin aamun vetisellä lenkillä näihin suorastaan lumoavan ylväisiin otuksiin. Tosin vähemmän ylväissä touhuissa. Oih, millaista iloa näiden karvaturrien puolesta tunsinkaan kun näin ne jahtaamassa sydämensä kyllyydestä toisiaan hiekkaiselta pallokentältä sänkipellon sojottavien korsien poikki syksyiselle (ja märälle!) niittymaalle! Siinä vaiheessa lenkkiä oli helppo samaistua näihin valuvaturkkisiin kiitäjiin; oma ylikasvanut otsatukka liimautui ihan yhtä valuvana kasvoilleni tipautellen säännöllisin väliajoin hiustenhoitotuotteen väkevöittämiä pisaroita silmiini. Pisaroista huolimatta eteeni nousi voimakas mielikuva "lepattajien" kotiinpaluusta Tähtösen hypnotisoivan kuvauksen (tsekkaa kommenttiosasto!kohta, jossa kerrotaan beduiinimatosta) mukaisesti :)
Mä olen kevään, kesän, lämmön ja auringon lapsi! Syksy on karmeaa kidutusta, kylmän odotusta ja talvi vielä syksyäkin hirvittävämpää aika. Ja tulossa taas! Yak! Outoa, että tämä sateinen syyspäivä herätteli pitkästä aikaa positiivisia ajatuksia ja tunnelmia. Mä nautin. Siitä, mistä parhaiten osaan nauttia. Itsestäni ;). Hahaaa! Olenpa taas itsekäs ja voin hyvin!
Ei kurjuutta kummempaa
Noniin, olisi kaiketi aika alkaa punnertamaan itseään ihan tosissaan ylös tästä itsesäälin suosta. Inhoan tätä tilaa, sillä onhan se jonkinlainen osoitus omasta haavoittuvaisuudesta ja heikkoudesta. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että ylös pääsee vasta kun on valmis tunnustamaan itselleen vaipuneensa itsesäälin syövereihin. Ja sen koen tehneeni tänään. Tervetuloa takaisin Teräsmimmi! Olenkin jo perääsi huudellut ;)
*****
...And then she'd say, it's Ok,
I got lost on the way but I'm a supergirl, and supergirls don't cry.
And then she'd say, it's alright, I got home late last night,
but I'm a supergirl, and supergirls just fly...
*****
On se ihme kuinka ongelmat aina tuntuvat kasaantuvan. Kaikki kaatuu niskaan kertarysäyksellä ja potku toisensa jälkeen mäjähtää keskelle otsaa. Tiedän, että monella on asiat vieläkin kurjemmin kuin itselläni, mutta tällä hetkellä se vaan on niin kovin toisarvoista eikä tuo minkäänlaista lohdutusta. Oma napa maailman ainoa napa ja niinhän sen täytyy ollakin. Jos et kykene pitämään huolta siitä, et kykene pitämään huolta yhtään mistään. Tässä voisi mielestäni jopa soveltaa
Maslowin tarvehierarkiaa ;)
Mikään ei nyt tunnu sujuvan. Terveys reistailee
(suurta takapakkia TOSin paranemisprosessissa, jossa jo oli nähtävissä selkeä paranemisvaihe), töissä on ristiriitoja ja kaikkea muuta kummallista, hlökohtaisesta elämästä ei tunnu saavan kiinni, treeni ei innosta, ystävät pettävät luottamuksen jne. Ehkä nämäkään asiat eivät tuntuisi niin ongelmallisilta, jos yleisfiilis ei olisi niin down ja negatiivinen. Ehkä juuri siksi ongelmat tuntuvat kasaantuvan. Positiivisessa flow`ssa vastoinkäymiset eivät tunnu vastoinkäymisiltä vaan neutraaleilta asioilta, jopa haasteilta.
Mun on hirvittävän vaikea luottaa ihmisiin eikä luottamuksen pettäminen sitä asiaa juurikaan korjaa. On vaikea uskoa ihmisten pyyteettömään toimintaan; jokaisella on kuitenkin se oma lehmä ojassa, vaikka kuinka uskoteltaisiin asioita tehtävän mun parhaaksi. En pidä siitä, että kuulen juttuja, jotka on tarkoitettu vain tietyille korville jostain muualta. Enkä todellakaan pidä siitä, että yksityiselämääni liittyviä asioita vääristellään, koska jonkun mielestä asia ei vaan voi olla niin kuin se todellisuudessa on. Juuri nämä ihmiset ovat syypäitä kaikenmaailman perättömiin juoruihin, jotka sotkevat ja satuttavat sekä kohteen, että hänen lähimmäistensä elämää. Ei mulla ole tarvetta kaunistella asioita. Kestän totuuden aivan mainiosti. Yritä myös sinä, epäileväinen ihminen, kestää se sellaisena kuin se on, väittämättä jatkuvasti vastaan ja kehittämättä omia versioitasi asioista.
Viime päivät olen elänyt täysin omassa pienessä maailmassani. Kaikki ihmiset ällöttävät. Tämä on mun tapa käsitellä kohdallani osuneita asioita. Sallikaa se mulle! Tällaisina aikoina mieluusti vetäytyisin erämaamökkiin ja tulisin sieltä vasta kun olen käynyt jutut rauhassa läpi. Noh, se ei valitettavasti onnistu. Mutta vetäytyminen omaan päänsisäiseen mökkiin onnistuu. Voin kyllä suoriutua joka päiväisestä elämästä hymy huulilla. Se hymy ei vaan ole aito. Se on taitavasti toteutettu peitetarina, maski, jota en kuitenkaan jaksa pitää yllä 24/7. Ja siksi tarvitsen myös sen näkymättömän kuplan ympärilleni. Siellä latautuu tulevan päivän hymy. Tosin tämä hermoja riipivä kipu hyydyttää aika ajoin myös parhaitenkin ladatun hymyn.
Positiivisia asioita:
- uusi kännykkä, jota vielä kolme päivää sitten inhosin sydämeni pohjasta, mutta joka jo nyt on hurmannut mut toiminnoillaan. Ulkoisen olemuksen kanssa on edelleen ongelmaa :/
- Britney Spears -kynnet, jotka kaikessa vaaleanpunaisessa kimalluksessaan tuovat mieleen aidon 80-lukulaisen disco -meiningin. Not my style, but I just love `em!!! :)
- rakkaat kollipojat, jotka taukoamatta janoavat huomiotani ja kipuavat öisin peittoni alle kylkiä lämmittämään. Mummy looooves you!
Those were the days, my friend
We thought they'd never end
We'd sing and dance forever and a day
We'd live the life we'd choose
We'd fight and never lose
Those were the days, oh yes, those were the days...
*****
Pää täynnä ajatuksia. Mitään ei vaan tule ulos. Vielä...
Ihmisiä tulee ja menee. Toiset poistuvat iäksi.
Ehkä tapaamme vielä. Tässä elämässä tai seuraavassa...
Härkä
Katri kyseli muiden bloggareiden horoskoopeista. Peruslaiskana totean vain olevani itsepäinen härkä sarvet sopivasti ojossa. Kartan ja jonkinlaista tulkintaa voivat asiasta enemmänkin kiinnostuneet käydä tsekkaamassa. Itse en ymmärrä näistä mitään eikä mielenkiinto riitä koodikielen aukaisuun.
Olen aikanaan käynyt myös astrologisessa tulkinnassa, jossa keskeisimmiksi seikoiksi nousivat seuraavat seikat:
- paljon rohkeutta kohdata koettelemuksia
- luotettava, rehellinen ja vilpitön
- suvaitsevainen (rakastaa matkustamista)
- totuus ja viisaus kiinnostavat
- sitkeä, myötätuntoinen, lojaali, karismaattinen
- mustasukkainen, omistushaluinen, laiska, itsepäinen, tuhlaileva, tiukkapipoinen, määräilevä
- ihmiset pitävät (eivät kuitenkaan kaikki) ja osaa nauraa itselleen
- ei pidä kritiikistä
- kunnianhimoinen, halu menestyä
- haasteena säilyttää avoin mieli (epäileväinen muiden ideoita kohtaan)
- välillä levoton ja hermostunut --> tulisi harjoitella itsekuria
- spontaani ja nopea mieli, sukkela ja hauska
- temperamenttinen --> inhoaa vastustusta ja viivytyksiä
- viharakkaussuhteet läheisiin
- vahvat tunteet
- opeteltava antamaan anteeksi itselle ja muille (kovaan ei tarvitse vastata kovalla)
- opeteltava energian säätelemistä (innokas toteuttamaan omat päämäärät --> ei osaa rentoutua)
- työn pitää olla vaihtelevaa ja itsenäistä
- ymmärtää bisnestä
- harjoiteltava vastuunkantamista ja nöyrtymistä
- vaikea olla tyytyväinen saavutuksiin
- runsaasti luovuutta, joka tuottaa itselle paljon iloa
- paljon aikaa vieviä harrastuksia
- tässä elämässä harjoiteltava omaisuudesta ja materiasta luopumista
- hyvin pätevä - ei saa olla liian vaativainen itseä kohtaan ja pitää muistaa tyytyväisyys!
Koko jutun mielenkiintoisin sisältö lienee "Sinua kohtaan käyttäydytään tuhoisasti. Sinun täytyisi hyväksyä haaste ja olla vastaamatta kovaan kovalla. Etenkin työssä/urallasi saatat törmätä tähän. Urallasi saatat kokea vastusta ja takaiskuja. Katso,ettet tavoittele pelkkää arvovaltaa ja asemaa ilman kokonaisvaltaista kehitystä ihmisenä." Hmmmm... ovatkohan nämä takaiskut jo takana vai vasta tulossa? ;)
Jälleen kerran totta toinen puoli, mutta tätäkään analyysiä en kaikilta osin allekirjoita. Mutta laiska olen! Välttelen jälleen siivoamista.
Juttuja viikon varrelta
Eräs alihankkija soitti.
"Tane moi! Oot sä varattu?"
"Ai vapaa vai varattu? Ööööööh... niinku missä mielessä varattu?"
*****
Eräs yhteistyökumppani soitti.
"Ajattelin siirtyä kehitysjohtajaksi. Tarvitsisin vaan jonkun toimitusjohtajaksi?"
"Niinkö?! Kuule mä tiedän sulle täydellisen toimarin!"
"No kuka?"
"No mä!"
"Et sä tähän hommaan haluis."
"Ai en? En sitte."
*****
Eräs tyttö puhutteli mua kaupan hevi -osastolla.
"Päivää."
"No päivää päivää."
"Mitä sulle kuuluu?"
"Kiitos ihan hyvää. Mitäs sulle kuuluu?"
"Tiedätkö mitä?"
"No kerro."
Tyttö vastasi irvistämällä, jolloin tytön äiti juoksi paikalle toruen.
"Emma! Ei saa näyttää ilmeitä!"
"Ilmeet on kivoja", vastasin ja jatkoin sopivan kukkakaalin penkomista.
*****
Eräät tytöt viettivät iltaa pihalla hihattomissa paidoissa keinuen. Minä pukeuduin tikkitakkiin ja vedin käteeni hanskat.
*****
Eräässä naapuritalossa on bileet. Nelikymppiset miehet juovat pihalla viskiä suoraan pullosta ja tönivät toisiaan rintaan. Pojat on poikia. Teinimeininkiä.
*****
Eräs kolleega osasi kertoa, ettei Jääleidi lähtenyt sittenkään ovet perässä paukkuen. Jääleidi pistettiin pihalle ovet paukkuen.
*****
Eräs tämän blogin kirjoittaja oli koko viikon syyttä suotta omituisen hyvällä tuulella, kunnes heräsi perjantaiaamuna ilman mitään syytä omituisen huonolla tuulella. Tule takaisin hyvä mieli ja onnellinen olo!
Ai-van Fiilareissa!
Mun ylitse on pyyhkäissyt harvoin näillä main tavattu suuri positiivisuuden aalto! Oon ollut järkyn hyvällä tuulella viimeiset pari päivää. Enkä nyt oikein löydä asiaan mitään suoranaista syytä. Hälyttävää! Ehkä tämä on jotain hormonaalista tai sitten "migreeni" sai pahemman kerran aivokemiat sekaisin. Noh, onhan se ihan mukavaa kun on vaihteeksi ihan syyttä suotta kiva olla. Veikkaan asian liittyvän elämänhallintaan; kerrankin musta tuntuu, että olen itse ainoa vaikuttaja oman elämäni kulkuun. En tiedä onko asia ihan noinkaan, mutta tunne on vahva ja se näemmä riittää :)
Mä olen niin ylpeä itsestäni, koska tänään ihan oikeasti kuuntelin korvat hörössä kehon pikkuviestejä (tai no, ehkä ne eivät kuitenkaan olleet ihan pikkuisia ;)). Ja vieläpä vastasin näihin viesteihin! Ja kaiken lisäksi huomasin, etteivät maailmankirjat menneet sekaisin eikä taivas pudonnut niskaan, vaikka sallin itselleni tuiki tarpeelliset puolitoista tuntia breikkiä kesken työpäivän. Mahtavinta asiassa on se, että tämä katkaisuhoito todellakin auttoi; hermosärky laantui ja kunnon jysäriä ennustava jomotus hävisi takaraivolta. Loppupäivän olin pirteä, energinen ja ah, niin iloinen!
Lisäksi Risto Reipas on ottanut mammasta mallia ja piristynyt tässä mamman kanssa samaa tahtia. Onpa ihana nähdä Riston taas loikkivan ja jahtaavan Kinnusen niin syvälle sohvan alle, ettei hännänpäätäkään näy. Haavat ovat arpeutuneet ja paranemaan päin. Muuten Hassu Kissa jatkaa yhä kaljuuntumista. Toivottavasti välttämättömät rasvahapot sein kastikkeena tekevät tehtävänsä.
*****
Töissä ovat taas vaihteeksi ovet paukkuneet. Ehkä mä ihailen tollasia itsetietoisia ja periaatteistaan kiinni pitäviä ylväitä ihmisiä. Jääleidi taitaa olla historiaa. Pisteet suorasta ja nopeasta toiminnasta. Kykenisinpä itse joskus samaan. Jääleidille onnea ja menestystä, vaikka hän tuskin tulee niitä tarvitsemaan. Hän luo itse oman onnensa ja menestyksensä. Arvattavastikin emme koskaan toisiimme tutustuneet ja ehkä parempi niin. Siitä huolimatta kaikki rispekti siihen suuntaan
*syvä kumarrus*
*****
Ja sitten se treeni. Aijaijaijai kuinka homma tänään kulkikaan! Näitä hetkiä mä olen odottanut jo kuukausikaupalla; treeni-intoa, potkua, keskittymistä, voimaa, tiukkaa puristusta, räjähtävää supistusta, hallittua liikettä ja sitä järjetöntä hyvän olon tunnetta, jonka kaikki hiki ja leukojen puristus jälkeensä jättää. Jalkatreeni on ihan päällikkötason kamaa!!!
Tänään päässäni syttyi myös pieni, mutta kirkkaudessa häikäisevän silmiinpistävä lamppu. Rakastan tätä lajia, koska siinä vielä 15 vuoden jälkeenkin oppii tajuamaan jotain uutta, isoa ja merkityksellistä. Ymmärsin vihdoin kuinka treenata koko paketti herkeämättä tiukkana ja jokainen hermorata nätisti omalla paikallaan. Uskon, että tässä on polku paranemiseen. Vaellus toisella polulla kohti ehjää kehoa alkaa perjantaina. Sain ajan hierojalle.
TOS -tilanne
Tänään oli sitten viimeinen lääkärin lähetteellä käyty OMT-hoito :(. Aluksi kävimme fiiliksiä läpi. Nojoo, onhan tilanne parantunut koko ajan, mutta niiiiiiin hitaasti. Yhä on ihan liikaa kipupäiviä, käden nostaminen hartialinjan ylitse on aina kivuliasta ja tietsikkahommat täytyy jatkuvasti keskeyttää käden puutumisen vuoksi. Kolme kuukautta kipua on mun mielestä aika paljon ja kyllähän päässä sellainen ajatus jatkuvasti jyskyttää, että en enää koskaan pääse täysin tästä kipuilusta ja normaaliin toimintakuntoon. Eikä paljoa rohkaissut kun terapeutti myönsi asian mahdollisesti olevankin näin, you never know. Mutta toisaalta hän myöskin kertoi paranemisprosessin etenevän aikataulussa; TOS -potilaan tavallinen toipumisaika on noin 6 kktta. Puoli vuotta!!! Voi jumaleisson sentään...
Yläselän nikamat olivat taas juntturassa ja ne napsauteltiin nopeasti auki. Ah, mikä välitön helpotus. Sitten tsekkailtiin muutamia uusia kuntoutusliikkeitä vanhojen rinnalle. Tuskallisia uusia liikkeitä... "Hitto, että sä oot huonossa kunnossa!!!", huusi terapeutti vieressä kun mä parhaani mukaan yritin pysyä koko kehon staattista voimaa vaativassa asennossa. Siis mitä v****a! Minäkö huonossa kunnossa?! Moni maksaisi mitä tahansa ollakseen edes tässä kondiksessa kuin mä tällä hetkellä! Okei, isot pintalihakset ovat tosiaan huomattavasti normi-ihmistä paremmassa jamassa, mutta ne pienet stabiloivat lihakset ovat surkeat. Totta. En parhaalla tahdollakaan kyennyt pysymään vaaditussa asennossa minuuttia. Kuulemma mua ennen käynyt huomattavasti ylipainoinen mies, joka ei yli 30 vuoteen ollut tehnyt yhtään vatsalihasliikettä kykeni parempaan suoritukseen kuin mä. Great...
Eipä tässä nyt auta itkut ja valitukset vaan treeni! Lihan himossani olen keskittynyt melko totaalisesti tietyn tyyppiseen perusliikkeistä koostuvaan treeniin. Ihan tarkoituksella olen jättänyt hiovat liikkeet pois ja tässä on tulos. Ei tämä asia tietystikään ole näin mustavalkoinen, koska TOSin syntyyn ovat vaikuttaneet monet seikat; työ, treeni, genetiikka, vähäinen lepo jne. Paljolti ongelmana ovat mun yliliikkuvat, löysät nivelet. Onneksi aikanaan ajauduin lihasharjoittelun pariin. Missä kunnossa sitä ilman olisinkaan? Mutta hei, pointtina lähinnä se, että harjoitelkaa monipuolisesti! Laajasti erilaisia liikkeitä, eri sarjapituuksia, eri kuormituksella ja muistakaa riittävä lepo ja palautuminen.
Nyt homma jatkuu niin, että jatkan näitä heikkoja kohtia vahvistavia kuntoutusliikkeitä ja hankkiudun hierojalle, koska vihdoinkin sain siihen luvan; hermokimpun pitäisi olla kyllin levännyt kestääkseen hierontaa. Venyttelyä emme ole missään vaiheessa käyneet paljoa läpi ja alussahan myös se oli täysin kiellettyä. Venyttelen kohtuullisesti, mutta en juuri nyt erityisesti panosta siihen. Lisäksi sain periaatteessa luvan lähteä jälleen vähitellen kasvattamaan voimaa eli käytännössä asteittain lyhentämään sarjoja ja lisäämään vastusta. Myös ylätaljaa ja olankohautuksia pitäisi kokeilla. Nämä ja pystysoutu ovat olleet kivuliaimpia liikkeitä suorittaa. Kuukauden päästä käyn kääntymässä terapeutin luona ja katsotaan mikä silloin on tilanne ja kuinka jatketaan. Kuten kaikki lajia harrastavat tietävät, niin lihasten vahvistaminen ja kasvattaminen ovat aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, ja siksi munkin täytyy nyt vaan malttaa antaa asialle aikaa. Yritetään.
Ankaraa biletystä, päänsärkyä ja pahoinvointia
Viikonloppu meni taas. Ja aina yhtä nopeasti. Lauantaina oli bileet ja sunnuntai meni säntäillessä.
Lauantain bilemeininki alkoi jo heti aamusta kun suuntasin ostoshelvettiin etsimään sankarille viemisiä. Siellä pyörin koko aamupäivän hyllyjä katsastellessa. Ja kenkiä kokeillessa ;). Kengät lähtivät matkaan pikaisesti, mutta pienen pientä matkalaukkua, johon saisi survottua sisään vieläkin pienempiä eläinhahmoja jäi löytymättä. Niin, kummitytön viis vee partyihin olin siis illalla suuntaamassa.
Toivelahjaa ei löytynyt, mutta sen sijaan täytin mielestäni oivasti paikkani trendikummina kääriessäni Bratzin Jadea saman sarjan hilekiiltsikoiden kanssa samaan pakettiin. Jonkun tovin kyllä mietin leluosaston lauantaimetelissä, jotta oliko Bratz 5-vuotiaalle aivan sopiva juttu. Valitsin tytön, jonka laukussa ei ollut pääkalloa vaan särkyneen sydämen kuva ja päätin, että sopiva on.
Eipä siinä päivällä paljon muuta ohjelmaan mahtunut kuin lenkki, vähän sapuskaa ja jalojen eläinten ihmettelyä ennen pikkuneidin H-hetkeä. Paketti ja Jade kelpasivat kyllä, vaikka kiitosta ei vanhempien painostuksesta huolimatta herunutkaan. Tosin kontrasti Maikki Harjanteen Minttu -kirjaan ja Walt Disneyn Princess -palapeliin nähden oli melkoinen. Ilta menikin mukavasti (whaaaat?!) leluja ihmetellessä, kakaroita jahdatessa, synttäritarjonnasta nauttiessa ja Afrikan Tähteä mieliin palautellessa. Valokuviakin oli ajatus räpsiä, mutta Neiti Keskipiste ei syystä tai toisesta salamavaloihin suostunutkaan. Mikä lie kausi menossa. Kyllä aikaisemmin on kovastikin tungettu hymysuuta linssin eteen. Tuimailmeinen pikkuveli 3 vee sentään yhä elelee kauttaan valokeilassa.
*****
Jepjep. Eilisestä onnistuinkin saamaan kunnon hulabaloo -sunnuntain kun aamusta istuskelin siivouksen sijaan vaan vakavia pohtien koneella. Siivoilut kestivät hieman turhan myöhään ja ilta meni paniikinomaisesti sinne tänne säntäillessä. Piti käydä salit ja hakea äipältä markkinatuliaiset ennen kuin puoli kymmenen aikaan pääsin vihdoin ruuanlaittoon yrittäen siinä samalla epätoivoisesti keskittyä
Amazing Racen aloitusjaksoon. Tähän ruuanlaittoon täytyy vielä palata; kokkausinto on jotenkin päässyt yllättämään :o
*****
Bileiden jälkiseuraukisista päästään yleensä nauttimaan jo seuraavana päivänä, mutta minäpä päätin siirtää näitä yhdellä päivällä. Mitäpä siihen hyvää lepopäivää tuhlaamaan.
Aamulla heräsin kellon vikinään kuudelta todeten samalla, että jeesus prkl mikä hedari! Noh, josko tässä jonkin aikaa makoilisin ja suoriudun sitten pikapikaa aamutoimista. 45 minuutin makoilun jälkeen totesin, että ei tämä makoilemalla parane, pakko on saada medisiiniä kiduksiin. Palaverista myöhästyisin, mutta josko nyt edes jossain vaiheessa töihin pääsisin. Tablettia huiviin ja takaisin vällyjen alle.
Seuraavan kerran heräsin klo 10.30. Hedari hallinnassa. Ei muuta kun valmistelemaan itseään toimistoa kohden. Silmät sain päähäni piirrettyä ja sen jälkeen pahoinvointi ja huimaus voimistuivat siihen pisteeseen, että suuntasin suorinta tietä takaisin petiin ja soitin sieltä kolleegalle, että älkää odottako mua tänään saapuvaksi. Vintti pimeäksi ja herätys klo 15. Siitä alkoikin sitten loiva ylämäki. Muutaman tunnin väänsin töitä pöhnässä ja kävin sitten happea haukkaamassa pään selkenemisen toivossa. Ei se siitä mihkään selkiintyny. Yhä ovat aivot täynnä liisteriä, ajatus ei oikein kulje ja väsymys painaa. Huomenna uusi päivä.
DC
Kaivoinpa vielä muutama vuosi sitten ennen nykyisessä työssäni aloittamista tekemäni DiSC -persoonallisuusanalyysin tulokset. Enpä tätä muistanutkaan, mutta kyseinen testi määritteli mut klassiselta mallilta luovaksi tyypiksi :). Noh, tarkemmassa analyysissä tämä ei ehkä kuitenkaan tule ihan suoraan esiin. Profiililtani olen DC -tyyppi siten, että asteikolla 1-8
- Dominance (hallitseva) 8
- influence (vaikuttaja) 2,5
- Steadiness (vakaa) 0,5
- Concientiousness (tunnontarkka) 6
Tästä analyysistä poimisin osuvina esille seuraavia piirteitä:
- pyrkimys täydellisyyteen
- hakee vaikutusvaltaista ja kontroloivaa asemaa
- pyrkii luomaan kokonaisnäkemyksen tilanteesta
- huomattava suunnittelukyky
- kyllästyy helposti rutiinityöhön
- analysoi tiedot monelta kantilta
- tekee nopeita päätöksiä
- arvostaa tarkkuutta, laatua ja korrektiutta
- tahdikas ja diplomaattinen kanssakäymisessään
- motivoituu uusista tilanteista ja haasteista
- priorisoi loogisia ja järjestelmällisiä lähestymistapoja
- arvostaa ympäristöä, jossa on aikaa suorittaa tehtävät oman mittapuunsa mukaan
- välttää tekemisiensä raportointia, rutiineja, tilanteita, joissa joutuu puolustamaan huonolaatuista tuotetta tai palvelua ja tilanteita, jotka vativat hlökohtaisia paljastuksia
- tehokkuutta vähentävät tasapainoilu suoritusvaatimusten ja tiukkojen aikataulujen välillä sekä oma kriittisyys
- motivaatiota vähentävät vähäinen vastuu, rajoitetut resurssit, rutiinit, tiukka valvonta, jatkuva tekemisistä raportointi, sääntöjen muuttuminen jatkuvasti ilman selitystä, seurusteluvaatimus, heikko arvostus pyrkimykselle suorittaa tehtävät korkeatasoisesti
- konfliktitilanteessa toimii suoralla ja aggressiivisella tavalla, saattaa olla uppiniskainen ja taipumaton
Käyttäytymistaipuksissa voimakkaana ilmenevät seuraavat seikat
- puhuu puolesta -edistää, haluaa toimintaa
- yllyttää -kuohuttaa, keinuttaa venettä
- antaa tehtäviä -delegoi toisille
- komentaa -pyrkii johtamaan toisia
- omaksuu -imee tietoa, sisäistää asiat
- keksii -löytää uusia ratkaisuja ja ideoita
- oikeuttaa -perustelee, puolustaa
- selvittää -tutkii asiat huolellisesti
- junailee -suunnittelee taitavasti
- väittää vastaan -protestoi, kiistelee
- valvoo -seuraa tarkkaavaisesti
- suunnittelee -valmistelee, kartoittaa
- tarkistaa -tutkii yksityiskohtaisesti
- keinottelee -pelaa uhkapeliä tulevaisuudella (NOT!)
- testaa -tutkii kokeilee
Noniin, tämän analyysin läpilukeminen pitkästä aikaa kertoo aika selvästi miksi olen niin kovin stressaantunut ja turhautunut työhöni. Työssäni on kaikki mahdollisuudet olla ns. täydellisesti mulle, mun luonteeseeni sopiva, mutta valitettavasti nykyisellä tavalla toteutettuna se ei sitä ole. Mietin aikanaan kaksi viikkoa ennen kuin hyväksyin tämän työtarjouksen. Hyväksyin sen lopulta siksi, että näin siinä paljon potentiaalia, pidin kokonaisuutta mielenkiintoisena ja koska tiedän, että mua olisi jäänyt harmittamaan jos olisin tämän kortin jättänyt katsomatta. Nyt kortti on käännetty ja lienee aika vakavasti pohtia mitä sillä kortilla jatkossa tekee.
Sori, että pitkästytän teitä näillä analyyseillä. Nämä nyt vaan olivat itseasiassa tähän rakoon todella tärkeitä ja silmiä avaavia itselleni, ja näin tämäkin asia tuli mukavasti prosessoitua. Mielenkiintoisimpia nämä analyysit ovat varmasti niille, jotka mut IRL tuntevat. Uskon, että useimmista luettelemistani piirteistä olen täysin tunnistettavissa, heheeee! Toivottavasti myös paremmin ymmärrettävissä ;). Myös pomoni lienee aika kerrata tämä nivaska...
EDIT klo 13.20: Mun pitäis siivota, mutta koska hommaa nappaa yhtä paljon kuin yleensäkin, niin jatkan vielä aiheesta.
DiSC -testin mulle tehnyt ja analysoinut ammattilainen sanoi viisaasti:
"Peruspersoonallisuutta ja -luonnetta on vaikea muuttaa, joten on helpompi hakeutua työhön joka vastaa persoonallisuuttasi kuin muuttaa tai mukauttaa persoonallisuutta vastaamaan työtäsi.". Allekirjoitan tämän lauseen täysin ja omassa tapauksessani nähdäkseni olisi kohtuullisen helppoa muuttaa nykyistä työtäni enemmän persoonallisuuttani vastaavaksi, jos vain tietyillä tahoilla löytyisi siihen yhtä paljon kiinnostusta kuin itselläni. Kuten jo mainitsinkin, niin tietyt itseäni tyydyttävät peruselementit työstäni löytyvät
(=unelmatyö), jos vaan toimintatapoja voitaisiin hieman tarkistaa. Voin tosin
(ja aionkin) vaatia lisää korvausta hommasta (
epätyydyttävän työn lisä ;)), joka hetken aikaa saa sietämään myös näitä epäkohtia. Kokemuksesta kuitenkin tiedän ettei palkankorotuksesta riitä motivaatiota pitkäksi aikaa vaan turhautuminen ristiriitoihin iskee jälleen. Ja tavallisesti se vielä iskee kohtuu nopeasti.
Aivan sama asia pätee mielestäni parisuhteeseen; on oltava rehellisesti sitä mitä on eikä pyrkiä muuttamaan itseään jonkun toisen miellyttämiseksi. Roolia ei jaksa turhautumatta vetää kovinkaan kauan ilman, että alkaa voimaan sisäisesti pahoin. Usein nämä roolit ovat myös melko läpinäkyviä eli vastapuoli vaistoaa tai huomaa ettei toinen ole oma itsensä. Joko homma toimii tai ei toimi, mutta vielä vähemmän se toimii liikaa ajattelemalla ja pyrkimällä vastaamaan toisen usein vielä oletettuihin odotuksiin. Vuorovaikutuksesta puuttuu luonnollisuus ja suhteesta tulee väkinäinen.
Okei, jos nyt viimein siihen imurin varteen tarttuisin. Karvaa leijailee ympäri taloa enemmän kuin liikaa Risto Reippaan jatkaessa kaljuuntumista :(
Me and Margaret Thatcher - ENTJ
Jonkinlaisena oman tien kulkijana en yleensä ole kiinnostunut "joukkotoiminnasta", mutta itsekeskeisenä ja analyyttisenä ihmisenä olen sitäkin kiinnostuneempi persoonallisuusanalyyseistä. Blogistaniassa riehuu nyt jungilaiseen persoonallisuusluokitukseen perustuva itseanalyysin epidemia, johon täysin itsekkäistä syistä päätin ottaa osaa. Olen tehnyt useita persoonallisuustestejä, ihan virallisia ja epävirallisempia, ja jotenkin nämä aina antavat jokseenkin samanlaisen tuloksen. Ja mikä parasta, niin näistä analyysien määrittämistä piirteistä yleensä tunnistan itseni eli olen tulosten kanssa pitkälti samaa mieltä.
Jungilaisen analyysin mukaan olen ENTJ -tyyppi. Ei mikään yllätys. Katrin innoittamana poimin tähän nyt tuosta analyysista muutamia omasta mielestäni parhaiten itseäni kuvaavia lauseita. ENTJ...
- deals with things rationally and logically
- is natural born leaders
- has a drive for leadership, they are “take charge” people
- is very career-focused, and fit into the corporate world quite naturally
- is constantly scanning the environment for potential problems which they can turn into solutions
- has not much room for error
- dislikes to see mistakes repeated, and have no patience with inefficiency
- is forceful, intimidating and overbearing individual
- has a tremendous amount of personal power and presence which will work for him as a force towards achieving their goals
- is very forceful, decisive individual
- makes decisions quickly, and is quick to verbalize his opinions and decisions to the rest of the world
- has very strong sentimental streaks, these sentiments are very powerful to the ENTJ, although he will likely hide it from general knowledge, believing the feelings to be a weakness
- loves to interact with people
- enjoys having a lively, challenging conversation
- respects people who are able to stand up to the ENTJ, and argue persuasively for their point of view
- is a very forceful and dynamic presence who has a tremendous amount of self-confidence and excellent verbal communication skills
- wants his home to be beautiful, well-furnished, and efficiently run
- needs to be in charge at home as much as he or she does in their career
- is likely best paired with someone who has a strong self-image, who is also a Thinking type
- is primarily focused on their careers, some ENTJs have a problem with being constantly absent from home, physically or mentally
- is an assertive, innovative, long-range thinker with an excellent ability to translate theories and possibilities into solid plans of action
- is usually tremendously forceful personality, and has the tools to accomplish whatever goals he sets out for
Oho, tulipas pitkä lista, joten lienee parasta nostaa mielestäni erityisen hyvin osuvat lauseet vielä esiin lihavoiden ;).
Hieman olen aina pettynyt kun huomaan tämän johtajuus -piirteen nousevan luomis -piirrettä voimakkaammin esiin. Ehkä toivoisin näiden olevan jotenkin toisinpäin. Mutta eivät ole. Vaikka työni on usein hyvinkin hektistä ja raskasta, niin olen kuitenkin sikäli onnellisessa asemassa, että saan työssäni toteuttaa sekä johtajuus-, että luomisviettiäni. Joskus koen ahdistavana liian vähäisen mahdollisuuden vapaaseen luomiseen, mutta koitan tätä sitten paikkailla vapaa-aikana. Valitettavan usein myös stressi tukahduttaa luomisvoiman; silloin tunnen oloni erityisen ahdistuneeksi ja huolestuneeksi. Silloin usein luulen tulevani ihan oikeasti hulluksi! Kun saisi tehdä työtään rauhassa eikä jatkuvasti tarvitsisi kiireen vuoksi tinkiä parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta. Se on kuitenkin mulle perfektionistina työn tärkein anti ja se, jos jokin turhauttaa kun jatkuvasti joudun pettymään oman työni tuloksiin. Muut eivät näe tuloksessa tavallisesti mitään vikaa. But that`s not the point! Tärkeintä on tyydyttää itseään eikä muita! (ja tämä ei nyt tarkoittanut SITÄ ;))
