Ei kurjuutta kummempaa

Noniin, olisi kaiketi aika alkaa punnertamaan itseään ihan tosissaan ylös tästä itsesäälin suosta. Inhoan tätä tilaa, sillä onhan se jonkinlainen osoitus omasta haavoittuvaisuudesta ja heikkoudesta. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että ylös pääsee vasta kun on valmis tunnustamaan itselleen vaipuneensa itsesäälin syövereihin. Ja sen koen tehneeni tänään. Tervetuloa takaisin Teräsmimmi! Olenkin jo perääsi huudellut ;)

On se ihme kuinka ongelmat aina tuntuvat kasaantuvan. Kaikki kaatuu niskaan kertarysäyksellä ja potku toisensa jälkeen mäjähtää keskelle otsaa. Tiedän, että monella on asiat vieläkin kurjemmin kuin itselläni, mutta tällä hetkellä se vaan on niin kovin toisarvoista eikä tuo minkäänlaista lohdutusta. Oma napa maailman ainoa napa ja niinhän sen täytyy ollakin. Jos et kykene pitämään huolta siitä, et kykene pitämään huolta yhtään mistään. Tässä voisi mielestäni jopa soveltaa Maslowin tarvehierarkiaa ;) Mikään ei nyt tunnu sujuvan. Terveys reistailee (suurta takapakkia TOSin paranemisprosessissa, jossa jo oli nähtävissä selkeä paranemisvaihe), töissä on ristiriitoja ja kaikkea muuta kummallista, hlökohtaisesta elämästä ei tunnu saavan kiinni, treeni ei innosta, ystävät pettävät luottamuksen jne. Ehkä nämäkään asiat eivät tuntuisi niin ongelmallisilta, jos yleisfiilis ei olisi niin down ja negatiivinen. Ehkä juuri siksi ongelmat tuntuvat kasaantuvan. Positiivisessa flow`ssa vastoinkäymiset eivät tunnu vastoinkäymisiltä vaan neutraaleilta asioilta, jopa haasteilta. Mun on hirvittävän vaikea luottaa ihmisiin eikä luottamuksen pettäminen sitä asiaa juurikaan korjaa. On vaikea uskoa ihmisten pyyteettömään toimintaan; jokaisella on kuitenkin se oma lehmä ojassa, vaikka kuinka uskoteltaisiin asioita tehtävän mun parhaaksi. En pidä siitä, että kuulen juttuja, jotka on tarkoitettu vain tietyille korville jostain muualta. Enkä todellakaan pidä siitä, että yksityiselämääni liittyviä asioita vääristellään, koska jonkun mielestä asia ei vaan voi olla niin kuin se todellisuudessa on. Juuri nämä ihmiset ovat syypäitä kaikenmaailman perättömiin juoruihin, jotka sotkevat ja satuttavat sekä kohteen, että hänen lähimmäistensä elämää. Ei mulla ole tarvetta kaunistella asioita. Kestän totuuden aivan mainiosti. Yritä myös sinä, epäileväinen ihminen, kestää se sellaisena kuin se on, väittämättä jatkuvasti vastaan ja kehittämättä omia versioitasi asioista. Viime päivät olen elänyt täysin omassa pienessä maailmassani. Kaikki ihmiset ällöttävät. Tämä on mun tapa käsitellä kohdallani osuneita asioita. Sallikaa se mulle! Tällaisina aikoina mieluusti vetäytyisin erämaamökkiin ja tulisin sieltä vasta kun olen käynyt jutut rauhassa läpi. Noh, se ei valitettavasti onnistu. Mutta vetäytyminen omaan päänsisäiseen mökkiin onnistuu. Voin kyllä suoriutua joka päiväisestä elämästä hymy huulilla. Se hymy ei vaan ole aito. Se on taitavasti toteutettu peitetarina, maski, jota en kuitenkaan jaksa pitää yllä 24/7. Ja siksi tarvitsen myös sen näkymättömän kuplan ympärilleni. Siellä latautuu tulevan päivän hymy. Tosin tämä hermoja riipivä kipu hyydyttää aika ajoin myös parhaitenkin ladatun hymyn. Positiivisia asioita:

• uusi kännykkä, jota vielä kolme päivää sitten inhosin sydämeni pohjasta, mutta joka jo nyt on hurmannut mut toiminnoillaan. Ulkoisen olemuksen kanssa on edelleen ongelmaa :/
• Britney Spears -kynnet, jotka kaikessa vaaleanpunaisessa kimalluksessaan tuovat mieleen aidon 80-lukulaisen disco -meiningin. Not my style, but I just love `em!!! :)
• rakkaat kollipojat, jotka taukoamatta janoavat huomiotani ja kipuavat öisin peittoni alle kylkiä lämmittämään. Mummy looooves you!

Näin ajatteli Hermis klo 10/20/2005 09:33:00 ip.