Me and Margaret Thatcher - ENTJ
Jonkinlaisena oman tien kulkijana en yleensä ole kiinnostunut "joukkotoiminnasta", mutta itsekeskeisenä ja analyyttisenä ihmisenä olen sitäkin kiinnostuneempi persoonallisuusanalyyseistä. Blogistaniassa riehuu nyt jungilaiseen persoonallisuusluokitukseen perustuva itseanalyysin epidemia, johon täysin itsekkäistä syistä päätin ottaa osaa. Olen tehnyt useita persoonallisuustestejä, ihan virallisia ja epävirallisempia, ja jotenkin nämä aina antavat jokseenkin samanlaisen tuloksen. Ja mikä parasta, niin näistä analyysien määrittämistä piirteistä yleensä tunnistan itseni eli olen tulosten kanssa pitkälti samaa mieltä. Jungilaisen analyysin mukaan olen ENTJ -tyyppi. Ei mikään yllätys. Katrin innoittamana poimin tähän nyt tuosta analyysista muutamia omasta mielestäni parhaiten itseäni kuvaavia lauseita. ENTJ...
- deals with things rationally and logically
- is natural born leaders
- has a drive for leadership, they are “take charge” people
- is very career-focused, and fit into the corporate world quite naturally
- is constantly scanning the environment for potential problems which they can turn into solutions
- has not much room for error
- dislikes to see mistakes repeated, and have no patience with inefficiency
- is forceful, intimidating and overbearing individual
- has a tremendous amount of personal power and presence which will work for him as a force towards achieving their goals
- is very forceful, decisive individual
- makes decisions quickly, and is quick to verbalize his opinions and decisions to the rest of the world
- has very strong sentimental streaks, these sentiments are very powerful to the ENTJ, although he will likely hide it from general knowledge, believing the feelings to be a weakness
- loves to interact with people
- enjoys having a lively, challenging conversation
- respects people who are able to stand up to the ENTJ, and argue persuasively for their point of view
- is a very forceful and dynamic presence who has a tremendous amount of self-confidence and excellent verbal communication skills
- wants his home to be beautiful, well-furnished, and efficiently run
- needs to be in charge at home as much as he or she does in their career
- is likely best paired with someone who has a strong self-image, who is also a Thinking type
- is primarily focused on their careers, some ENTJs have a problem with being constantly absent from home, physically or mentally
- is an assertive, innovative, long-range thinker with an excellent ability to translate theories and possibilities into solid plans of action
- is usually tremendously forceful personality, and has the tools to accomplish whatever goals he sets out for
Oho, tulipas pitkä lista, joten lienee parasta nostaa mielestäni erityisen hyvin osuvat lauseet vielä esiin lihavoiden ;).
Hieman olen aina pettynyt kun huomaan tämän johtajuus -piirteen nousevan luomis -piirrettä voimakkaammin esiin. Ehkä toivoisin näiden olevan jotenkin toisinpäin. Mutta eivät ole. Vaikka työni on usein hyvinkin hektistä ja raskasta, niin olen kuitenkin sikäli onnellisessa asemassa, että saan työssäni toteuttaa sekä johtajuus-, että luomisviettiäni. Joskus koen ahdistavana liian vähäisen mahdollisuuden vapaaseen luomiseen, mutta koitan tätä sitten paikkailla vapaa-aikana. Valitettavan usein myös stressi tukahduttaa luomisvoiman; silloin tunnen oloni erityisen ahdistuneeksi ja huolestuneeksi. Silloin usein luulen tulevani ihan oikeasti hulluksi! Kun saisi tehdä työtään rauhassa eikä jatkuvasti tarvitsisi kiireen vuoksi tinkiä parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta. Se on kuitenkin mulle perfektionistina työn tärkein anti ja se, jos jokin turhauttaa kun jatkuvasti joudun pettymään oman työni tuloksiin. Muut eivät näe tuloksessa tavallisesti mitään vikaa. But that`s not the point! Tärkeintä on tyydyttää itseään eikä muita! (ja tämä ei nyt tarkoittanut SITÄ ;))
Näin ajatteli Hermis klo 10/01/2005 12:32:00 ap.
5 Viestiä:
Tiedätkö että mä olen entinen ENTJ, nykyinen ESFP. Väliä näillä testituloksilla oli noin kymmenen vuotta.
Ja tiedostan tuon itsessäni persoonana tapahtuneen muutoksen kyllä täysin. Johtajuus on luonteesta väistynyt taka-alalle ja tilalle tullut runsaampi spontaanius ja avoimuus.
Heip,
Tiedätkö, mä taisin perimmiltään pohdiskella juuri tätä asiaa eilen päiväkirjassani: "Kun saisi tehdä työtään rauhassa eikä jatkuvasti tarvitsisi kiireen vuoksi tinkiä parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta".
Musta joskus tuntuu, että olen itse se luovuuteni suurin vihollinen. Perfektionismi vähän niin kuin vie siltä voimia, syö itseluottamusta. Vaikka toisaalta on sitten itseluottamusta välillä liiankin kanssa. "Vaikka läpi harmaan kiven", you know. Miten sitä voi olla niin ristiriitainen?
Öh, mä en nyt saa sanottua mitä yritän. Oli kuitenkin kiva lukea tuo sun pohdinta. Heräs ajatuksia, mutta mun pitää näköjään ensin muotoilla ne .. ;)
t.Ninja
Prinsessa: Olen täysin tietoinen tästä persoonallisuuden kehittämismahdollisuudesta, ja oikeastaan mun mielestä pitäisi olla huolestuneempi ellei muutosta johonkin suuntaan vuosien kuluessa ja ihmisen "kasvaessa" tapahtuisi. Näen myös erittäin voimakkaana ympäristön, esim. työn ja kaveripiirin vaikutuksen persoonallisuuden kehittymisessä. Nykyinen työni painottuu enemmän johtajuus- kuin luovuus -puolelle ja näin tämä johtajuuspuoli itsessäni kehittyy tai ainakin tällä hetkellä painottuu luonnollisesti enemmän kuin luomispuoli. Jos haluaisin muuttaa tai sanotaanko että jalostaa luovaa persoonaa itsessäni, tulisi mun myös hakeutua sellaseen ympäristöön, jossa luovuudelle annettaisiin optimaaliset mahdollisuudet kehittyä. Omissa käsissä siis tämäkin asia, mutta kun elämässä ei kaikki (mikään?) ole täysin yksioikoista ja mustavalkoista.
Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa (ainakin umpparileikkauksesta saakka ;)) ja tunnistan sut kyllä kirjoitustesi perusteella ESFP -tyypiksi. Tosin olen joskus miettinyt, että oletko sitä aidosti vai onko se nimenomaan suunta, johon tietoisesti haluat itseäsi viedä.
Täytyy vielä lukaista tuo Bstarin luonnekuvaus. Sinun ja hänen nettipersoonissa näen sellaisia piirteitä, joita haluaisin enemmän itsessänikin olevan ;)
Ninja: Mä en näe, että perfektionismi veisi multa voimia. Ehkä jopa päin vastoin; sitä enemmän saan voimaa ja itseluottamusta, mitä lähemmäs omasta mielestäni täydellisyyttä pääsen. Perfektionismihan on subjektiivinen käsitys. Totta kai mahdollisimman täydellisen lopputuloksen saavuttaminen usein vie resursseja, koska harvoin täydellistä tai edes tyydyttävää syntyy ensi yrittämällä. Itse olen oppinut pistämään rajan, missä vaiheessa hiomisen on vaan loputtava. Onneksi olen myös aika kärsimätön eli en jaksa kaikessa täydellisyyden tavoittelussanikaan ähertää yhden asian kanssa kovinkaan kauan kun mieli jo haluaa uusien juttujen pariin. Työssä kyllä rajat hiomiselle ovat ulkoisia; asiakas, aikataulut, kolleegat, kustannukset jne.
Tulisiko ristiriitaisuus juuri siitä, että on jotain, mutta toisaalta haluaisi olla jotain aivan muuta? En tiedä, tuli vaan tällainen ajatus mieleen :)
Olisit vaan rohkeasti kirjottanut ajatuksesi ja jättänyt muotoilut sikseen ;D . Sinä senkin pikkuperfektionisti!!! ;)
"Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa (ainakin umpparileikkauksesta saakka ;)) ja tunnistan sut kyllä kirjoitustesi perusteella ESFP -tyypiksi. Tosin olen joskus miettinyt, että oletko sitä aidosti vai onko se nimenomaan suunta, johon tietoisesti haluat itseäsi viedä."
Tietoisesti olen pyrkinyt kehittämään itseäni elämänmyönteisempään, positiivisempaan ja henkisesti rennompaan suuntaan. Tietoinen on myös valinta että bloggauspersoonani keskittyy niihin osa-alueisiin.
Persoonani muutos sitten taas on varmastikin ollut alitajuista ja täytyy myöntää etten näille luokitteluille ollut ennen uhrannut ajatustakaan muuten kuin että joskus kymmenen vuotta sitten testin tein ja sen perusteella muistin kuuluvani samaan persoonaluokitukseen kuin Jim Carrey. Ja muutenkin mitä henkiseen muutokseen ja kehitykseen tulee, koen että niitä ei voi kunnolla heijastaa/verrata kuin tarpeeksi pitkällä aikavälillä. Eli itse en lähtisi testaamaan itseäni viikko- tai edes vuosipohjalta tyyliin ..jaa, tällä viikolla ollaan intro, ensi viikolla ekstro.
Juu,
en mäkään tarkoittanut, että perfektionismi sinänsä veisi multa suoranaisesti voimia. Itse asiassa mä olen aika ylpeäkin siitä ominaisuudesta (onhan se osa minua), sillä se tietää usein hyvää lopputulosta ;)
Ja siis tukee itseluottamusta, aivan.
Pikemminkin mä tarkoitin sitä, että luovuus vois joskus irrota helpommin, jos se rima ei aina olis niin himputin korkealla ja vaatimukset itseä kohtaan kovat.
Silloin kun on täysissä voimissa ja tekee sitä mitä haluaa (esim. työtä), niin itsensä haastaminen on mahdottoman antoisaa, vaikka se onkin myös usein raskasta. Eihän kunnon perfektionisti löydä edes motivaatiota, ellei rima ole korkeuksissa, vai mitä ;)
Mutta sitten kun tilanne on toinen (työ ei vaikkapa miellytä tai siinä on jostain muusta syystä pakon makua), niin ideoita vois irrota helpommin, kun laskis vähän vaatimustasoa.
Tuosta ristiriitaisuudesta.. Pikkuperfektionistina voisin vielä korjata tuota lausetta vähän: "..on jotain, mutta toisaalta haluaisi olla VIELÄ LISÄKSI jotain muuta".
Ja tietenkin siinä muussakin haluaisi olla täydellinen! ;D
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle