Edistystä eläinrintamalla

Kovasti ajatus, jutut ja elämä pyörii nyt toipilaan ympärillä. Yö meni itseasiassa odotettua paremmin ja aamulla huomasin jo ajattelevani, että eihän toi katti nyt mihkään kuole vaan on jo selvästi paranemaan päin. Haavat, joita olen kortisonivoiteella lääkinnyt ovat parantuneet jo nyt todella hyvin ja vaikka ihoa vielä kutittaa, niin sellainen tuskainen käyttäytyminen on muuttunut maltillisemmaksi. Tänään uskalsin jopa jättää pojat keskenään kun lähdin toimistolle. Tein niin kauan etähommia, että painuivat päiväunille ja sitten hiivin salaa ovesta ulos. Tarkoitus oli olla vain muutama tunti poissa, mutta jotenkin homma taas venyi useampaan tuntiin. Palatessa herrat vetelivät edelleen sikeitä eli ihan hyvin sujui elo ilman mamman valvovaa silmää. Kaulurin kanssakin on Risto Reipas jo oppinut olemaan. Enää ei tule ihan niin paljoa törmäiltyä ja syöminen sekä juominenkin sujuvat. Hyvä hyvä! Pidän kuitenkin kauluria mahdollisimman paljon poissa. Rasvaamisen jälkeen joutuu härpäkettä käyttämään, samoin öisin ja tietysti silloin kun en ole itse vahtimassa. Väsynythän tuo on ollut ja Kinnusta kohtaan hieman agressiivinen, mutta ihmekkös tuo. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu! :)

Näin ajatteli Hermis klo 9/28/2005 10:12:00 ip.