Risto Reipas

Voi voi voi voi, sanois Viiviläinenkin... Onpa taas takana sellainen vuorokausi ettei paremmasta väliä. Huomaan olevani kuin esikoisensa juuri synnytyslaitokselta kotiin saanut uusi äiti; herkkänä Riston pienimpäänkin liikahdukseen. Ja Riston kannalta hyvä näin. Viime yönä reagoin kissan jokaiseen ääneen ja asennon vaihtoon tarkistamalla, että kaikki oli kunnossa. Puoli kahden aikaan jälleen havahtuessani kaikki ei ollut kunnossa; Risto oli onnistunut jotenkin raapimaan kauluria paikoillaan pitävän sideharson niin tiukalle, että oli hirttää itsensä. Minä en saanut solmuja auki, mutta onneksi tajusin siinä yliväsyneessä tilassa rynnätä hakemaan sakset, joilla paniikissa olleen kissan sain vihdoin vapautettua. Revin kaulurin hemmettiin ja päätin, että sitä ei enää kattiparan kaulaan sinä yönä ripustettaisi. Ei ripustettu ei, mutta aamuseitsemään valvoin itseään tuskaisena raapivaa ja jäytävää kissaa estäen näin suurimmat tuhot. Kun Risto Reipas viimein taipui uupumuksen alla uneen oli mun aika nousta uuteen työpäivään ja lähteä sitä ennen vielä hommaamaan pantaa, jolla saisin kaulurin haavojen rasvauksen jälkeen takaisin paikoilleen. Hiukan aikaa tuhersin itkua sängyssä puhkiväsyneenä ja aivan varmana siitä, että nyt joutuisin jälleen yhden rakkaimpani hautaamaan. Voimakas menettämisen pelko juontanee reilun viikon takaiseen painajaisuneen, josta heräsin niin ikään kyyneleet poskilla henkeä haukkoen. Unessa Risto Reippaalla syöpyivät etujalat nopeaan tahtiin, kunnes vain veriset luut ja jänteet olivat näkyvissä. Kissa yritti liikkua hätääntyneenä, mutta jalat eivät enää toimineet. Itse yritin tavoittaa epätoivoisesti paniikissa eläinlääkäreitä ja ystäviäni siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopuksi vain itkin ja yritin lohduttaa tuskissaan silmät suurina hiljaa apuani huutavaa kissaa, joka yhä siinäkin tilanteessa luotti täysin ehdoitta minuun. Heräsin kun unessa yhä rutistin kyyneleistäni märkää Risto Reipasta. Uni oli kaikin puolin omituinen ja hyvin voimakas tunnekokemus. Kerroin siitä samana päivänä äipälle useita päiviä ennen kuin Risto alkoi oirehtia. En ole mikään hihhuli enkä usko enneuniin, mutta kyllähän tämä aika pelottavaa on kun nyt vieressä makaa katti etujalat auki järsittyinä. Noh, siinä nyt todennäköisesti syy miksi olen Riston vuoksi niin hysteerinen ja laitan sen ehdottomasti kaiken muun edelle. Totesin sängystä noustuani, että en ole työkuntoinen, joten soitin pomolle, josko voisin pitää päivän tai pari vapaata. Mulla on useita ylitöinä sisään tehtyjä päiviä ja kesälomastakin vielä viikko käyttämättä, joten uskoin homman olevan ok. Lisäksi olin saanut eilen tehtyä kaikkein kiireellisimmät hommat ja ajattelin käydä tämän päivän juttuja tiimin kanssa läpi, jotta he saisivat projekteja eteenpäin. Pomo oli erittäin epäystävällinen ja siinä mielentilassa mielestäni jopa törkeä! Hän ei halunnut ottaa millään tavalla kantaa mun vapaapäivään ja tokaisi vielä, että "Kyllähän työt täytyy hoitaa!". Niinpä niin... Olenko koskaan, KOSKAAN, edes sairaana tai lomillani jättänyt töitä hoitamatta?!! Loukkaannuin kommentista todella pahasti ja päätin, että mähän pitäisin "vapaapäivän" ja kärsin sitten seuraamukset jälkeenpäin. Äh, mä voisin jauhaa tästä aiheesta enemmänkin, mutta jätetään raivolauseet tällä kertaa tähän. Ja terveiset sekä kiitokset vaan pomolle, joka tietää kuka tämän blogin takana oikeasti on. Olit tänään mielestäni äärimmäisen epäoikeudenmukainen eikä olisi pahitteeksi tuoda firman toimintaan muutenkin vähän inhimillisyyttä. Niin, mitäpä yhdestä kissasta. Sehän on vaan eläin ja "sen kanssa ei niin kauheen inhimillistä tartte ollakaan, kun ei ole ihminen... ", kuten Maxi tähän sanoisi. Mä olen asiasta täysin eri mieltä oli kyseessä sitten tintti tai mikä tahansa muu "järkevä" eläin. Ja mua vituttaa, että jos kyseessä olisi ollut ihmislapsi, niin tämän päivän ylityövapaata ei olisi kukaan kyseenalaistanut. Olisin jopa saanut päivän palkallisena vapaana. Tiedän, että moni ei tätä vertausta ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan ymmärtää. Riittää, että mä tiedän kuinka tärkeä tämä ja tämä toinen jaloissa pyörivä karvanaama mulle on. Jotta ei nyt ihan täysin paatoksellista postausta tulisi, niin kerrottakoon, että Risto Reippaan raapenäytteet olivat kaikki aivan puhtaita ja diagnoosina edelleen ihotulehdus, jonka aiheuttaja on tuntematon. Antibioottien pitäisi purra, mutta edelleen tänään on kissa tuskainen ollut. Eläinlääkärin suosituksesta kävin ostamassa apteekista rasvahappovalmistetta. Ellei katti viikon sisään rauhoitu, niin luvassa on vielä kortisonikuuri tabletteina. Nyt Risto viettää parin tunnin kaulurivapaata, jotta saa hlökohtaisen hygieninsa hoidettua. Kohtapuoliin lyödään taas kauluri paikoilleen ja rasvat haavoihin. Antibiootti meni jo. Reipas Risto! :)

Näin ajatteli Hermis klo 9/27/2005 10:31:00 ip.