Aivan tavallinen työmatka
God, I HATE these days! Joo, takana reissupäivä eli paljon kilometrejä, nälkää, janoa, pissahätää ja hiilareita. Huoh, miksi nämä aina menevät näin? Ensin puoli päivää syömättä ja sitten väsymykseen ja kärsimykseen julmettu määrä paskahiilareita. Onko nyt hyvä olla?! Ei. Aamulla puoli kahdeksan aikaan lapioin järkyttävällä kiireellä tavallisen puuroaamiaisen nassuuni; kaurapuuroa rasvattomaan maitoon rasvattomalla raejuustolla ja soijalesitiinillä höystettynä, päälle lasillinen sokeritonta mehukeittoa ja lusikallinen kalaöljyä. Niin ja tätä ennen heti herättyä heraproteiinia veteen. Kaksi Jaspia matkalle mukaan; tiedossa lyhyt päivä <-- kotona arviolta klo 16-17. Tässä vaiheessa päivä näyttää vielä valoisalta. Aamu on sankasti sumuinen, mutta päivä tuo auringonpaisteen tullessaan. Parin tunnin ajomatkan jälkeen asiakkaan luona alkaa pissahätä vaivata. En ehdi vessaan, joka on hankalassa paikassa muutenkin eli ei ihan ulottuvilla, joten pikainen paikalta poistuminen ei vain onnistu. Haaaa!!! Vesiautomaatti! Pakko käyttää tilaisuus hyväksi, ties koska seuraavan kerran on kurkun kostuketta käden ulottuvilla. Joskus klo 14:sta aikoihin siirrytään vihdoin myyntitiloista kokoustiloihin. Vatsa kurnii jo, mutta pystyn yhä jättämään munkit ja viinerit tarjottimelle ja tyydyn isoon teekupilliseen. Reilu tunti palaveeramisen alkamisesta alkaa vatsa todella muistuttaa ruoan tarpeesta, murina on aivan järkyttävä eikä varmasti jää sokerit suupielissä hymyileviltä kokouskolleegoilta huomaamatta. Okei, mitäpä sitä peittelemään "Kauhee nälkä!", tokaisen kuuluvasti. Omenat autossa ja hymyt pöydän toisella puolella levenevät. Naispuolisen asiakkaan jakussa kiipeilee hämähäkki. Neljän jälkeen lähes yhdeksän tunnin paasto ja pidätys vihdoin päättyy. Ryntään vessaan, huokaisen helpotuksesta, hyppään autonrattiin ja tungen omenaa suuhuni kaksin käsin yrittäessäni samalla myös ohjata autoa, vaihtaa vaihteita ja puhua kännyyn. Toista omenaa tarjoan vieressä istuvalle kolleegalle, joka tokaisee, ettei hänellä ole vielä jättiviinerin jäljiltä nälkä, mutta josko kuitenkin pysähtyisimme matkalla syömään. Selevä! Omena ei paljoa kurnivaa vatsaa vaientanut. Määränpäänä ABC! Noin klo 17 asemalla annoksen arpomista; päädyn pihvin sijaan jo tuttuun ja turvalliseen aurajuustobroileriin riisillä, alkuruoaksi salaatin jämiä ja pari pikkiriikkistä ruisleivän kannikkaa, juomaksi pieni laittikola. Annos katoaa pikavauhtia masukkaan. Tosin suurin osa puuroksi keitetystä riisistä jää lautaselle haarukan ja veitsen seuraksi. "Mitä jälkkäriä?!", hihkaisen silmät loistaen kassaneidin suuntaan. "Kahvia tai teetä.". Ei kiitos, nyt tarvitaan jotain OIKEAA jälkkäriä. Makeeta mahan täydeltä!!! Kolleegan kanssa arvomme taas kakkupalan puolittamisen ja suklaapatukan välillä. Valitsen Fazerinan. Jätän kolleegan juna-asemalle ja suuntaan kotiin... väsyttää ja jotain makeeta tekis vielä mieli... Ärrälle! "Onks Ärrä-pussii?!" "Voi kun on nyt päässy kaikki loppumaan, mutta karkkipussit löytyvät tuolta.", opastaa myyjä ystävällisesti. Okei, TV-Mix on melkein sama kuin Ärrä -pussi. Revin pussin auki ennen kuin saan edes auton ovet auki. Klo 19.30; vihdoinkin home, sweet home! Nyt on TV-Mix melkein tuhottu ja siinä sivussa myös 50 g mysliä ja Ruispalan päälipala Delite 5%:lla juustolla. Vatsa pömpöttää, on ahdistunut olo ja kaduttaa. Viikon namipäivä vietetty!
Näin ajatteli Hermis klo 9/22/2005 09:47:00 ip.
10 Viestiä:
Pikkuisen mua ihmetyttää, että noinkin ruokailuistaan tietoinen, fiksu nainen ei osaa vieläkään varautua kokouspäiviinsä eväillä ;) Olet kertonut blogissasi ties kuinka monta kertaa tuon saman tarinan - kokouspäivä, jolloin tarjolla ei ole muuta kuin pulllaa - kauhea nälkä - iltainen repeäminen, kiukku, paha mieli jne. Jospa söisit kunnolla, voisit ehkä olla joskus paremmalla tuulellakin. Nämä sun viestit ovat viimeisen vuoden ajan olleet lähinnä pelkkää valitusta.. Eikö sulla todellakaan mene mikään asia kivasti? Olisipa kiva, jos menisi :)
Sinusta huolestuneena,
Lyyti
Joo, samaa mieltä kun Lyyti tuossa aiemmin. Tuttuja ovat mullekin vessa- ja ruokatauottomat päivät, mutta nyt olen oppinut sen verta itsekkääksi, että yksinkertaisesti ilmoitan kesken palaverin tarvitsevani tauon. Tuskinpa se kellekään minään yllätyksenä tulee, että ihmisen on joskus käytävä vessassa. Toisekseen, jossei ruokataukoa ala kuulua, oon ihan kylmästi syönyt jotain jugurttia, banaania, myslipatukkaa yms siistiä naposteltavaa kesken palaverin (tää ei tietenkään onnistu, jos itse pitää koko ajan esittää jotain). Ja jos toiset kerta mussuttavat munkkeja sokerit suupielissä, niin mitä pahaa esim. hedelmän syömisessä on. Usein tuo eväiden esiin ottaminen murtaa jäätä palaverissa ja tunnelma on sen jälkeen rennompi.
Mähän varauduin eväillä!!!
Nyt höpöhöpö Lyytiläinen sun juttuja! Vaikka kyllähän tämä elämä kurjaa on kun jatkuva kipu vaivaa ja oma vakiintunut elämäntapa on kaikin puolin hyllyllä. Mutta hyvänen aika sentään! Antakaa nyt munkin olla ihminen ja sallikaa se repsahtaminen edes pari kertaa kuussa työmatkojen yhteydessä!
Mua suorastaan vituttaa (etenkin perjantai aamuna kun viikko on loppu ja dedisduuneja tekemättä aivan saatanasti), että joku mun elämästä oikeasti mitään tietävä käy sitä arvostelemaan. Mun elämästä noin 1% on täällä blogissa ja kohta ei sitäkään. Lyytin kanssakaan emme ole olleet pitkiin aikoihin missään tekemisissä IRL eli sulla ei ole hajuakaan millaisessa kiire- ja painerumbassa mä elän.
Lisäkse, kuten jo joskus aikaisemminkin olen maininnut, niin mulle on helpompi purkaa näitä negatiivisia asioita kirjoittamalla ja ehkä tämän itseterapian vuoksi valitusta riittää niin tässä kuin monessa muussakin blogissa.
Tämä tästä aiheesta. IRL elämä odottaa ja mielellään viettäisin vapaan viikonlopun! Mikä loistava perjantai taas kaikin puolin... huoh!
Menkää prkl lukemaan niitä aurinkoisia blogeja ja pitäkää valitusblogit kiinni!
Arvasin sun reaktion ;) Just se aurinkoinen, mitä ajattelinkin...
Kuules. Kun sä pidät julkista päiväkirjaa ja annat siellä kommentointimahdollisuuden, niin kyllä sun varmaan täytyy myös pystyä vastaanottamaan tällaisia ajatuksia.
Ei kukaan sua varmaan kiellä olemasta ihminen ja tekemästä virheitä ja olemasta kiukkuinen yms. Ja ymmärrän senkin, että haluat purkaa pahaa oloasi kirjoittamalla. Enkä usko, että kukaan blogisi lukijoista kuvittelisi, että sä eläisit jotenkin heitä varten. Silti - eipä voi kieltää, etteikö tuosta kaikesta kirjoittamastasi tulisi fiilis, että olet hyvin tyytymätön elämääsi ja erittäin armoton itsellesi.
Mutta... Siis huolestuneena sinusta kommentoin tuossa aikaisemmin. Eipä näköjään tarvitse kuitenkaan tehdä sitä toiste. Kiitos ja anteeksi ja parempaa jatkoa, toivottavasti se 99% elämästä blogin ulkopuolella on paremmin. :)
Lyyti
Hola!
Pitkästä aikaa kehissä Hermis-ladyn palstalla ja mihin herkulliseen väliin satuinkaan..;) Mitäpä jos hyppään tähän arvon naisten väliin? /sweet/ Relax!
Tsemppiä ja jaksamista kiireiden keskelle, itse kullekin.. :-)
PS. Hermis muuten, ootko koskaan kuullut sellaisista kuin protskupatukat? ;) Nice, fast&easy..
..eikä oteta tätä turhan hyökkäävästi, hyvällä Jaso vaan.. ;)
T:Jaso-boy
Jaso -boy! :) Sooooooo good to hear from you! Sait kalpean kuun loimotuksen vaihtumaan kirkkaaseen auringonpaisteeseen keskellä pimeää iltaa :D
Muuhun palaan blogimerkinnän merkeissä myöhemmin. So long kultaiset ja ah, niin myötätuntoiset lukijat! ;)
P.S. Patukkalaatikko oli harvinaista kyllä lähes tyhjä puoliksi nakerrettua vanhentunutta Protein Blastia lukuunottamatta. Vaikka ei sen puoleen, kyllä siinä hötäkässä olisi saattanut unohtua anyway. Tapaukseen liittyy muutenkin paljon detskuja, joita nyt en viitsinyt tylsän jutun nimissä lähteä kirjaamaan. Täytyyhän sitä tytöllä jotain salaisuuksiakin olla ;)
Mä vain ihmettelen, miten nykymaailmassa joku suunnittelee kokouspäiviä, johon ei soviteta lounastaukoa.
Minna
Minä en tilanteet ja asiakkaat yksityikohtaisesti tietäen ja tuntien ihmettele tätä yhtään. Enkä usko, että kukaan muukaan asianosainen ja reissupäivien kulun tunteva sitä ihmettelee. Olen pahoillani, mutta en aio selventää syitä ja seurauksia tämän enempään, vaikka silloin jokainen ymmärtäisikin paremmin miksi näin käy.
On helppo ulkopuolisena ja ehkä erilaisiin järjestelyihin tottuneena neuvoa kuinka toimia toisin. Jotkut asiat on vaan hyväksyttävä ja tilanteeseen sopeuduttava. Aina ei voi vaikuttaa asioiden kulkuun, vaikka tämä hullulta kuulostaisikin. Omalla kohdallani olen ratkaissut asian näin :)
Höh, no älä sitten pidä tätä kommentointimahdollisuutta, jos kommentoida saa vaan sellainen, joka tuntee sun elämän ja vallitsevat olosuhteet täysin. Mä yritin tuolla aiemmalla kommentilla vaan olla avulias ja antaa vinkkejä, jotka olen itse hyväksi havainnut. Vähän säikähdin sun voimakasta reaktiota, kosta tarkoitus ei todellakaan ollut kritisoida. Kiitos ja anteeksi.
Höh höh! ;)
En ole osoittanut omia vastineita mitenkään sinua vastaan Ano, ja jos oikein luulen ja kuvittelen, niin olemme keskustelleet tästä samaisesta asiasta ihan rakentavassa hengessä aikaisemmin.
En yleensä selittele tekemisiäni tai sanomisiani jälkikäteen vaan pyrin ottamaan vastuun siitä, kuinka tuli käyttäydyttyä, mutta nyt sen verran selitystä kiukkupostauksiin, että taustalla oli jälleen paljon muutakin kuin tuo Lyytin marina mun valituksista. Olin jo valmiiksi ärsyyntynyt eikä tuon lukeminen omien meilien joukosta ensimmäisellä tauolla perjantaiaamuna ainakaan mieltä parantanut.
Kommenttimahdollisuus on ja pysyy. Ja tiedoksi asiasta mahdollisesti tietämättömille, että admin -ominaisuudessa pystyn niin halutessani epämiellyttävät postaukset blogista poistamaan. Tätä mahdollisuutta en ole ainakaan toistaiseksi käyttänyt kuin blogispammin tuhoamiseen. Sinänsä mielenkiintoista, että juuri tämäntyypinen asia kirvoitti näinkin monta kommenttia yleensä niin hiljaisella kommenttiosastolla ;)
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle