maanantaina, syyskuuta 5

Duunissa taas

Eka työpäivä takana eikä minkäänlaista merkkiä ahdistuksen helpottamisesta näy. Oikeastaan päinvastoin; olo on kuin ansaan ajetulla eläimellä. No way out! Paniikki kasvaa, sieraimet laajenevat, raskas hengitys höyryää väkevänä kilpaa lapojen vesisavun kanssa ja silmät muljahtelevat epäsäännöllistä ympyrää. Päässä jyskyttää ikävästi tuntien haihtuessa ilmaan. Ja samalla pieni pupu näkyy ikkunasta kirmaavan vapaana korkein, ehkä jopa iloisin loikin halki katuvalojen hillityn loisteen. Huoh... Pupu Onnekas, annan sille mielessäni nimeksi, ja toivotan turvallista matkaa halki pimeän illan ja yön. Mutta oikeasti, onko tässä MITÄÄN järkeä?!

  • 05.02 herään pohtimaan, että kello soi reilun tunnin kuluttua
  • 05.18 käyn vessassa ja silittelen unenpöpperöisiä kattimatteja
  • 06.15 olen makoillut reilun tunnin sängyssä peitto tiukasti leukaan asti vedettynä ja silmät auki tulevaa päivää pohtien
  • 06.16 sammutan kellon ennen kuin se ehtii soimaan
  • 06.20 ylös ja aamutoimiin
  • 07.56 aamuruuhkaan; kokeilen uutta reittiä (ei toimi)
  • 08.43 liityn myöhässä viikkopalaveriin
  • 16.33 iltapäiväruuhkaan
  • 17.07 kaupassa
  • 17.20 kotona; meilitsekkaus ja mielessä pikainen lenkki ennen safkaa
  • 17.34 myslikulhon kanssa sohvale Dr.Philin seuraan
  • 17.50 sänkyyn peiton alle
  • 19.28 paniikkihavahtuminen; prkl, mä nukahdin!!!
  • 19.47 äipällä viemässä hiusten hoitoainetta kokeiltavaksi
  • 20.39 lenkille
  • 21.20 suihkuun
  • 21.43 illan kala-ateria vaihtuu leipään ja kananmunaan
  • 22.03 sivusilmällä Big Brotheria ja surffailua
  • 23.30 toivottavasti untenmailla, todennäköisesti ei kuitenkaan uni tule silmään
Siinä se meni taas tämäkin päivä. Ihan liian vähän yöunta ja omaa aikaa. 5-6 tuntia menee nopsaan varsinkin kun käyttää siitäkin yli puolitoista tuntia nukkumiseen. Mun ei kyllä pitänyt... mutta väsymys vei voiton. Niin tai näin, silti musta on epäoikeudenmukaista, että työpäivä nielee suurimman siivun päivän tunneista. Tänään oli kuitenkin vielä ihan normaalituntien puitteissa toteutunut päivä. Huoh... ahdistaa aina vaan entistä enemmän :( Mitä ainutkertaisen elämän tuhlausta!!!

1 Viestiä:

Klo 9/07/2005 10:49:00 ap., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Morjens Hermis!

Kyllä, töihin sitä aikaa kyllä hukkaantuu ihmisparalla. Mutta kun vilkaisi tuota päivääsi niin jos jotain parannettavaa saa ehdottaa niin ehkä lenkki jatkossa aikaisemmaksi (ok, nyt nukahdit kyllä vahingossa, mutta jatkoa ajatellen) ja sitten vain BB ja surffailu pois illalta ja aiemmin petiin.

Toisaalta olen pirun huono neuvomaan koska tämän tästä tuskailen aikapulan ja univelan kanssa. Jälkimmäinen on alkanut pitkästä aikaa helpottaa kun en ole avannut tietokonetta koko iltana - nukkumaanmeno ei veny ja unikin tulee helpommin silmään.

BTW, kesän saldo: -800 gramma läskiä ja +300 grammaa lihasta (nyyh, ei musta tule muskelimasaa millään ;-)

Tsemppiä syksyn viimaan!

t: Pete P.

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle