tiistaina, elokuuta 30

Deep, deeper, the deepest

Noniin, lomat alkaa olla lusittu ja hidas, mutta varma paluu arkeen on alkanut. Kolmeen viikkoon en ole oikeastaan treenannut ollenkaan vaan käynyt ainoastaan hölköttelemässä ja crossailemassa (aerobista treeniä siis). Syynä edelleen jatkuva kipu oikean puolen lapa-, olkapää- ja rinta-alueilla. Reissu meni Naxopren -kuuria 10 päivää syödessä ja näin pahimmalta kivulta tuli tänä aikana vältyttyä. Tänään jatkui OMT-hoito jälleen "oman", mielestäni huippupätevän OMT-terapeutin johdolla, jolta suureksi yllätyksekseni kävikin käsky salille! Whaaaat?! Väliaikainen terapeuttihan kielsi kaiken mahdollisen liikunnan! Jep jep, ja kun vähän yhdessä vakiterapeutin kanssa asiaa pohdittiin, niin totta hemmetissä on täysin järkeen käypää jatkaa treenejä. Tosin maksimitreenit ja lihasmassan tavoitteellinen lisäys täytyy unohtaa vielä toistaiseksi (ehkä pariksi kuukaudeksi?) ja keskittyä ylläpitävään ja kuntouttavaan treeniin. Kaikkea saa tehdä mikä ei satu ja sen lisäksi vielä liuta yläkehon syviä lihaksia vahvistavia treeniliikkeitä. Niinpä niin, jotenkin arvasin, että matkan edetessä näihin syviin lihaksiin vielä päästäisiin. Itse en ole niitä vuosien varrella huomioinut ollenkaan ja nyt näyttää siltä, että vaivojen syynä saattaa olla yläkehon syvien ja pintalihasten epätasapaino. Keskikehon syvät lihakset osoittautuivat testissä hyväkuntoisiksi. Samoin myös kipeän alueen verisuonisto, jossa veri virtaa esteettömästi ilman puristuskohtia. Myös rintaranka tuli tänään avattua (manipulaatio). Nyt ei käsittääkseni pitäisi enää olla ns. lukkokohtia kaula-, rinta- ja yläselkärangan manipulaatioden jälkeen. Olkapään kapseli todettiin myös ehjäksi. Hyvä hyvä! :) Eli nyt hermosto on saanut levätä useamman viikon ja mahdolliset tulehdukset on hoidettu pois. Nyt päästään itse asiaan eli kuntoutusvaiheeseen. Normaalin kehotreenin lisäksi tulee mun nyt tehdä joka treenikerran aluksi niskan, kaulan ja olkapääalueiden syviä lihaksia vahvistavia harjoitusliikkeitä. Mulla on yliliikkuvat ja löysät nivelet ja nikamat, jonka vuoksi syvien lihasten antama tuki on erityisen tärkeää. Nyt paketti on löysä ja "osat" pääsevät liikkumaan väljästi aiheuttaen myös kaikenlaista ylimääräistä pauketta ja rutinaa. Kahden kuukauden jatkuvan kiputilan jälkeen olin jo aivan epätoivoinen ja heittämässä toivoa menemään, mutta jälleen kerran tämä mainio terapeutti jaksoi valaa muhun lisää uskoa selittämällä kärsivällisesti syy- ja seuraussuhteita tieteellisiin tutkimuksiin ja oppeihin nojaten. Onneksi on tässä vuosien varrella myös useimmat kehoon liittyvät latinankieliset nimitykset käyneet tutuksi eikä kaverin laajalti viljelemä ammattijargoni päässyt pistämään päätä pyörälle. Hän ymmärsi mielestäni myös kohtuullisesti mun ajatusmaailmaa lihaksia ja treenejä koskien; kuinka vaikeaa on mennä salille kun ei voikaan tehdä sitä maksimisuoritusta ja kuinka paljon ajatustyötä muutoin jo automaattiseksi käyneissä treeniliikkeissä syvien lihasten työstäminen vaatii. Siinäpä sitä taas haastetta! Nyt jumppakumpparia metsästämään! "Neititreenit" odottaa! ;D

3 Viestiä:

Klo 8/30/2005 09:00:00 ip., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Hienoa, että tunnut löytävän apua ja vieläpä sellaiselta taholta, joka ymmärtää aktiiviliikkujan tuntoja.
Mulla oli viime talvena sellainen hoitaja, joka oli toiselta ammatiltaan valmentaja, ja voit uskoa että se tuntui hyvälle kun joku vihdoin puhui samaa kieltä. Jotenkin se, että toinen ymmärsi miten vaikea minun oli luopua liikkumistottumuksistani, suorastaan helpotti sitä luopumista. Mun kokemusten perusteella aktiiviliikkuja on kummajainen useimmille hoitoalan tyypeille.

t. Ninja

 
Klo 8/30/2005 10:01:00 ip., Blogger Hermis kirjoitti...

Moro Ninja! :)

En tiedä onko apua vielä löytynyt, mutta ainakin jaksan taas uskoa siihen, ja se jos jokin, on tärkeää. Tämän päivän "terapiasessiolla" jaksan toivottavasti puolitoista viikkoa eteenpäin seuraavaan :)

Joo, oon samaa mieltä, että aktiiviliikkuja on sekä kummajainen että kauhistus lääkäreille ja muille. Ensinnäkään he eivät ollenkaan tajua mistä tavoitteellisessa urheilussa on kyse (erityisesti jos laji on kehonrakennus ;)) ja toisekseen heitä tuntuu myös kauhistuttavan potilaan tavallista laajempi keho- ja ravintotietämys. Ehkä kyseessä on jonkinlainen puolustusreaktio oman statuksen suojaamiseksi. En tiedä.

Olenkin todennut, että ellei ole jostain syystä ihan pakko kertoa liikunnallisesta elämästä, niin jätän sen mieluusti tekemättä. Ainahan se ei onnistu ja monesti jo paidan riisuminen sydän- tai keuhkoäänien kuuntelemiseksi paljastaa armotta tuon pikku salaisuuden ;D

 
Klo 8/31/2005 10:06:00 ap., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Ehkä kyseessä on jonkinlainen puolustusreaktio oman statuksen suojaamiseksi."

Jep, tästä mä olen vaahdonnut niiiiiin monta kertaa! :D

t. Ninja

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle