Hermot yhä tiukalla

Arggh! Mä olen ihan rikki :(. Ensimmäisen OMT-käynnin jälkeen toivo "pikaisesta" paranemisesta heräsi. Tänään, toisen hoitokerran ja terapeutin vaihtumisen myötä se jälleen sammui. Koko hermokimppu on edelleen erittäin pahasti ärtynyt ja hoito on nyt lähinnä rauhoittavaa; akupunktiota ja teippauksia. Mä olen totaalisen kyllästynyt kertaamaan kerta toisensa jälkeen vamman ja hoidon kehityskaarta. Taas käytiin kaikki alusta ja suurin osa hoitoajasta meni jälleen vamman kartoittamiseen. Ihan hyvä sinänsä, että hoidetaan nyt sitten vihdoinkin oikeaa paikkaa ja oikealla tavalla, mutta mun kannalta erittäin turhauttavaa. Myös muutama nikama napsuteltiin taas auki. Edellinen terapeutti salli kevyen, tietyissä rajoissa tapahtuvan saliharjoittelun (ei merkittävää venytystä epäkkäälle ja yläselkään, eikä liikkeitä joissa käsi nousee yli vaaterin), uusi terapeutti kielsi sen kokonaan. Prkl. Miten voi olla niin vaikea ymmärtää ettei päivittäin liikkuva ihminen yksinkertaisesti voi lopettaa hommaa tosta noin vaan?! Sehän vaatii elämäntapamuutosta ihan samoin kuin laihdutuspalstoilla perään huudellaan. Huomenna olisi ollut tärkeä palaveri. Niin tärkeä, että olisin kesä- tai sairaslomasta huolimatta osallistunut siihen. Nyt täytyy unohtaa myös tämä, koska jo autolla ajo on hankalaa kun päätä ei pysty teippauksilta kääntämään ja vaihteiden vaihtamiseen joutuu samaisesta syystä käyttämään pelkän käden sijaan koko kehoa. Huoh... Torstaina jälleen lisää akua ja teippiä. Lauantaina Rhodokselle. Jos päässä olisi yhtään järkeä, niin peruisin tai ainakin siirtäisin koko reissun. Kyllähän sen tyhmäkin ymmärtää ettei tässä kunnossa mistään reissusta ja lomailusta paljoa nautita. Uimakieltokin juuri napsahti. Mitä valitat?! Omahan on syysi! Joo... mutta ei tämä tilanne kivalta tunnu siltikään :(

Näin ajatteli Hermis klo 8/09/2005 03:08:00 ip.