Hermoja raastava hermokipu

Elämä on ollut viimeiset kolme viikkoa yhtä helvettiä! Olen ollut nyt kaksi ja puoli viikkoa sairiksella ja tänään napsahti viikko lisää eli lomani siirtyy viikolla eteenpäin. Hyvä niin, sillä eipä tätä ruljanssia lomaksi voisi kutsuakaan. Olen kärsinyt nyt kolme viikkoa aivan järkyttävistä kivuista, popsinut pilleriä toisen perään ja juossut lääkäriltä ja terapeutilta toiselle. Kolmen viikon aikana olen tavannut neljä kertaa kahta eri lääkäriä, osteopaattia, urheiluhierojaa, fysioterapeuttia ja eilen viimein OMT-terapeuttia. Samaan aikaan olen syönyt kahta eri relaksanttia ja tulehduskipulääkettä sekä voimakasta kipulääkettä. Väsyttäviä kolmiolääkkeitä lähes kaikki. Ongelmana ovat olleet kivut ja liikerajoitteisuus oikean puolen yläselän, olkapään ja rinnan alueella. "Vammaa" hoidettiin ensin vaikeana lihaskramppina, mutta vasta eilen OMT:n vastaanotolla uskon kuulleeni ensimmäisen kerran vaivan todellisen laadun; oikean hartian, niskan, kaulan ja yläselän alueen hermosto on pahoin ylirasittunut. Okei, kyllähän tähän kiinteästi liittyy myös tästä johtuva lihasjumi, mutta todellinen syy ja jumin aiheuttaja oli jossain muualla, aivan kuten itse arvelinkin. Eniten kipujen ohella itseäni huoletti koko kehon vinous; oikea käsi roikkui viitisen senttiä alempana kuin vasen ja koko solisluulinja oli/on silmin nähden vinossa. Jälleen kerran vituttaa lääkärien suoranainen välinpitämättömyys potilasta ja tämän kärsimystä kohtaan. Miksi helvetissä on niin vaikeaa tutkia mistä oireet johtuvat? Sitä vaan arvaillaan, kirjoitetaan pillerireseptiä ja sairaslomaa, joiden oletetaan pitävän potilas tyytyväisenä. Eikä kyse ole ainoastaan kivuista vaan myös niistä sadoista hukkaan heitetyistä euroista. Itselleni lysti on kohtapuoliin tullut maksamaan 1000 euroa eikä mikään ole vielä kunnossa! Vastuuta! Sitä minä täällä perään huutelen. Turhaan kaiketi. Nojoo, nyt olen jo sikäli onnellisessa asemassa, että olen (tai oletan ;)) vihdoinkin löytänyt kaverin, joka tuntuu tietävän missä mättää ja yrittää oikeasti auttaa asiaa mahdollisimman pian. Viikon päästä tähän aikaan kun pitäisi jo matkalaukut olla pakattuina. Eilen sain siis ensimmäistä kertaa hoitoa, jonka tehoon jaksan itsekin uskoa. Tässä välissähän iski jo melkoinen epätoivo; eikö täältä stnan maapallolta löydy ketään, joka pystyy mua auttamaan?! Jatkuuko tämä elämää pahoin rajoittava kipu koko loppuelämän?! Eilen tosiaan perinteisen lihashieronnan ja sähkön sijaan napsuteltiin nikamia auki ja väännettiin niskat kertaalleen nurin. Johan alkoi mimmillä pää pyöriä kuin pöllöllä! Erittäin ikävältä tuntui tämä manipulatiivinen toimenpide, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Ja tätä lienee luvassa lisää ensi viikolla. Huih! Niksautusten jälkeen puoleen selkään upotettiin vielä akuneuloja (pelotti tämäkin ihan prkleesti) ja sen jälkeen vielä teipattiin hieman selkää pitämään solisluu ja olkapää oikeassa asennossa. Ilta meni eilen käsittelyn jälkeen kohtuuhyvin lähinnä väsymystä ja lievää niskakipua potien. Aamusta kipu olikin jälleen ikävissä lukemissa enkä valitettavasti pystynyt ottamaan edes kivunlievitystä, koska jouduin autolla liikenteeseen lääkäriä tapaamaan ja sieltä vielä töihin. Työasioita setviessä alkoi jumalaton päänsärky, joka on nyt pillereistä huolimatta jatkunut koko päivän. Muu särky helpotti kun sain repiä päivällä tukiteipit selästä pois. Hieman nyt huolettaa mistä tämä päänsärky ilmestyi. Mulla ei särje oikeastaan koskaan päätä ja vielä harvemmin niin, että joutuisin sitä lääkitsemään. Edes kolmen tunnin pilleriunet eivät saaneet pääkipua väistymään :( Varmasti sanomattakin selvää lienee, että treenit ovat olleet mitä sattuu. Paino on pudonnut muutaman kilon ja valitettavasti kato näyttää käyneen juuri sieltä mistä sen viimeksi toivoisi käyvän eli lihaksista. Siinä meni taas puolen vuoden raadanta. Viimeksi samoin kävi tammikuussa, jolloin olin viisi viikkoa levossa kylkirevähtymän (?) vuoksi. Voi jeesus, että osaa olla raadollinen laji tämä urheilu. Mielenkiintoisinta koko hommassa on, että olen viime viikkojen aikana erittäin aktiivisesti pahentanut itse tilaani. Tosin seurasin tunnollisesti saamiani ohjeita ja toivoin ahkeran venyttelyn ja jumpan tuovan helpotusta. Valitettavasti diagnoosi vain oli väärä ja nyt on ehdoton venyttely- ja jumppakielto eikä kättä saa nostaa ollenkaan hartialinjan yläpuolelle, koska hermoston täytyy saada levätä ja rauhoittua, jotta aluetta voidaan varsinaisesti alkaa hoitamaan. Jep jep, tällaista täällä. Ja nyt odottelen kuinka ensi viikon hoidot tehoavat ja pääsenkö Kreikan aurinkoon vai en.

Näin ajatteli Hermis klo 8/05/2005 11:20:00 ip.