TOS -tilanne
Tänään oli sitten viimeinen lääkärin lähetteellä käyty OMT-hoito :(. Aluksi kävimme fiiliksiä läpi. Nojoo, onhan tilanne parantunut koko ajan, mutta niiiiiiin hitaasti. Yhä on ihan liikaa kipupäiviä, käden nostaminen hartialinjan ylitse on aina kivuliasta ja tietsikkahommat täytyy jatkuvasti keskeyttää käden puutumisen vuoksi. Kolme kuukautta kipua on mun mielestä aika paljon ja kyllähän päässä sellainen ajatus jatkuvasti jyskyttää, että en enää koskaan pääse täysin tästä kipuilusta ja normaaliin toimintakuntoon. Eikä paljoa rohkaissut kun terapeutti myönsi asian mahdollisesti olevankin näin, you never know. Mutta toisaalta hän myöskin kertoi paranemisprosessin etenevän aikataulussa; TOS -potilaan tavallinen toipumisaika on noin 6 kktta. Puoli vuotta!!! Voi jumaleisson sentään... Yläselän nikamat olivat taas juntturassa ja ne napsauteltiin nopeasti auki. Ah, mikä välitön helpotus. Sitten tsekkailtiin muutamia uusia kuntoutusliikkeitä vanhojen rinnalle. Tuskallisia uusia liikkeitä... "Hitto, että sä oot huonossa kunnossa!!!", huusi terapeutti vieressä kun mä parhaani mukaan yritin pysyä koko kehon staattista voimaa vaativassa asennossa. Siis mitä v****a! Minäkö huonossa kunnossa?! Moni maksaisi mitä tahansa ollakseen edes tässä kondiksessa kuin mä tällä hetkellä! Okei, isot pintalihakset ovat tosiaan huomattavasti normi-ihmistä paremmassa jamassa, mutta ne pienet stabiloivat lihakset ovat surkeat. Totta. En parhaalla tahdollakaan kyennyt pysymään vaaditussa asennossa minuuttia. Kuulemma mua ennen käynyt huomattavasti ylipainoinen mies, joka ei yli 30 vuoteen ollut tehnyt yhtään vatsalihasliikettä kykeni parempaan suoritukseen kuin mä. Great... Eipä tässä nyt auta itkut ja valitukset vaan treeni! Lihan himossani olen keskittynyt melko totaalisesti tietyn tyyppiseen perusliikkeistä koostuvaan treeniin. Ihan tarkoituksella olen jättänyt hiovat liikkeet pois ja tässä on tulos. Ei tämä asia tietystikään ole näin mustavalkoinen, koska TOSin syntyyn ovat vaikuttaneet monet seikat; työ, treeni, genetiikka, vähäinen lepo jne. Paljolti ongelmana ovat mun yliliikkuvat, löysät nivelet. Onneksi aikanaan ajauduin lihasharjoittelun pariin. Missä kunnossa sitä ilman olisinkaan? Mutta hei, pointtina lähinnä se, että harjoitelkaa monipuolisesti! Laajasti erilaisia liikkeitä, eri sarjapituuksia, eri kuormituksella ja muistakaa riittävä lepo ja palautuminen. Nyt homma jatkuu niin, että jatkan näitä heikkoja kohtia vahvistavia kuntoutusliikkeitä ja hankkiudun hierojalle, koska vihdoinkin sain siihen luvan; hermokimpun pitäisi olla kyllin levännyt kestääkseen hierontaa. Venyttelyä emme ole missään vaiheessa käyneet paljoa läpi ja alussahan myös se oli täysin kiellettyä. Venyttelen kohtuullisesti, mutta en juuri nyt erityisesti panosta siihen. Lisäksi sain periaatteessa luvan lähteä jälleen vähitellen kasvattamaan voimaa eli käytännössä asteittain lyhentämään sarjoja ja lisäämään vastusta. Myös ylätaljaa ja olankohautuksia pitäisi kokeilla. Nämä ja pystysoutu ovat olleet kivuliaimpia liikkeitä suorittaa. Kuukauden päästä käyn kääntymässä terapeutin luona ja katsotaan mikä silloin on tilanne ja kuinka jatketaan. Kuten kaikki lajia harrastavat tietävät, niin lihasten vahvistaminen ja kasvattaminen ovat aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, ja siksi munkin täytyy nyt vaan malttaa antaa asialle aikaa. Yritetään.
Näin ajatteli Hermis klo 10/04/2005 11:34:00 ip.
12 Viestiä:
Oireesi paranevat kyllä mutta hitaasti, kun nyt malttaisit olla touhottamatta niin paljoa.
Ota myös huomioon että juuri yhdelläkään näistä ooämtee terapeuteilla ei juurikaan ole omakohtaista kokemusta hermopinteestä.
Jos kätesi puutuu näpyttelyssä niin se on varma merkki siitä että juuri silloin hermo on puristuksissa ja fyysisen rasistuksen kohteena. Eli tilanteesi vain pahentuu, hermo ärtyy lisää ja paraneminen pysähtyy.
Varovainen hermoja huijaava venyttely on hyväksi, näin saadaan pinne pois ja annetaan hermolle tilaa parantua. Ja pyri vättämään kipua/puutumista tuottavia liikkeitä. Aikaa ja kärsivällisyyttä tuo vaivasi vaatii, hvyinkin puolisen vuotta, mutta lopussa kiitos seisoo kun vain maltat antaa parantumiselle aikaa.
Lisäisin tuohon harjoitelkaa monipuolisesti -listaan, että mukaan EHDOTTOMASTI syviä lihaksia harjoittavia lajeja säännöllisesti eli joogaa, pilatesta yms.
t: Pete P., joka ei ole taaskaan saanut pitkään aikaan joogaa mahtumaan kalenteriin ja jonka syvät vatsalihakset ovat rapistuneet. *nolo*
Heh, vai että kun malttaisi olla touhottamatta. Enhän mä touhota ellei ole pakko! ;)
Tota mä just pelkään, että takapakkia tulee kun oireista huolimatta joudun aluetta rasittamaan. Mä en vaan ole keksinyt mikä olisi se vaihtoehto. Sairasloma? Periaatteessahan sovittiin pomon kanssa, että yritän välttää kone- ja erityisesti hiirityöskentelyä, mutta se ei vaan onnistu. Olenkin oikeastaan jatkanut erittäin huonolla "Teen niin kauan kuin pystyn ja sitten se on loppu" -periaatteella. Paha paha paha... Tiedän. Ja vähänhän tuo alkoi huolettaa kun ymmärsin, että parantumista on kuitenkin tapahtunut.
Pitkäikäiseksi vaivan tekee tietysti se, että väärää kehon asentoa ei ihan hetkessä korjata. Ymmärrän hyvin tämän, mutta silti kärsivällisyys on lopussa. Noh, josko tuo heikkojen lapojen lihasten vahvistaminen auttaisi. Terveellä puolella voimaa ja lihaskontrollia on huomattavasti enemmän eli eiköhän osasyynä oikean puolen voimattomuuteen ole myös tämä vamma.
Oliko muuten "ms", joka tässä ensimmäisenä kommentoi? :)
PP: Höpö höpö tässämitään joogaa tarvita! Monipuolinen kuntosaliharjoittelu ja aivot mukaan työpaikalle riittävät mainiosti! ;)
Oli.
Ei siinä sairaslomaa tarvita.
Itse keskityin aikoinaan "kivuttomaan" treeniin ja erityisesti venyttelyyn.
Katsos ei sinussa mitään vikaa ole, ainoastaan hermoilla ei ole tilaa -> kipu ja puutuminen.
Kun tilaa järjestyy katoavat kivutkin, mutta se tapahtuu hitaasti. Siksi mainitsin tuosta touhottamisesta. Olen lukenut jostain kumman syystä tätä blogiasi ja välillä hengästyn lukemisestakin. Sen verran kiireistä elämäsi on.
Moi ms!
Kiva kun jostain kumman syystä olet käynyt juttuja lueskelemassa ja hienoa kun jaksat kommentoida! :) Arvostan kommenttejasi, koska tiedän, että sulla kokemusta saman tyyppisestä vaivasta löytyy ihan irl. Lupasin meiliisi vastailla, mutta tässä "touhottamisen" keskellä asia on vain jäänyt, vaikkei kuitenkaan kokonaan unohtunut.
Hmmmm... joo, en ehkä itse tajua tuota "touhottamista" kun tässä pyörässä mukana pyörin, mutta ehkä asia on vaan näin. Ja kyllä itsekin aika ajoin herään ajan puutteesseen; voi kun vuorokaudessa olisi edes muutama tunti enemmän. Joo, kyllä mä tämän asian tiedostan, mutta en ole osannut tehdä sille mitään. Kerran kuukaudessa teen päätöksiä oman hyvinvointini lisäämiseksi, mutta taas lupaukset väistyvät kun tiukka paikka tulee
Hehee, mä sanoisin, että mussa on vikaa ellen pysty normipäivästä ja normiaskareista kivutta suoriutumaan ;). Edes hiusten harjaaminen ei suju kivutta! Itse ainakin tunnen itseni kovinkin rajoittuneeksi, sillä niin paljon vamma on vaikuttanut ja vaikuttaa mun tapaan elää. En voi olla oma itseni. Monen mielestä on väärin elää oman kehokuvansa kautta, mutta koska asia on mulle koko elämä, niin mun mielestä se on täysin luonnollista. Tätä on vaikea selittää muille kuin vastaavanlaisesti samalle asialle omistautuneelle. Kuten eilen OMT sanoi, että mies, jonka jo mainitsin, ei edes osannut ajatella liikuntaa osana elämäänsä, kun taas minä olen hermoraunio ellen pääse liikkumaan. Pakko päästä lenkille! jne. Valitettavasti en myöskään ole keskitien kuntoilija vaan hommat menee mentaliteetilla "Kaikki tai ei mitään!", joten ymmärtänet ahdistuneisuuteni kun en pääse treenaamaan maksimaalisesti kehoa kuormittaen. Se on mulle tapa purkaa stressiä.
Jahas, taisinpa taas eksyä aiheesta. Mutta joo, periaatteessa samoilla metodeilla mä tässä yritän parantua; kivutonta treeniä, huomio myös sellaisiin lihaksiin, joita en ole ikipäivänä tajunnut suoranaisesti harjoittaa, hieronta ja maltillinen venyttely sekä kehon signaalien kuunteleminen ja niihin reagoiminen. Esim. tänään kipu kävi kesken päivää niin sietämättömäksi(johtunee eilisestä käsittelystä) kääntyen päänsäryn puolelle, että kerta kaikkiaan vihelsin pelin poikki, pistin pillit pussiin, lepuutin kaula-niska-hartia -aluetta jonkin aikaa selinmakuulla ja olen tässä puuhaillut kaikkea muuta paitsi tietsikkahommaa. Jatkan töitä illemmalla, jos keho on rauhoittunut. Ja onhan se jo nyt parempi; alkavasta päänsärystä ei ole enää tietoakaan :). Hyvä mä!!!
Mielellään kuulisin ms, millaisia venyttelyliikeitä itse suosit, vaikka ongelman ydin saattaa meillä olla erilainen.
Hitaasta paranemisesta: itseltäni vaati 9 kuukautta toipua hiiren aiheuttamasta tenniskyynärpäästä. Siinä ehti usko loppua useampaan kertaan. Mutta onneksi pikku hiljaa hyviä päiviä alkoi olla enemmän ja enemmän. Taantumiakin sattui, paraneminen oli aaltoliikettä. Kärsivällisyyttä siis!
Pilates on hyvä laji! ;)
Minna
Muutamaa tenniskyynärpäätapausta olen tässä itsekin päässyt seuraamaan; ei kiva tauti sekään. Onneksi nykyään vaivaan löytyy jo useampia hoitokeinoja, joista valita. Toimiiko? U never know...
Pilates on varmasti hyvä laji siinä missä jalkapallokin. Se ei vaan ole MUN laji ;)
Stabiloivien liikkeiden joukossa jopa loitontajalaite puolustaa paikkaansa. Pilates on siinä kingi. Paljonko on valmis tekemään kivuttomuuden eteen? Pilates ei ole mieliliikuntalajejani mutta jos sen palkkana on kivuton selkä, ei käytetty aika ole hukkaan heitetty.
Minna
Moi Minna,
Olemme keskustelleet asiasta aikaisemminkin ja musta tuntuu, että ajattelemme jotenkin eri kantilta; kummankaan ajatus ei varmaankaan kumoa toisen ajatus.
Mutta mun ajatus on, että näiden stabiloivien liikkeiden ja syvien lihasten vahvistamiseen ei tarvita Pilatesta vaan onnistuu ihan normaalin saliharjoittelun puitteissa kunhan nämä asiat huomioidaan. Esim. selänpuolella korsetti on mulla aivan erinomaisessa kunnossa, vaikka en ole harrastanut Pilatesta koskaan ja mitään siihen verrattavaakaan vuosiin.
Mun mielestä ei voida myöskään sanoa tietyjen lihasten olevan absoluuttisesti heikot. Kysehän on vaan siitä, että koska en ole missään muodossa treenannut kestävyysvoimaa noin vuoteen, niin eihän silloin kestävyyttä vaativat liikkeet tietenkään onnistu. Sama asia kun et ole vuoteen juossut yhtään pitkää lenkkiä vaan vedellyt vaan satasia, niin eihän se pitkä lenkki siltä seisomalta onnistu. Eli tietynlainen voimantuotto on heikompaa, vaikka lihas itsessään olisi ihan ok ja perusvoimaltaan jopa vahvempi kuin normi-ihmisellä.
Mä olen kyllä harrastanut hyvinkin monipuolisesti kuntosaliharjoittelua, mutta nyt vaan hurahdin ensin aika puhtaasti perusliikkeisiin ja sitemmin vielä max-OT -menetelmään, jonka avulla pystyin tuplaamaan maksimivoiman (yli 10 vuoden voimaharjoittelun jälkeen!) noin 3-4 kuukaudessa. Max-OT -harjoittelu sopii mulle, mun psyykelle täydellisesti. Täytyy vaan muistaa pitää lepoviikot vaikka kuinka tuntuisi kulkevan ja tehdä välissä myös muunlaista harjoittelua. Eikä nyt pidä unohtaa, että vaikka tulos on monien tekijöiden summa, niin ihan lääkäreidenkin mukaan pääsyy on työskentelyasento (pitkäaikainen staattinen jännitys). Jos pääsyyllinen olisi kuntosaliharjoittelu, niin vasenkaan käsi ei tällä hetkellä toimisi.
Tulipas taas selitystä. Nyt mä lähden lenkille, jotta saa tänään jotain murkinaakin napaansa! :)
Hermis, me olemme vähän eri linjoilla siinä, mitä pitää tehdä. Tarvitsen pilatesta tms syvien lihasten aktivoimiseksi. Toisin sanoen siihen, että nämä lihakset tekevät sen mitä pitääkin eikä stabilointi jää pinnallisten lihasten varaan. Punttitreeni ei ole yksin riittänyt mun selkäongelmieni rauhoittamiseksi. Näin _mun_ selkäni kanssa ;)
Minna
Niinpä niin.. Muistaakseni samaan jäimme viimeksikin; sä tarvitset pilatesta syvien lihasten aktivointiin ja mä en tarvitse pilatesta, vaikka syvien lihasten harjoitusohjelmaa salilla noudatankin. Lopputulos sama, metodi eri ;)
Ota nyt hyvä hermis tosi rauhallisesti kuntoutumisen kanssa. En tiedä onko vaivasi sama kuin minulla - omani taitaa olla peräisin rangan heikkouksista - mutta oireesi ovat samat ja harrastukset. Omat ongelmat alkoivat 2003-04 noin 5,5 kuukauden yhtäjaksoisella sairaslomalla ja kaiken treenin vaihtumisella kevyeen ja rauhalliseen kävelyyn. Istumisesta ei ollut toivoa 20 minuuttia pidempään ja kädet puutu totaalisesti näppiksen ääressä.
Tämän saman tiimoilta kuntoutusta jatketaan edelleen ja olen sentään kuuliaisesti tehnyt sen mitä on neuvottu. Takana on siis noin 50 fysioterapeuttikäyntiä ja 1,5 vuotta maltillista syvien lihasten kuntoutusta ja hermojen irrottelua.
Tulos: Edelleen pienikin herpaantuminen työasennoissa, työssä tai harjoittelussa saa paikat jumiin.
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle